Auringon laskua saamme ihailla tänään kello… 20.16
2.4.2025
+6
Aurinko nousee 6.26
Aurinko laskee 20.16
Ote tämän päivän tarinastani…
– Monesti negatiiviset asiat saavat unohtamaan kaiken kauniin, kuin auringonlaskut, vaikkapas, Viivi vastaa Sakulle. Auringonlaskua kännykällä kuvaten…
Tarinassa Viivi on suudellut kolmea, 3… sammakkoa tuloksetta. Triplasti avioeronnut daami. Ja neljäs suudelma sammakkoon toi prinssin.
Aurinko laskee 20.16
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
HUOMENTA, JOKU ON JUURI HERÄNNYT. TOINEN NAUTTII MARMELADILEIPÄÄ AAMIASKAHVIN KERA, HEI VAIN. KOLMAS ON TULLUT JUURI TÖISTÄ, HUOMENTA. OLITPA SITTEN ASTUNUT MISTÄ TAHANSA, BLOGIINI RUNOUDEN SÄVELIN. OLET ALOITTANUT PÄIVÄSI HUIKEALLA TAVALLA… RUNOUDELLA.
Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä kirjoittelemalla fiktiivisiä tarinoita, upeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sointujen, blogissaan Runouden sävelin 🙂
Suurenmoista, että löysit blogiini.
Toteutin haaveeni pitkään runoja pöytälaatikkoon raapusteltuani, ja laiton runot kansien väliin.
Olen kirjoittanut mm. kauniin runoteoksen LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA.
EN TAHDO KÄTKEÄ SISIMPÄÄNI ROHKAISUN KAUNIITA SANOJA.
Minulta käy näppärästi kutominen ja pullan letityskin. Anna minulle lankasotku… Taion siitä jotain häikäisevää.
Kirjoittaminen on mukavaa ja sanottavaa riittää.
Runoissani on edustettuna koko elämän tunteiden kirjo, kaikki värisävyt, iloisen keltainen, harmaa, synkän musta,
violettia poisjättämättä,
punaista unohtamatta.
Runouteni skaala on laaja, olen raapustellut runon mm. cappuccino-kahvikupistakin, mutta rakkaus, romanttinen sellainen lie yleisin runouden aihe, rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, kirjat kirjoittavat, runot runoilevat ja taide kertoo.
Olen raapustellut FIKTIIVISEN runoni niin merenneitona, kuin laivan hyljättynä hylkynä, kuin kotkanakin.
Olen ripotellut nonparelleja pluskvamperfektien päälle. Olen kuorruttanut verbejä. Olen viilaillut, punonut sekä letittänyt adjektiiveja. Olen kirjoittanut asiatekstiä, että riimejä… Olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, toisin sanoen monen moista kirjoitustyyliä.
Runouttani lukiessa ei voi tutustua minuun/runoilijattareen, sillä kirjoitustyylini on puhdas fiktio, mutta se ei olekaan runouden tarkoitus (tutustua runoilijattareen), runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.
Tänään blogissani runouden tarjolla kaunis runoni TÄHTI… Äärimmäisen kaunis runo menee näin… olkaas hyvä.
TÄHTI
minä rakastan sinua
en vain siksi millaiseksi
olet itsesi tehnyt
vaan myös siksi
millaiseksi olet
tekemässä minua
sivuutan kaiken
vähäpätöisen,
kaikki heikkoudet
ja tuon päivän valoon
kaiken sen kauniin ja säteilevän
mitä kukaan muu ei ole löytänyt
sillä ei ole etsinyt tarpeeksi syvältä
rannalta tuskien
näe pyhä tähtesi
kaiken teen
vuoksesi,
sinun tähtesi
rannalta tuskien
näe pyhä tähtesi
kaiken teen
vuoksesi,
sinun tähtesi
rannalta tuskien
näe pyhä tähtesi
kaiken teen
vuoksesi,
sinun tähtesi
Blogia runouden pitää runoilijatar, joka rakastaa niin viisaita sanoja kuin kissojakin. Länkkäri leffoja. Hyvää kahvia. Ystäviään, läheisiään. Suloisen tuhansien järvien maamme maalauksellisen kauniita maisemia. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen ja taidegallerioiden suurkuluttaja.
Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää, ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.
Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani. Tarina Tik tak tik tak tik tak löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle…
Olen Pohojois-Pohojanmaalta, Helsingistä Lakeuksille saapunut. Ja juurtunut. Kenties olen enemmän PohjoisPohjanmaalainen, kuin Pohojaalaaset ite, äärimmäisen kaunista seutua. Tasaista. Talvisin saa suksia työntää sauvoilla liikkeelle alamäessä, niin tasaista :)
Runo Pohjois-Pohojanmaasta. Ja kaunis runo menee näin, olkaas hyvä.
