Lyhyt katsaus menneeseen huhtikuuhun, jolloin vihdoin sain aikaiseksi tarttua toimeen. Jo maaliskuun lopulla alkoi ihan oikeasti tehdä mieli mennä taas salille, mutta samaan ajankohtaan iskenyt flunssa sotki ne suunnitelmat. Huhtikuun alussa flunssa oli selätetty, mutta samalla oli jostain syystä jälleen selättynyt myös hinku reippaaseen liikuntaan. Onneksi tuo laiskuus ja saamattomuus kesti tällä kertaa vain hetken, ja kuun puolivälissä sali veti puoleensa niin voimakkaasti, että sinne tuli mentyä.

Siitä se sitten lähti. 14.−29.4. väliselle ajalle HeiaHeiasta löytyy nyt 12 kuntosalimerkintää. Sen lisäksi tein muutamia pitkähköjä kävelylenkkejä ja kävin fillaroimassa. Ja mikä parasta, sain myös itsestäni irti sen, että treenasin kunnolla pari kertaa kotona sen sijaan, että olisin maannut sohvalla telkkarin ääressä.

Ensimmäinen salikerta osoitti karun totuuden siitä, että liikuntatauon aikana kunto oikeasti rapistuu huomattavasti. Mutta nyt nuo lannistavat fiilikset ovat pikkuhiljaa vaihtuneet tyytyväisyyden tunteeseen, sillä olen huomannut kehitystä tapahtuneen jo näiden muutaman viikon aikana. Matkaa entiseen on vielä paljon, mutta alku tuntuu nyt hyvältä. Liikunnan ilo on taas löytynyt ja sen mukana kokonaisvaltaisesti parempi olo!