Valitsisitko työsi sen perusteella mitä siedät?

Me milleniaalit olemme tunnettuja siitä, että kaipaamme työltä muutakin kuin vain elantoa. Meille ei riitä se, että kuukausittain tilille kilahtaa rahaa, ja voimme varmuudella mennä töihin jälleen seuraavana päivänä. Ei, sen sijaan me mietimme mikä on se juuri minulle sopiva työ, se työ, josta nautin, ja jota todella haluan tehdä.

Mitä minä haluan tehdä?

Sitä kysymystä on jauhettu siitä asti kun yläasteen loppupuolella opinto-ohjaaja jysäytti pöytään jättimäisen katalogin eri opintovaihtoehtoja. Sitä sitten selailtiin samalla kun päässä soi: Mitä minä haluan tehdä? Mikä on se minun juttuni? Mihin koen kutsumusta? Mistä työstä minä nauttisin?

Yläasteesta on kulunut jo vähän kauemmin kuin haluan myöntää, mutta kysymys soi päässäni yhä. Olen tehnyt elämäni aikana monenlaisia töitä, mutta edelleen on vähän hakusessa mikä olisi se juuri minulle sopiva juttu.

Alkaakin herätä kysymys: onko sellaista? En tiedä, mutta olen aika varma, että pelkästään miettimällä mitä minä haluan tehdä, sitä ei löydy.

Sitten kuin tilauksesta, rakas ystäväni Storytel tarjosi työmatkoilleni viihdettä Mark Mansonin kirjan The Subtle Art of Not Giving a F*ck -muodossa. Niiden jotka tuntevat minut, on helppo ymmärtää miksi tämä otsikko kiinnitti huomioni. Ja olipa eräs ystäväni myös puhunut minulle kyseisestä kirjasta jo aiemmin.

Kirjalla oli paljon annettavaa tällaiselle perfektionismiin taipuvaiselle luonteelle. Yhtenä pääpointtinaan siis yksinkertainen do not give so many fucks (=älä välitä niin paljon kaikista asioista) ja choose carefully the fucks you give (=valitse tarkoin mistä asioista päätät välittää), ja paljon muuta. Suosittelen lukemaan (tai kuuntelemaan) tämän kirjan, jos vähänkin kolahtaa.

Mutta, tärkein sanoma, jonka huvittava herra Mark Manson sai kirjansa avulla uppoamaan myös minun kallooni, oli tämä:

Jos lähtee valitsemaan työtä pelkästään sen perusteella mitä haluaa tehdä, on todennäköisesti aika pian tuhon oma. Koska kaikissa töissä on väistämättä myös asioita, joista ei pidä. Ja jos et työtäsi valitessa suo ajatustakaan niille ikäville asioille, olet pian… well, fucked.

Sen sijaan, että valikoisit työsi sen mukaan mitä haluat tehdä, sinun kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota siihen minkälaisia ikäviä asioita olisit valmis sietämään työssäsi. Näin valintasi tulos on pahimmillaankin vähemmän ärsyttävä, etkä tuskastu työhösi niin nopeasti.

Tämän näkökulman esiin tuominen on mielestäni erittäin kiinnostavaa. Ensinnäkin koska on helpompi karsia asioita, joita et ainakaan halua tehdä. Kysyipä nimittäin melkein keneltä tahansa tietävätkö he mitä haluavat tehdä elämällään, vastaus on yleensä ei. Mutta sille seuraa myös jatkoa, joka kuuluu näin: tiedän kuitenkin mitä EN ainakaan halua tehdä.

Pitäisikö meidän siis muuttaa ammatinvalintamme lähtökohtia? Pitäisikö meidän lähteä haluamisen sijaan liikkeelle siitä, mitä ikäviä asioita olisimme työssämme valmiit sietämään?

Sietämisen kautta tekisimme todennäköisesti valintoja, jotka johtaisivat siihen, että olisimme valmiita pysymään työssämme pidempään. Mutta pelkän sietämisen kautta emme ehkä saavuttaisi haluamaamme tilaa.

Uskon, että tulevia uravalintoja tehdessäni tulen miettimään huomattavasti enemmän asioita, joita olen valmis sietämään. Mutta en aio unohtaa asioita, joita haluan tehdä. Yritän sen sijaan saada aikaan sopivan yhdistelmän.

Mitä mieltä olette, onko tässä ideaa?

***

Seuraa blogia Facebookissa!