Taiteiden yö on pian : )
On heinäkuun 7 päivä… Lämpömittari kipuaa 18 astetta plussan puolelle.
Aurinko nousee 2:45 Ja auringon laskua saamme ihaille klo. 23:59.
Hei sinne ruudun toiselle puolelle.
Suurenmoista, että eksyit blogiini
Runouden sävelin.
Blogi pursuaa runouden sulo sointuja kera tarinoiden…
huikeine tarinan opetuksineen. Olen tarinan kertoja.
Kirjoitustyylin ollessa fiktio tarinoissani.
Runoudessani rakastetaan värejä, kuin myös värittömyyttä.
Tarinoista löytyy mielenkiintoista uutta, mutta myös kunnioitettavan vanhaa.
Runouden sävelissä on edustettuna niin ilo, suru, kuin kauneus, pettymykset,
tunteiden koko skaala, toivo ja epätoivo…
Rakkautta unohtamatta
kaipuuta pois jättämättä.
Tänään tarjolla kaunis runoni KAHLITTU VESIPISARA.
Ja kaunis runo menee näin… olkaas hyvä…
KAHLITTU VESIPISARA
pala palalta
lähestymme toisiamme
pala palalta
maailman
kaikkeuden
hellyyden
jatkumon sumuinen
joki
pala palalta
Pian on taiteiden yö.
Runouttani on tarjolla taiteiden yönä.
Taiteiden yö on ympäri Suomea. Pian…
Sijoitan tarinani taiteiden yöhön…
Ennen taiteiden yö keräsi Helsingin keskustaan NOIN 100 000 ihmistä…
veikkaanpas, että nyt on
vielä enemmän poppoota… katsotaan osuinkos oikeaan ?????????????????????????????
jo tämä osoittaa, että ihmiset rakastavat taidetta…
Taide on myös tunne tila, mielestäni…
Kuopiossa on taiteiden yö… Oulussa… Rovaniemellä… Helsingissä…
Kuusamossa on taiteiden yö… Taiteiden yö on ympäri Suomea.
Olen tarinan kertoja…
On fiktiivisen tarinan aika.
Tarinaa kerrotaan minä muodossa Leilan suulla… Ja tarina alkaa…
se menee tällä kertaa näin… olkaas hyvä…
TAITEIDEN YÖ
Olen taiteellinen lady, Leila. Rakastan niin oopperaa kuin katuteatteriakin.
Kesälomani vietin mökkeillen.
Aamuni alkoivat kesälomalla, siten, että pulahdin järveen laiturilta uimaan.
Virkistäviä aamuja.
Oli ihanaa istua mökin kuistilla aikaisin aamulla ja nauttia appelsiinimehua ja
marmeladi leipää aamiaiseksi, uinnin jälkeen.
Mökkeilin koko neljä viikkoa.
Minulla on kultainen noutaja. Koira viihtyi valtavan hyvin mökillä.
Ja luin pinon kirjoja. Jos toisenkin… kesälomallani.
Nyt on alkanut arki.
On elokuu.
Päivät vierähtävät muodin parissa. Työskentelen vaateliikkeessä.
Perjantaina on taiteiden yö.
Ystävättäreni ovat menossa sinne. Minä mukaan lukien.
On vapaapäivä.
Alku illasta istuimme iltaa ystävättäreni Siljan luona.
Silja on oikein mukava. Hänet olen tuntenut vain pari vuotta. Kun taas Mirja on lapsuuden ystäviäni.
Siljan tunnen maalauspiiristä. Käyn keskiviikko iltaisin maalailemassa muotokuvia.
Harrastan muotokuvamaalausta.
Muotokuva kuvaa henkilöä.
Piirustus, maalaus, veistos tai valokuva. Miksei artikkeli, reportaasi, kirja tai
television dokumenttiohjelmakin voi olla muotokuva ?
Muotokuva kuvastaa henkilön taustaa, piirteitä, pyrkimyksiä, persoonallisuutta, henkilön
tärkeimpiä ja arvostetuimpia puolia, sekä asemaa.
Vastakohta muotokuvalle lie abstrakti taide. Mitä en ymmärrä lainkaan.
Taulun voi ripustaa vaikka väärinpäin seinälle.
Kuka tahansa osaa piirtää viivan, mutta vaatii taiteellisia lahjoja piirtää muotokuva.
Valokuvista tunnetuin muotokuva lie vaikka ylioppilasvalokuva.
Valokuvausta en niinkään harrasta, vaan konterfei:ta.
Historia tarjoaa myös mielenkiintoista taidetta mielestäni, puulle tehdyt muumioiden vahamaalaukset,
ensimmäisestä kolmanteen vuosisadalla. Muotokuvia, ensimmäisiä sellaisia…
Parsuna… Attribuutit ja ikoni.
Muotokuva liitetään usein johonkin tapahtumaan, vaikkapas jo mainitsemaani ylioppilaaksi tuloon.
Omamuotokuvia teen harvoin.
Eräs muotokuvan erityislaji on profiilimuotokuva, tätä suosin maalauksissani.
Mirja poksautti samppanja pullon, taiteiden yönä, alku illasta.
Lasimme kilisteltyämme…
Keskustelumme suuntautui – mihinkä muuallekaan – kuin taiteeseen.
– Kenellä on taiteiden yön ohjelma ? Silja kiljaisi.
Ilman sitä, ei taiteiden yöstä tule mitään.
Mirja nosti kännykän.
Kännykästä googlettamalla löysimme taiteiden yön ohjelman.
Ilta oli pelastettu.
Ensimmäiseksi suuntasimme taidegalleriaan. Meri teemainen taidenäyttely. Taidenäyttely oli
taidepiiriläisten ryhmänäyttely… teemana oli ollut meri… Oli pauhaava meri kehystettynä…
kuin tyyni meri… eräs oli maalannut surffilaudan ilman vettä… taiteilijat olivat tuntemattomia…
Ns. taviksia… mutta ammattitaitoisia… laadukkaita meri aiheisia maalauksia oli…
kehystettynä taidegalleriassa.
Täältä askeleemme vei kuuntelemaan lavarunoutta.
Lavarunous on suullista ja kirjallista ilmaisua, jossa runoutta, laululyriikkaa esitetään…
Täällä räpättiin….
Lopuksi oli myös open mic -osuus, jossa osallistujat esittivät omia runojaan.
Oli perinteistä runoutta, tarinankerrontaa, spoken wordia, stand up –
komiikkaa ja laululyriikkaa sekä näiden yhdistelmiä.
Minusta tuli kerta heitolla räpin fani.
Iltamme huipentui balettiin.
Baletti, kurinalaisia sääntöjä, liikekieltä. Baletti on yksi tanssitaiteen muoto ja länsimaisen
taidetanssin vanhin lajityyppi. Tekninen taituruus oli valloillaan, baletti esityksessä.
Helsingin keskusta keräsi arviolta noin 120 000 kävijää taiteiden yönä.
Ihmiset rakastavat taidetta.
Ihmiset tarvitsevat taidetta.
Mitä ilman ei voi elää?
Ilman leipää ja sirkushuveja (taidetta).
Ensi vuonna tahdon muotokuvani taiteiden yöhön… Tämä on tavoitteeni ja unelmani…
Vierähti vuosi…
Koetti jälleen taiteiden yö…
Ja Leilan maalaama muotokuva komeili gallerian seinällä. Hän piti ryhmä taidenäyttelyn.
Myös muiden taidepiiriläisten maalauksia oli seinillä…
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
Pidä huoli, että sinulla on leipää ja sirkushuveja. Ilman niitä on vaikeaa. Liian vaikeaa…
Runorikasta viikonloppua
Olet astunut blogiin
runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa