Runouden sävelin
24.11.2024
+ 1
Aurinko nousee 9:25
Aurinko laskee 14:44
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
BLOGISSA RUNOUDEN… RUNOILIJATAR PITÄÄ SULKAKYNÄNSÄ TERÄVÄNÄ, RAAPUSTELEMALLA FIKTIIVISIÄ MINITARINOITA, KERA HUIKEINE TARINAN OPETUKSINEEN. TARJOLLA MYÖS RUNOUDEN SULO SOINTUJA, NIMENSÄ MUKAAN. BLOGISSA.
Blogia Runouden sävelin, pitää runoilijatar, joka on kirjoittanut mm. runoteoksen Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä. Runoilijatar rakastaa kaikkea kaunista, kissoja, ystäviään, läheisiään, joulua, viisaita sanoja, länkkäri leffoja, hyvää kahvia ja punaista huulipunaa.
Te lukijat olette matkustelleet Mauritiuksella, trooppisten turkoosien vesien äärellä. Olette kävelleet sata vuotiaalla huikean kauniilla silta vanhuksella. Ja olette piipahtaneet Goalla. Miksi… siksi… että olette sukeltaneet tarinoihini. lukeneet blogiani runouden… Tarinassani Tik tak tik tak… tarjolla nojatuoli matkailua Goalle. Teemana on aika tarinassani. Blogiani runouden, eteenpäin lukemalla, voit lukaista tarinan Tik tak tik tak.
Jostain tarinastani pidät, jostain et. Jokin runo on häikäisevä. Jotain runoa, et jaksa lukaista edes loppuun. Ja kenties jotain runon säettä, rakastat.
Lunta on sadellut, luonto hehkuu valkoisenaan, lumihunnussaan. Ja puiden oksat ovat sädehtivän kauniita lumiverhossaan.
PIPARKAKKUTALO
Piparkakku, tuo inkiväärillä maustettu leivonnainen, kuuluu kuin voi puuroon, jouluun. Jo historian havinassa… Egyptissä valmistettiin piparkakkujen edeltäjiä, hunajakakkuja. Hunajassa uskottiin piilevän pitkän iän salaisuus. Eurooppaan hunajakakut tulivat Kreikan kautta Egyptistä sekä idän kauppamatkojen mukana. Pian hunajakakut muuttuivat eri Euroopan maissa erilaisiksi pipareiksi. Pohjoismaihin pipareiden valmistaminen kulkeutui luostareista.
Suloisessa tuhansien järvien maassamme piparkakkuja leivottiin ensin pappiloissa ja kartanoissa, joista reseptit kulkeutuivat palvelusväen mukana kansan keskuuteen.
Nykyisin pipareita popsii kaikki jouluisin.
Jotkin piparkakkuihin liitetyistä uskomuksista kulkevat kansanperinteessä vielä tänäkin päivänä. Sitä mukaa kuin uskomukset ja symboliikka ovat vähentyneet, on muotteihin ilmaantunut myös uusia malleja.
Esimerkiksi possupipari yhdistettiin historian havinassa viikinkeihin… Tiesittekös tämän, upeat blogini Runouden sävelin lukijani ?
Voi mennä helpoimman kautta, ostaa kaupasta valmiit piparit.
Tai vaihtoehtoisesti leipoa ne…
1 ½ dl tummaa siirappia
2 dl sokeria
250 g voita
1 rkl kanelia
1 rkl inkivääriä
1 rkl neilikkaa
½ tl suolaa
2 kananmunaa
2 tl ruokasoodaa
9 dl vehnäjauhoja
Mittaa siirappi, sokeri, voi sekä mausteet kattilaan. Keitä samalla sekoittaen. Anna jäähtyä. Vatkaa kananmunat joukkoon. Lisää soodajauhoseos ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna kovettua kylmässä. Kauli taikina pienissä erissä ohueksi levyksi. Tee muotilla pipareita. Vain mielikuvitus on muodoissa rajana… Siirrä uunipellille leivinpaperin päälle. Ripota pipareille koristerakeita, tähtiä, hienoa sokeria ym… Paista 175 asteessa kypsiksi . NOIN 7 minuuttia.
Pipareita paistellaan vain vähän aikaa… Koristele sokerikuorrutteella, kun ovat jäähtyneet.
Voi tehdä myös huikean hienoja piparkakkutaloja… Miksi ei saman tien koko joulupukin kylän, piparkakuista.
Olen Pohjois-Pohojanmaalta. Helsingistä lakeuksille saapunut ja juurtunut. Äärimmäisen kaunista seutua. Luonnostaan ylpeä kaupunki, mamsellipuku, tarinoita, meri ja mm. viehättävä yli sata vuotias silta vanhus, näistä Pohojois-Pohojanmaa on tehty.
Mutta tänään tarinassani ei olla POHOJOIS-Pohojanmaalla… vaan sijoitan tarinani Kristiinan kaupunkiin.
Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika… Mitäs jos matkustettaisiin tarinassani sadan kilometrin päähän Vaasasta, Seinäjoelta, että Porista. Ja fiktiivinen tarina menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä…
Ja tarina on nimeltään
Rohkeus, päättäväisyys, sinnikkyys, luonteenlujuus, sisu, into, tarmo, tarmokkuus
Asustelen sadan kilometrin päässä Vaasasta, Seinäjoelta, että Porista, naapurissani on Merikarvia. Toisin sanoen Kristiinankaupungissa.
Olen Kristiinankaupungista kotoisin, täällä elämäni elänyt ja tulen elämään, Pohjanmaalla.
Kristiinankaupunki on idyllinen pikkukaupunki länsirannikolla.
Kaupunki meren äärellä.
Rakastan merta.
Asukkaita on siinä 6 5 94 ja enemmistö raatailee ruotsia.
Kaksikielinen, ja 40,9 % puhuu äidinkielenään suomea ja 55,1 % ruotsia. Minä kuulun tuohon 55,1 prosenttiin.
Ja kukas olen. Olen Kerttu, ilo tutustua sinuun (lukijani).
Järvisuomea on kotikontuni, järviä on kaikkiaan huikeat 35.
Kristiinankaupungin saaristo kaunis.
Kristiinankaupunki perustettiin vuonna 1649.
Ja historian havinan kulta-aikaa lie 1800-luku, sillä silloin kauppalaivasto kuljetti tavaraa kaupungin satamiin.
Maatalous työllistää täällä meillä päin ihmisiä. Minä en ole maatilan plikka, en. Asustelen kerrostalossa, kolmannessa kerroksessa.
Parvekkeeni olen sisustanut pieneksi puutarhaksi. Minulla on jopa minikasvimaa ruukuissa, mistä sitten ruohosipulia saksin salaatteihini lisukkeeksi.
Kukkia on purnukoissa kesäisin, syksyn saapuessa olen siirtynyt kanerviin.
Peruna kuuluu ruokavaliooni, onhan tämä perunakaupunki.
Keskusta koostuu matalista puutaloista ja tunnelmallisista kapeista kujista.
Silakkaperunat taittuvat käden käänteessä, silakkaperunathan ovat pitäjäruokamme.
Olen naimisissa, yhteistä taivalta on parikymmentä vuotta, joista puolet aviossa, 10 v.
Olemme 24/7 pari, koko ajan yhdessä.
Rakastan puolisoani, hän on kaikkeni.
Lapsia on yksi, poika, 19v. Lukiossa.
Työskentelen perunoiden parissa, perunalastutehtaassa.
Ja mökkeilen.
Vapaa-aikani vierähtää mökillä.
Missä minulla mansikkamaa. Ja perunamaa. Mökki on tietenkin punainen. Punainen tupa ja perunamaa. Mökki on mieheni lapsuuden koti. Siellä vierähtää vapaa-aikamme.
Olen tosin matkustellutkin, Kroatiassa, Kanarian saarilla ja Puolassa, en pidä lentämisestä. Joten en juurikaan matkustele.
Olen kotikissa ja mökki ihminen.
Perheeseemme kuuluu myös Turkkilainen Van.
Suomessa vaneja on noin 300.
Lihaksikas ja puolipitkäkarvainen kissa. Kissa on valkoinen, päässä on kaksi, 2, väriläiskää ja häntä on värillinen. Yleisimmät värit ovat punainen, musta ja kilpikonnaväritys. Meidän Turbo, mikä kissa on nimeltään… on musta, valkoinen. Silmät ovat eriväriset tällä rodulla. Toinen silmä on vaalea meripihkaa ja toinen sininen. Vilkas ja oppivainen, 6-vuotias. Rotu osaa noutaa esineitä. Minulle Turbo tuo aina tohvelit jalkaan. Rodulle on ominaista kiinnostus veteen, yleensähän kissat ei pidä vedestä.
Ja täällä Kristiinankaupungissahan riittää vettä. On järviä ja merta. Järviä huikeat 35 kappaletta.
Karut ulkoluodot, rehevät merenlahdet, kauniit järvet, kaksi jokilaaksoa ja monimuotoiset metsät näistä on sielunmaisemani tehty. Näistä Kristiinan kaupunki muodostuu.
Unohtamatta
Pohjanmaan rannikon korkeinta ”vuorta” jääkautisine muodostumineen.
Pois jättämättä
Saaristoa.
Piipahdan lintutornilla. Tämä on mukavaa ajankulua. Lintujen bongailu. Harrastukseni olkoon siis lintujen bongailu.
Rakastan Suomea, rakastan Kristiinankaupunkia. Tuhansien järvien maatamme.
Luonteeltani olen sisukas, Sisu ei ole vain pastilli.
Hellittämätön tahdonvoima, sinnikkyys, lannistumattomuus, sisukkuus.
Siitä on sydämeni tehty.
Suomalaiset ovat pitkälti luonnon olojen vuoksi sisukkaita.
Sisukkuutta kuvaa suomalaisten kestävyysjuoksijoiden suuri menestys olympialaisissa, tässä lie sisun juuret.
Rohkeus, päättäväisyys, sinnikkyys, luonteenlujuus, sisu, into, tarmo, tarmokkuus.
Tätä mantraa hoen monesti aamutuimaan perunalastutehtaaseen astellessani räntä sateessa, vesisateen piiskatessa vasten kasvojani pimeydessä tallustellessani.
Rohkeus, päättäväisyys, sinnikkyys, luonteenlujuus, sisu, into, tarmo, tarmokkuus.
Hoin edesmenneen äitini hautajaisissa, kun sairaus hänet vei. Suru oli niin suunnaton, että tuntui kuin murenisin surun alle.
Rohkeus, päättäväisyys, sinnikkyys, luonteenlujuus, sisu, into, tarmo, tarmokkuus.
Sanat toistuvat suussani arjen pienissä vastoin käymisissä, kun auto jätti tien varteen… moottori levisi…
Ja suuremmissa vastoinkäymisissä. Kun minulla todettiin vatsasyöpä.
Rohkeus, päättäväisyys, sinnikkyys, luonteenlujuus, sisu, into, tarmo, tarmokkuus.
Paranin vatsasyövästä rankkojen hoitojen jälkeen.
Pidin peruukkeja, kun syöpähoidot veivät hiukseni.
Itseasiassa pidän peruukeista niin paljon, että kun kutrini kasvoivat takaisin, laitoin peruukin päähäni, peruukissa on kampaus valmiina, ei tarvitse kutreja käherrellä tunti kaupalla.
Omistan kymmenen peruukkia, mustasta, platina blondiin, pitkät punaiset kiharat hiukset ja ruskean polkkatukan. Noin muutaman mainitakseni.
Rohkeus, päättäväisyys, sinnikkyys, luonteenlujuus, sisu, into, tarmo, tarmokkuus.
Olen myös sitä mieltä, että vaivannäkö kannattaa.
On mukava laittaa perunapelto mökille ja sitten kuokkia perunat pellosta. Voisi mennä helpommankin kautta, ostaa perunat valmiissa pussissa kaupassa…. mutta minä kuokin perunat.
Olen sitä mieltä, että vaivannäkö kannattaa.
Asustelen sadan kilometrin päässä Vaasasta, Seinäjoelta, että Porista, naapurissani on Merikarvia. Toisin sanoen Kristiinankaupungissa.
Olen Kristiinankaupungista kotoisin, täällä elämäni elänyt ja tulen elämään, Pohjanmaalla.
Kristiinankaupunki on idyllinen pikkukaupunki länsirannikolla.
Kaupunki meren äärellä.
Rakastan merta.
Sen pituinen se
Tarinan opetus oli:
Muista elämässäsi sisu, sisu ei ole vain pastilli. Siis sydämeesi kätkien sanat ja luonteenpiirteet…
Rohkeus, päättäväisyys, sinnikkyys, luonteenlujuus, sisu, into, tarmo, tarmokkuus.
Loppusanat tarinaan…
Ja millaisen joulun Kerttu viettää.
Mökki joulun.
21. päivä joulukuuta Kerttu menee ostoskeskukseen. Hulinaan ja kiireeseen. Hän viihtyy vain vartin. Tekee nopeasti joulu ostokset. Miehelleen partavettä. Pojalle lahjakortti, suklaarasia ja pleikkari peli. Enolleen suklaarasia ja sukat ja lahjakortti kirjakauppaan. Enon vaimolle kaksi kirjaa. Kirjan mitä hän ei todennäköisesti lukisi, sillä tämä – totta vie – avartaa maailmaa ja enon vaimon lempikirja, että suklaarasia.
Kertun naapuri on töissä ostoskeskuksessa. 12 tuntisia työpäiviä tekee jouluhulinassa. Kerttu nostaa naapurilleen hattua. Myös aaton hän on töissä.
Mökille he menevät joulukuun 22 päivä. Koristelevat kuusen. Ripottelevat koristeet sulostuttamaan. Mökin pihalle Kerttu laittaa jäälyhdyt. Kinkku paistetaan jouluaatto yönä. Laatikoita hän on tehnyt jo valmiiksi kotosalla. Vain yhden jouluisen hedelmä kakun hän leipoo mökillä.
Tuvan täyttää jouluinen tunnelma.
Jouluradio soi. Uudet, vuoden 2024 joululaulut soivat paljon radiossa. Kerttu kuulisi mieluusti lempi joululaulunsa, mikä on Sylvian joululaulu. Vanhan, vanhan klassikon.
Jouluaattoa edeltävänä päivänä Kerttu tekee suursiivouksen.
Jouluaattona on jo aika hiljentyä joulun viettoon.
Aamulla TV ssä pyörii jouluelokuvat. Jouluateria on häikäisevä. Kinkku onnistui tänä vuonna hyvin.
Joulun viettoon saapui siis puolen päivän aikaan aattona, niin Kertun poika, kuin hänen enonsa vaimoineen.
Lapsia ei ole tänä jouluna. Poikakin on jo aikuinen. Joten joulupukkia ei ole.
Joululahjat jaetaan kello kuusi illalla. Kerttu saa lahjaksi, suklaata, pehmoisen aamutakin, kirjan ja itse neulotut villasukat. Hän ilahtuu lahjoista kovin.
Ja joulu on rauhallinen ja tunnelmallinen.
Joulu sauna lämpiää illalla.
Kertun eno on hänen lempisukulaisensa. Joten kuulumisia poristen aatto ilta himmenee.
Tänä jouluna Kerttu osallistui hyvän tekeväisyyteen. Hän lahjoitti lämpöiset lapaset, pipon ja kaulurin kera itse leipomansa tiikerikakun hyväntekeväisyyteen.
Sen koommin Kerttu ei ajatellut koko asiaa.
Hänellä on ollut tapana tehdä joku hyvä pieni teko jouluisin.
Viime jouluna hän kutoi villasukat.
Sitä edellisenä jouluna kippasi ehjät ja hyväkuntoiset vaatteensa, joita hän ei pitänyt… Pelastus armeijan lahjoitus pataan.
Siinä seitsemän maissa Kerttu saa videopuhelun. Köyhien joulujuhlasta soitetaan hänelle. Puurokauhan varressa oleva rikas rouva, joka jouluaaton viettää köyhien parissa, hyvän tekeväisyyttä tehden, puuro kauhan varressa. Soittaa Kertulle.
Syrjäytynyt yksinäinen köyhä nainen, avaa hymyssä suin video puhelussa lahjan. Ja toivottaa Kertulle hyvää joulua.
Tämä oli paras hetki joulussa Kertulle.
Puurokauhan varressa olleella rikkaalla naisella oli onnellinen joulu. Sillä hän ei jäänyt yksin. Hän meni köyhien jouluun hyvänkeväisyyttä tekemään, puuroa jakamaan. Lady on hiljattain eronnut. Avio ero. Lapseton kolmekymppinen nainen. Yksinäinen. Miestä hän ei enää ota riesakseen. Onneksi liitosta ei ollut lapsia, nainen huokaa. Rahakirstun päällä istuen hän voi pahoin henkisesti. Etenkin yksin ollessaan. Hän on pihi, rahaa hän ei lahjoita, mutta yksinäisyydelle hän sanoo hasta la vista, puurokauhan varressa. Hänellä on hurmaava jouluaatto. Tunnelmallinen ja lämmin.
Köyhällä ja syrjäytyneellä oli upea joulu lahjoineen.
Ja Kertulla, hänellä oli tunnelmallinen ja kaunis joulu.
Kertun mies ei välitä jouluruuhkista, kauppakeskuksissa ennen joulua, joten hän oli tilannut aamutakin, pehmoisen ja lämpimän, netistä.
Liian kallis lahja, Kertun mielestä. Marimekon. Mutta Kerttu oli tyytyväinen lahjaansa.
The end.
Suloisessa tuhansien järvien maassamme on huikeita joulukohteita. Luettelenkos…
Kristiinankaupungin vanha keskusta… Kristiinankaupungin jouluisen rauhallinen ja hyvin säilynyt laaja puutaloalue. Vanhimmat taloista ovat 1700-luvulta. Niiden välillä kulkee kapeita kujia ja katuja… Puutaloalueelta löytyy myös putiikkeja, ravintoloita ja majoituspalveluja. Koristeltuna jouluisen tunnelmallisesti. Ja tämän päivän tarinani sijoitin siis sinne…
Unohtamatta... Rauhalahden Jätkänkämppää, Kuopivossa. Jätkänkämppä löytyy Kuopiosta kylpylähotelli Rauhalahden tuntumasta. .. Kallaveden rannalta. Aito 1950-luvun tukkilaiskämppä, jonka pihapiiristä löytyy myös aito savusauna. Jouluisen buffet pöydän kera…
Pois jättämättä. Joulupukin maata…. Rovaniemellä. Tietenkin… Joulupukin pajakylä. Jokainen pukin omasta postikonttorista lähetetty kirje, kortti ja paketti leimataan erikoisleimalla.
Monen moni kaupunki ja kylä on tarjonnut jo huikeat joulun avajaiset. Täällä meillä päin oli ilo tulitus joulun avajaisissa.
Monissa paikoissa sytytettiin joulukuuseen jouluvalot joulun avajaisissa.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin