Voihan jännäkakka.

Yritän aina miellyttää muita. Tai en edes, mutta haluan kaikkien pitävän minusta. Haluan olla hauska. Haluan olla ihminen, jonka seurassa kaikki viihtyvät. No! Kun en ole. Välillä vituttaa joka ikinen ihminen joten miksi minä en saisi vituttaa muita. Nyt kun tarkemmin mietin, en edes yritä miellyttää muita; en vain halua että kukaan katsoessaan minuun, näkee luuserin. Koska sitä minä olen. LUUSERI.

En uskalla mainita/valittaa tällaisista asioista usein, koska se tuntuu turhalta. Eihän kukaan sano (jos sanon ääneen ”olen luuseri”) että niin olet. En halua sanoa itsestäni ikäviä asioita kenellekään, koska kukaan muu ei ole samaa mieltä kanssani, joten välillä (USEIN) tuntuu että minulle valehdellaan. Ehkä siksi minun on vaikea luottaa ihmisiin. Nauran jos joku sanoo minun olevan kaunis. Tai no, nykyään vastaan ”ooooooo” aivan kuin lapselle, joka antaa minulle tekemänsä piirustuksen. Sotkun, mistä ei erota mikä se on, mutta eihän niin voi lapselle sanoa.

En osaa tehdä päätöksiä. Siksi kirjoitan varmasti, ainakin näin aluksi, pelkkiä oksennuksia. Liikaa sanottavaa, muistettavaa, päätettävää, pähkäiltävää, päähänottamisia. Hypin moottorisahoista perhosentoukkiin. Bannerinkin vaihdan varmaan päivittäin.

Välillä on ihanaa olla kunnon negistelijä. Sitä minä aion olla. Kerron mitä vihaan ja miksi. Kärjistän asioita, koska se on hauskempaa; ylidramatisoin. Siksi pyydänkin että luette tekstejäni pilke silmäkulmassa. Ei hitto! Mitä jos kukaan ei lue tätä?? No, jos sinua on vain yksi tai siis että juuri sinä olet ainoa lukijani, tarjoan sinulle kakkukahvit kiitokseksi!<3

Se on moro!

<3:llä Ronja-Maaria

ps. Unimatti unohti taas tulla kylään – kello on 4:16.

pps. Pitäskö tämmösissä blogeissa tehä joku (itsensä hehehehe) esittelyhomma? En tee. Okei, teen kuitenkin, mutta en voi luvata, koska muuten otan siitä paineita.

pps. Blogin nimen ’RUMA’ selitän tulevaisuudessa!