Tädädädää tädädädää

Välillä on niitä päiviä, kun salille ei ehdi, mutta illalla tekisi kuitenkin mieli viedä tehdä jotain liikunnallista. Kävelylenkki on tietenkin yksi vaihtoehto, mutta kun sää on sellainen, että olisi sama mennä suihkun alle seisomaan, ei ulkoilu oikein houkuta. Tänään tilanne oli juuri tämä, joten päätin tehdä treenin kotona. Etsin netistä ohjetta kivalle, monipuoliselle ja tehokkaalle kieroharjoittelulle ja vastaan tuli…Bätmän! Osui ihan nappiin, koska tavoitteenahan on päästä taas supersankarikuntoon tai ainakin lähelle sitä.

Ohjelmassa olisi tarkoituksena tehdä yhdeksän kokovartaloliikettä kymmenellä toistolla kymmenen kertaa. Tiesin jo heti ohjelman nähdessäni, että kymmenen kierrosta kymmenellä toistolla on nykyisellä ei-niin-superkunnollani mahdoton tehtävä, joten päätin yrittää tehdä viisi kierrosta. No, yritykseksihän se jäi. Neljä kierrosta jaksoin, mutta sitten oli pakko lopettaa, koska viimeisissä liikkeissä alkoi jo silmissä sumentua.

Punnerrukset tein alusta asti kevennettynä polvet maassa, koska punnertaminen ei ole koskaan ollut mun juttu. Korista pelatessani harkkojen alussa oli usein tehtävänä punnertaa ”miesten asennossa” minuutin ajan niin monta kertaa kuin ehtii, enkä koskaan saanut kovin montaa tehtyä ennen kuin jalat alkoivat täristä niin, ettei asento pysynyt kasassa. Tyydyn siis nykyään ”naisten versioon”, jolla saan kropan olemaan oikein pidempään. Toinen hankaluus tämän ohjelman liikkeissä on polkupyörärutistus, jossa pää on kohotettuna. Kaikki tällaiset asennot tuntuvat pahalta niskassani, koska ilmeisesti lihakset on siellä niin kireinä. Ei auta, vaikka painaisin kieltä kitalakea vasten, niin kuin eräs liikunnanohjaaja minua ojeisti. Tässä olisikin neuvon paikka, että miten niskassa tuntuvaa jännitystä ja painetta saisi tällaisissa rutistusliikkeissä vähennettyä.

Muuten tämä treeni on tosi helppo tehdä kotona pienessäkin tilassa, mutta paikkaa, jossa ojentajadipit olisi ergonomisesti hyvä tehdä ei löytynyt. Sängynlaita oli liian matalalla ja liian pehmeä, samoin sohvan reuna, sohvan käsinoja oli puolestaan liian korkealla ja liian pehmeä. Keittiön tuolien istuinosat ovat muovia, josta käsien ote liukuu, ja kaiken lisäksi tuolit narisevat todella ärsyttävästi. Kaikki niillä istuneet varmasti tietävät mitä tarkoitan! Tein liikkeen lopulta työpöytään nojaten, mutta siinäkin reuna oli liian korkealla ja käsivarsissa tuntui aika epämukavalta. Otan siis mielelläni vastaan vinkkejä myös siitä, miten dipit voisi tehdä kun kodin huonekaluvalikoima aiheuttaa haasteita.

Supersankariohjelma oli sellainen, jota hainkin − monipuolinen, tehokas ja kiva, jos kivaksi mitään raskasta fyysistä suoritetta voi ylipäänsä sanoa. Teen tämän varmasti toistekin, ja tavoitteena on joskus vetää ohjeen mukaisesti kymmenen kierrosta.

Heräänköhän jo huomenna lateksinaamari päässä?