VEDEN ÄÄRELLÄ, MEREN ÄÄRELLÄ
meri, joet, vedet, tuulet
hymyilevät huulet
veden äärellä
meren äärellä
meri
joet
vedet
tuulet
hymyilevät huulet
veden äärellä
meren äärellä
merituulen puhaltaessa kasvoihisi
tuulen kietoutuessa
humina puiden latvustoon
pohjoisen valo
kupliva kaupunkilaisuus
maaseudun ympäröimänä
totaalinen hiljaisuus
puhdas luonto
veden äärellä
meren äärellä
saaristoa
laivoja
sädehtivän kaunis luonto
aarnimetsät
rauhaa ja hiljaisuutta
retkeilyreitit maisemineen
kevät kesä
syksy talvi
yöstä päivään
merta
mannerta
maaseudun rauhasta
kaupungin sykkeeseen
historian havinasta
moderniin nykyaikaan
vihreät metsät
kirkkaat vedet
vehreät puut
saaristo
meri
joet
vedet
tuulet
hymyilevät
huulet
veden äärellä
meren äärellä
Viihdy runouden ja tarinoiden parissa. Blogissani Runouden sävelin.
Rakastan tuhansien järvien maan järviä, metsiä, kaunista luontoa, mutta myös kaupungin tapahtumakalentereita. Kaupungin vilskettä ja vilinää.
Nautin arjesta, piipahdan kirjastossa, rakastan lukemista.
Olen mukavuuden haluinen.
Pidän myös vanhasta, hyväksi havaitusta, mutta rakastan myös uusia tuulia.
Etsityin ja kaivatuin runo lie onnittelu runo… vaikkapas syntymäpäivä korttiin.
Myös tämän runon tarjoaa uuni tuore runokirjani.
Kirjoittaminen on mukavaa ja sanottavaa riittää.
Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo pari uutta tarinaa tarttumaan sulkakynään.
Aitoja hetkiä ja tunteita, tarjoavat tarinat.
Jostain runosta pidät, jostain et, jotain et jaksa lukea loppuun ja kenties jokin runo on sädehtivä mielestäsi :)
Tarjolla inspiroivaa arjen kauneutta kera lomien, että matkojen.
Muutama tarinani tarjoaa lukijalle nojatuolimatkailua.
Rakastan tuttua ja turvallista, harmoniaa.
Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.
Uusin runoteokseni on …
Sädehtiviä lumihiutaleita
kimaltelevia jäitä
Maistiainen kirjastani
Sädehtiviä lumihiutaleita,
kimaltelevia jäitä
Ja kaunis uusi runo menee näin, olkaas hyvä.
BERYLLI SORMUS
siirtykäämme terassi pöydän
äärelle nauttimaan cappuccinoa
auringonpaisteeseen
nainen sanoo parantaen
hattunsa lierin asentoa
oikealla kädellään
käsissään silkkihansikkaat
sormessaan näyttävä
iso berylli sormus
beryllin upea
vaaleanvihertävä sävy
kimaltelee kilpaa
auringonsäteiden
kanssa
cappuccinon äärellä
naisen huulilta kaikuu
kuiskaus
hän muistaa asiat
toisella tavalla kuin
minä muistan
beryllin upea
vaaleanvihertävä sävy
kimaltelee kilpaa
auringonsäteiden
kanssa
Tätä edellinen kirjani on nimeltään
KEVÄISTEN KIRSIKKAPUIDEN SÄDEHTIESSÄ KAUNEUDESSAAN
Kirjassa tarjolla tarinoita, huikeine tarinan opetuksineen, kera runouden sävelten.
Tätä edellinen runokirja on nimeltään
ONNELLINEN, LASINEN MERI, KRISTALLISEN NÄKÖINEN
Se on kaunis runoteos.
Suurenmoista runoutta mm. meren ulapasta aaltoineen.
Runoutta niin meren pinnan yläpuolelta kuin alapuolelta,
runoja värikkäistä koralliriutoista ja meren kuohuista.
Sukeltakaas runoteokseen Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen.
Tätä edellinen runoteokseni on
LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA
Purjehdi runouden sädehtivään maailmaan.
Maistiainen runokirjastani Lumihiutaleinen orkidea:
runo
TAVOITTEENNE
tavoitteenne
päämääränne
pyrkikää hyvään
maiseman lumo
lumous säteilee
aitoa tunnelmaa
kapeat kujat kutsuvat
tutkimus retkille
nauttien merinäköaloista
ainutlaatuinen
unohtumaton
elämys
pyrkikää hyvään
Tätä edellinen runokirja on nimeltään
AAMUKASTEINEN LUMPEENLEHDEN LUMO
Kirja on puolestaan sädehtivää runoutta sisältävä kaunis kirja.
Olen raapustellut myös lyhyen tekstin karavaanailusta kertovaan kirjaan, ja Pohjanmaasta kertovaan kirjaan että matkailukirjaan.
Ja runoni on myös Rakkausrunot ry:n, 20-vuotisen taipaleen juhlakirja; Kuohuva koski kirjassa.
ILOISIA UUTISIA: Voitin pienen kirjoituskilpailun (teemana matkailu).
Millainen nainen löytyy fiktiivisen runouden takaa… Tällainen…
Olen kodin hengetär… Viihdyn kotona loistavasti. Tänään vietän siivous päivää. Moppailen nurkkia ja kuuraan, että kiillottelen lattioita…
Olen onnellisesti naimisissa, perheellinen.
Minulla on kissa… Oi, rakastan kissoja. Suloisia, kuin mitkä.
Ei tarvitse kertoa, mikä on ihmisen paras ystävä… se on sanomattakin selvää… kissa…
En välitä julkisuudesta. Suloisessa tuhansien järvien maassa pääsee äärimmäisen helposti julkkikseksi. Osallistumalla tosi tv ohjelmiin tai vaikka juomalla coca colaa mahdollisimman nopeasti tv ssä. Onnistui sitten ennätys tai ei. Ja laulukilpailuita on liuta. En välitä julkisuudesta. En korista lehtien palstoja ilman syytä. Ja tästä huolimatta sinä, upea lukijani tiedät, että uusin runoteokseni on SÄDEHTIVIÄ LUMIHIUTALEITA, KIMALTELEVIA JÄITÄ.
Nuotion loimu ja rätinä vaatii aina tarinan, tarjolla tarinoita nuotion loimuun.
Tarinoissa kerrotaan milloin mistäkin; joskus kohotellaan kulmia, hullaannutaan onnen sirpaleista, kauniista kukista, kevät auringosta, keski- kesän kauneudesta… syysruskasta… tai sanoin kuvailemattoman kauniista puista lumiharsossaan…
Pohditaan olemassaolon syvimpiä merkityksiä ja hetkittäin ollaan… oi niin… ihanan pinnallisia.
Tarinoita tavallisen arjen parissa. Hetkittäin myös juhlaa ja lomia.
Runoilijattaren kirjoittamien fiktiivisten hahmojen avautumista kera muun tärkeän ja ei niin tärkeän.
Esirippu nousee, astu tarinoiden maailmaan…
Luonteeltani olen taiteellinen… Herkkä… joskus… sen voi kääntää myös voimaksi… Naisellinen, pehmeä ja lempeä. Pidän totuudesta. Monen moni sotkeutuu hämähäkin kutomaan valheiden verkkoon. Pidän matkustelusta, mutta en tahdo viettää matkalaukku elämää. Harvakseltaan. Rakastan tuhansien järvien maamme maalauksellisia maisemia ja häikäisevän kaunista luontoa. Rakastan italialaista keittiötä… Että thai sapuskaa… Olen hyvä kokki. Anna minulle jauhoja ja voita… taion jopa siitäkin suussa sulavat sapuskat… Ja usein moni asia pyörii ruoan ympärillä… Niin joulu kuin juhlatkin… Arki ei niinkään välttämättä. Tanssin tanssitunnilla bailantinoa… Tsa tsa tsaa… Ja olen nuorena napannut tanhusta pronssia. En tiedä taittuisikos enää askeleet.
…”mutta ne, jotka HERRAA odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.- Jes. 40:31.”
Olen suvaitsevainen ja avara katseinen.
Joskus blogissani runouden sananen päivän polttavasta puheenaiheesta.
Päivän polttavia puheenaiheita ovat mm. Afrikan tähti peli ja vanhat Suomi iskelmät, että hottentotti laulu. Jopa eskimo jääpuikko.
Rasismi on väärin. En ole rasisti. Kulttuurit rikastuttavat. Mutta myös, joidenkin kulttuurien vääryydet ovat väärin.
Seuraan muotia. Rakastan muotia.
Muodissa mokkanahka, romanttiset röyhelöt ja isot laukut.
Ihanaa isot laukut. Laukkuun pitää mahtua meikkipussista lähtien, kännykän kautta kaikki.
Tällainen runoilijatar löytyy siis fiktiivisen runouden ja tarinoiden takaa. Runoilijatar, joka on mm. hauskojen kissa videoiden fani. Muotiluomuksia rakastava nainen. Ja ripauksen erakko, että ujo. Uutispimentoa suosin usein, koska maailma on niin jäätävä ja paha. Ja rakastan uimista, kuin merenneidot konsanaan. Niin uima-altaita, kuin avantoja, kuin merta, järviä, jokia, pore altaita, että ammeita. Rakastan kaikkea kaunista ja runoni sanoin pyri(n) hyvään…
Pyrkikäämme hyvään.
Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.
Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on …
Viivi. Kolmesti ”tahdon” sanonut lady. Hän ei välitä miettiä millaisia oli ex:t. Häntä kiinnostaa millainen on Saku.
Viivi työskentelee plastiikka kirurgin info pisteessä. Hän ei saksi potilaita. Hän täyttelee lomakkeita potilaiden kanssa ja käy keskusteluita. Tänään hänellä käy asiakas, joka on menossa leikkaamaan helttoja käsivaristaan. Saaden itsetuntonsa takaisin, leikkauksen jälkeen.
Viivillä on terve itsetunto. Hän ei ole tehnyt muuta kauneus operaatiota, kuin silmäkulmien kohotuksen. Hän luottaa ryppyvoiteisiin ja kasvojumppaan. Mutta tätä hän ei sano, kasvojen kohotukseen meneville.
Viivi on brunette. Poskipunaa ja kultaista luomiväriä käyttävä nainen.
Hän rakastaa kevättä. Ja kevättä kohden matkaamme huimaa vauhtia. Hän ajattelee.
Hän ei ajattele, että vielä on helmikuu ja maaliskuu, ennen kevättä.
Sijoitan tarinani tammikuuhun. 2029.
Hän ajattelee, että huhtikuu on jo nurkan takana. Hän ajattelee hyvin. Ei liian positiivisesti, mutta hänen ajatuksensa eivät ole synkkiä ja raskaita. Kuin, pitkä jäinen ja kylmä, jäätävä helmikuu, ennen kevään tuloa.
Toinen, tarinani henkilö on Saku.
Saku on kiinnostunut Viivistä. Hän pitää bruneteista.
Sakulle työ on pakollinen paha. Että saa leivän pöytään, joten se Sakun ammatista.
Hän rakastaa nukkumista. Etenkin sunnuntai aamuja, kun saa koisia pitkään. Hän heräilee siinä neljän maissa iltapäivällä sunnuntaina. Hänellä on puhtaat, silitetyt Marimekon lakanat. Ja moottori sänky, minkä saa istuma asentoon. Kallis. Myös tyyny on muotoiltu. Hän panostaa nukkumiseen.
Hän matkusti juuri Kroatiaan lomalle. Ja hän nukkui kolme päivää. Ja loma oli siksi hänen mielestään onnistunut. Sai levätä.
Kävi hän tietenkin museossa, rannalla ja illalla ravintolassakin.
Adrianmeren auringossa hehkuvaa Kroatiaa ympäröi kuvankauniin luonnon historialliset kylät ja kaupungit. Upeaa suussa sulavaa herkullista ruokakulttuuria ja postikortti maisemaa.
Kristallinkirkas merivesi kutsuu sukeltamaan, ja pikkukivirantojen suotuisat tuulet ovat kuin tehty surffaukseen. Ja Saku surffaili.
Hän nautti Kroatialaista sapuskaa ja ihaili kuvankauniita historiallisia maisemia. Lomallaan hän oli yksin. Hän on hyvin yksinäinen mies.
Loma oli suht edullinen.
Poppoota on noin 4 miljoonaa ja siellä päin raatailtiin kroatiaa. Englannilla pärjäsi. Saku ei puhu sanaakaan kroatiaa. Mutta aivan kaikkialla, ei englannilla pärjännyt. Hän olisi ravintolassa tahtonut oluen, hänelle myytiin punaviini. Kielimuurin johdosta.
Pinta-alaa on 56 542 km² Ja pääkaupunki on Zagreb, missä on noin 800 000 asukasta. Pääkaupungissa Saku ei piipahtanut. Eurohan Kroatiassa on.
Vain Saku tietää, mikä hänelle on parasta hänen elämässään.
Ja vielä yksi tarinan henkilö.
Hely. Hän on Viivin paras ystävätär. Hän on logistiikka alalla. Meikitön, raavas nainen. Hän on tottunut ronskiin huumoriin työelämässään. Ja hän ei vähästä hetkahda. Lyhyet hiukset ja nenärengas. Hänellä on ongelmallinen isäsuhde. Vielä ongelmallisemmaksi sen tekee se, että isää ei ole. Hänen isänsä ei ole kuollut. Hänen edesmennyt äitinsä oli yksinhuoltaja. Ja äiti vihasi Helyn isää. Harvoinpa sitä sympaattinen tyyppi on vihattu. Hely tietää isänsä. Hänellä on myös pari pikkuveljeä. Puolikkaita. Heitä hän ei ole koskaan tavannutkaan. Hän kärsii tästä. Ongelmana ei ole riidat. Miten riidellä, kun ei ole tekemisissä. Hän kävi terapiassa siksi.
Ja tarina alkaa.
Viivi astelee töistä kotiin. Hän käy matkalla hakemassa thai sapuskaa kotipakettiin.
Hän ajattelee Sakua.
Saku on juuri kotiutunut Kroatian lomaltaan. Hän purkaa matkalaukkujaan. Huomenna hänellä on jo työpäivä. Hän olisi mielellään jatkanut lomaansa. Hän vihaa töitään.
Hän ajattelee Viiviä.
