Tästä kevyestä aiheesta mun on jo monesti pitänyt kirjottaa, mutta joka kerta mua alkaa suututtaa aivan saatanasti ihmisten kapeakatseisuus että en oo sitten enää pystynyt rakentamaan ehjiä lauseita. Mutta tänään luin Melissan kirjoituksen http://ylioppilaslehti.fi/2016/10/mina-kuulun-tanne/ ja tämä sai mieleni sopukat huutamaan ja oksentamaan ajatuksensa seuraavanlaisesti julki.

Oon useasti miettinyt että olenko rasisti perisuomalaisia kohtaan; kadehdin tummien hiuksien (siis hiustenväriltään tummien) paksuutta ja kiiltävyyttä, ähh voihan perisuomalaisellakin olla paksu tumma tukka. Melissakin mainitsee tekstissään Mulan-prinsessan, joka on myös yksi minun lemppareista. Muita lemppareita ovat Pocahontas ja Esmeralda. Olen kasvanut yhteiskunnassa, missä blondit ovat hölmöjä ja tyhmiä, työskentelevät pornoteollisuudessa sekä omistavat silikonit. Blondit ovat hauskanpitoa varten, brunetin kanssa mennään naimisiin. Juuri tätä tarkoitan miettiessäni rasismia, lähden aiiiiivaaaan kaikille mahdollisille haarautuville poluille, kun mietin millaisena minä näen rasismin.

Minun on vaikea ymmärtää että nyky-yhteiskunnassa joku määritellään ulkonäön perusteella tai pikemminkin määritellään ulkonäön perusteella mistä ihminen on kotoisin, ja siten kaikki ennakkoluulot jotain maata kohtaan ja siinä maassa asuvia kohtaan, siirtyy suoraan tähän ihmiseen. Mietin ihonväriä. Voisiko jossain pinnan alla kyteä kateus esimerkiksi tummaihoisia kohtaan? Eikö tummaihoiset miehet nähdä hyvinvarustettuina seksuaalisina olentoina? Ovathan tummat miesorjat aikoinaan toteuttaneet Ranskan hoveissa naisten tarpeita. En tiedä. Ajatukseni lähtevät taas harhailemaan. Taisin muuten olla pienenä ihastunut Jani Toivolaan! Näin vanhemmiten voin vain ihailla pienen Ronjan miesmakua.

Noniin. Sitten taas siihen ihmisen alkuperärasismiin. Se että kuvittelemme ihmisen olevan jonkinlainen hänen kasvojen muotojen tai hiusten- ja ihonvärin perusteella voisi olla verrattavissa siihen että kuvittelemme sinisten pallojen pomppivan paremmin kuin vihreiden ja punaisten, vaikka ne olisivat kaikki koostumukseltaan täysin identtisiä. No aik huono vertaus tuokin. Voisiko se olla jokin alkukantaisjuttu? Siis että jotenkin alitajuntaisesti ajattelemme ihmisen, jolla ei ole samanlaiset kasvonpiirteet kuin valtaväestöllä, olevan jotenkin vaarallinen – pantteri tiikereiden seassa? Haluaisin kuulla rasistisen henkilön perustelut sille, miksi joku toinen ihminen on huonompi kuin itse ja miksi hänellä on oikeus omia tietty maaperä itselleen tai automaattisesti olettaa että henkilö, jolla on eri juuret kuin itsellä tulee ja tuhoaa KAIKEN.

Minua koskettaa tällä hetkellä syvästi itsemurhien määrä vastaanottokeskuksissa. Kuvitelkaa että ihminen taistelee henkensä puolesta päästäkseen turvaan ja aloittaakseen paremman elämän, haaveilee turvallisesta kodista ja siitä että hänen jälkikasvunsa saa koulutuksen. Sitten hän tulee tänne. Ja meidän asenne on ”painukaa vittuun täältä, tämä on MINUN maani, ei sinun”. Ja kaikki Lähi-Idästä tulevat ovat terroristeja, raiskaajia ja murhaajia. Vaikka eihän se niin ole, mutta jos teemme jostakin henkilöstä terroristin emmekä anna hänelle vaihtoehtona turvallista asuinpaikkaa vaan lähetämme takaisin alueelle, mistä hän lähti terrorismia pakoon pysyäkseen hengissä; mitä vaihtoehtoja hänelle jää? Pidämme heitä pahoina samaan aikaan kun annamme jälkipolvillemme sota- ja väkivaltapelejä ja kannustamme heitä tappamaan niissä ja uhkailemme toisiamme, olemme henkisesti väkivaltaisia, mutta silti maailman parhaita ihmisiä.

Vielä yläasteella haaveilin lähteväni rauhanturvaajaksi kriisialueille kunnes sain tietää että rauhanturvaajan työ ei ole ihan sitä millaiseksi sen kuvittelin. Olin ajatellut naaivisti että rauhanturvaaja keskustelee ihmisten kanssa ja oikoo väärinymmärrykset puheella, että rauhanturvaaja ei kanna asetta, että hänellä on kukkanen kypärässä ja hän viheltelee iloisesti ja jakaa sanomaa ”tänään me kaikki voimme olla ystäviä”. Miksi maailma ei voi olla sellainen? Miksi jonkun pitää saada enemmän ja ottaa joltain toiselta? Miksi joku toinen on vääränlainen kun itse on oikeanlainen? Miksi emme voi opettaa toisillemme toistemme kunnioitusta ja tasa-arvoa? Miksi ja miten edelleen kuvitellaan että vain tappamalla voidaan saada rauha aikaiseksi? Eliminoimalla tietyt ihmiset saamme rauhan. Kuka saa rauhan tappamalla kenet? Miksi ihmisen pitää tappaa ollakseen onnellinen? Ihmisen ei tarvitse tappaa ihmisiä tai edes eläimiä selvitäkseen elossa. Googletin montako ihmistä minuutissa tapetaan – montako rasistisin syin, montako intohimorikoksen seurauksena, montako mitenkin ja miksi – mutta sellaisia tilastoja ei löydy. Me pelkäämme kaikkea ja kaikkia ja silti eniten kuolemia aiheuttavat itse ihmiset.

Mitä löysin googlettamalla. No, kaikkea en pystynyt edes lukemaan, koska se kuvotuksen määrä… Silti, minua kiinnostaa mihin joku ihminen pystyy. On niin vaikea käsittää miksi joku ihminen pystyy johonkin pahaan ja silti haluan ymmärtää kaikkia. Haluan uskoa että jokaisessa on jokin hyvä, mutta se on jäänyt kaiken pelon, ahneuden ja epävarmuuden alle. Että kukaan ei ole paha sisimmiltään.

ps. Joka viides sekunti kuolee lapsi nälkään. Eli tätä tekstiä kirjoittaessani on kuollut nälkään 1 440 lasta. Vaikka maailmassa riittäisi ruokaa kaikille.

Aluksi ajattelin että laitan jotain huvittavaa loppuun jottei kellekään lukijalle jää paha mieli. Mutta juuri nyt se tuntuisi väärältä kaikkia niitä kohtaan, jotka kokevat vääryyttä. Ollaan toisillemme ystävällisiä joohan?

Ehkä koen että rasismi syntyy juurikin peloista; pelko synnyttää väkivaltaa, väkivalta lisää pelkoa ja ennakkoluuloja ja oravanpyörä on valmis.

Peace and love, Ronja-Maaria