Ukulele

31.10.2023
– 3
Aurinko nousee 7:59
Aurinko laskee 16:03

Neljän aikoihin on 
jo pimeä

Hei sinne ruudun toiselle puolelle

Olet blogissa Runouden

Lämpimästi tervetuloa

UKULELE

 

jäälohkareita viimaan kietoutuen

mustaa samettia
kattokruunun himmeä valo

tietoisuuden kerroksia
viehätysvoimaa

iltahämärän vaihtuessa
päivän valoon

vuoden aikojen muutoksessa

haltioiden tuntemattomat
suunnitelmat

matkaten kullattujen
kärryjen epätoivon kyydillä

nuolen hajotessa tomuksi

kulkien paikkaan jollaista
ei ollut tarpeen olla olemassa

niittyjen luota
kristallisien lampien lumoon

lumpeenlehtien luo

ylitä suo

rikkinäiset ihmiset
nevan luo

kesyyntynyt
vai kesyttämätön
oletus

Kudon kaunista punaista joululiinaa joulupukin konttiin. Parhaillaan.

Lukaise blogiani pidemmälle. Olen kirjoittanut blogimerkinnän, mikä on loistava joululahja?

Se on tietenkin kova paketti.

Ja mitä pakettiin?

Tietenkin kirja. 

Mitä kirjaa suosittelen ? Se selviää vain blogiani Runouden sävelin pidemmälle lukemalla.

Tänään tarjolla blogissani Runouden, kaunis runoni: Ukulele.

Tämän päivän tarinani sijoitan sairaalaan.

Ensin mietin, että charmantti lääkäri mies ja sisar hento valkoinen rakastuvat. Ja heille kilkattavat hääkellot.

Tai lääkärin arvostetusta ammatista sanasen.

Tai kuinka sankari pelastaa ihmishenkiä. Elvyttämällä puolikuolleen…

Mutta ei ei… tänään tarinassani seikkailee Mikko. Hän on ammatiltaan potilasasiamies. 

Olen tarinan kertoja, on siis tarinan aika

Ja tarina alkaa.

Se menee tällä kertaa näin.

SAIRAALAN KOLKOT JA KARUT KÄYTÄVÄT

Huomenna on marraskuu. Luonto säteilee hehkuvan valkoisena, 

puiden häikäistessä kauneudellaan lumihunnussaan.

Olen todella kiireinen työssäni.

Päiväni oli arkistakin arkisempi.

 Väärä diagnoosi. Potilaalla oli harvinainen trooppinen kuume. Potilas melkein kuoli. 

Trooppista kuumetta hoidettiin masennuksena. Potilaalla ei ollut mielenterveys ongelmia.

Väärä diagnoosi. Potilaan nilkan leikkaus epäonnistui. Juoksua kilpaa harrastava potilas ei juokse enää koskaan.

-Väärä diagnoosi. Mielenterveys potilas jonotti puoli vuotta aikaa lääkärille.

 Hän joutui ryhmäterapiaan, missä istui hiljaa ja voi vielä pahemmin. Psykiatri oli koulut käynyt lobotomia leikkausten aikaan.

Potilas ei parantunut, hän huononi. Potilas olisi voinut paremmin, ilman jonottamaansa lääkäri aikaa.

 Väärä diagnoosi. Potilaalta kuvattiin lonkka, onko lonkka murtunut. 

Potilas joutui myöhemmin kiireelliseen selkäleikkaukseen iskiaan takia. Hyvä, kun  potilas ei halvaantunut.

Väärä diagnoosi. Potilas kuoli syöpään. Potilas puhallutettiin, hänellä oli aivokasvaimia ja laitettiin kotiin.

 Potilas oli absolutisti. Puhe sammalsi aivokasvaimien takia.

 Epäasiallinen kohtelu, lääkäri oli krapulassa.

 Epäonnistunut lihavuus leikkaus. Potilaalla on ahmimis häiriö.

Pläräsin hoitovirheitä kiireisenä… papereista.

Kuinka kiireinen olenkaan.

Hädin tuskin ehdin pitää lakisääteisen ruokatunnin.

Astelin kiireisen työpäivän jälkeen kotiin.

Vaimoni oli silittänyt paitani, kokkaillut höyryävää lihapataa.

Nautin lihapataa ja lähdin koirani kanssa lenkille.

Teimme pitkän lenkin.

Saksanpaimenkoira.

Pyry, nimeltään. Narttu.

Aarteemme.

Tulin koiran kanssa lenkiltä.

Vaimoni suuteli minua kotiin tultuani ja kuiskasi korvaani.

– Sinä riität.

Illalla katsoimme tv tä.

Surkeaa sarjaa. Kotimaista. Olin jo kolmannessa kaudessa menossa.

Ja rupesin aikaisin nukkumaan.

Heräten seuraavaan työpäivään.

Olen todella kiireinen töissäni. Todella kiireinen.

Vain jouluaatto ja joulupäivä ovat vapaata.

Seuraava lomani on kesälomalla.

Pöytäni paperi pino kasvaa.

Puhelin soi taukoamatta.

Ja sähköposti piippaa.

Hoitovirheitä…

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Sinä riität.

Suurenmoista, että olet blogissani Runouden sävelin.

– Runoilijatar 

Lukemisiin