Pitsisten koiranputkien hohtaessa suloisuuttaan
4.8.2024
+19
Aurinko nousee 4:25
Aurinko laskee 22:23
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut tarinoiden
sädehtivään maailmaan
blogiini Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Tänään punaisena lankana blogikirjoituksessani menee häikäisevän kaunis luonto. Ja tarjolla uuni tuore runoni: Pitsisten koiranputkien hohtaessa suloisuuttaan. Niin uusi runo, ettei sulkakynän mustekaan ole vielä ehtinyt kuivua.
Sädehtivän vehreät, vihreät puut, kukkaloisto, kauniin pitsiset koiranputket hohtavat suloisuuttaan parhaillaan. Mutta pikku hiljaa… pikku hiljaa… ruska värjää puut, puiden hehkuessa koko punaisen sävyin väripaletissaan. Mutta ei aivan vielä. Parhaillaan… Pitsisten koiranputkien hohtaessa suloisuuttaan, vehreän vihreät puut ja kukkaloisto.
Tänään aloitan blogimerkintäni toteamalla, kuinka sädehtivän kaunis luonto suloisessa tuhansien järvien maassamme onkaan. Sen jälkeen uusi runo… tämän jälkeen jatkan super foodista kirjoittamalla sanasen. Ja mikä tämä kultakimpale, terveys pommi onkaan. Se selviää vain tämän blogi merkinnän lukemalla. Ja päätän blogimerkintäni kolmeen, 3, tarinaan. Fiktiiviseen sellaiseen… Teemalla dobermann. Kirjoitustyylini on tänään kuin Pitsisten koiranputkien hohtava suloisuus… Olen kirjoittanut monen monella eri tyylillä… Asiatekstiä, kuin tietokirjaa lukisi siis, kirjakieltä… Olen runoudessa viilannut adjektiivejä, letitellyt verbejä… Tulisin maustein maustanut sanakeitoksen, siis monen monella tyylillä olen kirjoittanut… Tänään tyylini on tämä…
Tv ohjelma tarjoaa ”uutta trendiä”. Luontoa.
Oi, minusta, tämä on iki iki vanha trendi.
Luonnossa kulkeminen ja siitä nauttiminen, on terapeuttista, hoitavaa ja rentouttavaa.
Suloisessa tuhansien järvien maassamme on sädehtivän kaunis luonto.
Ja kaunis, uusi runoni Pitsisten koiranputkien hohtaessa suloisuuttaan menee näin, olkaas hyvä.
Pitsisten koiranputkien hohtaessa suloisuuttaan
sädehtivän vehreät
vihreät puut
kukkaloisto
pitsisten koiranputkien
hohtaessa suloisuuttaan
harjumetsää, aapasuota
puroja
tunturikoivikkoa
maalauksellisen kaunis järvimaisema
auringon laskun värjätessä veden pinnan
merenrannikolta
laajojen aapasoiden alueelle
vaaramaisemiin asti
rakkauden kantaen
sammaleinen lähde
varjoisessa metsässä
vesistöt ja meri
sädehtivän vehreät
vihreät puut
kukkaloisto
pitsisten koiranputkien
hohtaessa suloisuuttaan
metsä kirkkoni olla saa
Loppu kesä merkitsee monille meille aikaa, jolloin erityisesti nautitaan luonnon läheisyydestä ja sen antimista.
Parhaillaan mustikoista.
MUSTIKKA
Mustikkapiirakan voi tehdä lukemattomin eri tavoin…
Super food… siis mustikka, metsiemme kultakimpale, tuore parhaillaan.
Mustikkapiirakka on suurta herkkua.
Tai vaihtoehtoisesti kahvihetken kruunaa näyttävä mustikkakukko eli rättänä.
Vanilia jäätelö ja mustikkapiirakka kulkevat käsikädessä…
Mustikka on metsien kultakimpale.
Ja se on oikea terveyspommi.
Marjoja kannattaa ehdottomasti popsia.
Tieteellisiä tutkimuksia on tehty mm. mustikan vaikutuksista verisuonten ja silmien terveyteen.
Näiden alkusanojen kautta on aika astua itse tarinaan.
Tarinan Pulmu on käynyt mustikassa, hän on perannut mustikat, laittanut mustikoita pakkaseen talven varalle ja loppu mustikoista hän leipoo rättänän, että värjää mustikoilla lankoja kauniin violetin sävyiseksi.
Ja tarina alkaa se menee tällä kertaa näin. Fiktiivinen…
MUSTIKKA
Olin matkalla biljardikerholta kotiin, kun vastaani tepasteli naapurini lastensa kanssa, suu pielet sinisenä.
– Sitä on taidettu mustikkaa popsia, hihkaisin hyvää päivää toivotettuani heille.
– Miten voit tietää, että on mustikkaa syöty, kyseli naapurin lapset ihmeissään, silmät teevadin kokoisina, suu pielet sinisinä.
Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja eukko, kun heidän sinisiä suupieliä vilkaisi.
Jatkoin matkaani, ja saavuin kotiini.
Tein mustikka smoothien. Helppo tehdä.
Mustikkasmoothie ohje on seuraavanlainen.
2 dl mustikoita
1 dl maitoa
1 dl maitorahkaa
puolikas banaani
Miksaa/sekoita
Smoothieta nautiskellessani, avasin tv:n ja pläräsin kaikki 48 kanavaa, ja miltään kanavalta ei tule mitään.
Näissä tunnelmissa vietin siis ilta päivääni.
Päätin ruveta leipomaan rättänää, kannellista mustikkapiirakkaa, mustikkakukkoa.
Ja pian kodissani leijaili jo hurmaava rättänän tuoksu ja vesi herahti kielelle.
Avasin jääkaapin.
Vanilja kastike oli loppunut.
Siispä kipin kapin kauppaan vanilja kastiketta ostamaan.
Rättänässä mustikat piilotetaan kannen alle.
Hyvän rättänän ohjeen löytää helposti, vaikkapas googlaamalla… mutta miten löytää ohjeen ja reseptin hyvään elämään.
En ole viime aikoina ollut tyytyväinen elämäni laatuun, en.
Tahdon enemmän.
Mietin minua kaltoin kohdelleita ihmisiä… minun pitäisi miettiä ihmisiä keitä rakastan.
Mietin rättänää kahvin kanssa nautiskellessani, että miten saavutan laadukkaampaa elämää ?
Hyvä olo ja hyvän tekeminen kulkevat käsi kädessä. Hyvä kasvaa hyvyydellä. Siispä elämässä pitää pyrkiä hyvään.
Ja olen lukenut, koulun pulpettia olen kuluttanut elämässäni lukuisia, lukuisia vuosia.
Siis aivoja pitää teroitella.
Kun en ole tekemässä hyvää, niin teroittelen aivojani. Opettelen jotain uutta… Luen… opiskelen, olen ikuinen opiskelija, katson dokumentteja ja ennen kaikkea kuuntelen jotain minulle tärkeätä ihmistä.
Näin syvälliseksi ajatukseni kävi ja kahvikuppi tyhjeni.
Mustikalla voi myös värjätä lankoja.
Aivan ihana lilan sävy tulee lankoihin.
Rupesin kahvin juotuani lankoja värjäämään.
Ja lankoja värjätessä ilta saapuikin mukavasti.
Päivä oli pulkassa, huomenna neulon suloiset violetit villasukat kummipojalleni.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
Hyvä kasvaa hyvyydellä, pyrkikää hyvään. Hyvä olo ja hyvän tekeminen kulkevat käsikädessä.
TAVOITTEENNE
tavoitteenne
päämääränne
pyrkikää hyvään
maiseman lumo
lumous säteilee
aitoa tunnelmaa
kapeat kujat kutsuvat
tutkimusretkille
nauttien merinäköaloista
ainutlaatuinen
unohtumaton
elämys
pyrkikää hyvään
Mustikka on maukas… Ja se on todellista villiä superfoodia..
Mustikan mahtavuus perustuu antosyaaneihin. Antosyaanit ovat antioksidantteihin kuuluvia flavonoideja, jotka antavat mustikalle sen syvän sinisen värin. Marjan antosyaanipitoisuus on sitä suurempi, mitä pohjoisemmassa marja on kasvanut.
Jos joku on kehottanut sinua popsimaan mustikoita… hän on tietänyt mistä puhuu…
Mustikoilla voi värjätä lankoja. Mustikka, tuo värjärin unelma. Kaunis värisävy tulee mustikasta.
Tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat ympäristömme ainutlaatuisuutta.
Lepäämistä, rauhoittumista ja virkistäytymistä. Tätä tarjoaa luonto
Lähde siis ulos – blogini runouden luettuasi – virkistämään kehoa ja mieltä… sädehtivän kauniin luonnon helmaan… sadekin lakkasi juuri…
VARO EMÄNTÄÄ, ÄLÄ KOIRIA.
Tänään sokerina pohjalla kolme, 3, eri FIKTIIVISTÄ tarinaa.
Tarinat kertovat Dobermanneista.
Ja kaikki tarinan henkilöt kuuluvat Dobermann fani clubin whatsapp ryhmään. Ja siten tuntevat toisensa.
Tarinat ovat kuitenkin erillisiä tarinoita.
Ensimmäinen tarina kertoo Jamista ja Tuuliasta, että kaverikoira Dobermannista.
Toinen tarina kertoo Emiliasta, joka vaihtaa lakiopinnot dobermannien kasvattamiseen.
Ja kolmannessa tarinassa puolestaan on Mindy, puhelin myyjä ja hänen Henrikki (dobermann).
Ja toinen FIKTIIVINEN tarina alkaa… Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö…
Tarinan henkilö on Jami, mies. Hänellä – kuin monella muullakin – on alkamassa arki kesäloman jälkeen.
Hänellä on koira, jonka alkuperämaa on Saksa… Suomessa rekisteröity 11 962 samanlaista iki ihanaa dogia. Rodun syntyaika 1890-luku. Alkuperäinen käyttö koiralla oli mm. vahti koira, kookkaiden haittaeläimien metsästys, kun taas nykyinen käyttö on vuonna 2024 seurakoira, miksi ei vahtikoirakin. MIKSI EI KAVERIKOIRA ? Jamin parhaan ystävän odotettu elinikä on noin 12 vuotta. Tällä hetkellä koiralla kilahtaa mittariin neljä, 4, vuotta.
Dobberi, dobbi, dobsu, Dobermann, rakkaalla on monta nimeä. Koiran nimi on Dobermann.
Painaa noin 40–45 kg, uros siis, lihaksikas ja voimakasrakenteinen… elegantti, uljasryhtinen, olemukseltaan temperamenttinen ja ilmeeltään päättäväinen, valpas katseeltaan.
Dobermann on vilkas, aktiivinen, itsenäinen ja ihmisiin avoimesti suhtautuva, puolustus haluinen.
Dobermannin kehitti apoldalainen veronkantaja… hänen nimensä oli Karl Dobermann… ajankohta oli 1890-luvulla…. Ja missä… no … Thüringeniin kuuluvalla Weimarer Landin alueelta.
Manchesterinterrieristä, englanninvinttikoirasta, vanhasaksanpaimenkoirasta ja kookkasta thüringeniläisestä paimenkoirasta. Lisäksi hänen on arveltu käyttäneen pinseriä, beaucenpaimenkoiraa, rottweileria, weimarinseisojaa, lyhytkarvaista saksanseisojaa, tanskandoggia, saksanpaimenkoiraa ja jopa amerikanpitbullterrieriä.
Dobermann toimi myös rankkurina ja käytti jalostukseen paljon koiratarhalleen päätyneitä yksilöitä, mikä selittää kantarotujen laajan kirjon.
Alkuperältään paljon nykyistä ärhäkämpi. Historian havinassa siis.
Jamin Dobermann on itse lempeys. Suloinen, arvokkain asia Jamin elämässä.
Jami käy pitkiä lenkkejä Dobermannin kanssa.
Hän hiihtää, juoksee ja pyöräilee. Dobermannin kanssa.
Palveluskoira- ja vetolajien lisäksi dobermanneja löytyy myös tokokentiltä, agilitystä, rally-tokosta ja koiratanssistakin.
Dobermann on kaverikoira.
Dobermannista on siis moneen menoon! Kyllä kyllä. Kaveri koira.
Ihan jokaiselle rotu ei sovi. Jamille sopii, sillä hän on kouluttanut koiran. Ja osaa kouluttaa koiran.
Dobermann on luonteeltaan äärimmäisen lojaali, ja se kiintyy syvästi. Joten Dobermann on totta vie kiintynyt Jamiin. Koulutuksessa Dobermann on älykäs ja oppivainen, nauttien uusien asioiden opettelusta ja tehtävistä, jotka stimuloivat sen mieltä. KOULUTTAA PITÄÄ, tämä on sanomattakin selvää.
Ja tarina alkaa… ja on nimeltään
Dobermann
Jamilla on kesäloma purkissa. Ja arki alkaa.
Sorvin äärelle. Takaisin.
Ensimmäinen työpäivä kesäloman jälkeen on tahmea. Näin lie kaikilla, jotka lomaltaan töihin palaavat. Mutta kun viikko on oltu sorvin äärellä. Alkaa arki jo sujua.
Suurin osa ajastamme on arkea. Joten Jami tekee arjesta laadukasta.
Jami kouluttaa Dobermanninsa kaverikoiraksi.
Kaverikoiraohjaajat vierailevat koiriensa esimerkiksi vanhainkodeissa.
Toiminta on vapaaehtoista ja palkatonta. Hän saa palkan sorvin ääreltä. Hänen Dobermannillaan ei ole hintaa.
Kaverikoiratoiminnan lähtökohtana on, että kohtaamistilanteesta saavat hyvän mielen kaikki osapuolet: asiakas, koiranohjaaja ja koira.
Ensimmäinen kaverikoirakurssi järjestettiin Paimiossa, josta toiminta laajeni eri puolille maata.
Kaverikoiratoiminta tarjoaa mahdollisuuksia asiakkaan elämänlaadun parantamiseen ja vaikuttaa sitä kautta positiivisesti ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Kaverikoiran tunnistaa työasustaan eli oranssista huivista ja kaverikoiraohjaajan nimikyltistä.
Ja ennen kuin Jamin Dobermann päätyi kaverikoiraksi hän kävi lyhyen kurssin.
Ennen koulutukseen hakemista Jami mietti tovin, pystyisikö hän sitoutumaan vapaaehtoistoimintaan. Ja hän pystyi.
Hän laittoi modernisti whatsapp viestin kaverikoiravastaavalle ja kysyi milloin täällä meillä päin on kursseja. Ja sai vastauksen, että parin viikon kuluttua, mihin hän ilmoittautui.
Viikonloppukurssilla kuunnellaan ensimmäisenä päivänä teoriaa… Toisena päivänä koirat otetaan mukaan käytännön harjoituksiin.
Kurssi oli koirakolle maksuton.
Ja niin kurssi oli käyty. Viikonlopun kurssi. Tämä sopi Jamille. Ei hän olisi pidempää kurssia jaksanutkaan.
Ensimmäisen vierailukäynnin Jami teki vanhainkotiin tarkkailijana ilman omaa koiraa. Kun uusi koirakko lähti ensimmäiselle käynnille, lähti kokenut kaverikoiranohjaaja hänen tuekseen.
Ja niin mukavaa arkea porskutellen arki jatkui.
Koetti jälleen lauantai. Jami siis käy lauantaisin vanhainkodissa. Vanhuksia ilahduttamassa Dobermannin kanssa.
Hän asteli vanhainkotiin. Ja vanhainkodissa häntä vastassa oli uusi kasvo. Tuuli.
Tuuli palasi vasta syyskuun alussa töihin. Elokuun oli lomalla. Siksi Jami ei ollut tavannut Tuulia.
Tuuli on vanhainkodin nuori työntekijä. Tai ei niin nuori, mittariin on kilahtanut 36 vuotta, mutta vanhainkodin ympäristössä… hän tuntee itsensä…nuoreksi.
Jami kättelee Tuulia.
– Olen Jami. Hänen nimi on Dobermann.
– Dobermann, erikoinen nimi. Tuuli vastaa. Minä olen Tuuli. Häjyn näköinen koira, onko se kiltti. Odotin villakoiraa.
– Oikein hyvä käytöksinen. Jami vastaa. Hänet tunnistaa asusta, kun on kaverikoira toiminnassa.
Ja niin Dobermann meni tervehtimään oleskeluhuoneeseen kokoontuneita vanhuksia, jotka tahtoivat nähdä Dobermannin. Jos ei tahdo tavata kaverikoiraa, vanhus ei tule silloin oleskeluhuoneeseen.
Herrasmies, vanhainkodin asukas, silitti kyynel silmin Dobermannia. Ja puhui.
– Tuuli kuiskasi Jamille, että vanha vanha herrasmies ei juurikaan enää puhunut.
Siinä he sitten aikansa rauhassa istuskeli vanhuksen seurana, Dobermannin kera.
Jami käy harvakseltaan vanhainkodissa. Ja hän huomasi jo odottavansa seuraavaa kaverikoiran vierailua vanhainkotiin.
Miksi.
Siksi, että Tuuli oli vienyt hänen sydämensä.
Kun ensi lumi satoi marraskuussa maahan. Jami rohkaisi mielensä, lähtiessään, vanhainkodista, ja pyysi Tuulia treffeille koirapuistoon.
Ja Tuuli lähti treffeille.
Miten treffit meni, sitä ei tämä tarina kerro. Sen tämän tarina kertoo, että he… Jami ja Tuuli, elivät elämänsä onnellisena, loppuun asti. Yhdessä.
Ja sen tämä tarina kertoo, että …
Herrasmies silitti kyynel silmin Dobermannia. Ja hän puhui.
– Tuuli kuiskasi Jamille, että vanha vanha herrasmies ei juurikaan enää puhunut.
Siinä he sitten aikansa rauhassa istuskeli vanhuksen seurana, Dobermannin kera.
Sen pituinen se.
Loppusanat tarinaan:
Jami tahtoo kasvaa henkisesti. Meidän kaikkien pitäisi kasvaa henkisesti. Etenkin tahtoa sitä. Hän paranee kuin viini, vanhetessaa. Jami ei tosin vielä ole vanha, ikää on kilahtanut mittariin 37, mutta paranee kuin viini, vanhetessaan.
Hän lukee maailman luetuimmasta kirjasta seuraavaa.
”Ei kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan uusi viini rikkoo leilit, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.” (Luuk 5:37-39).
Viinin käymisprosessiin kuuluu käymishöyryä. Tuohon aikaan käytettiin vuohennahkaisia leilejä. Jos leili oli vanha, se pakahtui uuden viinin voimasta. Vain uusi leili oli tarpeeksi joustava. Pohtii Jami.
Joka on juonut vanhaa viiniä, tahtooko hän uutta. Hänen mielestään vanha on hyvää. Näin mietteliäänä Jami on.
Jos pitäisi valita vanhan ja uuden välillä, kumman ottaisin? Todennäköisesti uuden takin. Vaikka olisihan se vanhakin takki vielä lämmin. Tai uusi älypuhelin tai vanha lankapuhelin. Todennäköisesti valitsisin uuden, vaikka vanhallakin vielä puhuisi.
Milloin taas on aika hylätä vanha, aikansa elänyt? MILLOIN?
Miksi ei vanha ja hyväksi todettu.
Onko maailmassa muuta pysyvää kuin muutos? Jami kysyy Dobermannilta.
Dobermann ei vastaa, joten… Jami chattaa kysymyksen seurakunnan työntekijälle. Mitä leili vertaus oikein tarkoittaa. Jami on äärimmäisen kiinnostunut tekstistä.
Jeesuksessa tullut Jumalan valtakunta särkee vanhat kaavat, usko murtaa vanhan uskonnollisuuden, hän saa vastauksen.
Kasvu… ihminen kasvaa aikuiseksi… puhutaan myös taloudellisesta kasvusta… henkisestä kasvusta.
Meidän tulisi kasvaa myös henkisesti.
Jami on äärimmäisen sielukas ihminen. Ei uskonnollinen, sielukas…
Ja tarinan opetus oli seuraavanlainen:
Herrasmies, vanhainkodin asukas siis, silitti kyynel silmin Dobermannia. Ja hän puhui.
– Tuuli kuiskasi Jamille, että vanha vanha herrasmies ei juurikaan enää puhunut.
Siinä he sitten aikansa rauhassa istuskeli vanhuksen seurana, Dobermannin kera.
Olen tarinan kertoja. On siis FIKTIIVISEN tarinan aika.
Onhan minun esiteltävä fiktiivisen tarinan hahmo.
EMILIA VAIHTAA LAKIOPINNOT DOBERMANNIEN KASVATUKSEEN ROMANIEN KANSSA on tarina nimeltään
Tarinan hahmot:
Emilia, lakia opiskele lady, valkoinen. Mitä enemmän Emilia opiskelee. Sitä enemmän, hän tahtoo vaihtaa alaa… ja opiskella jotain muuta… Hän on katsonut liikaa länkkäreitä, missä on sankari sheriffi… hän tahtoo jakaa oikeutta maailmaan… mutta mutta… tarinan loppusanat kuuluvat: Emilia ei koskaan valmistu unelma ammattiinsa.
Risto, hänen isänsä on tumma, äitinsä valkolainen. On tarinan toinen hahmo.
Hän on Emilia, 37, lakia opiskeleva lady. Hiljattain eronnut. Sinkkuudesta nauttiva, nainen. Hän juhli eroaan kovin. Nyt juhlat on juhlittu ja arki palannut. Hän ei erityisemmin perusta samppanjasta ja muustakaan kuplivasta… Mutta pullon poksautti vapauden kunniaksi. Parhaillaan hän keskittyy opiskeluihinsa. Mitä enemmän hän lukee lakia. Sitä enemmän hän lakipykäliä tahtoisi muuttaa.
Ensimmäinen lakipykälä, minkä Emilia tahtoisi muuttaa, menee näin…
1§ Suomeen on saatava laki, että joka haukkuu sanoin ”hyppää sillalta” saisi mojovan rangaistuksen. Etenkin jos pilkan kohde päätyy hirteen.
Toinen lakipykälä, joka olisi Emilian mieleen on seuraavanlainen…
2§ väkivallan on oltava nolla. Täysin nolla. Minkäänlaista väkivaltaa ei sallita.
Ja kolmas lakipykälä kumoaa toisen lakipykälän. Näin tahtoisi Emilia.
Esimerkiksi…
3§ Raavas, noituva rekkamies. Hän on eronnut ja syystä jätetty. Hänellä ei ole ystäviä. Agressiivisesti käyttäytyvä. Todella paha luonteinen. Hän juo maitopurkin nokasta, rasvaisilla käsillään, hampurilaiset rinnuksille tippuen. Huutaa. Meuhkaa. Rekkaa hän pystyy juuri ja juuri ajamaan… koska on rekan kopissa yksin. Hän astelee noituen, nyrkit pystyssä, hampurilaisjonossa, muita tönien kioskin luukulle. Ja yksi, jota hän tönäisi jonossa, lyö häntä. Kun rekkamies soittaa suutaan hänelle.
– Rekkamies ärsytti, sanoo grillin myyjä oikeudessa… ja neljätoista muuta sanoo samaa, vailla kehuja.
Pitäisi säätää lakipykälä… että itsepuolustusta. Ja tuomita rekkamies.
4§ Neljännen lakipykälän minkä Emilia asettaisi olisi seuraavanlainen. Emilian mielestä. Uusi laki…
Emilia piipahti hiljattain Lontoossa. Hän meni teatteriin. Ovella oli metallin paljastimet.
Myös suloisen, tuhansien järvien, maahamme, on kouluihin laitettava metallin paljastimet. Näiden läpi ei pääse, aseet, puukot, miekat.
Ja kouluihin on palkattava vartijat. Tämä tuo työpaikkoja, poistaa työttömyyttä.
Poliisien luentoja, kouluihin.
Myös jokainen oppilas, joka näkee kiusausta koulusta on velvollinen ilmoittamaan tästä kuraattorille. Ja hän joka ilmoittaa, saa plussan, nimettömänäkin voi ilmoittaa.
Koulukiusaamiseen puututaan. Kiusaamisessa on nolla toleranssi.
Opettajille auktoriteettia. Ei tarvitse karttakepillä lyödä sormille kuin historian havinassa. Vaan opettajia on teititeltävä.
Kouluruoan on oltava parempaa. Kolmena päivänä terveellistä. Torstaina voisi olla kebabia. Maukasta kebabia, ei pakaste kebabia mikrossa lämmitettynä. Ja perjantai olisi pizza päivä. Suussa sulava pizza päivä.
Kouluista tehtäisiin mieluisia paikkoja.
Sillä opinnot avaavat ovia ja ovat äärimmäisen tärkeitä.
Emilia opiskelee lakia. Hän rakastaa opintojaan… mutta huomaa monia epäkohtia laissa.
Ja tarina alkaa.
Eräänä päivänä Emilia kävelee koulusta kotiin. Hän ajattelee, että rupeaa katsomaan tv stä sarjaa. Laki sarjaa tietenkin. Asianajaja kävelee urat lattiaan, kävellen ensin vasempaan ja sitten oikeaan kääntyen, kunnes kääntyy jälleen vasempaan, tätä toistaen, ratkoessaan rikoksia. Tv sarjassa, oikeus salissaan.
Hän pysähtyy kotimatkallaan kahvilaan.
Kahvilassa istuu Risto, 34. Tumma, komea mies.
Risto työskentelee autoliikkeessä. Hän on puoliksi romani. Riston isä, Allan, on tumma, Riston äiti, Salme on valkoinen. Riston äiti pukeutuu kuin valtaväestön edustaja. Mutta kunnioittaa tummia, ja perhe arvoja. Riston äiti on perheen sydän.
Kaupan kassa on Salme ammatiltaan. Riston isä puolestaan kasvattaa hevosia ja dobermanneja. Usko tai älä, dobermannien kasvatus on kannattavaa. Pari tonnia per pentu.
Risto rakastuu ensi näkemältään, Emiliaan, vaalea kutriseen kaunottareen, sinisillä silmillä höystettynä.
Risto on supliikki mies. Hän sanoo Emilialle, että pöydässä on tilaa. Istahdahan alas.
Näin alkaa vuosisadan rakkaustarina.
Risto ei ole kohdannut elämässään rasismia. Eikä hänen isänsä. Hänen sukunsa ovat kiihkouskovaisia. Paitsi yksi serkku ei ole uskossa. Riston täti, hänen isänsä sisko, siis… on puolestaan kohdannut rasismia. Hän opiskeli ja ei löytänyt työharjoittelu paikkaa. Kuvittele työharjoittelu paikkaa. Työharjoittelija on ilmainen työntekijä. Heitä otetaan työmaille kilpaa kiljuen.
Tietenkin, jos yksi tumma on kurja, niin saman tien kaikki tummat ovat kurjia. On se ihmeellistä, että jos yksi valkoinen on kurja, kaikki valkoiset eivät ole kurjia.
Joskus tummiin liitetään taikausko, kristallipalloineen. Näin ei ole Riston isän suvun kohdalla. He ovat uskovaisia. Astuneet taivastielle.
Nuorena suku vähän kavahti Riston isän valkolais vaimoa, Salmea. Mutta, kun hääkellot soivat ja he huomasivat, että mitä herttaisin nainen hän on, niin hänet hyväksyttiin täysin. Oli niin päin, että Riston isän suvun kohdalla oli aluksi rasismia hänen vaimoaan, Salmea… kohtaan.
Risto isä on todella hyvän kennelin pitäjä. Laadukas kennel. Itse asiassa hän tienaa enemmän kennelillä, kuin hänen vaimonsa kassalla. Laskeppas… kolme narttua raskaana. Yksi odottaa viittä, toinen neljää, ja kolmas kuutta, 6, koiraa. Kolmannen koiran yksi pentu syntyi kuolleena. Suru oli suunnaton. Mutta suru yhdisti perheen. Riston äiti jäi viikoksi sairaslomalle kaupasta surun takia. Ei hän olisi jaksanut hymyillä kassalla ”kiitos ja tervetuloa uudelleen.” Koiran pentu haudattiin omenapuun alle. 14 pentua… kertaa pari tonnia = 28 tuhatta. Mutta pentuja tehdään harvakseltaan. Sillä kennel on laadukas. Ja pennut pääsevät vain hyvään kotiin. Riston äiti… Salme… vaatii tietää millaiseen kotiin myy dobermannit.
Risto ja Emilia tutustuivat…
– Millainen on sukusi… kysyy Emilia Ristolta…
-Kiihkouskovaisia… paitsi yksi serkku, hän on musta lammas…
Tämä sopii Emilialle, uskovaisuus… Hän on viime aikoina pohtinut syvällisemmin elämän tarkoitusta.
-Millainen on sinun sukusi, kysyy puolestaan Risto Emilialta.
– Äitini oli minun ja sisareni yksinhuoltaja. Isä on kuollut. Tätien kanssa en ole tekemisissä. Mukavin sukulaiseni on setäni, isäni veli ja hänen vaimonsa… serkkuja en tunne. Mummo on vanhainkodissa. Jos on juhlia, setäni vaimonsa kanssa kutsutaan, muita ei… ja tietenkin äitini… Vastaa Emilia…
– Vanhainkodissa, järkyttyy Risto…
-En pidä opinnoistani, toteaa Emilia Ristolle… tahdon muuttaa lakipykäliä… mitä enemmän lakia luen…sitä enemmän epäkohtia huomaan …
-Mene vanhainkotiin töihin… opiskele sitä alaa… tummat kunnioittavat vanhuksia… siksi… Risto toteaa Emilialle…
Risto vihaa oikeussaleja, ei katso lainkaan surkeita elokuvia tai tv sarjoja lakituvasta. Poliiseja hän pelkää.
Ei Risto rikollinen ole, ei.
Vaan, ei vain pidä. Itse asiassa ei voi sietää…
-Lopeta länkkäreiden katsominen… Risto toteaa Emilialle… ei todellisessa maailmassa ole sankari sheriffejä… ei ei …
Kerro minulle kulttuurista mihin olen astumassa. Pyytää Emilia.
Ja Risto vastaa.
Tummat eivät vaadi muilta kulttuurinsa mukaan elämistä.
He kunnioittavat vanhuksia. He ovat puhtaita. Ja siveitä.
He loppujen lopuksi omistavat hyvät käytöstavat ”mikäli se on mahdollista ja mikäli se teistä riippuu eläkää rauhassa kaikkien kanssa.” On heidän ohjenuoransa. Löytyy raamatusta.
Romanien tavat vaihtelevat maittain huomattavasti, vaikka niissä onkin yhteisiä piirteitä. Siis yhteisöllisyys, vastuu, veljeys, kunnioitus, usko Jumalaan, hyvään ja pahaan sekä romanikielen säilyttäminen.
He ovat persoonia jokainen… erilaisia… on iloisia, melankolisia, mukavia, ei niin herttaisia… tiedät kyllä.
He ovat kokeneet valtavasti rasismia. Minä en ole kokenut rasismia lainkaan. Risto toteaa.
Ristosta alettiin puhumaan, että hän astui parempien seuraan, kun hän avioituu Emilian kanssa.
Kerro nyt ihmeessä… mihin minä olen astumassa, kun lähden matkaasi. Kysyy puolestaan Risto Emilialta.
No… Emilia miettii hetken… siirrän todennäköisesti traumani sinuun. Veljeni on kuollut syöpään, joudut käymään hänen haudallaan. Opetan sinut kouluttamaan koiria. Dobermannien kasvatuksella elelee. Toivon, että pidät ystävistäni, että ystäväni ovat sinunkin ystäviäsi. Jaan ilot ja surut..
Emilia keskeyttää opintonsa. Hän huomaa liian paljon epäkohtia laissa.
Ja sitä paitsi hänen raskaustestinsä näytti plussaa.
Hän on kolmekymmentäseitsemän jo. Joten lapsia saa tulla, niin monta kuin on tullakseen.
Biologinen kello tikittää.
Ja niinhän siinä kävi, että … Risto ja Emilia elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Sen pituinen se.
Ps. Tarinan loppusanat…
-Teenkö oikein… jos lopetan opintoni… Emilia itkee anopilleen… kouluun oli 2300 hakijaa ja vain 120 pääsi kouluun…
-Hei… odotat vauvaa… olet seuraavat kymmenen vuotta äitiyslomalla, jos teet useamman lapsen… ja sitten vasta mieti opintoja. Kymmenen vuoden kuluttua…
Pss. Emilia lopetti opinnot… hän ei koskaan valmistunut unelma ammattiinsa… ei ei ei …
JA NIIN EMILIA VAIHTOI LAKIOPINNOT DOBERMANNIEN KASVATUKSEEN …
Aina kun koira tekee jotain, mitä haluat sen tekevän, palkitse sitä siitä jollain, mitä se siinä tilanteessa haluaa. Kun koira tekee jotain, mitä et halua sen tekevän, älä huomioi sitä mitenkään.
Palkintoja käytetään järjestelmällisesti koulutusvaiheessa niin, että koira saa palkintonsa jokaisesta oikeasta suorituksesta. Jos se saa sen harvemmin, se ei kunnolla pysty ymmärtämään, mitä sen tarkalleen ottaen pitäisi tehdä. Vähitellen, kun koiran suoritus muuttuu varmemmaksi, voi palkintoja antaa harvemmin.
Totuta koira ruokakelloon… älä soittele kelloa kuin kastanjetteja… jne jne… Emilia toteaa Ristolle…
Emilia opettaa Riston kouluttamaan koiria. Sillä dobermann on koulutettava.
Se olisikos Emiliasta tullut hyvä lakinainen… sitä tämä tarina ei kerro… sen tämä tarina kertoo… että hän valitsi sen, mikä tekee hänet onnelliseksi… dobermannien kasvatuksen mustalaisten kanssa… Hän asuu Riston kanssa pienellä maatilalla. Koirien kanssa… Hän ei valinnut lakiopintoja… sillä mitä enemmän hän tutustui lakiin, sitä enemmän, hän tahtoisi muuttaa lakipykäliä… hän koki raskaasti opintojen lopettamisen… todella raskaasti… yksi hänen unelmansa valui hiekkaan… länkkäreiden sankari sheriffit ovat kuin joulupukki…
Tänään sokerina pohjalla kolme, 3, eri FIKTIIVISTÄ tarinaa.
Tarinat kertovat Dobermanneista.
Ja kaikki tarinan henkilöt kuuluvat Dobermann fani clubin whatsapp ryhmään. Ja siten tuntevat toisensa.
Tarinat ovat kuitenkin erillisiä tarinoita.
Ensimmäinen tarina kertoi Jamista ja Tuuliasta, että kaverikoira Dobermannista.
Toinen tarina kertoi Emiliasta, joka vaihtaa lakiopinnot dobermannien kasvattamiseen.
Ja kolmannessa tarinassa puolestaan on Mindy, puhelin myyjä ja hänen Henrikki (dobermann).
Olen tarinan kertoja. On fiktiivisen tarinan aika.
Ja tarina menee näin, olkaas hyvä.
Pitäähän tarinan henkilön esittäytyä:
Mindy on nuori nainen. Hänellä on mustalaisilta ostettu dobermanni papereilla. Mindyn paras ystävä. Henrikki nimeltään. Dobermanni siis. Mindy palkkasi koiran kouluttajan avukseen.
Vilkas, aktiivinen, itsenäinen ja ihmisiin avoimesti suhtautuva. Terävä ja puolustus haluinen. Dobermanni.
PUHELINMYYJÄ
Olen Mindy, puhelinmyyjä. Aliarvostettu, raskas ala.
Asustelen Imatralla. Ja Saimaa, siitä on sydämein tehty. Keskisyvyys on 17 m… Suurin syvyys: 82 m ja saariakin on muutama… 13 710 kpl:ta.
Vesi ja sen läheisyys onkin erottamaton osa minua.
Maisemat ovat pääasiassa karuja, rannat kalliota, luonnon ollessa kaunis ja puhdas, ainutlaatuinen.
Kallio- ja harjurannat kasvavat mäntymetsää, että tervaleppää… koivikkoa.
Silokallioita.
En ole matkustellut. Ainoa asia, mitä olen nähnyt on Imatra. Tai olenhan minä nähnyt Imatran kosket.
Karjalaiset haastavat paljo ja sukkelaa, sehä o selvä, niin myös mie.
Elekeekä hökkyilkö, asjathan lutviutuu ylleesä ihestää! Tapanani on todeta.
Elämäni ei ole kohdellut minua ruusuisesti. Mutta siitä huolimatta rakastan ruusuja, kaunista kukkaloistoa, ruusujen tuoksua. Minulla on kaunis puutarha kesämökilläni.
Ja omistan mm. juhannusruusun. Äärimmäisen kaunis kukka.
Ruusut piikkisiä, pensaita tai köynöksiä.
Karjalanruusu on lempiruusuni. Olenhan Imatralta.
Metsäruusu, koiranruusu, orjanruusu, okaruusu ja iharuusu… kurtturuusua, juhannusruusu ja punalehtiruusu. Kauniita kukkia kaikki.
Äidinkieleni on karjalan murre.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
Elekeekä hökkyilkö, asjathan lutviutuu ylleesä ihestää!
Suurenmoista, että luet blogiani runouden.
-Runoilijatar
Lukemisiin