Jortaaniaan

 

Jortaaniaan

 

Kun isäni oli 13-vuotias, hän huomasi sanomalehdessä ilmoituksen: tien rakentajia palkataan, hyvät tienestit. Ilmoituksessa sanottiin, että tien rakennus tulisi kestämään vuosia, joten osa-aikaisillekin työmiehille olisi käyttöä. Rakennettava tie tulisi kulkemaan Punaiselta mereltä Kuolleelle merelle asti. Rakennushanketta oli johtamassa suomalainen insinööritoimisto, ja paikallisten avuksi tarvittiin suomalaisia tietä rakentamaan. Valmista tietä pitkin tultaisiin kuljettamaan pääasiassa potaskaa. Tämäpä juuri passeli kesätyö minulle, tuumasi isäni. Kaksi vuotta aiemmin oli valmistunut perheen omakotitalo, joka oli omin ja naapurien voimin rakennettu. Joten tarvittavaa kokemustakin isältäni löytyi. Isoisäni oli poliisi, mutta koska ei uskaltanut ajaa poliisiautoa (eikä mitään muutakaan autoa), oli saanut potkut. Isäni näytti hänelle ilmoitusta. Isoäidilläni oli tuohon aikaan tapana sanoa: SISSO! Joten isoisäni tuumasi: Sisso, eiköhän lähdetä molemmat! Kerron teille nyt pienen katkelman siitä, kuinka matkalle lähtöä valmisteltiin edellisenä iltana.

 

”Naps, naps! Ei sun pakaasi napsuttelemalla ala itseään pakkaamaan!”

”Maan matoset! Yllä maan! Matoset!” Jatkoi isäni itse keksimäänsä laulua, ja napsutteli sormiaan lujempaa, isoäidilleni virnistellen. Huomenna lähdettäisiin matkaan, olo oli keveä.

”Hei mutsi, missä mun..?”

”Tauntaun! Kanssasi kulkisin! Tauntaun!” Elettiin vuotta 1965, pari vuotta aiemmin oli pop-laulaja Danny noussut Suomen viihdetaiteen taivaalle. Isoisäni oli Dannyn suuri ihailija, hän oli jopa tilannut Dannyn viimeisimmän ”kipaleen” alkuperäisen englanninkielisen version, ja opetellut, ainakin osittain, laulun sanat.

”Täni ja tauntaun!! Miten voi olla mahdollista, että jollain on D-vika? Sanoppa faija vielä kertaalleen, että mihin me huomenna lähdetään?”

”Miten niin? Se on minun ominaispiirre, poika. Omalaatuisuus. Myö mennään jortaaniaan.”

 

————————

 

”Se on se elämän julma yhdentekevyys!”

”Mistä se ton on kuullut?” Ilmeestä päätellen samaa ihmetteli myös isoäitini. ”Miten sä tollasen heiton olisit itse kyennyt keksimään?”

”Stationin tornissa sijaitsevan lähettimen avulla.” Poliisin uran päätyttyä isoisäni oli alkanut hankkimaan itselleen nippelitietoutta, asiasta kuin asiasta. Taloon oli kahta vuotta aiemmin vihdoinkin hankittu oma televisio. Siihen asti isäni sisaruksineen olivat muiden naapuruston lapsien kanssa käyneet katsomassa Rin Tin Tiniä ja Virginialaista läheisessä hieman varakkaammassa kodissa, jonne televisio oli hankittu jo vuonna 1958, lähes heti, kun Suomeen tämä uusi jännittävä laite oli rantautunut. ”Kekkonen sanoi niin uuden vuoden puheessaan.”

”Sanoiko?” Isäni hieman epäili asian paikkansa pitävyyttä.

”No ehkä ei juuri noin, en oikein saanut Urkin puheesta selvää, mutta minä keksin siitä oman version. Eikö olekin hienon kuuloinen tietämä?” Mutta minulle onkin annettu vähän enemmän tätä mielellistä puolta.

” ’Tietämä’ on kylläkin tieto-opillisesti laiton.” Isoisäni hienosta oivalluksesta kateellisena, isäni saivarteli.

”On se näköjään sinustakin tullut sanailija-seppo, oikein tieto-opillisesti laiton teppo. Näytäs vielä sitä ilmoitusta.” Isoisäni sanoi silmälasejaan etsien.

”Enkä näytä, mitä sä haluu tietää? Mä tein siitä runon!” Isäni hihkui ylpeänä, hän nimittäin omasta mielestään OLI aikamoinen sanailija-seppo.

 

——runo——

 

”Se on näköjään yhtä tarkkaa kuin sonnanajo ilman perälautaa.” Isoäitini oli palannut kellarista takaisin kettiöön, kädessään lasipullo.

”Toi mehu on toissa vuotista. Ei se voi olla enää hyvää.” Isäni epäili. Edellisenä kesänä räkättirastaat olivat syöneet kaikki punaiset viinimarjat. Muutamia vuosia myöhemmin asuinalueen läheisyyteen rakennettiin Maxi Market, josta oli heti menty ostamaan verkko, jonka sai laittaa puskan päälle suojaksi.

”On se. Minä otin eilen ryypyn sillä aikaa kun työ olitte saunassa. Ei ole paska minulta vielä lentänyt. Tuohon aikaan ei vielä kaupoissa merkitty tuotteisiin viimeistä voimassa olevaa päivämäärää, mutta ei sillä olisi ollut juuri merkitystä, koska isoäitini ei olisi katsonut niitä kuitenkaan.

 

-jatkuu-

 

The book will be released in April 2016