Ulkona paistaa aurinko

Vetelen tässä juuri aamukahvia. Klo 11:09. Ulkona näyttäs olevan aika kiva ilma. PITÄS mennä kävelylle. Vittu ku ei huvita. Voisin vaikka ottaa iphonella pari kuvaa ja sitten saisin laitettua ne tähän postaukseen, koska muuten tähän ei tuu kuvia. Väsyttää. Mun puhelin soi äsken, mut en jaksanu vastata, vaikka se oli tärkeä puhelu. Helvetti! Tein saman jo eilen. Helvetti! Tänään yritän. Soittaa takas. Ehkä sitten lenkin jälkeen. Tai lenkillä. En osaa puhua puhelimessa. Tai siis osaan, koska osaan puhua ja käyttää puhelinta, mutta se on mulle hirmu vaikeeta ja ahistavaa, ku en tiedä minkä näkösen tyypin kanssa juttelen ja mitä sen tyypin ympärillä on eli missä se tyyppi on ja onko siellä muita tyyppejä. Taidan miettiä aina vähän liikaa. Pikkasen. Aika helvetin paljon liikaa. Keksin aina ”hyviä” tekosyitä kaikkeen.

Kahvi loppu. Helvetti. Sain sentään yhen kupin ja huomenna tulee kolikoita tilille niin saan kaupasta lisää. En ees erityisemmin pidä kahvista. No jotkut latet soijamaidolla on kyl erittäin jees! Oon ehkä oppinu tykkään kahvista. Aloin juomaan kahvia, ku aloin polttaan röökiä. Se sopi kuvaan. Aamurööki pihalla ja siinä samassa kuppi kahvia. Ihana idyllinen ajatuskuva!

Tänään on 19 vuotta siitä ku Diana kuoli. 19 vuotta. Mun piti eka kirjottaa ajatuksiani siitä. Ja Dianasta. Pitäny itseasiassa jo aiemmin kirjottaa, mut sit aloin kattoon dokkareita, mitä tän 19 vuoden aikana on tehty. 19. Se oli hyvä ikä. Oli vielä teini, mutta niin kovasti halus olla jo aikuinen. Niin se Diana. En pystyny kirjottaan siitä ku dokkareita kattoeassani aloin pillittään niin helvetisti että en enää jaksanu möyriä siinä olossa. Diana on aina ollu mun esikuva. Olin 8-vuotias kun äiti kerto että Diana oli joutunu auto-onnettomuuteen. Siitä päivästä lähtien oon vihannu paparazzeja. Njoo. Tää nyt taas on tämmöstä. Vähän tämmöstä. Vähän kaikennäköstä.

Lähen nyt (eli varmaan kahen tunnin päästä, koska oon hidas kaikessa) kävelylle. Otan sieltä sit jonkun perustylsän, mut nätin kuvan todennäkösesti veneistä. Tai jostain tylsästä. Koska en uskalla ottaa salaa kuvaa kenestäkään. Sen tuntuu niin töykeeltä. Papararazzin esiasteelta. Noni heippa.

Palaan kohta. Kuvien kera. Vaikka ei niistä nyt niin hyviä tuu että kannattas tulla uudemman kerran vilkaseen tätä blogia. Mut pakkohan kaikkiin postauksiin on vähintään yks kuva laitettava. Upotan ne varmaan jotenki hienosti tonne kappaleiden väliin. Noni. Nyt meen. Moro.

 

xoxo Ronja-Maaria

ps. Voisko joku kertoo että mitä noi avainsanat on? Tai siis mitä siihen pitää kirjottaa? Esim. ”kakka”, kirjotanko sen tohon kakka vai ”kakka” vai ’kakka’ vai kenties hashtagilla #kakka

pps. Entäs sitten tuo hakukoneoptikointi? Mikä vitsin optikointi? Optikko. Eiku se onki optimointi. Hups. Optimointi on matematiikassa käytetty termi. En ymmärrä. Ja sitte vielä tuo sisällön kuvaus samaisen otsikon alla. Mitä mun siihen pitää kirjottaa? Hirmu vaikeeta tämmönen bloggaaminen. Blogin kirjoittaminen. Tai mitä tää sit ikinä onkaan. 

edit. no siellä avainsanoissahan se antaa valmiiks #######! Selvis tääki. Nyt testaan että kuinka monta avainsanaa siihen pystyy pistään.