Uuden vuoden kujeet

Rouva päätti, että uuden vuoden kunniaksi on uuden alun paikka, pakkasi Blogspotista mukaansa aimo annoksen hyviä muistoja ja muutti tänne Lilyyn. Olihan tuosta viime kirjoituksestakin aikaa; jospa uusi ympäristö olisi inspiroivampi ja tekstiä tulisi taas entiseen malliin.

Oikeastihan kyse ei ole ollut siitä, etteikö kirjoitettavaa olisi, vaan siitä, että mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa sen vähemmän on aikaa tehdä yhtään mitään muuta kuin juosta lapsen perässä. Siivota sotkuja. Yrittää haukata murua rinnan alle. Nukkua. Ja kun sitten tulee viikonloppu ja ”isikin” on vapaalla, on listaan kertynyt aika monta hommaa, jotka pitää hoitaa yhdessä. Ja kun tulee se ihana hetki välillä arjessa, että saa tehdä mitä vain parin tunnin ajan niin enhän minä mitään tietokoneelle mene – kyllä se on kassi olalle ja kuntosalille, moikkamooooi!

En ole koskaan nauttinut kuntoilusta niin paljon kuin nykyään. Vaunulenkit ei edelleenkään ole ihan lempijuttu, paitsi jos pää meinaa räjähtää hapenpuutteesta. Se, että saa keskittyä ihan rauhassa pelkästään omaan itseensä, omaan kroppaansa ja sen tuntemuksiin on jotain, mikä tuntuu aivan luksukselta sen jälkeen, kun on tullut äidiksi. Jumppatunnin tuoma endorfiiniryöpsähdys saa melkein itkemään onnesta, väsyneenä ainakin. Tällaiseen elämäntilanteeseen nämä kuntokeskukset on luotu; kun vanhempi tarvitsee itselleen hetken omaa rauhaa ja treenin tuomaa hyvää oloa. Ja päälle vielä sauna – no huhhuh! Johan on taas akut ladattu (lapsen iltapuuhia varten ;))

Tänään minulle riittää pelkkä infrapunasauna, koska paastoan. 5:2 on tullut takaisin elämääni! Se toimi viimeksi niin hyvin. Mikä ihana tunne on, kun edellisenä syksynä tiukalta tuntunut takki solahtaa keväällä ylle ja jää jostain kauniisti pussille! Tai miten hyvältä maistuu ihan tavallinen leipä paastopäivää seuraavana päivänä. Näitä tunteita on ollut ikävä. Ja ihan oikeasti; imetyksen vähenemisen ja sen lopettamisen jälkeen on tullut +5kg kroppaan, josta piti jo sitä ennen lähteä 5kg… Teen tämän suurimmaksi osaksi terveyteni takia, mutta tietenkin haluan myös olla vuoden päästä kuuma kolmekymppinen! Tästäpä nimi ”Project K”.

(Kuvittele mielessäsi se matala leffatraileri-ääni ja groovaavan railakas taustamusiikki):

” KaksituhattaKuusitoista… hän teki lupauksen.

Kolmetoista Kuukautta.

Kohti Kolmeakymmentä.

Kymmenen Kiloa.

Kasvua ja kutistumista.

Seuraavana vuonna

hän olisi

Kauniimpi Kuin Koskaan.

Project K. ”

Khyllä! Nyt lähtee. Apuna minulla on siis 5:2 -pätkäpaasto sekä kuntosalikortti Fressille. Mielen kaunistaminen (se on mielestäni tärkeä osa kaunistumista) koostuu lukemisesta, mielen malttamisen harjoittelusta (hermostun nopeasti ja saan itseni huonolle tuulelle ihan hetkessä) sekä kiitollisuusmeditaatiosta (vedin termin hatusta; tarkoittaa, että iltaisin yritän muistaa ja ehtiä pysähtyä silmät kiinni ajattelemaan kaikkea, mistä olen sillä hetkellä kiitollinen). Ilta on hyvä aika kiitollisuudelle; ei ole vaikeaa miettiä, mistä kiittää, kun kaksi ihanaa (mies ja lapsi) nukahtavat viereen, ja niitä rakastaa niin täysillä, että meinaa sydän haljeta. Kaikki muu tuntuu toisarvoiselta. Ja siinä vielä yksi syy tämän vuoden projektille; halu olla terve ja onnellinen puoliso ja äiti.

Joku muukin tuntuu tehneen jokavuotisen elämäntapamuutoslupauksen joulun jälkeen; lauantain spinningissä sai etsimällä etsiä paikkaa. Melkein jouduin tunkemaan ahterini toisen spinnailijan syliin. Onneksi ihan oma paikka kuitenkin löytyi – eturivin nurkasta. Yäh. Ens kerralla menen ajoissa.

Ei muuta kuin tervetuloa mukaan kohti entistä upeampaa rouvaselämää.

Ihastuttavaa uuden vuoden alkua!

PS. Radioni päätti yksi päivä viime viikolla, että ”kuulehan rouva, nyt ei todellakaan kuunnella enää jouluradiota”, ja vaihtoi itse Classicille – kanavalle, joka ei ole kuulunut uudessa kodissamme ennen tätä päivää ollenkaan. Jes! Kuuntelin Classicia ennen päivittäin, varsinkin raskausaikana, kun olin lukenut että klassisen ja jazz-musiikin kuuntelu lisäävät tulevan lapsen älykkyyttä. Jep. On niin ovela, että kohta ollaan pulassa. Taitaa kanava vaihtua Radio Rockiin.

PPS. Luin joskus, että hampaiden harjaus (?!) auttaisi paastopäivän nälkään. Tulos: haluan niellä vaahdon. Hillitsen itseni ja keitän lisää… teetä.