Aika Säälittävä Runo..mutta melkein kuulen jo taas tuulen.

Pehmeästi raikas

Samalla paikalla,
sama henkilö.
Unelmoi.
Hänen unelmansa toteutui.
Hänen unelmansa murskaantui.

Aika on eri ja muuttunutt,
niin kuin aiemminkin.
Aika on eri
ja erilainen kuin aiemmin.

Aika on nyt tähän kohtaan juuttunut.

Aika on myös huomenna.
Ja on se myös eilen.
”Älä kirjoita siihen sanaa pimeä!”
Hän huutaa ääneti niin lujaa.
Yliyliyliylihuomenna ei enää niinkään.
Tai voi se ollakin, hän tietää.

Niin kuin olivat haukan ja karhun
voimat vain aikaa,
on
aikakin vain aikaa.

Ovat jotkut ajat taikaa.
Taikaa oli ketun oveluus.
Taikaa on kaiken kavaluus.

Hän ei haikaile taikaa.
Eikä hän tahdo vihata aikaa.
Hän tahtoisi vain sanoa,
että aika on pehmeä.

Aika olisi Raikas.
Hän tahtoo kirjoittaa
”uusi runo”
”nimeltänsä raikas!”
Hän tahtoo upottaa siihen sanan ratas
ja toivoo, että joskus vielä ehkä joskus…
Hänenkin runoissansa sana rakas.

https://www.youtube.com/watch?v=cwBi91muvVg

 

kulttuuri suosittelen
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *