Kolmekymppisen ajatuksia
Kuten jo profiilissani kerron olen hyvin herkkä haksahtamaan erilaisiin avustuksiin ja siksi olenkin jo WWF:n sademetsäkummi, Unicefin kuukausilahjoittaja sekä nyt uusimpana kummi myös SOS-lapsikylän lapselle. Odottelen parasta aikaa tietoja kummilapsestani ja kummipaketin pitäisi saapua kotiini tällä viikolla. En malta odottaa!
Törmäsin lapsikylän mainokseen Facebookissa ja itkuhan siinä pääsi. Tyttäreni ikäinen pieni tyttö nukkui kadulla yksin, ilman tietoa sylistä, turvasta, ruuasta tai katosta päänsä päälle. Miten tuota katsellessa voi tuntua siltä, että 28€ kuussa on liikaa rahaa lapsen auttamiseksi? Mitä se 28€ käytännössä tarkoittaa?
Yhtä heräteostosta vähemmän.
Se taas-yksi-paita-jota-en-tarvitse jääkin kauppaan, pari viinipulloa ostamatta tai aivan tarpeeton vartalovoide hankkimatta. Voi tätä kurjuutta!
En todellakaan kieriskele rahassa ja saisin kyllä kaiken kulumaan mikä tuleekin (vaikkakin pakotan itseni siirtämään osan palkasta säästötilille) mutta mihin? Jos minulla on varaa ostaa mitä tahansa muuta kuin mitä aidosti tarvitsen on minulla myös mahdollisuus auttaa apua tarvitsevaa. Omatuntoni ei kerta kaikkiaan anna periksi. Tunnen vahvasti ja otan toistenkin ongelmat omikseni. Välillä se on rankkaa, mutta se on luoteeni. Ja välittäminen on se, mikä tekee maailmasta paremman paikan. Ahdistun helposti, mutta se ahdistus ei lamauta vaan auttaa toimimaan toisin. Vaikka kyyneleet vierivätkin enemmän kuin keskivertokansalaisella on äärimmäinen rikkaus tuntea elämää vahvasti.
Iänikuinen luonnonsuojeluviehtymykseni on myös saanut lähiaikoina vähän suuremmat mittasuhteet. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän itselle tärkeät asiat alkavat vahvistua ja vaikuttaa tekemisiini. Olen aina harmitellut sitä miten en osaa valmistaa kasvisruokia, mutta niiden opettelu on vaan jostain syystä jäänyt. Aina vaan sitä juurekeittoa (mikä tosin voi olla ihan älyttömän hyvää). Nyt olen kokannut jo monia, maistuvia vegeruokia ja hurahtanut vähän niiden tuomaan hyvään oloon. On mahtavaa miten lihalle on tullut useita eri vaihtoehtoja ihan arkiruokia kokatessa. Entistä enemmän tulee valittua kauppakassiin luomuruokaa ja halu tukea pieniä luomuruoan tuottajia on suuri. En ole tämän vuoden puolella haksahtanut kuin kerran synteettiseen ihonhoitotuotteeseen (kyseessä on The Body Shopin uusi Liquid Peel eli entsymaattinen kasvokuorinta – OMG ja Hello, vauvanpeppu-iho!) ja pikkuhiljaa alan vaihtamaan purnukat luonnonkosmetiikkaan ja jos mahdollista myös luomuun.
Moni kysyi kolmenkympin tärähtäessä mittariin että onko minulla ikäkriisi, ja vastasin että ei, mutta tietynlainen herääminen kyllä tuli; nyt alkoi se vuosikymmen, jolloin minun tehtävänäni on pistää ajatuksia toteen, toteuttaa päämääriäni ja unelmiani ja suhtautua niihin aikuismaisen realistisella ja reippaalla otteella. Tähän mennessä on oppinut sen, ettei mitään saa ilman työtä eikä kukaan tee työtä puolestasi. Tekemällä oppii ja pitää uskaltaa heittäytyä. Mokia sattuu mutta niiden takana pitää pystyä seisomaan. Niistä oppii ja kasvaa taas vähän ihmisenä.
Se mikä tulee päivä päivältä enemmän selväksi on se, että elämässä täytyy tehdä asioita joista tulee hyvä mieli. Elämä on ihan sairaan lyhyt. Hetkeen pitää tarttua ja kuulostella itseään ja ajatuksiaan ihan oikeasti. Mistä minulle tulee hyvä olo? Milloin tunnen, että olen onnistunut? Miten teen itseni onnelliseksi? Mistä vartaloni kiittää minua? Mistä saan iloa? Miten voin tuottaa iloa muille? Miten teen maapallosta paremman paikan? Miten opetan lapselleni empatiaa? Olenko tänään ollut esimerkillinen ja inspiroiva? Olenko tehnyt parhaani?
Aina ei voi onnistua ja välillä on pakko priorisoida asioita niin, ettei voi olla joka hetkessä maailmanparantaja tai paras mahdollinen minä, mutta on hyvä onnistua jossain suunnittelemassaan asiassa päivittäin. Se tuo mahdollisuuden itsensä ihailulle – hyvä minä! Kun on hyvä olla omissa nahoissaan ja omatunto on puhdas on helppo olla hyvä myös muille. Ja mikä tässä elämässä on tärkeämpää kuin positiivinen vuorovaikutteisuus?
Herätys! Ajattele! Välitä! Toimi! Ja muista sitten levätä ja hemmotella itseäsi. Maailmanparantaminen on rankkaa puuhaa. Mutta kaiken sen arvoista.