Joulukalenterin luukku 13

13.12.2023
– 13
Aurinko nousee 10:18
Aurinko laskee 14:04

JOULUKALENTERIN LUUKKU 13.

Joulukalenterin luukusta kolmetoista, löytyy kissa kaunotar.

Hei sinne ruudun toiselle puolelle.

Lämpimästi tervetuloa
blogiini Runouden sävelin

Viime aikoina olet voinut lukea

blogissani joulukalenteria, kissa teemaista.

 

Kuu on runoilijattaren ihanne sana. Rimmaa…

Kuu, suu, muu, taipuu, kaikuu, luu…

Olen raapustellut yhteen tarinaani vaativan bonsain kastelu ohjeen…

minulla ei ole bonsaita… kirjoitus tyyli on fiktio…

jos tahdot hankkia bonsain, lukaise tarinani… ja saat bonsain kukoistamaan…

Runouttani lukiessa, ei voi tutustua minuun, runoilijattareen, sillä

kirjoitustyylini on fiktio, mutta ei se olekaan runouden tarkoitus (runoilijattareen

tutustuminen). Runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.

Bonsai, kultalangoin, ristipistoin…

Rakastan hyvää kahvia, länkkäri leffoja,

viisaita sanoja, kissoja, läheisiäni,

ystäviäni, kaunista luontoa, tuhansia järviä,

joulua ja punaista huulipunaa.

Olen runoilijatar että tarinan kertoja, olet astunut blogiin runouden sävelin,

tämä blogi pursuaa tarinoita että runoutta.

Blogi runouden sävelin tarjoaa tietenkin runoja nimensä mukaan…

Arjen pieniä, kivoja asioita.

Realismia, optimismi ja positiivisuus ei ole minua varten, kuin ei pessimismikään,

mikä syövyttää ihmisen…. olen realisti, näen asiat sellaisina kuin ne ovat.

Välillä teksteissä mennään pintaa syvemmälle ja

hetkittäin, ollaan, oi, niin ihanan pinnallisia.

Uusin runoteokseni on kaunis kirja

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.

Tätä edellinen on

Keväisten kirsikkapuiden sädehtien kauneudessaan

Ja tätä edellinen on

Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runokirja on

Lumihiutaleinen orkidea.

Ja tätä edellinen

Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen pitänyt runotaidenäyttelyitä mm.

Kuun säteiden valaisema omenapuun hohde

Yhdessä tarinassa tapahtuu kaikki, ei ole jatko-osaa, näin ollen pääset

uutena lukijanakin kärryille teksteistä.

On oltava tänään ripauksen parempi kuin eilen, tänään on oltava ripauksen ehjempi,

kuin eilen, tai tänään on oltava ripauksen hyvempi kuin eilen. Mutta ei tarvitse olla

täydellinen. Kirjoitan yhdessä runossani. Eikö näin ole.

Olen tarinan kertoja, on siis tarinan aika.

Ja fiktiivinen tarina menee tällä kertaa näin.

JOULUTARINA

Rakastan joulua, hihkaisee Minja, 48v.

Ja kietoo kuusen hopeiseen nauhaan. Ripustaen joulupallon kuusen

oksille sulostuttamaan.

Joululiinat hän etsii kaappien kätköistä. Pesee ja silittää,

asetellen liinat pöydälle.

Samoin jouluverhot. Ne hän ripustaa ikkunaan.

Ja laittaa vielä tähden valoa tuomaan samaiseen ikkunaan.

Joulutorttuja hän leipoo, ihana kotoisa jouluinen tuoksu täyttää tuvan.

Pian on joulu.

Vain pari viikkoa enää jouluun.

Joululahjoja hän paketoi jouluaattoa odottamaan.

Joulu on ihanaa aikaa.

Aika kului

Minjalle sattui erikoinen tapaus jouluruuhkissa, ennen aattoa.

Hän laittaa kaiken valmiiksi ennen joulua… hyvissä ajoin…

Jouluaattona Minja ei astu enää jalallakaan ostoskeskukseen.

Minjan ystävätär Pinja on koko joulun töissä ostoskeskuksessa.

Mukavaa sitten tilipäivänä Pinjalle.

Mutta Minja, ei viihdy… kuin tunnin tungoksessa.

Ruuhkassa… Jouluryysiksessä…

Hän teki viime hetken joululahja ostoksia setänsä,

joka on myös hänen kummisetä lapsenlapselle.

Hänen setänsä poppoo on saapunut joulun viettoon

22 päivä joulukuuta Minjan luokse.

Hän oli väsyneenä, valtavassa tungoksessa,

kun joku tuntematon metrin mittainen käppänä alkoi kamalan

”hu hu hu hu huora… hu hu hu huora… le lehmä… lehmä

ja pierun ääniä prrrrrrr… Minjalle jonossa…

ruuhkassa, karmivassa ryysiksessä…

Minja pahoitti mielensä moisen käppänän käytöksestä

ja meinasi hakea kaksi metrisen, 170 kiloisen kummisetänsä paikalle,

että käppänä kiusaa ja haukkuu häntä.

Kunnes paikalle lehahti Pinja, työkiireissään

”siskoni on sairaanhoitaja, sisko on kertonut mitä on tiks… hänellä on tiks…”

Tiesi Pinja kertoa, ja niin Minjan käytös muuttui täysin.

Hän ymmärsi mies poloista.

Koskaan, ei koskaan, Minja lähtisi enää jouluaattona

ostoskeskuksen ruuhkaan jonottamaan.

Pinja sanoi, että aattona vielä kahdeksan aikaan illallakin jono on pitkä.

Ostoskeskuksen kassalla.

Aika kului.

Niin koetti tunnelmallinen, rauhallinen jouluaatto.

Hänen jouluunsa ei ole koskaan kuulunut alkoholi…

(uutena vuotena puolestaan

hän poksauttaa samppanja pullon) .

Tämä on yksi syy, miksi joulut ovat hurmaavia… toinen syy on se, että

hän valmistautuu hyvin jouluun ja kolmas syy on se, että hän viettää sen

rakastamiensa ihmisten kanssa ja neljäs syy on se, että hän juhlii joulua

Kristuksen syntymäjuhlana ja viides syy on se, että hän laittaa pöydän koreaksi

leipoo ja kokkaa… Kuudes syy on se, että hän tekee jouluun kuuluvan hyvän teon.

Hän osallistuu hyväntekeväisyyteen… ei lahjoita rahaa, vaan kutoo kaulaliinan…

rahan lahjoittaminen jättää hänet tyhjäksi… se, että joku saa lämpöisen kaulaliinan,

joululahjan tuoman ilon… se ei jätä hänen sydäntään tyhjäksi…

Laatikot joulupöytään ja joulupöydän kruunasi joulun kunkku, kinkku.

Aattoilta oli kaunis.

Läheiset paikalla ja joululahjoista paljastui, hajuvettä ja villasukat.

Ja aika kului.

Koetti joulupäivä.

Tapanin päivä.

Ja aika kului.

Uusi vuosi saapui.

Oli aika muistella mennyttä vuotta.

Monen monta asiaa hän tahtoisi muuttaa.

Hän tahtoisi, että korona olisi ohi.

Tätä hän tuskin onnistuu muuttamaan.

On elettävä käsidesin ja maskien kanssa.

Hän tahtoisi muuttaa työnsä. Hän ei viihdy töissään.

Niin hän uudelleen kouluttautuu.

Hakee kouluun.

Jokin lyhyt koulu, sillä ikää on jo mittarissa jonkin verran,

vaikka varsin nuorekas daami hän on.

Minja valitsee etäopinnot.

Hän tahtoisi muuttaa tennis kaverinsa. Hän on itsekäs. Tuloksetta.

Hän tahtoisi uutena vuotena, mennyttä vuotta muistellessaan …

muuttaa varsin monia asioita.

Mutta hän ei voi muuttaa maailmaa hyväksi paikaksi,

sormia napsauttamalla.

Muutos, prosessi, jossa jokin muuttuu toisenlaiseksi,

kuin mitä se olikaan.

Joskus pitkäkin prosessi. Joskus nopea.

Joskus asia on muuttumaton.

Uuden vuoden raketit ammutaan ilmaan.

Ja aika kului.

Niin koetti tammikuu.

Hän haki kouluun.

Ja aika kului.

Oli loppiaisen aika.

Ja hän keräsi joulukoristeet kaappien kätköihin

loppiaisena odottamaan ensi joulua.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Asioita mitä et

voi muuttaa

niistä on

päästettävä

irti.

Tällainen joulu tarina tänään… Joulutarinassa löytyi resepti täydelliseen jouluun…

Miten se menikään…

TUNNELMALLISEN, RAUHALLISEN, KAUNIIN JOULUN RESEPTI:

”…Minjan jouluun ei ole koskaan kuulunut alkoholi…

(uutena vuotena puolestaan hän poksauttaa samppanja pullon) .

Tämä on yksi syy, miksi joulut ovat hurmaavia… toinen syy on se, että

hän valmistautuu hyvin jouluun ja kolmas syy on se, että hän viettää sen

rakastamiensa ihmisten kanssa ja neljäs syy on se, että hän juhlii joulua

Kristuksen syntymäjuhlana ja viides syy on se, että hän laittaa pöydän koreaksi

leipoo ja kokkaa… Kuudes syy on se, että hän tekee jouluun kuuluvan hyvän teon.

Hän osallistuu hyväntekeväisyyteen… ei lahjoita rahaa, vaan kutoo kaulaliinan…

rahan lahjoittaminen jättää hänet tyhjäksi… se, että joku saa lämpöisen kaulaliinan,

joululahjan tuoman ilon… se ei jätä hänen sydäntään tyhjäksi…”

Tällä reseptillä joulu on hurmaava.

MUSTA JOUTSEN
 
 
musta joutsen
on yksiavioinen

kuun silta
tunnelmallinen ilta
rakkauden kangas
langat ja pirta

mustajoutsen
kuun sillalla
illalla

tarun mukaan
värin sai
variksilta
kiilapyrstökotkan
raadeltua joutsenen
varikset peittivät sen
höyheniinsä

kirkkaan kuun
pitkä heijastus
veden pinnassa

tunnelmallinen ilta
kuun silta
rakkauden kangas
langat ja pirta

joutsen musta
ja virta
tunnelmallinen ilta
saatavilta kuunsilta
ulottuvilta
rakkauden kangas
langat ja pirta

pitkä
siro
kaula
S-muoto

joutsen musta
ui pitkin kuunsiltaa
tunnelmallista iltaa
vesivirtaa
rakkauden langat
pujotettuna pitkin
pirtaa

yksiavioinen
kudottuna
rakkauden kangas
pitsi kuvioinen

hopeainen
puuvillainen
tällainen

oikeanlainen

yksiavioinen

Runoudessani on edustettuna kaikki elämän tunne skaalan värit…

Iloisen keltainen, rakkauden punainen, sininen, violetti, musta, harmaa…

ruskeaa pois jättämättä
vihreää unohtamatta.

Runouteni skaala on laaja, olen raapustellut runon jopa cappuccino kahvikupista…

Oikein ihanaa joulun odotusta kaikille upeille blogini Runouden sävelin lukijoille.

Suurenmoista, että olet löytänyt blogiini, lukijani.

– Runoilijatar