Olen tarinan kertoja… on siis tarinoiden aika
2.12.2024
+7
Aurinko nousee 9:51
Aurinko laskee 14:23
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Joulun taika
lausun sinulle runon uuden
jossa kuiskaan
joulun salaisuuden
sydämessä sinunkin
asuu joulun taika
oi, siis pysähdy jo
nyt on juhlan aika
neilikan tuoksua
kiirettä, vilskettä
ja kaupassa juoksua
tonttujen tiukujen kilinää
enkelikellojen helinää
rakkautta lämpöä
ja joulumieltä
talleta sydämeesi nämä
hetket, tee tästä joulusta
kaunis muisto huomiselle
kun aurinko paistaa kesällä
ja on helle
voit muistella joulua somaa
valkoisia lumihiutaleita
joululahjoja, jouluateriaa,
koristeltua jouluista kuusta
ja rakasta omaa
aika juhlan jalon
nyt joulu
riemu täyttää
talon
joulun kruunaa
rekiretki
oi ystävät,
nyt huilatkaa jo
hetki
on aika hiljentyä
ja rauhoittua tovi
nyt kävi ovi
joulupukki saapui
taloon
astui joulun tunnelmaan jaloon
jos rakkauden paketois
se paras joululahja ois
joulun aika
ilmassa säteilee
jännittävä joulun taika
lausun sinulle runon uuden
jossa kuiskaan sinulle
joulun salaisuuden
sydämessä sinunkin
asuu joulun taika
oi, siis pysähdy jo
nyt on juhlan aika
Tänään blogissani runouden tarinoita kera jouluisten runojen.
Olen tarinan kertoja… on siis tarinan aika.
Ja fiktiivinen tarina alkaa.
Pitäähän minun esitellä tarinani hahmo.
Hän on Floora, 33, siamilaiskissan ylpeä omistaja. Lapseton sinkku, psykiatri ammatiltaan. Ylityöllistetty ja kiireinen. Työ haukkaa liian paljon hänen elämästään. Sielukas nainen, ei uskonnollinen. Vaan syvällinen ja sielukas. Hän ei pidä matkustelusta. Viihtyy parhaiten kotonaan, ollen oikea koti kissa. Hän rakastaa tuhansien järvien maatamme. Suloisia maisemia ja maalauksellisia maisemia, mutta ei hänellä ole aikaa ihailla maalauksellisia maisemia lainkaan. Liian kiire.
Fiona, 33, Flooran nätti kaksois sisar.
Michael, 34, … Fionan mies…
Ja tarina alkaa.
KIIRE on tarina nimeltään.
Floora on äärimmäisen kiireinen työssään. Yli työllistetty. Psykiatrina… Liian kiireinen…
–Älä haaskaa 24/7 aikaasi… koko elämääsi työlle… elämä on lyhyt, jopa pitkänä, elämä on lyhyt. Voit siirtää aikaasi, sieltä tuonne. Käyttää järkevämmin aikaasi. Aika on arvokasta. Kadotettua aikaa ei saa takaisin… Toteaa Flooran sisar, Flooralle.
Floora irtisanoutuu ja rupeaa siivoamaan. Palkka tippuu. Mutta enää työ ei haukkaa liian suurta palaa hänen elämästään.
Hän on hyvä työssään… hän on siisti… jopa kodin nurkat kiiltävät kiillotettua pintaa.
Flooralla on sisar. Hän on kaksonen. Sisar on sairaanhoitaja ammatiltaan. Hän puhuu Flooralle, jotain mikä ei pidä paikkaansa. Floora ihmettelee tätä kovin.
– Älä usko kaikkea mitä kuulet, älä edes kaikkea mitä ajattelet, vastaa Floora sisarelleen.
Sisar ei ollut kyseenalaistanut kuulemaansa.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Oletko ajatellut, että kenties olet kuullut valheita. Älä usko kaikkea mitä kuulet, älä edes kaikkea mitä ajattelet. Tarinani Flooran sisar, ei ollut kyseenalaistanut kuulemaansa.
Oletko ajatellut, että kenties sinulle on valehdeltu?
Yleensä valheet ovat negatiivisia. En ota nyt mitään esimerkkiä negatiivista valheista, tiedät kyllä valheet, upea blogini Runouden sävelin lukija…
Valheet voi olla myös positiivisia. Tarinan Flooralle ja hänen kaksois siskolleen, on sanottu, että he ovat kauniita kuin missit. Mikä kohteliaisuus. Floora on 158 cm koroilla ja 33 vuotias. Ei pärjäisi missikisoissa. Mitäs, jos Flooran sisar osallistuu missikisoihin, hänhän särkee sydämensä valheiden takia, kun ei pärjää. En suosittele edes kauniita valheita. Missit ovat parikymppisiä, 180 cm.
Rumista valheista puhumattakaan.
Otan kepeän valheen tämän päiväiseen tarinaani, joka on paisunut, kuin pulla taikina… Valhe on seuraavanlainen… kanasta pitää leikata paistaessa koivet pois. Ja paistaa koivet eri vuoassa, näin tulee maukkaampaa broileria.
Flooran sisar on juuri tavannut Michaelin. Ja astellut Michaelin sukuun. Koko suku puhuu, että kanasta pitää leikata koivet ja paistaa ne eri vuoassa. Näin on tehnyt Michaelin äiti, sisar, isoäiti ja veljen vaimo. Ja nyt Fiona, Michaelin nyksä…
Tarinassa Flooran sisar, puhuu Flooralle, että muistapas saksia kanasta koivet pois.
Floora avaa sanaisen arkkunsa, äläs nyt höpöjä horise.
– Älä usko kaikkea mitä kuulet, älä edes kaikkea mitä ajattelet, vastaa Floora sisarelleen. Tarinassani.
Floora soittaa Michaelin… iso iso äidin naapurille. Miksi jo edes mennyt Michaelin …iso iso äiti leikkasi kanasta koivet pois, ennen kuin paistoi kanan uunissa.
Naapuri nauroi makeasti puhelimessa, hän oli jo yhdeksänkymmenen, 90, mutta muisti aivan kristallin kirkkaasti, että, hänen naapurillaan… edesmenneellä Michaelin iso iso äidillä… oli liian pieni pata ja koko kana ei sopinut astiaan. Siksi leikkasi koivet pois.
KUN YHDEN TARINAN SAA PISTEESEEN… KUTSUU JO TOINEN TARINA TARTTUMAAN SULKAKYNÄÄN.
Pitäähän minun esitellä tarinan hahmo:
Hän on Lilja… parikymppinen nuori. Ylioppilas. Hakee liiketaloutta lukemaan. Yo kirjoitusten jälkeen. Hän on sinkku. Jo omassa yksiössään asusteleva neito. Yksiön hän on sisustanut todella kauniisti. Verhot ovat valkoiset, jopa matto on valkoinen. Valkoisin sävyin koko kämppänsä. Oikein kaunis. Hän on hukannut silmälasinsa. Ja niitä hän etsii. Hän hukkaa ne lähes päivittäin ja ei näe missä silmälasit ovat. Hän lukee pääsykokeisiin, liiketalouden. Hän rakastaa pop cornia, kepeitä komedioita, merkkivaatteita ja orvokin tuoksuista hajuvettä. Hänellä on suoristus rauta. Hänen tärkein omaisuutensa. Eräs psykologi on todennut kirjassaan.
– naura
– itke
– nauti
Tämä on Liljan lempikirja. Hän nauraa katketakseen katsellessaan kepeää komediaa taulu TV stään. Kyyneleet vierivät helposti hänen poskiaan pitkin. Hän itkee myös. Hän on herkkä. Mutta, kyyneleet ne puhdistavat, ne helpottavat oloa. Ja hän nauttii, niin pop cornien popsimisesta, kuin sunnuntai aamuista, jolloin voi nukkua pitkään. Ei tarvitse herätä kukon laulun aikoihin. Hän on nuori, elämä edessä. Kun hän katselee taulu TV tään, hän ajattelee, että seuraavaksi TV n ruutu heijastetaan seinään… Aika ja tekniikka menevät eteenpäin huimaa vauhtia. Hän on kännykkä sukupolvea. Tulevaisuus ja toivo, siis.
Ja tarina alkaa.
Lilja astelee kirjastoon. Hänellä on pääsykokeet edessä. Liiketalouden. Hänen aikomuksenaan on lukea pääsykokeisiin. Hän miettii kuumeisesti, mitä hän lukee ja miten lukee. Kirjastossa vierähtää pari tuntia.
Kirjastosta hän astelee kahvilaan ja nauttii kaakaon, kera kana paninin.
Illalla on pikkujoulut. On perjantai. Hän aikoo mennä. Pikkujouluihin.
Tip tap tip tap tipe tipe tip tap tip tip tap…
Sen pituinen se
Tarinan opetus oli: Naura… itke ja nauti… Elämässäsi… Ja tee näitä paljon…
Kun tarina loppuu. Se loppuu. Päättyy pisteeseen. Näin ollen pääset uutena lukijanakin kärryille teksteistäni. Ei ole jatko-osaa ei…
Jouluissa tunnelmissa on edetty blogissani runouden. Viime aikoina.
Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä raapustelemalla fiktiivisiä tarinoita, kera runouden sulosointujen. Blogissaan Runouden sävelin.
Suurenmoista, että eksyit blogiini, upea lukijani.
OLET VALINNUT LÄHES TÄYDELLISEN TAVAN VIETTÄÄ AIKAA JA SE ON LUKEMINEN.
Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette uineet Mauritiuksen häikäisevän upeassa turkoosissa meressä ja… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani…
Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika.
JOULUINEN TARINA
Ja niin joulu saapui.
Joulupöytä oli koreana. Ja aattoa kanssamme tuli viettämään, niin anoppi kuin appiukko. Mieheni sisar puolisoineen. Tyttäreni. Puolisoni. Ja paras ystävättäreni.
Ystävättäreni on tavannut miehen. Hiljattain. Ja hän tuo miehen näytille joululounaalle. Kaikki odottavat innolla miehen näkemistä.
Millainen. Kuka?
Ja hänet on ihan kutsumalla, kutsuttu näytille.
Ihmiset kuiskuttelevat. Milloin he saapuvat meille.
– Noin kello yksi. Huikkaan vastaukseksi. Isoon ääneen, kuiskutteluun.
Ja niin ovikello soi.
Oven takana oli ystävättäreni, kammattuna, pitkine ripsineen ja hänen vierellään seisoi paljon puhuttu mies.
Toivotin heidät tervetulleeksi. Ja otin joululahjan vastaan. Lahjat avaamme vasta kuuden maissa illalla.
Kahden maissa pöytä notkui koreimmillaan.
Joulun laitto on tänä vuonna jäänyt minun harteilleni. Ja olen laittanut paljon joulua. Tapani mukaan. Kietonut kuusen hopeiseen nauhaan ja kurkotellut latvaan tähden. Ripotellut joulukoristeet sulostuttamaan ja leiponut, että kokkaillut huikean menun. Tehnyt joulu siivouksen. Laittanut jouluverhot ja liinat, että jouluvalot.
– Älkää säikäyttäkö uteluilla miestä pois. Ystävättäreni kuiskaa korvaani.
– Emme, vastaan.
Ja niin nautimme joululounasta.
Kinkku meni kuin kuumille kiville.
Jouluinen ateria oli herkullista ja suussa sulavaa.
– Millä alalla olet, kysäisen ystävättäreni mieheltä?
– Automekaanikko.
– Miten tapasitte?
– Ystävättäresi toi auton korjaamolle ja jäi sille tielle?
– Onko sinulla lemmikkejä?
– On.
– Talossamme on amerikan bulldoggi ja kaksi kissaa. Jos joku sanoo, etteivät ne tule toimeen keskenään, niin se on täyttä puppua. On omistajasta kiinni tulevatko ne keskenään toimeen. Meillä kissat ja koira ovat parhaita kavereita. Mitä lemmikkejä?
– Marsuja.
– Kauanko on viime suhteestasi ja mihin se kaatui?
– Puoli vuotta. Kasvoimme erillemme. Naimisissa olimme viisi, 5, vuotta.
– Onko sinulla lapsia?
– Kaksi aikuista lasta.
– Minkä ikäinen olet?
– Samoja ikiä kuin ystävättäresi, neljänkymmenen parhaalla puolella.
Tässä vaiheessa ystävättäreni koettaa vaihtaa puheenaihetta.
– Herkullista rosollia. Ojentaen sitä kaikille.
Mutta, kun yksi on saanut kysymyksensä kysyttyä, kysyy jo toinen seuraavan kysymyksen.
– Missä on sukujuuresi.
– Tampereella. Isäni on jo kuollut, sairauteen. Hän oli Marokosta. Äitini on yksinhuoltajani.
– Omaatko Marokon kulttuurin?
– Olen koko ikäni asunut Tampereella, kerran olen käynyt Tukholmassa. Olen Suomen kansalainen.
– Mikä on marsusi nimi? Oliko erosi hankala? Tuletko taloudellisesti toimeen? Uskontosi? Lempivärisi? Lempivuoden aikasi?
– Paavo. Oli. Kyllä. Kristitty. Sininen. Syksy.
– Ketä äänestit?
-En välitä puhua politiikkaa, äänestän kyllä, tietty, vain siten voi vaikuttaa.
-Lempiruokasi?
-Makaronilaatikko.
-Paras ystäväsi?
-Työkaverini autokorjaamolta, Jake.
-Lempimusiikkisi?
-Iskelmä. Paula Koivuniemi.
Kysymyksiä sinkoili ilmaan ja niitä esitettiin yhteen ääneen, päällekkäin.
-Paras TV ohjelma. Lempi elokuvasi? Suhteesi alkoholiin. Oletko mustasukkainen. Lempi partavesi?
-Komedia. Top Gun uusin oli hyvä. Kohtuudella käytän alkoholia, silloin tällöin juon oluen. Olen mustasukkainen. Rabanne. Miesten tuoksut.
– Miten käytät vapaa aikasi?
– Korjaan työkseni autoja ja vapaa aikani myös.
Nyt riittää. Huudahtaa ystävättäreni. Nyt riittää kysymykset.
Joululounaan syötyämme. Vietämme aikaa shakkia pelaten. Tai älykännykkää selaten. Tv ssä pyörii jouluinen elokuva, sitä taitaa joku katsella.
Kunnes on tullut aika avata lahjat. Appi ukko vetäisee tonttulakin päähänsä, parta hänellä on omasta takaa. Ja punaisen nutun. Koettaa aaton paras hetki. Joululahjojen jakaminen.
Ystävättäreni lähtee ensimmäisenä. He menevät vielä hänen uuden miesystävän sukulaisten luokse illaksi.
Sitten poistuu mieheni sisar. Hän menee jakamaan vähäosaisille joulupuuroa. Hyväntekeväisyys tapahtumaan. Illaksi.
Kaikki poistuvat pikku hiljaa.
Talo tyhjenee.
Minä ja tiskivuori jäädään jäljelle.
Talo tuntuu niin hiljaiselta aatto iltana. Mieheni nukkuu jo.
Lastaan tiskikoneen täyteen.
Huomenna vietämme rääppiäiset.
Oli ihana joulu. Tai eihän joulu lopu siihen, kun lahjat avataan, koettaa vielä joulupäivä ja tapani.
Meillä käy vielä joulupäivänä läheisiä jouluaterialla. Siksi kinkku on valtava tänä vuonna. Sisareni, ja veljeni vaimoineen. Mieheni työkavereita ja pari naapuria.
Sisareni ei tuo joulupöytään uutta miesystäväänsä näytille.
Miksi ?
Herää kysymys… Miksi?
Me käännämme asian näin, että miehessä on jotain vikaa? Koska ei tuo näytille.
Ja esittele puolisoaan. Uutta sellaista.
Totuus taitaa olla meidän tenttaamisessamme.
Joulukuusi häikäisee kauneudellaan olohuoneen. Ja kuusen valot valaisevat, tunnelmaa luoden.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Älä vietä joulua yksin. Joulu on sydäntä raastavaa aikaa yksinäisille. On lukuisia jouluisia tapahtumia minne mennä, jos olet yksin. Tarinassani eräs henkilö meni puurokauhan varteen hyväntekeväisyys tapahtumaan. Joulu kuuluu viettää niiden ihmisten kera, keitä rakastat. Mutta jos tahdot olla yksin, et kärsi siitä… niin… Oletkos ajatellut, että aurinko on yksin. Ja silti se loistaa ja säteilee. Häikäisten kauneudellaan.
Joulu on ihanaa aikaa… se ei ole vain jouluaattoa, vaan myös tapaninpäivänkin.
Historian havinassa tapaninpäivään kuului tapaninajelu. Hevosella. Rekiretket tehtiin muinoin isolla joukolla ja joulun hiljaisen ja hartaan tunnelman jälkeen ihmiset huristelivat innoissaan kylän raitteja. Tapanina muinoin… miksi ei tänä päivänäkin…
Tapaninpäivä on hevosten ja marttyyrien juhla …
Suomessa tapaninpäivä päättää joulun hiljentymisen ajan.
Enää ei tepastella kuin huopatossu tehtaalla villasukissa, Turun joulurauha julistuksen jälkeen… Tapaninpäivänä voi jo, vaikka kailottaa, kuin Kiljusen herrasväki…
Tapanin päivä on vielä joulua täysin…
Joulu ei ole ohi…… jouluaattona joululahjojen avaamisen jälkeen… ei ei ei…
Joulu jatkuu vielä…
Tallennan tämän päivän fiktiiviseen tarinaani jotain arvokasta… nimittäin lankoja lakkiin… Langat lakissa ovat kuuluneet suloisen tuhansien järvien maan historian havinaan tapanina… Miksi ihmeessä… lukaise tarinani niin tiedät…
Olen tarinan kertoja… runoilijatar… Uusin kirjani on kaunis runoteos … Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä
Kuka Tapani… Nevö höörd ??? Olen Tapani ja tapani tulet tuntemaan… totesikos näin Tapani… Stefanos on taipunut Tapaniksi… hän eleli Jerusalemissa noin 33 – 37… kivitettiin… marttyyri…
Historian havinassa tapanina… siis tänään…
Oli kulkueita, jotka kulkivat talosta taloon. Aikuisten joukkoa johti tapaninpukki eli jouluäijä, jolla oli turkki väärinpäin ja tervaan kastettu vihta häntänä. Hän lauloi…
”Lehmät maitoa antakoot,
lampaat kaksosia kantakoot,
kissan häntä olkoon kippurassa,
koiran häntä koppurassa,
sian saparo solmussa!”
Ajat ovat muuttuneet kovin… ei enää nykyisin ole kulkueita tapanina…
Niin tai näin…
Olen tarinan kertoja… on siis fiktiivisen tarinan aika…
Tarinan henkilöt:
Marjatta… Hänen luokseen tulevat läheiset joulun viettoon. Hänen mummonsa, ja serkkunsa perheineen. Perheessä on kolme, 3, lasta. He tulevat Hämeenlinnasta asti.
Hans: Hänet Marjatta kohtaa tapaninpäivän tansseissa.
Ensiksi kerron miten Marjatta viettää tapaninpäivää. Sen hän viettää tansseissa. Ja tarinan lopussa kerron, kuinka Marjatan serkku lähtee huristelemaan kohti Hämeenlinnaan tapanina. Ja mummo menee vanhainkotiinsa.
TAPANIN TANSSIT
Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin. Hän on viettänyt hillityn ja mukavan, rauhallisen sukujoulun. Mummi haettiin tapaninpäivänä Kela taxilla takaisin vanhainkotiin. Serkun perhe pakkasi Volvonsa ja lähtivät huristelemaan kohti Hämeenlinnaa.
– Missäs se Marjatan mies on… kysymys kysyttiin Marjatalta… iki sinkulta … joulupöydässä…
Marjatta loukkaantui suvun uteluista… ja vastasi panostavansa uraansa…
– Tahdon edetä urallani, en sitoutua, saati perhettä perustaa… Marjatta vastasi. Tosi asiassa työ on hänelle vain pakollinen paha, joka on mukava asia vain tilipäivänä.
Marjatta siis… lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.
Nyt astutaan tarinassani kuvaamaan Hansia…
Hans on viettänyt yksinäisen joulun. Tekstiviestejä piippasi vain kaksi,2, hänelle . ”Hyvät joulut” luki molemmissa tekstareissa… Kaikki hänen kaverinsa ovat naimisissa… viettävät joulun perheensä kanssa…
Ja ei hän tahtonut tuppautua siskonsa perheen joulun viettoon… hän oli joulun töissä… sairaalassa…
On tapaninpäivä… Ja Hansilla vapaapäivä töistä.
Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.
Hans ei välitä glögistä… hän ajaa partansa… laittaa partavettä… ja hän laittaa lankoja hattuunsa… itse asiassa hän saksii koko lankakerän hattuunsa…
Historian havinassa… Kyrönjoen varrella… miksi ei muuallakin suloisessa tuhansien järvien maassa… nuoret miehet vierailivat tapanina tyttöjen luona ja pyysivät ”sylin tapaninlankaa”. Mieluisille pojille tytöt antoivat pitkän säikeen kehräämäänsä rihmaa/lankaa. Pojat kiinnittivät langat lakkiinsa ja näin selvisi, kuka oli pidetyin…mitä enemmän lankaa on lakissa, sitä suositumpi ja coolimpi mies… siis…
Marjatta siis lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin. Hans huomasi Marjatan tansseissa… hän ei tuntenut Marjattaa… Hän haki Marjattaa tanssimaan. Ja Marjatta lähti tanssimaan…
– Miten joulusi on mennyt, kysyi Hans Marjatalta…
– Hyvin… rauhallisesti… vastasi Marjatta… saatiin mummi jouluksi kotiin vanhainkodista… se oli parasta joulussa… miten sinun joulusi?
– Sairaalassa…
Marjatta hieman hätkähti ja huolestui Hansin vastauksesta…
– Olen sairaanhoitaja.
– Töissä siis. Vastasi Marjatta…
Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin. Ja sille tielle jäi… Nyt yhteistä avioliittoa Hans ja Marjatta on elänyt 48 vuotta. Lapsia on viisi… Lapsenlapsia seitsemän… Ja vielä tänä päivänäkin Marjatta ihmettelee … miksi ihmeessä Hansilla oli lankoja lakissaan tapanina…
Sen pituinen se.
Tarinan opetus: Kenties talletin tarinaani jotain arvokasta… perinteitä… lankoja hatussa, siis.
Tässä kirjoitustyylinä… mm. mummon puhe… siis höperehtäminen kera… elämän viisauden… Vaikea lukuinen… mutta sopii tarinan tyyliin.
Olen kirjoittanut monen monella tyylillä. Hionut verbejä… viilaillut adjektiivejä… ripotellut nonparelleja riimien päälle… maustanut tulisin maustein sanakeitoksen… monen monella tyylillä, siis kirjoittanut…
Myös kirjakieltä, asia tekstiä… olen kirjoittanut… että murteita unohtamatta… laulun sanoja pois jättämättä…
Ja tarina jatkuu…
Nyt kuvataan tarinassani Hämeenlinnan poppoota. Marjatan vieraita jouluna…
Marjatan serkun perhe lähti tapanina Volvollaan kohti kotia. Hämeenlinnaa. Joulu on purkissa. Huono ajokeli tänä tapanina. Paluuliikenteessä !!!! Ja letkassa pitää ajaa, auton perässä, mikä humppaa, auton, missä ei ole vakionopeuden säädintä, siis.
Marjatan serkulla on kolme lasta. 5 vuotias Olivia, 15 vuotias Otto ja 19 vuotias Liisa.
Olivia uskoo joulupukkiin täysillä…
Liisakin, 19v. lähti Marjatan luokse joulun viettoon, vaikka asuu jo omassa kämpässä. Hänellä on poikkis, ei mitään vakavaa… ei ole esitellyt suvulle poikkista. Uutena vuotena bilettää poikakaverin kanssa.
Myös lapsella ja nuorilla oli mukava joulu Marjatan luona. Iloinen.
Pöytä oli koreana.
Lissu starttaa uutena vuotena dietin. Mässäsi kolme päivää suussa sulavia herkkuja. Liisa kirjoitti just ylioppilaaksi. Hakee kouluun… menee siihen kouluun mihin pääsee. Toden näköisesti historiaa lukemaan.
Liisa on jo 19 vuotias, joten äiti ei ole nolo. Enää.
Oton, 15v mielestä äiti on niin nolo, ettei kehtaa kaupassa käydä äidin kanssa.
Viisi, 5, vuotiaan mielestä äiti on kaunis prinsessa. Kaikkea muuta kuin nolo.
Otto,15v… sai kännykän joululahjaksi.
Nuoriso on kännykkä sukupolvea.
Joten hän on koko joulupäivän ollut kännykällä.
Mitä ihmettä sinä teet kännykällä, koko ajan ? Mummo oli kysynyt Otolta, 15v.
Chattaan Miken kanssa. Mike on Oton bestis.
Kaverit ovat nuorille kaikki kaikessa.
OMG
LOL
🙂
8)
Mummo ei osaa käyttää kännykkää. Hän laittaa silmälasit silmilleen… ihaillessaan Oton joululahjaa. Tuliterä kännykkää.
Mitäs kieltä tuo tuollainen on?
8)
Mitä siinä sanotaan?
Kysyy mummo lapsenlapseltaan.
Tsillaa granma… vastaa Otto. 15v.
Oton äiti vastaa …
Nuoret puhuvat nykyisin näin.
Yes
Omg
Nooo
Lol
Aaargh
Vai niin, vastaa mummo.
Olen boomeri, vastaa Oton äiti, 42v. Boomeri on siinä nelikymppinen… vanhus…
Vai vanhus… mummo nauraa. 42 vuotias on kapaloissa vielä… Vai vielä puumeri… Mummo kysyy ???
– Boo boo boomeri … ota coolimmin… Otto toteaa…
No mikäs minä sitten olen, kysyy mummo nauraen… häneltä on kilahtanut 90 vuotta rikki.
Ja mummo jatkaa…
”Se, että meri kuohuu … se että meri pauhaa… niin ja sitten meri sitä… aivan…tyyni meri ei varmasti tee taitavaa purjehtijaa… ei ei … vaan myrsky… elämän myrsky…” mummo selittää Otolle…
…”Sitä ennen hiihdettiin kouluun… hiihdettiin 60 kilometriä… kesät ja talvet… ja ja ja… ylämäkeen hiihdettiin… ja aina vain hiihdettiin”
Otto vastaa…
– Koulussa on liikunta tunnilla pakko hiihtää viis kilsaa… en voi sietää hiihtoa…
Blääh… 🙁
🙁
Sen pituinen se…
Tarinan opetus oli seuraavanlainen… runoni Neilikka sanoin
NEILIKKA
elämä opettaa
ja sinä päätät
mitä opit ja mistä
”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu” ja ”nuoret ovat tulevaisuus ja toivo”
Näin se vain on…
Sokerina pohjalla jouluinen runo…
JOULULAHJATOIVE
rakas joulupukki
toivon joululahjaksi
lempeitä katseita
ystävällisiä sanoja
kauniita tekoja
halauksia
aikaa
nauru, kun raikaa
iloa
kuuntelemista ilman
arvostelua
arvostusta
rakkautta
kauneutta
ripaus hyvyyttä
hyppysellinen
lämpöä
ei maksa mitään
joululahja toiveeni
nämä
tuo minulle tämä
paketoi joululahjaksi
silkkisin nauhoin
rakkaus
oi se olisi mieluinen
joululahja pakkaus
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin
Ps. Nyt tuli niin piiiitkä blogimerkintä… että on aika laittaa piste tekstiini. Kirjailija mikä kirjailija… runoilija mikä runoilija…