Viikkopäivitys nro 2 +

Tyttäremme aloitti maanantaina muskarin eli musiikkileikkikoulun. Meillä on siis harrastus! Taputan itseäni selkään. Olen maailman huonoin vauvan kanssa lähtijä; minua ahdistavat aikataulut ja nyt kovilla pakkasilla myös ”pukeminen-riisuminen-pukeminen” -episodi. Tunnen tästä huonommuutta, sillä tytär on varsin sosiaalinen tapaus ja kaipaisi varmasti enemmänkin virikkeitä. Äidin kanssa sylittely, äidin kotiaskareiden seuraaminen tai rauhallinen teehetki Dowton Abbey´n pyöriessä taustalla ei välttämättä vastaa pian yksivuotiaan lapsen määritelmää ”viihdytyksestä”. Mutta vaikken ehkä ole mikään klassinen ”äiti-tyyppi”, on minullakin hyvät hetkeni; voin sanoa olevani leikkivä, empaattinen, helposti innostuva, lauleskeleva ja paljon pusutteleva äiti 😉

Meiltä menee parikymmentä minuuttia bussilla keskustaan, jossa muskari pidetään, eli tuolla matkalla topattu lapsi pitää riisua ja pian taas pukea myös matkan aikana. Bussin liikkuessa hattujen ja hanskojen ja huivien riisuminen, lapsen syliin otto (”tylsääää on vaan istua tässäää!”) ja paikan löytäminen, lopulta siirtäminen takaisin vaunuihin ja uudelleen pukeminen on aikamoista taiteilua ja tasapainoilua. (Kenties myös vähän vaarallista…)
 Minun puolestani nämä hirmu kylmät ilmat saisivat siis pikkuhiljaa päättyä. Toisaalta; ehdottomasti parempi näin kun tarpoa loskassa!! Skipataan se vaihe tänä keväänä, joohan?

Muskarissa oli mukavaa. Olisi varmasti ollut vielä mukavampaa, jos pikkuinen olisi nukkunut päiväunensa ”oikeaan aikaan” ja suostunut juomaan maitonsa ennen kotoa lähtöä. Onneksi leikkihetki on vain puoli tuntia kerrallaan. Ensi viikolla uusi yritys!

Lisähaastetta muskaripäivään toi viikon ensimmäinen paastopäivä. Kukapa jaksaisi nälkäisenä ajatella hirveän positiivisesti? Pinna palaa aika helposti, kun kropassa ei ole energiaa. Se paastopäivissä on kuitenkin positiivista, että aikataulu ei pyöri syömisen ja ruuanlaiton ympärillä. Niihin menee yllättävän paljon aikaa. Se aika onkin mukavaa käyttää keskittyen lapseen, ja kun ehtii aktiivisesti olla lapsen kanssa on hän myös tyytyväisempi ja kiljuu vähemmän. Plussaa!

Mutta sitten viikkoraporttiin:

– ”Duuni” 8.-15.1.: kaksi paastopäivää, kaksi juoksutreeniä ja yksi infrapunasaunakäynti.

– Painonpudotus: -300g. Yhteensä vuoden alusta -1,8kg.

Viikon treenimäärä jäi rutkasti ali sen, mitä suunnittelin. Väsymys, tyttären synttärien suunnittelu ja toteutus sekä perheaika tekosyinä. Toivoton parin päivän lumisadekaan ei auttanut asiaa; torstaina mies kolasi ja aurasi lumilingolla pihaa 1,5h – siinä meni sen päivän harrastusaika. Mutta kyllä tuli upeaa jälkeä! Meillä tehdään pienessä taloyhtiössä itse pihatyöt.

Eilen kävin pitkästä aikaa tekemässä kuntosalitreenin. Viimeksi tein salia viime vuoden puolella ja pelkäsin, että joutuisin laskemaan painoja laitteissa, mutta kappas – joissain laitteissa pystyin jopa lisäämään niitä! Olin tosi tyytyväinen. Otin lisäksi alkulämppään mukaan soudun ja kepin hierojan suosituksesta.

Kävin siis perjantaina hieronnassa. Mukavaa oli mennä, mutta mukavaksi ei voi tuollaista avaavaa urheiluhierontaa sanoa. Hyvää se teki, ja se oli totaalisen long overdue, mutta eilen oli olo kuin piestyllä. Pienten lasten äideille pitäisi hieronnassa käyminen olla verovapaata. Tulisi käytyä useammin, eikä hierojan tarvitsisi hiki otsalla moukaroida ”kiviä” (kuten hieroja kuvaili lukkojani) auki hierottavan purressa tuolia kyynel silmäkulmassa. Varasin jo parin viikon päähän uuden ajan. Ensi kerralla moukaroidaan rintalihaksia. Nyt jo vähän pelottaa. Ehkä toivon vastapainoksi synttärilahjaksi jonkun hemmotteluhoidon… ;)

Nyt viettämään ihanan letkeää sunnuntaita. Luvassa raclette -pannun sihinää ja täysiä massuja. Loikoilua ja rakkaita hassuja.

Virkeyttä tulevaan viikkoon :)