Oon antanut pelkojen hallita mun elämää jo pitkään. Pelkojen kuuluis olla sitä varten että itsensä uskaltaa ylittää, mennä pelkoja kohti ja olla rohkea. Pelot ei sais hallita elämää. En oo antanut itelleni edes mahdollisuutta pärjätä yhtään missään tai menestyä, koska pelkään että niin ei käy tai jotain vielä pahempaa: saan unelmien työn, mutta vihaan sitä. Haluan oppia miten en ajattelisi liikaa. Aivoni raksuttaa koko ajan ylikierroksilla, mutta silti saatan olla ihan pihalla kaikesta.

Haaveistani puhun aika harvoin. En uskalla sanoa niitä ääneen, koska hävettää että en ole edes yrittänyt. 

Eksyin aamulla viisi vuotta sitten kuvaamiini videoihin. Ostin tämän macin kuusi vuotta sitten ja pidin aluksi videopäiväkirjaa, koska en jaksanut kirjoittaa. Ihan siis vain itselleni. Onneksi pidin, koska niitä katsottuani tajusin miten paljon olen mennyt eteenpäin, kehittynyt ihmisenä. Olen paljon onnellisempi nyt kun silloin. Mieli alkaa vihdoin ymmärtää sen että voin päästää irti menneistä ilman että minun tarvitsee muuttua ihmisenä joksikin superolennoksi. (HEHHEHE hieno taidelause….)

Okei. Yksi esimerkki. Lopetin valokuvaamisen vuosikausiksi, koska en ollut tyytyväinen kuviini enkä uskonut pystyväni parempaan. Hävetti kulkea kaupungilla kamera kaulassa, varsinkin kun muotibloggaamisesta tuli muotia ja kaikilla oli järkkärit kaulassa. En halunnut että minut sekoitetaan heihin. Vaikka mitä väliä sillä olisi ollut, koska mitä pahaa on muotibloggaajissa. On yllättävän helppoa rakentaa itselleen esteitä tekosyiksi olla toteuttamatta itseään. Blogini nimi RUMA kuvaakin matkaani luopumisesta täydellisyyden tavoitteluun. Noin vuosi sitten (ehkä kaksi) turhauduin: miksi helvetissä yritän luoda täydellistä jos tiedän että epäonnistun kuitenkin; mutta jos päämääräni on luoda rumaa, en voi epäonnistua!!!! Ja monta huutomerkkiä!!! Tämän oivalluksen myötä on syntyny vaikka mitä KAUNISTA!!!!

ps. Vihaan huonoa äidinkieltä, mutta nyt en aio mm. välittää pätkääkään siitä että sanamuotoni muuttuvat kesken tekstin puhekielestä kirjakieleksi. Hups. Oon rebel omassa päässäni. 😀

pps. Oon kirjottanu tässä parin viikon aikana vaikka kuinka monta postausta, mut en oo uskaltanu julkasta niitä.

ppps. Helsinki on yks mun lempparikaupungeista ja rakastan pilviä (kuka ei rakastais??!) ja merta. Nappasin siis satunnaisesti vaan jonkun kuvan mun tiedostoista ja tää osu hiiren alle.

Täs vikas kuvas oon mä ja tää on kans yks lemppareista. Minkä oon ottanu siis ite. Varmaan siks, koska oon niin ruskee, heh.

Pusmoi! Rakkaudella, Ronja-Maaria