Saku tuntee Helyn. Viivin ystävättären. Hän soittaa Helylle.
– Terveisiä Kroatiasta.
– Mites meni loma?
– Hyvin, vain yhtenä päivänä satoi vettä. Saku vastaa. Ja jatkaa.
– Mitäs Viiville kuuluu? Onko hän naimisissa?
– Kolmesti, vastaa Hely. Ei ole tervettä puhua Viivin ex:tä. Mitäs sinä niistä kyselet? On tuhoon tuomittu suhde, jos eksiä mietit… Tahdotko, että suhde tuhoutuu, ennen kuin se alkaakaan.
– Lähdetään oluelle. Kun Kroatiassa tilasin oluen, sain punaviiniä. Täällä sentään saa baarissa olutta, sitä tilatessa.
Ja niin Hely ja Saku tapasivat Oluen äärellä. Sakulla on huomenna yö vuoro. Hän menee vasta klo 21 töihin. Voi huoletta nukkua neljään huomenna.
Että hän rakastaakaan nukkumista. Parasta elämässä… hyvänä kakkosena tulee ruoka…
– Paljon kyselet Viivistä, Hely toteaa hymyillen Sakulle. Miksi ?
Ja Hely soittaa Viivin oluelle.
Viivi ei juo olutta, vain siideriä. Ja senkin pitää olla mansikka/raparperia.
Viivi saapuu ravintolaan. Hän toteaa Sakulle, että pitää olla omat eväät mukaan ravintolassa. Täällä ei myydä mansikka/raparperi siideriä.
Ja niin he lähtevät siiderille Viivin luokse.
– Myivät minulle punaviiniä Kroatiassa, kun olutta tilasin. Kielimuuri.
– Ai siellä ei pärjännyt englannilla Viivi vastaa. Ja jatkaa.
– Olit paljon kysellyt Helyltä minusta?
Ja loppu on historiaa.
Näin alkoi vuosisadan rakkaustarina. Viivin ja Sakun tarina.
Tehdään klassiset loppusanat.
Ja niin Viivi ja Saku elivät elämänsä onnellisena loppuun asti.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Vain sinä tiedät, mikä sinulle on parasta elämässäsi.
LOPPUSANAT TARINAAN.
Viivi sanoi ”tahdon” Sakulle.
Hely ei tavannut isäänsä. Ei ole tekemisissä. Edes velipuoltensa kanssa.
Ja Saku. Hän kaikessa hiljaisuudessa. Sanomatta sanaakaan kenellekään laittoi pinon työhakemuksia. Irtisanoutui vasta, kun oli uusi työpaikka.
Ja Kroatia. Sinne he suuntasivat Viivin kanssa lomalle. Edullinen loma.
Adrianmeren auringossa hehkuvaa Kroatiaa ympäröi kuvankauniin luonnon historialliset kylät ja kaupungit. Upeaa suussa sulavaa herkullista ruokakulttuuria ja postikortti maisemaa. Näistä on Kroatia tehty…
Ja niin Viivi ja Saku suuntasivat lomallaan Kroatiaan. He polskivat kristallinkirkkaissa vesissä.
Hotellissa oli tähtiä liuta, joten jo hotelli oli elämys. Huoneessa oli amme.
Viehättäviä kyliä, rantoja ja kristallinkirkasta vettä, pinjoja ja sypressejä sekä vehreitä saaria kimaltelevalla merellä. Näitä tarjosi Kroatia.
Ja historiaa. Yllättävän paljon historiaa.
Ja lento oli lyhyt, miellyttävä. Vain kolme, 3, tuntia, noin.
Edullinen kohde.
Kuin helminauhassa, sijaitsevat rannikon idylliset pikkukylät vieri vieressä.
Istria on vehreä niemimaa ylhäällä Adrianmeren rannalla.
Siellä pyöräiltiin paljon. Myös Saku ja Viivi tekivät pyöräretken.
Historiallisessa keskustassa, idyllisessä ravintolassa. He nauttivat suussa sulavan lounaan.
Mäntyjen reunustamia rantoja, vettä ja vehreää ympäristöä.
Aurinko paistoi heidän lomallaan. Sää oli kuin morsian. Vain yhtenä päivänä satoi vettä.
Sadepäivän Viivi lillui hotellihuoneen ammeessa. Hän rakastaa ammeita. Tuoksuvine vaahtoineen.
Kroatia sijaitsee Etelä-Euroopassa, Adrianmeren rannalla.
Huomattavasti suloisen tuhansien järvien maamme hintatasoa edullisempi maa on Kroatia.
Kroatian ja Suomen aikaero on -1 tunti.
Kroatian ihanat rannat, kristallinkirkas meri ja upeat maisemat hurmasivat Viivin ja Sakun.
Viivi ja Saku olivat Kroatiassa pari viikkoa. Kolme päivää he nukkuivat. Loma oli heidän mielestään onnistunut, kun sai levätä.
Saku opetti Viivin rakastamaan nukkumista.
Ja Viivi opetti Sakun rakastamaan ruokaa.
Kroatiassa italialaiset vaikutteet sekoittuvat mielenkiintoisella tavalla idän ruokakulttuuriin. Lopputuloksena on raikasta, kaunista ja maukasta ruokaa.
He popsivat niin pizzaa, kuin risottoa. Paikallisen cevapin, että grillatun ruuan.
Tarjolla on paljon myös kala- ja äyriäisruokia.
Heitä yhdistää rakkaus nukkumiseen ja ruokaan. Sama mielenkiinnon kohde elämässä. Rakastavaisilla on oltava samat mielenkiinnon kohteet.
He kävivät myös ihailemassa antiikin aikaisia palatseja, keskiaikaisia muureja, kauppiastaloja, rakennuksia.
Kroatiassa oli myös vaellusreittejä. Yhden päivän he vaelsivat.
Kroatia on 56 594 neliökilometrin laajuinen valtio Balkanin niemimaan luoteisosassa.
Kroatialla on erikoisen, puolikuuta tai hevosenkenkää muistuttavan muoto.
Kroatian maasto on vaihtelevaa… Etelässä on kivikkoinen rannikkokaistale. On myös tasangot, että viljavaa aluetta, sekä tiheämetsäistä vuoristoa.
Noin 53 prosenttia Kroatiasta on alankoa.
Adrianmeren keskisyvyys on 173 metriä.
Kroatian ilmasto vaihtelee … talvet ovat kylmiä ja kesät lämpimiä.
Viivin ja Sakun loman ajankohta oli syksy, ei talvi. Joten he nauttivat auringosta.
Metsä maisemaa tarjoaa Kroatia… Pyökit, tammi, talvitammi ja euroopanvalkopyökki jne…
Karhu, susi ja ilves… Löytyy Kroatiassa.
– Täällä on gemssiä, villisikaa, näätiä, mäyrää ja kettuja ja vaikkapas pullokuonodelfiini.
– Millainen eläin on gemssi? Kysyy Saku Viiviltä.
– Lammasta isompi, kiipeilijä, jopa hyppijä… semmoinen onttosarvinen. Viivi vastaa.
Gemssiä he eivät lomalla nähneet.
– Täällä on paljon historiaa tarjolla. Millainen historia täällä onkaan?
– En tiedä. Ja he keskittyivät vain auringon ottoon ja ruskettumiseen rannalla.
– Oletkos ennakkoluuloinen, kysäisee Viivi Sakulta, aurinkotuolissaan. Aurinkolaseja silmilleen laittaessaan.
– Mitä tarkoitat ?
– No… vaikkapas sitä, että … Ennakkoluulo on virheellinen yleistys, josta seuraa vastenmielisyys jotain kohdetta, kuten ihmisryhmää, kohtaan… eikö tällainen ole ennakkoluuloinen, Viivi vastaa, kuvaillen tarkasti mitä on ennakkoluuloinen.
– Ennakkoluulo voi olla myös positiivinen, ei vain negatiivinen, Saku sanoo.
– No mikäs on positiivinen ennakkoluulo.
– Pikajuoksijat, jotka voittavat kultaa, ovat mustia. Ranskalaiset leipovat suussa sulavaa patonkia. Espanjassa on lämmin, auringonpaiste. Kroatia on edullinen lomakohde. Voisin jatkaa listaa pitkään… Saku toteaa.
– Vai niin, vastaa puolestaan Viivi.
– Eikö ennakkoluulo johda syrjintään, jos se on negatiivinen.
– Ennakkoluulon voi oppia tuttavalta. Ympäristöstäkin.
– Ennakkoluuloja voi poistaa vaikkapas… parantamalla ryhmien välisiä suhteita, lisäämällä tiedottamista ja välttämällä yksilöiden luokittelemista sekä luomalla kontakteja ryhmien välille. Toteaa Viivi.
– No mikäs se sinun ennakkoluulosi on? Saku kysyy.
– Pulimajat. Isoäitini käski pysyä kaukana deeguista ja pulimajoista. Olen ennakkoluuloinen kännikaloja kohtaan. Viivi sanoo.
– Fiksusti opetettu. Pysy vain pulimajoista kaukana. Saku vastaa.
– Ennakkoluuloni on, että kaikki ruotsalaiset ovat hienoja. Viivi jatkaa.
– Ei ole. Vastaa Saku. Hekin ovat yksilöitä.
Olemme yksilöitä, persoonia jokainen.
Laitetaas Helylle kortti postiin. Ja niin Viivi raapustelee vanhan kunnon postikortin Kroatiasta Helylle.
”Aurinkoiset terveiset Kroatiasta” hän kirjoittaa korttiin.
Nettikin toimisi Kroatiassa. Ja älykännykkä. Mutta Viivi tahtoo olla nostalginen ja lähettää vanhan kunnon postikortin.
Hely soittaa kortin saatuaan, Viiville. Viikon kuluttua.
Lomalla Viivi ja Saku ovat pari viikkoa.
– Miten loma on sujunut? Hely kysyy puhelimessa.
– Oikein mukavasti. On otettu rannalla aurinkoa. Syöty hyvin. Jopa patikoitu. Yksi lyhyt kävelylenkki. Maalaukselliset maisemat oli. Ihan postikortti maisemaa. Mistä tulikin mieleeni, että saitko postikorttini.
– Joo, kiitos kortista. Tulin juuri terapiasta. Terapeutti ei anna vastauksia. Hän vain kuuntelee, Hely toteaa.
– No mistä puhuit, minä annan vastauksia. Olen ystäväsi, siksi. Viivi vastaa Helylle.
– Äitini oli yksinhuoltajani. Ja hyvä äiti olikin. Isäni kanssa en ole tekemissä. Enkä velipuolieni. Äitini on kuollut kymmenen vuotta sitten.
– Mitäs jos soittaisit heille? Viivi ehdottaa. Isällesi ja velipuolillesi. Millaisia ihmisiä he ovat.
– Veljelläni on rakennusfirma. Googlasin. Eronnut. Tai siis velipuolellani. Toinen on naimisissa ja pelaa tennistä. Isäni on eläkkeellä.
– No mitä tahdot heiltä ? Kysyy Viivi Helyltä.
– En mitään. Vastaa Hely. Äitini vihasi isääni. Eikö viha yleensä ansaita. Harvoin sitä sympaattinen ihminen on vihattu.
– Mutta, jos heidän takiaan terapiassa käyt, asia pitää jotenkin selvittää. Vastaa Viivi.
– Miten. Isäni on välinpitämätön, hän ei ole kuulunut elämääni. Ei hän paha ihminen ole. Melkein tuntematon.
– Jos hän on tuntematon, eikö hänen kannatakin pysyä tuntemattomana. Vastaa Viivi. Älä ota yhteyttä. Älä ole tekemisissä.
– Hänen nykyinen vaimonsa on ilkeä. Aivan kamala. Hely kertoo.
– Jospa isäsi eroaa hänestä, vastaa Viivi, jos hän kerran kamala on.
– En ole tekemisissä. Vastaa Hely. Tämä on viisainta. Kiitos neuvoistasi. Olet ystävänä aarre.
Tänään Viivi oli puhelimessa terapeutti Helylle. Joskus ystävät hoitavat terapeutinkin virkaa.
Ja niin puhelu päättyy. Hely toivottaa vielä oikein mukavaa lomaa Kroatiaan, Sakulle ja Viiville.
– Juttelin Helyn kanssa juuri puhelimessa. Viivi huikkaa Sakulle, joka istuu hotellin parvekkeella.
– Tule katsomaan auringonlaskua. Kuinka kaunista.
– Monesti negatiiviset asiat saavat unohtamaan kaiken kauniin, kuin auringonlaskut, vaikkapas, Viivi vastaa Sakulle. Auringonlaskua kännykällä kuvaten.
– Hely ei ole tekemisissä isänsä ja velipuoltensa kanssa, Viivi toteaa Sakulle.
– Miksi? Riitoja, vai.
– Ei, tuntemattomia. Siksi. Vastaa Viivi.
– Millaiset lähtökohdat sinulla on elämään, Viivi kysyy Sakulta.
-Äitini oli sairaanhoitaja. Vuorotyö. Minulla on sisar, läheinen ja rakas minulle. Hänkin on sairaanhoitaja. Isäni on kokki. Äitini on ihan ok, mukava. Isäni on etäinen. Emme ole läheisiä. Hän ei ole kannustanut minua millään tavalla. Lähinnä koko ajan haukkunut. Haukkuen ei kannata kasvattaa lasta. Haukuilla ei saa juurikaan hyvää aikaan. Siskoni on minua neljä vuotta vanhempi. Hän on eronnut. Lapset jäi siskolle. Eikö eroissa lapset jää aina äidilleen. Siskon ex mies on siskon paras ystävä, yllätys yllätys. Välillä käy kerjäämässä siskoa takaisin, mutta sisko ei ota häntä takaisin.
– Vai niin. Viivi vastaa.
– Entä sinun lähtökohdat?
– Olen isoäitini kasvattama. Isäni oli deegu. Siksi. Isoäiti oli isäni äiti. Äitini on työnarkomaani, teki kolmea eri duunia. Isäni kanssa en ole tekemisissä. Äidilläni oli vuorotyö myös. Hän teki töitä 24/7. Maksoi opintolainaansa pois. Ei ehtinyt lasta kasvattaa, siksi. Isoäitini oli upea, herttainen pakkaus.
– Elääkö isoäitisi?
– Ei. En ole isäni ja äitini kanssa tekemisissä, kuin Helykään ei ole.
– Vai niin, vastaa Saku.
Saku on äärimmäisen iloinen… Hän ei välitä anopin luona vierailla tai appiukon… Yksi murhe vähemmän.
Suhde on vaikea, jos puolison suvun kanssa ei tule toimeen. Pahimmillaan puoliso laittaa valitsemaan… Minä tai sukulainen. Yleensä valitaan puoliso. Tämä on hyvin ikävää.
Tämä ei ole Sakun ongelma. Viivi ei ole tekemisissä.
Viivistä puolestaan tulee Sakun sisaren oikein hyvä ystävä.
Matkailu on merkittävä tulonlähde Kroatiassa … Maassa kävi yli 14 miljoonaa turistia, vuosittain… Noin… Taitaa käydä enemmänkin poppoota.
Kroatian matkailu on kokenut uuden nousun 2010-luvulla.
Suosittuja kohteita ovat Dubrovnikin ja Splitin kaupungit sekä pääkaupunki Zagreb. Lisäksi matkailukohteisiin kuuluvat rannikon lukuisat saaret kuten Hvar.
– Sepelvaltimotauti ja aivohalvaus ovat yleisimmät kuolinsyyt Kroatissa.
– Kaikkea sinä tiedätkin, Saku vastaa Viiville.
– Maassa toimii kuusi yliopistoa, Viivi jatkaa.
– Vai niin.
Ja sitten he keskittyvät vain ruskettumiseen rannalla.
Oikeastaan suurimman osan ajasta he viettivät rannalla. Kristallin kirkkaan veden äärellä.
Ihana loma.
Aivan ihana loma.
Saku tahtoo tutustua Viiviin. Tietää hänen lempivärinsä, ruokansa, elämänsä. Hän ei ole aiemmin tahtonut tutustua keneenkään. Sakua ei ole kiinnostanut ihmiset, heidän kuulumiset, juoruista puhumattakaan.
– Minua ei kiinnosta juorut, avaa keskustelun Saku.
-Mikäs se juoru on? Kysyy puolestaan Viivi Sakulta.
-En tiedä, koska minua ei kiinnosta juorut.
-Vai niin, Viivi vastaa.
Saku rakastaa Viiviä ja mikä upeinta… saa vastarakkautta. Viivi rakastaa häntä.
Kroatiassa paikalliset tervehtivät, ja siihen tervehditään takaisin.
Kroatian tärkeimmät nähtävyydet
Dubrovnikin vanhakaupunki
Plitvicen järvien kansallispuisto
Diocletianuksen palatsi
Zagrebin yläkaupunki ja katedraali
Krkan kansallispuisto
Kornatin luonnonpuiston saaret
Pulan amfiteatteri
Zlatni Rat
Mljetin saari
Dalmatian saaret Hvar, Brač ja Korcula
Muutamissa nähtävyyksissä Saku ja Viivi piipahtivatkin.
Ravintolassa Viivi tilasi mansikka/raparperi siiderin, hän sai samppanjaa. Saku tilasi oluen. Hän sai punaviiniä.
Kesken romanttisen illallisen. Kynttilän valossa, punaviini lasista nauttiessaan. Saku kysäisee Viiviltä.
– Miksi erosit eksistäsi.
-En keskustele tästä aiheesta unelmien lomalla. Keskitytään meihin.
– Miksi itse erosit, Viivi kysyy Sakulta.
-Ihan hirveä ämmä oli ex.
– Vai niin.
Saku tivaa ja tivaa. Viivi kokee, että Saku koettaa pilata heidän romanttisen illan.
– Ensimmäinen avioliittoni oli virhe. Toinen oli hetkellinen mielenhäiriö. Kolmas avioliittoni särki sydämeni. Yksi kihlaus oli laastari suhde ja toinen kihlaus oli tunne, että en tahtonut olla yksin, olipahan joku. Viivi kertoo. Oletko nyt tyytyväinen. En ajattele exiä… keskitytään meihin.
Ja niin keskustelu vaihtuu. Ja he saavat illan pelastettua. Romanttisen illan.
Kynttilän valon loimussa. Hämärtyvässä illassa, auringon jo laskiessa. Tuulen puhaltaessa hennosti kasvoihin. He vaihtavat keskustelun aihetta.
– Olen aina tiennyt että kohtaan sinut elämässäni, Saku sanoo. Tiesin jopa ulkonäkösi. Ehdottomasti brunette. Ei blondi. Tiesin jopa miltä näytät, ennen kuin kohtasin sinut.
-Vai niin, entäs jos kippaan kutreilleni punaisen hiusvärin, Viivi keventää tunnelmaa.
Ja ilta jatkuu kynttilän valossa, illallisella.
TÄLLAISET OLIVAT TARINAN LOPPUSANAT TÄNÄÄN.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin