Tarina
14.8.2023
+ 17
Aurinko nousee 4:56
Aurinko laskee 21:49
Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä,
raapustelemalla fiktiivisiä mini tarinoita kera runouden
suloisten sävelten blogissaan Runouden sävelin.
Lämpimästi tervetuloa
olet astunut plokiini Runouren sävelin
Ajattelin tehdä mosaiikki palloja ympäristöä sulostuttamaan…
Pysy mukana blogissani… laitan koristeista/mosaiikki palloista kuvan …
Olen tarinan kertoja.
On siis fiktiivisen tarinan aika.
Tarinan sijainti on Aurajoen suulla… Saaristomeren rannikolla.
Turun… naapureita ovat… Aura, Kaarina, Lieto, Masku,
Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Parainen, Pöytyä, Raisio ja Rusko…
Suunnatkaamme Pöytyän maalaismaisemiin.
Ja tarina menee tällä kertaa näin… olkaas hyvä…
Turun murteella: MAATILA
Olipa simmottos sit vaa kerran vai kummottos kaunis maatila.
Sinine tupa, ja hevoslaitumet.
Metsää ja pirtin uunist leijaileva pullan tuaksu.
Ja nii om mone muukki sanonu Maatilan
kyl mar sit vanha isäntä istus kiikkutualissas totesi
– Elämä o kovaa.
Sen pituine hän.
Tarinan opetus oli seuraavanlaine ja nii om mone muukki sanonu:
Elämä simmottos sit vaa o kovaa. nimpal mukavast
* * * * * *
MAATILA
Olipa kerran kaunis maatila.
Sininen tupa, ja hevoslaitumet.
Metsää ja pirtin uunista leijaileva pullan tuoksu.
Maatilan vanha isäntä istui kiikkutuolissaan todeten
– Elämä on kovaa.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Elämä on kovaa.