Sädehtivää Aleksis Kiven päivää
10.10.2023
+ 2
Aurinko nousee 7:52
Aurinko laskee 18:18
Tänään vietämme Aleksis Kiven päivää.
Suomenkieli alkoi kukoistaa 1800 luvun loppupuolella.
Alexis Stenvall, taiteilijanimeltään Aleksis Kivi.
Aleksis kivi syntyi Nurmijärvellä Palojoen kylässä lokakuussa 1834… Räätäli Erik
Johan Stenvallin (1798−1866) ja Anna-Kristiina Hambergin (1793−1863) perheeseen.
Perheessä oli ennestään kolme poikaa, Johannes, Emanuel ja Albert. Aleksilla oli myös
sisar Agnes, joka kuoli vuonna 1851 vain 13-vuotiaana.
Aleksis Kivi oli kärsinyt koko ikänsä kivuista ja ruumiillisesta heikkoudesta ja hän
sairasti lisäksi lavantaudin useampaan otteeseen.
Kiven kunnossa tapahtui selvä käänne huonompaan keväästä 1870 alkaen, ja hän
alkoi kärsiä muun muassa kovasta päänsärystä, sydänoireista,
pahoinvointikohtauksista.
Aleksis Kivi menehtyi vain 38-vuotiaana Tuusulan Syvälahdessa 31.12.1872.
Aleksis Kivi haudattiin Tuusulaan.
Aleksis Kivi… kansalliskirjailija.
Hänen teoksensa Seitsemän veljestä kohotettiin
suomalaisen kulttuurin merkkiteokseksi.
Aleksis Kiven päivää juhlitaan vuosittain 10. lokakuuta. Tänään.
Seitsemän veljestä henkilöt ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero.
Aleksis Kivi lähti Helsinkiin opiskelemaan vuonna 1846. Rahan puute pakotti
Aleksis Kiven keskeyttämään koulunkäynnin.
Hän oli kuitenkin lopulta ylioppilas 23 vuotiaana.
Aleksis Kiven äiti toivoi Aleksista pappia ja tämä oli hänen itsensäkin unelma.
Toteutumaton unelma.
Seitsemästä veljeksestä on myös tehty elokuva… ja näyttämölläkin se on nähty…
Seitsemän veljestä on myös Novitan lanka… Äärimmäisen hyvä laatuinen…
Olettekos lukeneet… upeat blogini Runouden sävelin lukijat…
Seitsemän veljestä kirjan ?
Mitäs piditte?
Pitkään Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ensimmäinen lause kuului
kirjallisuudenharrastajan knoppitietoihin…
Millä sanoilla Seitsemän veljestä alkaa?
”Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä,
liki Toukolan kylää…”
Minusta Seitsemän veljestä on ihan hyvä teos. Olen lukenut parempia kirjojakin,
mutta en sano, että kirja olisi huono, en.
Oikein mukavaa ja leppoisaa Aleksis Kiven päivää kaikille upeille
blogini Runouden sävelin lukijoille.
Olet astunut blogiin Runouden sävelin.
Blogia pitää runoilijatar… Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä
kirjan kirjoittanut nainen.
Blogini tarjoaa runoutta. Fiktiivisiä tarinoita, huikeine tarinan opetuksineen.
Olen Pohojois-Pohojanmaalta. Helsingistä lakeuksille saapunut ja juurtunut.
Jos hion, muovailen, askartelen ja viilaan sekä nikkaroin, että punon sanat, teen
loistavaa runoutta. Runouteni skaala on laaja, olen raapustellut runon mm.
cappuccino-kahvikupistakin, mutta rakkaus, romanttinen sellainen lie yleisin
runouden aihe, rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, kirjat kirjoittavat, runot
runoilevat ja taide kertoo.
Olen raapustellut runoni niin merenneitona kuin laivan hyljättynä hylkynä kuin
kotkanakin. Olen ripotellut nonparelleja pluskvanperfektien päälle, olen kuorruttanut
verbejä, olen viilaillut, punonut sekä letittänyt adjektiiveja. Olen kirjoittanut asiatekstiä,
että riimejä… olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, toisin sanoen monen
moista kirjoitustyyliä.
Runouttani lukiessa ei voi tutustua minuun/runoilijattareen, sillä kirjoitustyylini on
puhdas fiktio, mutta se ei olekaan runouden tarkoitus (tutustua runoilijattareen),
runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.
Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.
Tunnelmallisia lukuhetkiä toivotan runouteni parissa,
sukeltakaas siis runojeni maailmaan : )
Kerronpa tänään hieman miten tarinat syntyvät…
Ensiksi mietin, mistä kirjoitan tarinani…
Ufoista?
Elokuva teollisuus on ammentanut kahdella kauhalla teemasta ufot.
Ufo havainnoille on löydetty suuri määrä luonnollisia selityksiä.
Tutkijoiden mukaan noin 80-95% havainnoista pystytään selittämään luonnollisesti.
Satelliitit, säähavaintopallot, hallusinaatiot, ilmakehän lämpöinversiot, revontulet,
kaupallisissa tarkoituksissa tehdyt huijaukset ja jopa linnut.
Harha aistimus tai lentokone.
demoneita.
Pilvi.
Mitä ufot ovat ja mitä niistä voidaan ajatella?
Elokuvateollisuus on ammentanut kahdella kauhalla teemalla ufot.
Ei ei… en kirjoita tänään tarinaa ufoista.
Mietin, mistä kirjoittaisin tämän päivän tarinani.
Kenties mietin, ensin jonkin hurmaavan elämän viisauden, mikä on tarinani
opetus tai talletan tarinaani.
Ei kannata ajatella, saati vertailla omaa elämää toisen elämään. Loppujen lopuksi,
mitä tiedämme toisen elämästä. Emme juurikaan mitään.
Tämä olisi kaunis viisaus.
Laitan sen ehdottomasti tarinaani.
Pahassa maailmassa on vähän viisautta tarjolla.
Jos löydän ripauksenkaan viisautta, talletan sen oitis tekstiini.
Viisas kiinalainen sanoi, kun häneltä kysyttiin viisaudesta, että ”istuta omena puu.”
Olen istuttanut omena puun. Omena puu kuvassa.
Seuraavan fiktiivisen tarinani rakennan luonteenpiirteiden ympärille. En kirjoita
sanaakaan ulkonäöstä (pitkä vai lyhyt, blondi vai brunette… tai valkoinen vai musta…
mies vai nainen… nuori vai vanha… rikas vai köyhä) Ollaan
henkisiä tässä tarinassani, ja keskitytään luonteenpiirteisiin…
Minkähän luonteenpiirteen valitsen tarinaani.
Ihmisiä on monen luonteisia… Mm…
Ahkera, ahne, arka, hajamielinen, heikko, itsekäs, kyyninen, kärsivällinen, nuuka,
nöyrä, omaperäinen, rehellinen, rohkea, suuruudenhullu, täsmällinen, utelias, viisas,
ylpeä, älykäs ????
Nuukuudesta kertoo laihialaiset.
Mikä on laihialaisen partakone ? Ampiainen tulitikku rasiassa, sitä en siis valitse.
Valitsen ylpeyden.
Ja fiktiivinen tarina alkaa. Sijoitan tarinani Pohojanmaalle (pisin aika muuten …
mitä eräs pohojalainen on ollut kehumatta itseään on 3:47,56 ja hän kehuskelee
sillä jatkuvasti) .
Ja tarina alkaa.
Tarinan henkilöt
1. Tarinan henkilö. Aika kuluu, muuttuu, ja liikuttaa eteenpäin. Muutos, kehitys, ja uusia tapahtumia
ja asioita tarjoaa maailma, missä tarinan henkilö elää.
2. Tarinan henkilö. Maine coonin omistava naapuri, hän tekee asenne muutoksen ja on
ripauksen onnellisempi
Kolmas tarinan henkilö. Tarinan henkilön tenniskaveri, ylpeä, hioo kuin hiomapaperilla tätä
luonteenpiirrettä, muuttuen nöyrä sydämiseksi, tässä tarinassa.
Olipa kerran
Ompelija. Hän oli ylpeä läheisistään, tämähän on kaunista. Kuinka ylpeä hän olikaan,
kun kummipoika valmistui ammattiin koulusta.
Hän on luonteeltaan kiltti.
Hänellä oli naapuri… joka oli ylpeä kissastaan, naapuri omisti maine coonin.
Kissanäyttelyissä pystejä napanneen kissa herran. Vahva katti. Tämähän on upeata,
kukapas nyt lemmikistään ei olisi ylpeä.
Naapuri on luonteeltaan… ahkera, ahne, arka, hajamielinen, heikko, itsekäs, kyyninen,
kärsivällinen, nuuka, nöyrä, omaperäinen, rehellinen, rohkea, suuruudenhullu,
täsmällinen, utelias, viisas, että älykäs. Älyä voi harjaannuttaa lukemalla. Arkuutta
voi hioa… rohkeutta kalastella… Mutta kyynisyys… no, kukapas sitä olisi täydellinen…
10 % elämästä on sitä mitä meille tapahtuu… 90 % sitä miten suhtaudumme
tapahtuneeseen. Aina emme voi vaikuttaa elämän tapahtumien kulkuun, mutta
asenteeseemme voimme vaikuttaa. Maine coonin omistajalla on reuma, reuma ei tuhoa
häntä, siihen ei kuole, asenne sairauteen tuhoaa kissan omistajan. Kunnes hän muutti
elämän asenteensa. Se kuinka hän suhtautui sairauteen ratkaisee. Hänen oli opittava
elämään sairautensa kanssa.
Jos lukijani muutat asenteesi, usko pois, lukijani, muutat koko elämäsi,
kuin tarinani maine coonin omistaja.
Uudenlainen asenne olosuhteisiin. Uudenlainen asenne elämään.
Uudenlainen asenne ihmisiin.
Oikealla asenteella katin omistaja ei joutunut kiertämään
samaa vuorta uudestaan ja uudestaan.
Suloisen maine coon on nimeltään Kissa, lyhyesti ja ytimekkäästi. Kissa on iso, ketterä
ja rakastaa kiipeilyä. Cooneja tavataan kaikissa väreissä, tämä kissa herra on
savun värinen.
Hänellä oli tennis kaveri. Ylpeä luonne. Nokka kohti taivasta kulkeva pakkaus.
Hän oli ylpeä, ja sen vuoksi koppava. Hampaat kuin miekat.
Luotaan työntävä luonteenpiirre, ylpeys.
Tennis kaveri kävi lenkillä, ennen tenniksen pelaamista, todeten, että 32 kilometriä
juoksi (siis puoli kilsaa tepasteli tassua toisen tossun eteen vieden).
Ylpeyshän on yksi ihmisen tunteista.
Tennis kaveri tunsi onnellista tyytyväisyyttä omista suorituksista ja ominaisuuksista.
Ollen itsetietoinen, kopea, korskea, pöyhkeä.
Ylpeys on kristillisen opin mukaan synti.
Laitetaanpas tässä tarinassa tenniskaveri hiomaan luonteenpiirrettään.
Mikä tekee ylpeän, vertaileminen, kilpaileminen ?
Jo lapsena hiekkalaatikolla mietittiin kenellä on hienoin hiekkalapio, nuorena puolestaan
mietittiin kenellä on hienoin reppu. Ja tietenkin tenniksen pelaajalla oli hienoin reppu.
Vanhempana sitten mietitään vaikka kesämökin laiturin kokoa, jos ei muuta. Tai autoa.
Ylpeys on vienyt tenniskaverin pitkälle, mutta samalla etäälle.
Kuinka ylpeydestä pääsee eroon?
Päästä irti ylpeydestä, neuvoo hän tenniskaveriaan.
Kerran tennis kaveri oli liian ylpeä kysyäkseen tietä ja hän harhaili eksyneenä.
Mutta mutta… kysyvähän saa vastauksia.
Ihmiset etsivät onnea suurimman osan elämästään.
Eikö jokainen tahdo olla onnellinen ?
Tehdääs tarinalle onnellinen loppu : )
Tennis kaveri hioi kuin hiomapaperilla luonteen piirretään,
ja hänestä tuli nöyrä ja sydämellinen ihminen.
Ja tämän johdosta ripauksen onnellisempi.
Maailma muuttuu, me muutumme… mutta mutta…
mitä ajatteli maine coonin omistaja,
hän piti tenniskaveria pöyhkeänä, edelleen.
Ensi vaikutelma tehdään vain kerran.
Vaikka maine coonin omistaja muuttui herttaiseksi pakkaukseksi.
Ei kannata ajatella, saati vertailla omaa elämää toisen elämään. Loppujen lopuksi,
mitä tiedämme toisen elämästä. Emme juurikaan mitään.
Mitä hän loppujen lopuksi tietää maine coonin omistajan elämästä, ei mitään.
Sen pituinen se
Tarinan opetus on runoni sanoin…
Runossa vain kaksi, 2, sanaa
KIELO
tiedä
arvosi
Terve itsetunto pitää olla… terveellä itsetunnolla varustettu ihminen on kaunis.
Mutta mutta… ylpeä itsekehu, tästä raapustelin tarinassani. Oi voi.
Suomalaiset ovat tunnettuja itsensä vähättelystä, tästä en pidä, en.
Sanopas suomalaiselle daamille,
”sinulla on kaunis uusi leninki.” No tämä nyt on vain tällainen riepu”,
saat vastaukseksi. Kiitoksen tilalla.
Runoni sanoin
KIELO
tiedä
arvosi
Nöyrä on upea, nöyristely ei – totta vie – ole hienoa.
Pisin aika muuten … mitä eräs pohojalainen on ollut kehumatta itseään
on 3:47,56 ja hän kehuskelee sillä jatkuvasti .
Tästä jos alan raapustelemaan, tulee kirja… joten päätän blogimerkintäni (pian) tähän.
Nostetaas hieman kirjoituksen tasoa… tarina on pelkistettyä kerronta muotoa.
Kaunis runoni menee näin… olkaas hyvä
MASSIIVISET TAMMIAIDAT
polun päässä
massiiviset tammiaidat
ympäröivät puistoa
polku johtaa luo sydänten,
sielujen, aitojen
polun reunustamat
vaahterat huojuvat tuulessa
polku johtaa luo
massiivisten
aitojen
sielujen,
aitojen
luo aitouden
massiivisten
tammi
aitojen
Suurenmoista, että olet blogissani, lukijani : )
Lukemisiin
– Runoilijatar