Paskaaks tässä.

Jos teidän jalka on murtunu, yritättekö silti varata sille painoa, vaikka tiiätte ettei se kanna? Tuntuu ku oisin täynnä murtumia mitkä ei parane, vaikka niiden antas parantua ja sitten vasta lähtis treenaan kävelyä. 

No, eipä mikään onnistu muutenkaan. Olis ihana ammentaa ja inspiroitua kaikista elämän upeista kokemuksista, ja vaan purskuttaa eteenpäin. Mutta kun ei niin ei. Sitte pitäs päästää irti vaikka mistä. Mutta mistä? No helvetistäkö minä tiiän. Kaikki kivinaiset ja ennustukset ja neitseellisest lähteet käskee päästämään irti. Mutta kukaan ei sano mistä. 

Rohkasen itteeni kaikennäkösillä toimenpiteillä, mutta aivan ku pino risuja kaatuu tuulen voimasta, romuttuu mun rohkeus. Eipä auta ku jaksaa pyörittää palloa etiäpäin. Olispa elämä edes välillä suklaapapanamuroja. Ne on hyviä kivoja palloja.

Puspus, Ronja-Maaria