Laavulla
15.6.2024
+ 16
Aurinko nousee 2:21
Aurinko laskee 0:15
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Suosittuja blogi postauksia ovat sapuskat… Joten kannan korteni kekoon… aloitan blogimerkintäni suussa sulavalla annoksella. Maiskis…
Tänään tarjolla kaksi, 2, tarinaa. Tarinat olen sijoittanut Joensuuhun. Tunnelmallista lukumatkaa.
Blogia runouden pitää… Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä, runoteoksen kirjoittanut nainen.
Joka rakastaa kaikkea kaunista, viisaita sanoja, länkkäri leffoja, ystäviään, läheisiään, kauniita maalauksellisia suloisen tuhansien järvien maamme maisemia, hyvää kahvia, kissoja ja punaista huulipunaa.
Te blogini runouden lukijat… olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella, olette piipahtaneet viidakossa, että Goalla.
Miksi, siksi, että olette sukeltaneet tarinoihini.
Tarinassani Tit tak tik tak suunnataan Goalle.
Olet valinnut lähes täydellisen tavat viettää aikaa. Ja se on lukeminen.
Piipahdin laavulla.
Tänään tarjolla kaunis runoni Turkoosi… Ja runo menee näin… olkaas hyvä…
TURKOOSI
kun ei ole
enää nuori
on muistot
muistot kullatut kuin
kukkameren
kauneudessa
auringon kultaisissa
säteissä
säteilevät
puistot
mutkitteleva
tie vie puiston luota
kristallisen lähdevesi
lammen luo
kitaran sävelten
kietoutuessa tuuleen
soi
duo
silloin hänen
huuliltaan kaikuu lause
saavu oi, rakkaimman luo
sävelet tuo
sydämein pala
kun mikään ei ole
aivan sama
näillä mailla
silloin vailla
kun
kuluu aika
sirpaloituu taika
näillä
mailla
ei
taida
ukkostaa
salamoida
sillä
parasta
taivasta
maailmasta
hiljaisuudessa
kaikuu
huuto
luo tänään
kauniita muistoja
huomiselle
samassa
hetkessä
rannalla
matkalla
maailmassa
kaiken laidalla
rakastaen
kaukana
mukanaan
koru
turkoosi
soi kitaran
sävelet
oodi
kuluu aika
soi balalaika
vastarannalta
väliaikaista
sydän vereslihalla
katoavaista
taivaanrannalla
liikekannalla
taitekohdassa
aallonharjalla
tosiasiassa
surusointujansa
vaaleanpunaista
saippuakuplaa
pyhäpuvussansa
pallosalama
saippuakuplassansa
Ensimmäinen tarina on ajankohtainen aihe. Siis… kesäloma ja kesälomareissu. Tenniskaverit Emilia ja Lilja suuntaavat kesälomalla Joensuuhun. Ja heti tarinan perään toinen tarina… Polttava rakkaustarina. Hotellin respa. Nimeltään.
Emilia ja Lilja yöpyvät hotellissa lomallaan, missä toisen tarinani mies työskentelee hotellissa respassa.
Mutta he eivät tunne toisiaan.
Täysin tuntemattomia toisille.
Kohtaamme päivittäin tuntemattomia ihmisiä.
Siksi nämä tarinat kaksi, 2, eivät sekoitu… koska he ovat tuntemattomia toisilleen.
Tenniskaverukset ja hotellin respan mies, siis.
Tällä kertaa en hio ja puno adjektiiveja, kuin runoudessa. Vaan aivan pelkistettyä kerronta muotoa.
Hetkittäin heitän imperfektin ja preesensin sekaisin (siis tapahtuu nyt ja tapahtui)…
Ensimmäinen tarina kertoo tenniskavereista Emiliasta, 30 ja Liljasta, 30.
Lilja on matkustellut paljon maailmalla, tämän kesäloman hän tahtoo viettää koto Suomessa, tuhansien järvien maassa. Hän ei ole koskaan käynyt Joensuussa, joten tämän kesän kesälomareissunsa hän suuntaa Jojensuuhun.
Hänellä on kotomaa näkemättä, vain Kokkola, missä ovat juuret on nähty sekä Helsinki.
Aasia ja Etelä-Amerikka on puolestaan nähty.
Hänellä on kesäloma parhaillaan, merkonomi, onnellisesti naimisissa, hänen miehellä on heinäkuu lomaa.
Ja hän on ylpeä ocicatin omistaja. Katti on nimeltään Hopeatäplä. Pantterimainen … voimakas, eleganssi olemus. Kissa näyttelyissä reissaava upea kissa. Villikissan ulkonäöstä huolimatta, mitä lempein, rakastettavin, sosiaalisin rotu….
Tarinan henkilöt, tenniskaverukset siis. viettävät kesäkuun kesälomaa.
Tenniskaveri on eläkkeellä (nuorena, kipeän selän johdosta).
He suuntaavat tenniskaverin kanssa maalauksellisiin maisemiin, Kolille.
Tenniskaveri Emilia on naimisissa australialaisen miehen kanssa. Miehen juuret vievät heimoihin.
Emilia on puolestaan kiinalaisen äidin ja romani miehen tytär, suomalainen.
Emilian kummityttö on intiaani.
Kulttuuri mix lady siis.
Tarinassani ollaan allergisia rasismille… jos opit jotain suurenmoista, upea blogini Runouden lukijani, tarinani luettuani, tulet allergiseksi rasismille. Rasismi on väärin. Tämä lie sanomattakin selvää.
Ja tarina … se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä…
KESÄLOMA
Panostan lomallani asumiseen, mitä enemmän hotellissa on tähtiä, sen parempi.
Kerran vuokrasin halvimman majoitusvaihtoehdon. Karmiva murju, kuin kummituskartano ja vuokran antajan takia piipahdin terapiassakin pari kertaa, niin ilkeä pakkaus oli hän…
Tästä viisastuneena panostan majoitukseen lomillani.
Mitä enemmän tähtiä on hotellissa, sen parempi, totean tenniskaverilleni.
Virheistä pitää viisastua.
Majoituksen varaaminen on jäänyt viime tinkaan, kesälomallani.
Ensimmäinen hotellivaihto ehto oli jo täynnä, olisi pitänyt tammikuussa varata jo hotellihuone.
Mutta toinen vaihtoehto vielä tarjosi vapaan huoneen.
Ja niin pakkasin kimpsuni ja kampsuni.
Kiharrin, harja, hiuskiinne, muotovaahto, meikit, hammasharja, kännykkä ja laturi, juhlavaatteet,
arkivaatteet, jumppavaatteet, yöpuku, korkkarit, lenkkarit listan jatkuessa loputtomiin. Tennismaila ilman muuta löytyi matkatavaroistani.
Sain kuin sainkin kaikki tavarat mahtumaan kahteen valtavaan matkalaukkuun.
Jotka sitten nostin farmariauton peräkonttiin. Minulla on laadukas auto, ostin uutena.
Virheistä pitää viisastua.
Edellisten autojen korjaus maksoi saman verran kuin uusi auto ja ei uskaltanut lähteä pitkälle matkalle romuilla.
Ja niin kesälomareissumme starttasi, ystävättäreni kanssa.
Lähdin tenniskaverini kanssa kiertelemään suloista tuhansien järvien maata. Suloista koto Suomea.
En pidä lentämisestä, ja ulkomailla olevasta turvattomuuden tunteesta. Passia ei tarvittu tälle kesälomareissulleni.
Olen nähnyt maailmaa, onnistuneita reissuja ja vähemmän onnistuneita reissuja.
Mutta kotomaa on näkemättä.
Kyllä kyllä.
Olen Kokkolasta kotoisin, Kokkolassa syntynyt, koulut käynyt ja koko ikäni asunut.
Lappi on kokematta, Helsingissä olen tosin käynyt. Helsingistä olen lentänyt Marokkoon jne…
Vietin suloisen kesälomani koto maassamme.
Kokkola-Nivala-Pyhäsalmi-Kuopio-Joensuu. Siinä kesäloman reittini.
Kuutisen tuntia vie matka.
429 kilometriä.
Pysähdymme matkalla ilman muuta.
Seitsemän sillan kaupunkiin. Joensuuhun. Matkamme vie.
Navigaattori neuvoi perille helposti.
Kaupungin syke miksattuna maalaisidylliin. Tätä on Jojensuu. Lävitse virtaa Pielisjoki. Kauppatorin karjalainen meno. Modernia kaupunkilaista elämää, mutta luonnon ympäröimänä. Liikenteen solmukohta. Luontopolut, uimarannat, nuotiopaikat ja kalastusmahdollisuudet aivan keskustan kupeessa.
Illalla menimme Kerubiin siiderille tenniskaverini kanssa.
Kerubissa esiintyi joku. En tuntenut kuka. Tenniskaveri tiesi kertoa, että listaykkönen.
Olimme siis tenniskaverini kanssa Saimaan Pyhäselän pohjoisrannalla. Pielisjoen suulla Pohjois-Karjalassa. Asukkaita on noin 77 000 ihmistä.
Kaupungin nimikkoeläin on rupilisko.
Rupilisko, vai niin, vastaa tenniskaverini Emilia kysyvästi.
Siiderin äärellä keskustelimme kulttuureista lämminhenkisesti.
Rasismi on väärin, joidenkin kulttuurien vääryydet ovat väärin.
– Suruajasta kysyn Emilialta. Mitä jos nukkuu pois läheinen. Ettei selviä suruajan päätyttyä surusta?
Tai päin vastoin, kuolee joku kusipää, jota ei sure lainkaan?
– Siitäkin huolimatta suruaika on, vastaa Emilia.
– Entäs pienet jalat Kiinassa? Ei kait tarvitse saksia varpaita poikki, että olisi kengän numero 34?
Tämä Emilialle esittämäni kysymys avasi pitkän keskustelun plastiikkakirurgiasta. Aikamme plastiikkakirurgiasta raatailtuamme. Päädyimme keskustelemaan Australian alkuperäiskansoista.
Alkuperäis kansoilla on rikas suullisten kertomusten perinne. Satuja ja tarinoita on paljon, joko historiallisesti tosia tai keksittyjä. Monista tarinoista liikkuu useanlaisia versioita riippuen kerrontatilanteesta ja kertojasta. Tämä on hurmaavaa, Emilia kertoo kulttuurista.
Ja tästä keskustelumme siirtyy tummiin, onhan Emilian isä tumma.
– Tummat kunnioittavat ikä ihmisiä ja suku on rakas.
Minulle sinä rakas ystäväni olet rakkaampi kuin vaikka enoni, jota näen kymmenen vuoden välein sukujuhlissa. Vaikka hän on sukua, sinä et.
”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu (sananlaskut 15:31)” ja
”Läheinen ystävä on tärkeämpi kuin kaukainen veli” siteeraan raamattua. Tuota maailman luetuinta kirjaa.
Mikä kohta Raamatussa neuvoo noin? Sananlaskut 27:10.
Emilia kertoo, että hänen isälleen, joka on tumma on suku tärkeä. Isällä on Amerikassa serkkupoika,
jota ei ole nähnyt 15 vuoteen, läheinen hänelle silti.
Päätin tarkistaa raamatusta kohdan 27:10 ja sen johdosta…
Seuraavana päivänä suuntasimme kirkkoon Joensuussa.
Nautimme vain muutaman siiderin.
Joensuun Kerubin seinät ovat nähneet paljon. Paljon. Meidän kulttuurien keskustelun Kerubin seinät kätkivät muiden tarinoiden joukkoon.
Ja niin koetti seuraava päivä.
Maittavan hotelli aamiaisen jälkeen suuntasimme… kirkkoon.
Joensuun kirkon on suunnitellut arkkitehti Josef Stenbäck vuonna 1900. Kirkko valmistui vuonna 1903. Pääosin punatiilinen kirkko on tyyliltään jugendvaikutteista uusgotiikkaa. Alttaritaulu vuodelta 1910. Kaunis kirkko, tyylikäs alttaritaulu. Ja tunnelmallinen paikka.
Ja niin jatkoimme matkaamme tenniskentälle, tenniskaverini kanssa. Hän on taitava pelaamaan. Lyö pallon aina oikealle, sen jälkeen vasemmalle, minä väsyn juoksemiseen, ja hän voittaa siksi, vaikka selkäranka on kiero kuin korkkiruuvi.
– Mikä se on se Elli ?
– En ymmärrä mistä puhut ?
– Täällä on joku Elli, jonka kaikki tuntee ?
– Ai se, Joensuun Elli.
Joensuun Elli on fiktiivinen hahmo laulusta.
Televisio sarja ja elokuvakin.
Kysytääs joltain.
Ja niin kysäisen ensimmäiseltä vastaan tulevalta henkilöltä, kuka on Joensuun Elli ?
Joensuun Ellinä tunnettiin kiertelevä vanha, pienikokoinen nainen, joka lähes eli ja matkusti kaukojunissa, vielä 1970-luvulla. VR-llä on käytössä Elli-niminen radantarkastusvaunu, ilmeisesti viittaa Joensuun Elliin.
-Vai niin, mielenkiintoista. Vastaan, ja toivottelen hänelle aurinkoista päivän jatkoa.
Ja niin oli Joensuu nähty ja koettu. Olimme kokeneet yöelämän, kirkon, urheilun, tenniksen kautta ja tiesimme legendan tarinan, nimittäin Joensuun Ellin tarinan. Onko meillä vielä jotain kokematta ?
Kysäisen tenniskaveriltani. On, nimittäin karjalanpiirakat. Suussa sulavat karjalan piirakat. Niinpä lähdimme karjalanpaistia, ja karjalanpiirakoita metsästämään.
Oli koettu ruokakulttuuri, yöelämä, kirkko, urheilu, onko vielä jotain kokematta kauniista Jojensuusta ?
Tenniskaverini kysäisee minulta.
On, nimittäin museo.
Ja niin astumme aikakoneeseen, sukellamme historian havinaan, tiemme vei museoon.
Museosta päästyämme totesin, että…
Käydään kirjastossa. Kirjasto on vielä näkemättä. Ja minkä elämyksen Joensuun kirjasto tarjosikaan.
Hieno kirjasto.
– Löytyykö kirjastosta Joensuu-Suomi sanakirjaa
Sen mukaan mie on minä ja sie on sinä.
Sitten suloinen Joensuu olikin jo nähty…
Tämän jälkeen…
Jatkoimme tenniskaverini kanssa matkaamme.
Ja päämäärämme oli Koli. 70 km Joensuusta.
Kesälomareissumme sijoittuu kesäkuulle, jolloin päivä on pisimmillään ja Kolin kukkaloisto hehkeimmillään. Pielisen aallot, saaret, rannat, lumoavat. Kolin maisemissa sielu lepää.
Kolia ihailtuamme palasimme Kokkolaan.
Paluumatkalla pysähdyimme ilman muuta Savon sydämeen, lupsakkaan Kuopivoon, torille, kalakukkoa popsimaan.
Kesälomareissu oli onnistunut.
Kotiuduttuani mummoni soitteli minulle ja kysyi kesälomareissusta.
Reissu oli onnistunut, totesin. Tennistä pelasin. Ja Kolin maisemat olivat häikäisevät.
Ensi kesäloma reissuni karavaanailen. Myyn auton ja ostan asuntoauton.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Virheistä viisastuen. Virheistä pitää viisastua.
Ja heti perään toinen tarina… Aloittakaamme tarina runoudella…
THOTH
Egyptin ihmeitä
mielenkiintoisia tarinoita
muinaismonumentteihin kietoutuen
hiekka myrskyjen
syövyttäessä kalkkikiveä
merisuolan kelttiläisiä megaliittejä
kankaita, mausteita
papyrustauluja
punaisen meren värikkään
vedenalaisen maailman houkuttelemana
hieroglyfejä
liikennekaaos
arjen siirtyessä taustalle
kiehtovan loman häämöttäessä
tulevaisuudessa
viisumi, rokotus,
arabian sanakirja
jaan loman lumon mieheni kanssa
naiset eivät pärjää siellä yksin
vaan eksyvät pyramidien salaisuuksissa
faaraolla oli oikeus seurustella
jumalien kanssa
hän omisti kaiken, kaikki
kiehtovaa historiaa
orjia
raamatun maisemia
Niilin rannan loistokkaita hotelleja
miljoonia ihmisiä
Niiliä pitkin aavikko safarille
ei aikaeroa, tiesitkö, ei aikaeroa
Egypti on valtio Pohjois-Afrikassa
uskomatonta, ei aikaeroa
Niiliä ympäröivä aavikko
unohtamatta egyptiläistä vaakaa
sielun punnitusta
historian taiteilijoiden lempikuvaus kohdetta
egyptiläistä vaakaa
kuoleman jälkeen sielu punnitaan
hyvät ja pahat teot
mihin päin sinun vaakasi kallistuu
Niilin laaksoa
portti elämyksiin, joista olen unelmoinut
sfiksit
suurista kivistä valmistetut patsaat
leijonan vartalo ja kuolleen faaraon kasvot
epyptiläinen ajanlasku
pyramidit
ja
Thoth
kirjoituksen ja tiedon jumala
hänen symboli on ibis
kädessään kirjoitusvälineet
egyptiläiset uskoivat saaneensa kirjoitustaidon
Thoth Jumalalta
hänet yhdistettiin myös Kuuhun
Egyptin ihmeitä
mielenkiintoisia tarinoita
muinaismonumentteihin kietoutuen
Egyptin ihmeitä
mielenkiintoisia tarinoita
muinaismonumentteihin kietoutuen
Egyptin ihmeitä
mielenkiintoisia tarinoita
muinaismonumentteihin kietoutuen
FIKTIIVINEN tarina menee tällä kertaa näin.
Tarinaa kerrotaan minä muodossa Linnean, 29 v, suulla.
Hän on hyvinvointivalmentaja ammatiltaan. Joskus hän ei voi hyvin, mikä on ristiriidassa ammatin kanssa, mutta hän pitää työstään. Aivan kuin kokki, jolla palaisi kakku uuniin tai flunssainen lääkäri. Kaikesta huolimatta hän on hyvä työssään, hänen pitäisi kuunnella useammin mitä hän puhuu henkisestä hyvinvoinnista. Lomia, Välimeren ruokavaliota, unta, juoksulenkkejä. Nämä sanat ovat tuttuja hänen huulillaan, töissä.
Hänellä on vaaleat kutrit, pitkät, laineilla kauniisti ja taivaansiniset silmät. Ja punaiseksi lakatut kynnet. Ei kaunotar, missi, mutta ei rumakaan, nenä on keskellä naamaa ja ripset pitkät. Ihmisen näköinen.
Hän rakastaa jääkiekkoa, heittää kärrynpyörää, kun Suomi poika tekee maalin. Hän on penkki urheilija. Katsoo niin curlingia kuin mäkihyppyäkin. Seuraa urheilua Suomi lasit nokalla kiikkuen. Eläytyen, hurraten.
Hän rakastaa janssonin kiusausta maitolasin että ruisleivän kera.
Asustelee Onkamossa.
Ja ajelee uudella mustalla Scodalla.
Hän on kiinnostunut kukkien hoidosta, omistaa vaativan bonsain. Bonsain kastelu on tasapainottelua yli- ja alikastelun välillä. Bonsain harrastajalle voi antaa sakset käteen ensimmäisenä päivänä, mutta mites on kastelukannun, sen voi antaa kouraan vasta vuosien, vuosien kuluttua.
Linnea antaa vettä bonsaille kolme, 3, kertaa: kerran astialle, kerran mullalle ja kerran kasville.
– Puun pesen, se helpottaa puun hengittämistä. Bonsain ollessa kukassa, kukkia en kastele. Parasta vettä on sadevesi, Linnea toteaa. Vaihtaen ruukun isompaan.
Hän viettää talvisin aikaa Egyptissä, miksi, lue tarinani , fiktiivinen sellainen, niin tämä selviää.
Hän ei pidä turvattomuuden tunteesta Egyptissä, hän pitää turvallisuuden tunteesta, mikä on hänellä istuessa lempinojatuolissaan viltti harteillaan kotosalla, tuhansien järvien maassa.
Hänellä ei ole lemmikkejä, ei lapsia, ei ystäviä, kavereita kyllä, ja suku on etäinen. Hän on yksinhuoltaja äidin, edesmenneen, ainoa lapsi. On hänellä serkkuja, he eivät ole läheisiä, itse asiassa eivät ole tekemisissä.
Itsenäinen nainen.
Mukava, kun sille päälle sattuu.
Ja tarina alkaa …
Hotellin respa (on tarina nimeltään).
Asustelen Onkamossa… Se on yksi Tohmajärven monista kylistä Pohjois-Karjalassa. Täällä meillä päin asustelee noin 400 asukasta, pikku paikka, Joensuuhun on 45 kilometriä. Historian havinassa, 60-luvulla täällä oli jopa 5 kauppaa. Ajat ovat muuttuneet kovin.
Shoppailen netistä ostokseni.
Onkamo on kotini, linnani, kauneinta Suomea.
Nuorena koin, että täällä ei ole mitään, nyt kun vuosia on kertynyt jonkin verran, koen että täällä on kaikki.
Järviä, vaaroja, arvokkaita, kauniita, maalauksellisia maisemia. Niitä täällä ainakin on ja tuttu ja turvallinen kylän raitti.
Joensuuhun on suht lyhyt matka.
Ja niin eräänä kauniina päivänä…
Askeleeni veivät läpi keväisen Jojensuun kaupungin.
Pysähdyin ihastelemaan kaupan näyteikkunoita.
Ja jatkoin matkaani.
Ajatukseni pyörivät samaa rataa.
Kävelin torille. Kojuja, kojujen perään. Iloinen haitari musiikki soi. Oli markkinat. Markkinahumussa viihtyen.
Ajatukseni pyörivät samaa rataa.
Nimittäin matkassani. Olen lähdössä lomalle Egyptiin.
Rakastan lähdön tunnelmaa.
Astelin kotiini. Otin matkalaukun esille. Ja aloin pakata.
Koetan pakata vain välttämättömät ja silti matkalaukkuni pursui. Nippa nappa sain matkalaukun kiinni.
Keitin iltateetä, ja nautin sitruunateetä, teeleipien kera. Pesin meikkini ja hampaani. Sonnustauduin yöpukuun. Ja koisimaan.
Heräsin puoli neljä herätyskellon pirinään.
Tilasin taksin ja suuntasin lentokentälle.
Lento meni ihan mukavasti.
Ja niin saavuin Egyptiin.
Lentokentältä suuntasin taxilla hotellille.
Hotelli oli iloinen yllätys, tiesinkin jo tämän, sillä tähtiä hotellissa oli liuta.
Olin väsynyt lentomatkasta ja suuntasin saman tien nukkumaan.
Aamulla heräsin aikaisin, suuntasin aamu uinnille uima-altaalle. Ja tämän jälkeen notkuvien pöytien ääreen aamupalalle.
Ruokakulttuuri monipuolista ja vivahteikasta. Suolapaloja, mistä pidän. Erilaisia meze-paloja.
Pilav-riisi värjätään sahramilla kauniin väriseksi. Liha on yleensä lammasta. Egyptiläinen ruoka ei ole kovin mausteista. Jälkiruoat ovat äkkimakeita, joissa siirappia ei säästellä. Muhennettuja härkäpapuja Kahvi. Sitä juodaan, ja siitä ilman muuta pidän.
Kahviloita Egyptissä on kuin sieniä sateella.
Jostain mausta pidin, jotain jäi syömättä.
Hotellin respassa oli mies. Kiinnitin oitis huomioni häneen. Mukavan oloinen. Ja loin hänelle hymyn, saaden takaisin lentosuukon. Nappasin lentosuukon ilmasta kiinni ja painoin sydämeni päälle.
Näin romanssimme alkoi.
Mies ei ole komea, kasvot kuin kirveellä veistetyt, iso maha. Mistä pidin. En pidä laihoista miehistä, nälkiintyneen näköisistä. Iso mies. Pituutta lähes kaksi metriä ja kengät kuin sukset. Tukka on viimeisen päälle leikattu. Tyylikäs.
En ole rasisti, kulttuurit rikastuttavat maailmaa.
Ja törmäsin saman tien kulttuuri eroon. Mm. naisen ala arvoiseen asemaan. Olen feministi. Että arabi kulttuuri poikkeaa kovin Onkamon elämän menosta.
Mies vapautui respasta, työpäivä oli pulkassa.
Ja hän ehdotti minulle treffejä.
Johon kuiskasin
– kyllä. Lähden kanssasi treffeille.
Lähdimme pyramideille. Matkaan meni nelisen tuntia. Matka taittui maastoautolla. Ja pyramidit olivat elämys. Aavikko peittää maan kokonaan lukuun ottamatta 80 kilometriä leveää kaistaletta Välimeren rannikolla. Aavikolla saattaa olla kesällä 7°C yöllä ja 40°C päivällä, talvella on tietenkin eri lämpötilat. Me kun huristelimme aavikolla lämpömittari kipusi huikeat 38 astetta plussan puolelle.
Seuraavan loma päiväni vietin uima-altaalla aurinkoa ottaen.
Ja sitten päätin piipahtaa kampaajalla, koska respan miehellä oli niin tyylikäs lyhyt tukka, hän käy tiuhaan parturissa saksimassa kuontalonsa.
Värjäsin kutrini mustaksi ja leikkasin kutrit kuin Gleopatralla konsanaan.
Vaihdoin totaalisesti tyyliä. Vaaleat, vyötärölle asti laineilla olevat kutrit saivat mustan sävyn. Ja minä täysin uuden tyylin.
Respan mies oli myyty, kun näki uuden stailini.
Tykkään vaihdella tyyliä. Milloin olen sportti mimmi tukka ponnarilla, milloin kohtalokas lady, kutrit kampauksella, milloin olen blondi, minihameessa.
Olin kolme viikkoa Egyptissä. Suurimman osan lomastani rusketuin uima-altaalla.
Ja niin koetti myös päivä, että palasin lomaltani koto Suomeen. Kyyneleet vierivät poskilleni, jäihän rakkaimpani Egyptiin.
Alkoi tiuha yhteyden pito. Soittelimme, ja chattailimme.
Ja kun kolmisen kuukautta oli vierähtänyt, mies saapui luokseni Suomeen. Hän koki todellisen kulttuuri shokin, Onkamossa. Monista asioista mies maassamme piti, monen monista ei.
Talvisin suuntasimme Egyptiin. Keväät, kesät ja joulut vietämme Suomessa.
Asustelemme kerrostalo kaksiossani pienen suloisen Suomen kylän keskustassa.
Minä hankin elantoni hyvinvointivalmentajana ja mieheni, hän päätyi Joensuun hotellin respaan.
Taittuuko häneltä suomen kieli, ei.
Koko kokko kokoon ! Koko kokkoko? Koko kokko, koko kokko kokoon.
Raatailemme englanniksi.
Taittuuko minulta hänen kieli, ei.
Käytössämme on älypuhelimen tulkki ohjelma. Helposti sanoista kääntää lauseet suomeksi ja päin vastoin.
Rasismi on väärin. Jotkut kulttuurien vääryydet ovat väärin. Kulttuurit rikastuttavat maailmaa.
Kulttuurit ovat elämän väriläiskä.
Lapsia emme hanki, meillä on valinnainen lapsettomuus. Kun lapsettomuus on valittu, se ei ole kipeä aihe, vaan iloinen asia.
Tahdomme olla itsenäisiä. Matkustella, tehdä töitä ja näin hankkia rahaa matkalippuihin. Nähdä maailmaa. Kokea.
Rakkaus kukoistaa, rakkaus roihuaa, ilman rakkautta täällä ei ole mitään.
Avioiduimme, kun yhteistä taivalta oli kahdeksan vuotta takana. Maistraatissa Suomessa, hääjuhlia ei vietetty Suomessa lainkaan. Sanoimme vain tahdon. Ja viidenkymmenen vieraan häät Egyptissä. Pukuni oli suurenmoinen. Panostin hääpukuun eniten häissämme. Hääpuku oli jo taideteos.
Ja kumpi vie voiton ?
Egypti vai Onkamo?
En tiedä, rakastan molempia paikkoja. Olen aina suomalainen. Minut voi viedä Suomesta, mutta suomalaisuutta ei voi viedä minusta.
Hyvät vai huonot puolet ensin.
Hyvät, siispä…
Onkamosta on lyhyt matka seitsemän. 7, sillan kaupunkiin. Joensuun. Kaupungin syke miksattuna maalaisidylliin. Tätä on Jojensuu. Lävitse virtaa Pielisjoki. Kauppatorin karjalainen meno. Saimaan Pyhäselän pohjoisrannalla Pielisjoen suulla Pohjois-Karjalassa luonto sädehtii kauneudessaan. Asukkaita on noin 77 000 ihmistä, ei kymmeniä miljoonia. Joensuun kirkon on suunnitellut arkkitehti Josef Stenbäck vuonna 1900. Kirkko valmistui vuonna 1903.Pääosin punatiilinen kirkko on tyyliltään jugendvaikutteista uusgotiikkaa. Alttaritaulu vuodelta 1910.
Huonojakin puolia on.
Mitään ei juurikaan tapahdu missään, missään ei ole ketään, Onkamossa.
Egyptin hyviä puolia ovat.
Maalaukselliset raamatun maisemat, aavikko ja sanoin kuvailemattoman elämyksellinen Niili.
Huonoja puolia puolestaan ovat kulttuurierot ja yleinen turvattomuuden tunne.
Pohjois-Afrikassa sijaitsevan arabi maiden suurimman maan pinta-ala on noin 1 001 450 neliökilometriä. Egypti tarjoaa korkeakulttuuria… Egyptissä on mm. Gizan pyramidi, Karnakin temppeli, Kuninkaiden laakso ja Gizan sfinksi. Upeita, ehdottomasti hyviä puolia. Maailman kuumimpia ja aurinkoisimpia paikkoja. Siitä plussat Egyptille.
Egypti ei ole bile loma kohde, siitä plussat, ehdottomasti positiivinen puoli. Vihaan örveltämistä.
Siellä pitää välttää julkisia hellyyden osoituksia, mikä on huono puoli.
Politiikasta ei kannata puhua, se on minulle helppoa, en perusta politiikasta. Jos kärsin unettomuudesta, katson jonkun poliittisen ohjelman ja nukahdan tylsään äänen sävyyn. Eikä uskonnosta.
Ja kumpi vie voiton ?
Egypti vai Onkamo?
En osaa sanoa, en – totta vie – osaa sanoa.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
Bonsai vaatii kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys on hyve.Bonsai on suomennettuna ruukkupuu. Bonsain juuret ovat Kiinassa noin 200-220 eaa. Bonsain voi leikata vaikkapas linnun tai miksipäs ei vaikka lohikäärmeen muotoon. Historian havinassa oli ajatus, että mitä käppyräisempi ja omituisempi kasvi oli, sitä arvostetumpi se oli. Bonsain kasvattaminen ja muotoileminen on taidetta. Vaatii taitoa osata sitoa oksat oikein ilman, että kasvi kuolee. Bonsain muotoilussa ja taiteessa voidaan noudattaa erästä neuvoa joka kuuluu siten, että, puun oksiston tulee näyttää siltä, että lintujen olisi helppoa lentää sen lävitse. Epäsymmetrisyys, rytmikkyys, tyhjän tilan esille tuominen ja hallittu kokonaisuus, kuuluvat bonsain kasvatukseen. Bonsai voidaan kasvattaa siemenestä tai pistokkaasta taikka siirtää luonnosta. Bonsain kastelu on tasapainottelua yli- ja alikastelun välillä. Bonsain harrastajalle voi antaa sakset käteen ensimmäisenä päivänä, mutta mites on kastelukannun, sen voi antaa kouraan vasta vuosien, vuosien kuluttua.
Tarinan Linnea antoi vettä bonsaille kolme, 3, kertaa: kerran astialle, kerran mullalle ja kerran kasville. Pesi puun, se helpottaa puun hengittämistä. Bonsain ollessa kukassa, kukkia ei kastella. Parasta vettä on sadevesi.
Ruukku vaihdetaan isompaan.
Modernissa maailmassa tahdotaan mennä helpoimman kautta. Nopein reitti. Linnean bonsain kastelu on jo taitolaji. Vaatii kärsivällisyyttä moinen. Ja kärsivällisyys on hyve. Monen moni ihminen ajattelee pahoja asioita, joita ihmiset tekevät, mitä he olisivat voineet… ei ei.. hion hieman sanamuotoa, mitä heidän olisi pitänyt tehdä. Tämä muuttuu vihamielisyydeksi, sitten suvaitsemattomuudeksi ja lopuksi aiheuttaa mitäs muutakaan kuin kärsivällisyyden vastakohtaa. Mitä tahansa ihminen tahtookaan, hän tahtoo sen nopeasti. Ihminen on hitauden vihollinen. Mutta, monen moni, arvokas asia elämässä vaatii aikaa.
Tarinan Linnea vihaa kuitenkin jonottamista, kaupasta hän valitsee itsepalvelukassan. Kirjastosta lainausautomaatin.
Hän ei ole täydellinen, kukapas olisi.
Kärsivällisyyttä ei voi opettaa, mutta sen voi oppia. Ja tätä taitoa tarinan Linnea tahtoo oppia…
Tarinan opetus oli siis seuraavanlainen:
Kärsivällisyyttä ei voi opettaa, mutta sen voi oppia.
TÄMÄN RUNOILIJATTAREN PUOLEN SEINÄN KOKOINEN… HÄIKÄISEVÄN UPEA… SEINÄ TAIDETEKSTIILI ON VIELÄ LANKARULLALLA… VAATII KÄRSIVÄLLISYYTTÄ SEN TEKO…
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin