Köhröh ja aijjai.

Kurkku karheana villahuivi harteilla kirjoittelen. Kolottaa. Onneksi Burana alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa.

Olen tässä viime viikon lopulta saakka vetänyt särkkäriä. Paastoaminen jäi puoleentoista päivään, kun torstaina iltapäivällä oli niin kurja olo, että piti jättää se leikki sikseen. Huippasi, koski vatsaan ja kuvotti. Viikonloppu menikin sitten tankkaillessa. Mieli oli hiukan maassa kovista pakkasista, kipuilusta ja sen myötä myös vaa´an kertomasta +600g painonnoususta. Mieltä kuitenkin huojentaa se fakta, että tällainen ”pompsahdus” on aika normaalia naisille kerran kuussa… Maha on sen näköinen, että saattaa tulla epätoivottuja onnitteluja. Kivaa on se, että silloin saa syödä suklaata.

Viime viikon aikana tein yhden salitreenin ja yhden juoksutreenin ja kävin kerran infrapunasaunassa. Aika surkea saldo, mutta tässä elämäntilanteessa melko mukiinmenevä. Realistinen, sanotaanko näin.

Nyt odotan innolla paranemista ja normirytmiin palaamista. Tämähän oli ihan klassinen käänne – alkuinnostus tyssähtää sairastumiseen, ja sitten pitää taas hillitä itsensä ettei tule jälkitauteja.

 

Viikon sisällä on tullut pariin otteeseen semmoinen kutkuttava fiilis. Se kestää vain hetken, mutta tuo hymyn huulille. Yksi päivä pistin teepussia lemppari-teekuppiin ja taas; ihan vain hetken, mutta se lämmitti.

Kevät.

 

Tänään linnut visersivät pihapuussa. Ihana ääni. Tuulenvirettäkään ei käynyt. Maisemaa katsellessa tuntui kuin olisi tuijottanut lavasteita. Liikenteen hurina kuului jostain kaukaa vähän kuin olisi ollut pumpulia korvissa. Muuten oli ihan hiljaista.

Joku muukin meidän perheessä tykkää tästä vuodenajasta; typy on nukkunut päiväunia ulkona 2,5 tuntia. Uskomatonta. Huolestuttaa. Hengittääkö se vielä? Onko se vaipunut horrokseen? Sillä on kyllä aika hirveesti päällä eikä pakkasta ole edes viittä astetta. Pitäisikö mennä herättämään? Yöunet menee ihan läskiksi. Ei päästä nukkumaan ennen yhtätoista.

Onneksi huomenna ei tarvitse olla missään. Voidaan elää hetkessä ja jättää tekemättä melkein kaikki, mikä ei huvita.

Vitsit, että olen onnellinen.

(Huh. Hengissä on. Nukkui 3 tuntia ja olisi jatkanut, jos iskä ei olisi nostanut vaunuista. Oli ihan täydellisen lämmin, ei tippaakaan hikinen. Ilmankos. Moneenkohan olisi nukkunut? Ja vielä yksi kysymys…

Miksei tällaisia unia nukuta päivällä?)