Hetki

Kesäsade. Kello on puoli kymmenen ja istun yksin takapihamme terassilla. Sade ropisee kuunliljojen lehdille, tuuli tanssittaa pihaa ympäröiviä puita ja etupihan puoleinen liikenne hurisee taustalla. Sen voi melkein blokata. 

On lämmin, melkein kahdeksantoista astetta. Ilmassa tuoksuu pihaa ympäröivät juhannusruusut. Tuuli tuo mukanaan veden ja vehreän multaisan maan tuoksun. Ja jonkun sellaisen tuulahduksen, mille ei ole nimeä. Ehkä se on se tuoksu, kun sadat vesipisarat yhdistyvät.

Juuri uunissa paistunut ruoka on viilentymässä terassin pöydällä. Toivottavasti muistan laittaa sen jääkaappiin. Nukuin iltapäivällä pitkät päiväunet, joten uni ei vielä paina silmää. Jalat ovat hieman levottomat; tekisi mieli lähteä sateeseen kävelylle. Tyydyn kuitenkin seuraamaan luonnon omaa kylpyhetkeä suojasta.

Luonto tuntuu nautiskelevan sateesta. Melkein kuulen sen huokailevan. Linnutkin saavat siipiinsä painoa vesipisaroista; miltähän tuntuu liidellä sateessa? Parvi häipyy näkyvistä. Ehkä siivet väsyivät.

Sain tänään hyvin vähän aikaiseksi. Ajatustyötä kylläkin, ja tunteiden kuulostelua. Hetkessä elämistä ja nautiskelua. Aistittavissa on hiven melankoliaa; kai se on tämä taiteellinen mieli. Kesän hämärä, sateinen päivä nostaa aina tunteet pintaan. Silloin pitää löhöillä ja käpertyä. Pussailla perheenjäseniä. Haaveilla. Halia paljon. Kuunnella täydellistä musiikkia. Katsoa hyvä elokuva tai uppoutua siihen kirjaan, joka on taas hetken kerännyt pölyä yöpöydällä. Katsella ja ihastella luontoa ja todeta mielessään sen ihmeellisyys. Luonnossa on lääke melkein mihin vain. Se voitelee sielua ja vahvistaa ajatuksia. Hoitaa sydäntä ja korjaa haavoja. Siksi vihreä onkin maailman kaunein väri. Ja kaikki ne eri siniset mitä vesi voi olla.

Sade yltyy. Saan siirtää tuoliani jotten kastuisi. Hyvä, sada, sada! Mikä ihanampaa kuin nukahtaa pian niiden kaikkein tärkeimpien viereen, keuhkot täynnä happea ja mieli levollisena.

Tänään olen tuntenut. Olen rakastanut niin, että sydän meinaa haljeta. Olen kuullut musiikkia, joka koskettaa sielua. Olen itkenyt, nauranut, muistellut ja haaveillut. Olen tuntenut onnea tästä hetkestä ja samalla pohtinut tulevaa innostuneena. Olen levännyt vaikka olisin voinut toimia, mutta olo on niin seesteinen, ettei se haittaa. Ei tänään.

Kaikessa epätäydellisyydessään tämä oli hyvä päivä.