Periksiantamattomuus
14.10.2024
+ 5
Aurinko nousee 8:06
Aurinko laskee 18:01
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
JOKU ON JUURI HERÄNNYT, HUOMENTA HUOMENTA. TOINEN NAUTTII MARMELADI LEIPÄÄ AAMIAISKAHVIN KERA, HEI SINULLE. KOLMAS ON TULLUT JUURI TÖISTÄ, HUOMENTA. OLITPA SITTEN ASTUNUT MISTÄ TAHANSA, BLOGIINI RUNOUDEN SÄVELIN. OLET ALOITTANUT PÄIVÄSI HUIKEALLA TAVALLA. RUNOUDELLA.
Pyrstötähti kohosi taivaalla viikonloppuna. Tsuchinshan-ATLASta saattoi seurata paljain silmin.
Suloisen tuhansien järvien maamme yllä vilahti harvinainen pyrstötähti.
Pilvinen sää teki harvinaisen komeetan havaitsemisesta haastavaa lauantai-iltana.
Harvinaista herkkua. Kerran vuosikymmenessä pitäisi tulla hyvä komeetta. Kerran 15–20 vuodessa?
Ihmiset tiirailivat viikonloppuna taivaalle, kameroiden kera. Ikuistaakseen pyrstötähden valokuvaksi.
Sädehtivää selkäviikkoa!
Selkäviikkoa vietetään tänä vuonna 14.–20. lokakuuta teemalla ”Pidä huolta selästäsi”. Viikko ajoittuu maailman selkäpäivän yhteyteen, jota vietetään 16.10.
Maailman selkäpäivää (World Spine Day) vietetään vuosittain 16. päivä lokakuuta. Päivällä halutaan maailmanlaajuisesti lisätä tietoisuutta selkäkivuista ja edistää selän terveyttä. Maailman selkäpäivän vuoden 2024 teema on ”Support Your Spine”.
Maailman selkäpäivään voi osallistua kuka tahansa. Jakamalla oma tarinasi tai kuvasi somessa ja kerrot, miten sinä pidät huolta selkäsi hyvinvoinnista.
Minä en rupea selkäni tarinaa kirjoittamaan tähän blogimerkintääni, someen siis. Tulisi kirja… Ei ei… kirjasarja.
Maailmassa on hyviä lääkäreitä ja huonoja… Olen kokenut molemmat.
Olen käynyt selän vertaisryhmissä ja tapahtumissa. Huikeita ihmisiä, upeita tyyppejä.
Suosittelen näitä lämpimästi.
Kivunhallinta vinkkejä: Kuuma. Kylmä. Lepo. Liikunta. Hengitysharjoitus. Ergonomia. Ja mikäs sen härvelin virallinen nimi onkaan… Kipulaite. Sähköinen, siis… Löytyy googlettamalla. Hintahaitari on edullisesta… maksa itsesi kipeäksi…
Sädehtivää selkäpäivää kaikille.
OLEN KIRJOITTANUT MONEN MONELLA TYYLILLÄ. VIILAILLUT JA NIKKAROINUT ADJEKTIIVEJÄ… HIONUT JA PUNONUT ETTÄ LETITELLYT VERBEJÄ… JOSKUS RUNOUS ON KAUNISTA PITSISTÄ TEKSTIÄ NS. LIIRUM LAARUMEJA. SILLOIN ON TÄRKEÄÄ MITEN SANOTAAN, EI MITÄ SANOTAAN. TÄNÄÄN KIRJOTUS TYYLINI ON ERILAINEN… ON ÄÄRIMMÄISEN TÄRKEÄÄ MITÄ SANOTAAN… JA TEKSTI ON PELKISTETTYÄ KERRONTAMUOTOA, EI RUNOUDEN SÄVELIÄ, SULO SOINTUA…
EN HIO TEKSTIÄ… KUIN RUNOUDESSANI, SILLÄ KYSEESSÄ ON TARINA.
JA TÄRKEÄ AIHE ON: KÄVELYKEPPI… YMMÄRRÄT TÄMÄN … JOS POLVESI ON LEIKATTU ESIMERKIKSI… JOS LÄHEISESI JALKA ON LEIKATTU… SILLOIN YMMÄRRÄT… TAI SELKÄ ON KIPEÄ… selkäpäivän kunniaksi tämä tarinani… siis…
Tämän päivän tarina kertoo Istosta. Hänellä on jalkaleikkaus edessä. Sekä Sampasta, selkä saksittu… Ja Markosta… hän on terve kuin pukki…
Tarinan henkilöt
Isto: jalkaleikkaus edessä
Samppa, Iston paras ystävä: selkä leikattu, tuplakerroin, kenties tulevaisuudessa triplana.
Marko: terve, pitää piirtää rasti seinään siksi. Iston ja Sampan kaveri.
Ja tarina alkaa
KÄVELYKEPPI on tarina nimeltään
– En istu rullatuolissa, ennemmin ryömin. Isto toteaa Sampalle, ystävälleen. Viitaten jalkaleikkaukseensa.
Sampalla alkoi juhannukselta kesäloma ja hän on Iston luona kylässä pari päivää.
– En ota rollaattoria, ennemmin ryömin.
– En ota ankeita kainalosauvoja, en. Jatkaa Isto suu vaahdoten keskusteluaan.
– Kapteenikoukkuhan oli ihan cool, puu jalkoineen, Samppa vastaa.
Sampalta on leikattu selkä, kahdesti.
Hänellä on kultainen, kävelykeppi… leijonan pää kävelykepin nupissa.
Tällaisen Isto tahtoo. Ja ostaa.
Ja myös Marko. Jolla ei edes jalkaa ja selkää ole leikattu. Ostaa kävelykepin, niin upea se on
Kultainen kävelykeppi on todella hieno. Saisi tulla muotiin.
Jalka paranee. Kävelykeppi jää.
Sampalla ja hänen vaimollaan on eri aikaan kesäloma. Vaimolla elokuun ja Sampalla juhannukselta, nelisen viikkoa.
Sampan vaimo on oikein vieraanvarainen. Laittaa pöydän koreaksi, kun vieraita käy. Lautasliinoineen, pöytä koristeineen.
Sinkku Isto ei ole edes kahvipakettia ostanut vieraalleen.
Joten he suuntaavat kebabille. Isto ei kokkaa.
– On mukava nähdä kavereita, liian vähän tulee pidettyä yhteyttä. Samppa toteaa Istolle. Kävelykepit molempien kädessä.
On kaunis, helteinen kesäpäivä.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Vietä aikaa ihmisten kanssa, jotka saavat sinut hymyilemään.
Loppusanat tarinaan.
Kerroin juuri Istosta ja Sampasta… mutta Marko mainittiin vain sivu osassa.
Mitäs kuuluu Markolle.
Marko on juuri alkanut seurustelemaan.
Hän on tulisesti rakastunut Helviin.
He tapasivat Helvin kanssa taidegalleriassa, virtuaalisessa sellaisessa. Helvi oli laittanut itsestään kymmenen vuotta vanhan kuvan nettiin, jossa hän hymyilee häikäisevällä hammasrivistöllään.
Kun hän tapasi Markon kanssa kasvotusten. Kutrit hän kampasi kauniisti, punasi suunsa, mutta kuva oli kymmenen vuotta vanha. Ja sen Marko huomasi heti. Helvi on vanhempi kuin hän luulikaan.
Helvi on 45 vuotias, Marko 32.
He tapasivat lounaalla, kiinalaisessa ravintolassa ensi kerran. Marko söi haarukalla, Helvi puikoilla.
Alku oli vaivaantunut lounaalla. Mutta he olivat keskustelleet puhelimessa jo vuoden. Keskustelut vaihtuivat chatista puheluiksi. Ja oli jo treffien aika.
Nyt, kun on kulunut puoli vuotta treffeistä kiinalaisessa ravintolassa… he ovat astuneet astetta syvemmälle suhteessaan ja päättäneet vakiintua.
Ei, ei … alttarille he eivät vielä astele. Vaan astetta vakavammalle pohjalle. Vakiintua. He eivät tapaile muita. Ja salaa Marko on katsellut jo kihlasormuksiakin. He ovat rakastuneita. Marko ja Helvi.
Helvin läheisin sukulainen on hänen enonsa. Helvin äidin veli. Hänen äitinsä on kuollut ja muun suvun kanssa Helvi ei ole läheinen.
Ja he ovat nyt menossa enon luokse kylään Markon kanssa.
– Enon on pakko pitää minusta. Marko tuumii. Aivan pakko.
Eno on tuntenut Helvin lapsesta asti. Helvi konttasi hänen lattioita pitkin lapsena. Ensimmäisen irronneen hampaan hän antoi enolleen. Ja hammaskeiju toi markan. Millä Helvi osti tikkarin.
Nuorena Helvi fanitti rock bändiä ja eno äänitti Helville c kasetille Metallicaa.
Helvi esitteli ensimmäisen poikaystävänsä parikymppisenä enolleen. Ja 25 vuotiaana eno kuivasi Helvin kyyneleet, kun heille tuli ero silloisen poikakaverin kanssa.
Helvi ei ole seurustellut sen koommin. Kaksikymmentä vuotta sinkkuna viihtynyt.
Hän on keskittynyt opiskelemaan. Ja valmistui vasta viime vuona. Parikymmentä vuotta lukenut, sivistynyt brunette hän on.
Töissä Helvi on opintojen lisäksi ollut terveyskeskuksen, info pisteessä. Ei rikas, ei köyhä, keskiluokkainen. Arkeologiaa hän luki vuosia. Teki jopa lopputyön aiheesta. Ja sairaanhoitajan tutkinnon opiskeli myös, minkä infossa työskentely vaatii.
Marko on puolestaan käynyt ammattikoulun. Automekaanikoksi opiskeli. Hän rappaa vanhoja autoja kaiken vapaa aikansa. Työkseen hän työskentelee autokorjaamolla.
Kihloissa Marko on ollut kahdesti, naisia on ollut aika paljon, mutta hän ei ole ollut ennen Helviä rakastunut. Tai toiseen ex kihlattuun oli. Mutta ero oli katkera. Niin katkera, että hän unohti, sen kuinka rakastunut hän ex:n olikaan.
Marko on tulisesti rakastunut Helviin.
Helvillä on auton romu. Volvo. Sekin pitää Markon kiireisenä. Volvo pitää purkaa aivan osiin.
Mutta mutta.
Nyt he siis olivat matkalla Helvin enon luokse. KUINKA SAAN HÄNET PITÄMÄÄN ITSESTÄNI. HÄNEN ON AIVAN PAKKO PITÄÄ MINUSTA. Marko miettii.
– Jos et tule toimeen enoni kanssa, eroan. Hän on perheeni, koko sukuni.
Ja tämä lisäsi vain paineita Markolle.
– Ei sinun tarvitse hänen paras ystävä olla. Riittää, kun tulet toimeen.
Helvi jatkaa
– Käyttäydynkö kuin työhaastattelussa. Kravatti kaulaan, olen edukseni vai miten?
– Olet vain oma itsesi.
– No, kerro millainen hän on. Eno, äitisi veli siis.
Eno on eläkkeellä ollut jo kauan. Hän oli työelämänsä kaupan lihatiskillä töissä. Hän on leski. Kaksi lasta, poikia enolla on. Aikuisia jo. Toinen poika on naimisissa, ja eno on siis ukki. Toinen poika opiskelee. Hän harrastaa shakkia. Aika tavis, suomalainen. Hän ei etsi uutta vaimoa. On niin raskas pala leskenä olo. Ei tuore leski. On ollut leski jo kymmenen vuotta. Häneltä on polvi leikattu vasta. Grillaa… ja paljon…
Ja niin Marko ja Helvi lähtivät enon luokse kylään. Enon naapuri oli kylässä enon luona.
– En tiennyt, että on vieraita täällä. Helvi huikkaa ovelta.
– Aina on tilaa, kun käyttää rexonaa, eno huikkaa.
Grillipihdit käsissään.
Grilli on kuuma.
Marko kättelee enoa ja on aivan paniikissa. Hän on pukeutunut kravattiin.
– Kaunis sää, Marko avaa keskustelun kuin työhaastattelussa. Ei puutu kuin CV n lukisi perään.
Enon naapuri ja eno juttelevat tv sarjasta. Jota Marko ei tietenkään ole katsonut yhtä ainoa jaksoa. Kukahan on Ismo Laitela? Hän miettii.
– Grillipihvit popsitaan. Suussa sulavia.
Lähtiessään Marko antaa enolle kävelykepin. Kultaisen, jossa on leijonan pää kävelykepin nuppina.
– Polvesi on leikattu hiljattain… Marko sanoo.
Eno ilahtuu suunnattomasti kävelykepistä. Onhan polvi leikattu. Kävelykeppi pelasti vierailun.
– No miten meni vierailu, Marko kysyy Helviltä. Kun he huristelevat autolla pois.
Ihan hyvin, ette olleet tukka nuottasilla, Helvi vastaa
– Emme siis eroa.
– Emme.
Volvon romu käy huonosti. Marko ajaa auton korjaamolle. Ja siellä vierähtää loppu ilta.
Sen pituinen se.
Loppusanat tarinaan: Helvi harrastaa muuten tanssia… hän tilasi netistä häikäisevän upean kävelykepin ja pyörittelee kävelykeppiä ilmassa tsa tsa tsaan tahdissa… ja nappasi tällä… kävelykeppi tanssiaskelilla kulta mitalin. Se ripustettiin hänen kaulaansa. Kulta mitali kaulassaan hän teki virtuaali muotinäytös vierailun… Muotiluomus esiteltiin kävelykeppi kädessä… Kävelykepillä malli tiputti kutreiltaan lierihatun ja nosti sen ylös.
Ja kaikki elivät elämänsä onnellisena loppuun asti.
Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla…
Miksi… Siksi…
Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin…
Olette sukeltaneet tarinoihin…
Tarinassani tik tak tik tak… suunnataan Goalle… Teemana on aika tarinassani.
Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa… ja se on lukeminen.
Tunnelmallisia lukuhetkiä,
runouteni sädehtivässä maailmassa.
Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen kera runouden sulo sävelten. Blogissaan runouden…
Lumiset askeleet tarina, fiktiivinen.
Tehdäänpäs erikoinen kirjoitusmuoto, raapustellaan tarina hänestä. 3. persoonassa koko tarinan ajan.
Ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.
LUMISET ASKELEET
Lumen peittäessä luonnon valkoiseen sädehtivään harsoonsa. Mutkittelevan tien varrella, lumihuurteisia puita lumihunnussaan. Hänen askeleiden viedessä meren rantaan.
Jäinen meri.
Hän kokee ulkopuolisuuden tunteen, hän ei koe kuuluvansa tänne, lumiseen maisemaan. Ja hän lähtee jatkamaan matkaansa, sinne minne hän kuuluu.
Hänellä on yllään lumivalkoinen asu. Jalassaan vitivalkeat kengät, valkoisia lumisia askeleita lumeen astuen. Vihreisiin kutreihin lumihiutaleet kietoutuen.
Hän on periksi antamaton luonne.
Hän on kaikista kokemistaan takaiskuista ja kärsimyksistään huolimatta vahva, hän on lannistumaton.
Hän on päässyt yli vastoinkäymisistä, läheisen kuolemasta, avioerosta, työttömyydestä.
Kun yksi ovi sulkeutuu… toinen ovi avautuu.
Hän uskoo, että jokaisella pilvellä on kultareunus, hänellä on vahva tahto.
Hänen mielestään virheet ovat vain osa onnistumista.
Periksi antamattomuudessa on kyse ratkaisujen etsimisestä ja niiden löytämisestä.
Ja tässä jalossa taidossa voi harjaantua.
Tätä luonteenpiirrettä hän harjaannuttaa (periksi antamattomuutta, siis).
Jääpuikot roikkuvat räystäiltä. Puiden oksia koristaen jäähelmet. Kuurankukkien kauneudesta hehkuen.
Hän jatkaa matkaansa ja löytää paikkansa, todeten tänne kuulun.
Ja sinne hän jää, ankkurin heittäen, juurtuen.
Maalauksellisten lumivalkoisten maisemien keskelle.
Lumiset askeleet vieden perille.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli: Periksi antamattomuus on luonteenpiirre, jota voi harjaannuttaa.
Oi… läpi historian ovat niin psykologit, kuin tiedemiehet koettaneet ymmärtää kuinka henkilöt käsittelevät omia kokemuksiaan. He ovat tehneet mm. tutkimustyötä.
Periksiantamattomuus… siitäpäs sananen.
Siitähän on kyse, että pääset yli kokemistasi vastoinkäymisistä sekä tuskasta.
Katkeroidu tai kasva. Vaihtoehtoja on tasan kaksi, 2.
Jos katsomme periksiantamattomia ihmisiä, joita vaikeudet eivät ole lannistaneet. Niin, he
– totta vie – ovat muuttaneet kärsimyksensä eduiksi.
Eräät tunnetut puhujat, luennoivat usein siitä, että muiden ihmisten puheet tulisi jättää omaan arvoonsa. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta näinhän se on.
Elämässä ilman jatkuvaa ahdistusta ja turhautuneisuuden tunnetta. On siis tarjolla. Ja tähän on avain. Periksiantamattomuus.
Ylitä vaikeudet ja kärsimykset. Saa niistä voimaa. Vastoinkäymisten kautta voit kehittää sosiaalisia taitojasi sekä tunneälyäsi.
Periksiantamattomat ihmiset ovat hyvin vahvoja ihmisiä, jotka ovat päättäneet kasvaa ja olla juuttumatta paikoilleen.
Ja mitenkäs sitten tullaan periksiantamattomiksi. Tässäpäs muutamia psykologisia tavoitteita.
1. Aseta selviä tavoitteita
2. Itsehillintä
3. Positiivinen lähestymistapa
4. Luovuttamisen kieltäminen itseltä
Hyvinvointimme paranee ja rohkaistumme siirtymään eteenpäin pikkuhiljaa joka päivä.
Ajatellaas jokin traumaattinen kokemus. Minkäs ottaisin esimerkiksi. Jonkin fiktiivisen esimerkin… Vaikkapas auto-onnettomuus. Olet syytön, rattijuoppo ajaa kylkeen. Kukaan ei kuole.
Voit katkeroitua. Voit lojua vuodepotilaana kymmenen vuotta, vielä sen jälkeenkin, kun olet parantunut. Pääsemättä muista syistä sohvalta ylös. Voit märehtiä tuskassa, miksi juuri sinulle kävi näin. Voit potkia auton lommoille. Ja voit lakata jopa elämästä. Voit hautoa kostoa rattijuopolle. Voit kietoutua vihaan.
Tai voit olla periksiantamaton. Kuntoutukseen ja fysioterapiaan tarvitaan jokin kimmoke. Tosin voi ilman kimmokettakin käydä fysioterapiassa… mutta kimmoke… siis… Voit opetella jälleen heittämään kärrynpyörän, jonkin rakastamasi ihmisen takia. Tai uran takia. Tai unelman takia. Voit istua takaisin auton rattiin. Ajaen varovasti, mutta varmasti. Turvallisesti. Voit opetella kivunhallinta vinkkejä ja lopulta luopua särkylääkkeistä. Voit unelmiesi takia päästää katkeruudesta irti. Voit päästää vihasta irti.
Jouluaattoon on 71 yötä… 70 päivää… 9 tuntia… kolme minuuttia ja 37 sekuntia.
Pian tv tarjoaa sädehtivän upeita joulutarinoita. Ja jouluisia elokuvia.
Pelkistettynä joulutarina on tällainen: On joulua vihaava mies. Ja joulua rakastava nainen. He kohtaavat. Aluksi he eivät pidä toisistaan. Kunnes rakastuvat. Tapahtuu joulun taikoja. Ja loppu on onnellinen. Mies on periksiantamaton luonne. Ja he seisovat mistelin oksan alla.
Elokuvan juoni on pelkistettynä tällainen: Kaksi tuntia räiskettä ja pauketta. Lopulta sankari saa… sankarittaren… Ja loppu on onnellinen. Päähenkilöt ovat periksiantamattomia.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin.