Tehtävän Anto
Lue Miisa Jääskeläisen Sana Kerrallaan teos. Mieti omasta näkökulmastasi kirjoittamista toisaalta yksinäisenä työnä, toisaalta yhteisöllisenä toimintana.
Kirjoita omiin kokemuksiisi perustuva 1-2 sivun teksti, jossa kuvaat kirjoittamistilanteen yksinäisyyden ja/tai yhteisöllisyyden kannalta.
Hyödynnä pohdinnassa Jääskeläisen teosta.
Tekstilaji on vapaa.
Niin kuin nyrkkeilykehässä saada turpaan ja kehittyä,
en koskaan voisi antaa tämän jutun vesittyä.
Runouden kuntokoulussa
on haitallista se
jos tiedostamattani sekoitan ne.
Voinko sitten olla,
elämää koskeva sinä?
Ja sitä hetkeä kirjoittava minä.
Kirjoittavaksi kirjoittajaksi haaveilevien joukossa,
istun paikallani luokassa.
Ai kuinka paljon kokemustako?
Sanoisin,
että olen nyt
jonkin tyylisessä lähtökuopassa.
Luulette mun olevan ihan raakile, tavallinen lyyli.
Mutta ei hätää, hämään vain maailmaa,
kohta kuulette miten erikoinen on mun tyyli.
Joku on jo kirjoittanut romaanin, no se on varmaan ihan paska. Jaa…onpa mielenkiintoista..kuule, mikä se sellainen kriittinen korkeakoulu oikein on?
Ai nuo yhdet siis ovat täällä jo toista vuotta! Luin jo, sen tyypin romaanin. Tosi hyvä, nyt vaikuttaa siltä. Että minä itse olen paska.
Voi ei.
Missä minä olen?
Kaikki aina hirveetä hinkkausta ja säätöä,
mut runon kirjotus on mulle helppoa vääntöä.
Tää ei tuu olee lähellekään mun paras veto,
ja nyt selkeesti astu kehään kirjoittaja-ego.
Ei silti ollut ehkä mun paras idea
lyödä niiden viiden kaverin kanssa vetoa.
Siitä millainen on lopputulos.
Mutta hyppäsin pöydälle ja huusin:
Keväällä mä saan jätkät sieltä paperit ulos!
Mua alkaa nyt jo kyllästyttää tää teksti
rupee olee niin sanotusti paketissa setti.
Mut pliis
antakaa mun olla tässä luovuudessa vielä ihan hetki.
Meidän kaikkien kynässä on joskus sitä selittämätöntä taikaa.
Toivottavasti tää runo tulee kestämään aikaa.
Ei koskaan tiedä aloittaessa
mitä syntyy itsekseen hiljaa kirjoittaessa.
Eikä pidäkään tietää,
mutta omat sisäiset maisemat
on tulevaisuudessakin pakko sietää.