Hengähdä HETKI, tee tarinoiden lumottuun maailmaan RETKI.

25.12.2024
+ 3
Aurinko nousee 10:23
Aurinko laskee 14:12

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

BLOGIA RUNOUDEN SÄVELIN… PITÄÄ RUNOILIJATAR, JOKA ON KIRJOITTANUT MM. RUNOTEOKSEN SÄDEHTIVIÄ LUMIHIUTALEITA, KIMALTELEVIA JÄITÄ. RUNOILIJATAR, JOKA RAKASTAA KAIKKEA KAUNISTA. JOULUA. VIISAITA SANOJA, KISSOJA. AURINGON NOUSUJA, AURINGON LASKUJA. THAI SAPUSKAA. LÄNKKÄRI LEFFOJA. JA PUNAISTA HUULIPUNAA.

OLLEN KIRJASTOJEN, ELOKUVATEATTEREIDEN JA TAIDEGALLERIOIDEN SUUR KULUTTAJA.

Uusin runoteokseni on
Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä

Tätä edellinen kirja on
Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runoteokseni on
LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA

Tätä edellinen runokirja on nimeltään
Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen raapustellut myös lyhyen tekstin karavaanailusta kertovaan kirjaan, että matkailukirjaan (City letters on kirja nimeltään).

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:
Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja…

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:
Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset

että…

Runotaidenäyttelyn
Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen…
kaikuen aavikon yli.

Tänään blogimerkintäni tarjoaa joulumuisteloitani. Muistelen ihania jouluja ja mahtuu yksi surkea joulukin mukaan vuosien takaa.

Ja kerron sinulle, upea blogini runouden lukija… miten selätin valtavaa ramppikuumettani runon lausuntaan.

Ja sokerina pohjalla tarina, olenhan tarinan kertoja.

Nyt, tänään… vielä sipsutellaan sukkasillaan… hiljaa joulu rauhaan kietoutuneena… kuin huopatossutehtaalla, mutta huomenna koettaa jo Tapanin päivä… ja silloin saa kailottaa, jo, vaikka kuin Kiljusen Herrasväki.

Olettekos upeat blogini runouden lukijat, jo kokeilleet runokaraokea.

Jos ette…

Suosittelen lämpimästi.

Laitanpas tähän blogimerkintääni joulumuisteloita vuosien takaa…

Muistan, kun aikoinaan oli valtavat pakkaset jouluna ja lunta oli paljon. Jäälyhtyjä tehtiin, tämä on kaunis joulu muisto vuosien takaa.

Myös viime aikoina joulut ovat olleet hurmaavia. Pakkasta on vähemmän, jäälyhtyjä ei tehdä, siksi. Mutta on saatu kuin saatukin valkea joulu. Kynttilät eivät luo valoa pimeyteen jäälyhdyssä, vaan ledikynttilät palavat portailla.

Mutta… aivan kaikki joulut eivät ole olleet ihania… Jouluja muistellessani… Yksi ankea joulu muistuu mieleeni nuoruudesta. Olin yksin… Ei edes kissaa… Ja oli kurjaa… vietin jouluaaton töissä… pitkän surkean työvuoron… Oi ei… silloin tunnelmaa kuvasi joululaulun sanat ”hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää…” Runoni sanoin… Onneksi mennyt ei palaa. Tiedän… joulu on hirveää aikaa yksinäisille. Tiedän.

Mutta muistelenpas vielä menneitä jouluja…

Olen joskus kepeästi todennut, että runot ovat tehty luettavaksi ei lausuttavaksi. Tämän lauseen takana on vain se, että olen ramppikuumeinen nainen.

Kävin muutama vuosi sitten… lausumassa runoja vähäosaisille ja jakamassa puuroa joulun tienoilla. 

Jännitin niin kovin, että paperi tärisi kädessäni, eräs vähäosainen totesi siihen, että hienosti meni runon lausunta.

Hän piti runoistani

Tästä sain voimaa.

Näin selätin valtavaa ramppikuumettani esiintymiseen… runon lausuntaan… siis…

Ja nykyisin opettelen runon ulkoa, jos sen lausun. En piiloudu paperin taakse.

Lausumalla, äänensävyllä … saa sisältöä ja – totta vie – tunnetta runoon.

Minusta on suurenmoista, että köyhien ja yksinäisten joulut ovat saaneet julkisuutta.

Ote fiktiivisestä tarinastani KUMMIPOIKA.

Jos olet blogini runouden vanha lukija, tarina on sinulle tuttu. Jos uusi… kirjoitan pätkän tarinastani

”… Ajattelin, että Bond, James, Bond. On saapunut jakamaan nimikirjoituksiaan kulmille. Katsellessani pitkän pitkää jonoa. Mutta ei ei… diakoni siellä jakoi ilmaista hernekeittoa köyhille. Suloisessa tuhansien järvien maassamme.”

Maassamme on leipäjonot.

Leipäjonossa en ole ollut, olen ollut lausumassa runoja… joku vuosi sitten.

Ajattelin, että menisin puuro kauhan varteen, jakamaan puuroa… joku kerta, vapaaehtoiseksi. Jonain muuna ajankohtana kuin jouluna.

Ja joulu 2024… On upea joulu täällä meillä… toivottavasti siellä ruudun toisella puolellakin on ihana joulu.

Joululahjoja oli tänä vuonna runsaasti. Valtavasti

Kissatkin saivat omat joululahjat :)

Ja joulupöydän kunkku, kinkku onnistui hyvin.

Rakastan joulua… hurmaavaa aikaa… Joulun rauhallisuutta ja tunnelmallisuutta. Etenkin joulun sisältöä.

Sain joululahjaksi eilen jalkahoitosetin. Täällä on siis uiteltu varpaita ja lakkailtu varpaiden kynsiä… Nyt on pehmoiset jalat.

Minulla on aina välillä valtava mielenkiinto johonkin aiheeseen/asiaan elämässä.

Esimerkiksi olen mm. ollut valtavan kiinnostunut karavaanailusta lomilla ja erä henkisyydestä ja luonnon kauneudesta.

Tällä hetkellä sanon ei kiitos.

Ihmiset muuttuvat, maailma muuttuu…

KIINNOSTUKSEN KOHTEET JA MIELENKIINNON KOHTEET VAIHTUVAT.

Olen ollut esimerkiksi kiinnostunut kuvio hiekkapuhaltamisesta lasiin. Jopa yhteistaidenäyttelyssä oli kuviohiekkapuhaltamaani lasia. 

Tällä hetkellä sanon, ei kiitos.

Tänä jouluna olen laittanut joulua paljon ja suloinen joulu on inspiroinut minua jouluisiin tarinoihin. Joulu on ollut mielenkiintoni kohde. Niin jouluinen menu kuin joululahjojen suunnittelu ja hankkiminen… niin joululaulun sanojen kirjoittaminen kuin jouluisten tarinoiden kertominen… Ja joulun todellisen sanoman ääreen hiljentyminen.

Jo marraskuusta, olet voinut lukea blogistani runouden, jouluisia tarinoitani. Olen tarinan kertoja. Jouluvalmisteluitani on tarjonnut blogini runouden viime aikoina.

Mutta loppiaisena sanotaan, ei kiitos… Ja silloin on tullut aika kerätä joulukoristeet kaappien kätköihin odottamaan ensi joulua.

Tällä teemalla kirjoitan seuraavan tarinani. Pysy blogissani mukana… niin voit lukaista tarinan. Jahka saan sen valmiiksi. Tarinan opetus tulee olemaan siis… Ihmiset muuttuvat, maailma muuttuu…. kiinnostuksen kohteet ja mielenkiinnon kohteet vaihtuvat…

Jääkäämme odottamaan mielenkiinnolla, mikä on seuraava mielenkiintoni kohde. Elämässä.

Hengähdä hetki

ja tee tarinoiden lumottuun

maailmaan retki.

Joulupäivän tarinani, fiktiivinen sellainen:

Olen tarinan kertoja. Ja tarina nimeltään PATAKINNAS menee näin, olkaas hyvä.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt. 

MARIANNE, MARIANNEN POIKA, MARIANNEN POJAN TYTTÖKAVERI LAILA JA LAILAN ÄITI.

Marianne. Hän on jo aikuisten lapsukaisten äiti. Sihteeri ammatiltaan oli, nykyisin eläkkeellä.

Fiksu, eronnut. Uusissa naimisissa, toisella kierroksella. Hyvissä väleissä ex n kanssa.

Mariannella on kaksi lasta, tytär ja poika.

Hänen tyttärensä on fiksu, kuin hänkin on. Ja poika työskentelee Lidlissä.

Mariannen poika on tavannut hiljattain tytön, Lailan. Ikäisensä. 28v. Juhannuksena tapasivat.

Ja nyt jouluna he, poika ja Laila… ovat astuneet astetta syvemmälle suhteeseen. Marianne on kutsuttu joulupäivänä, 25pv joulukuuta, tänään, jouluisille torttu kahveille poikansa anopin luokse. He, Marianne ja pojan anoppi… eivät ole vielä tavanneet, ja eivät siten tunne toisiaan.

Tulevat mummot siis… 

Marianne tekee kaikkensa, että hänestä pidettäisiin. Ja hänestä pidetään. Hän ei vain tiedä tätä, sillä hän on vasta matkalla jouluisille kahveille. Vain sinä tarinani lukija tiedät tämän.

Kuluu pari… kolme… vuotta, kun Mariannesta tulee isoäiti. Marianne ei vain tätä vielä tiedä.

Lapsenlapsia syntyy Mariannelle kuusi, 6, kappaletta. Suurperhe hänen pojallaan on, siis.

Tulevaisuudessa joulun kruunaa lapsien askeleet. Mutta tätä Marianne ei vielä tiedä. Hän on vasta matkalla… poikansa anopin luokse kahville.

Tänä jouluaattona paikalla oli vain aikuisia. Mariannen luona. Marianne ja hänen aikuiset lapsensa.

Lahja vuori riistäytyi tänäkin vuonna käsistä. Lahjoja oli kolme säkillistä … Lahjoja jaettiin…  eilen, jouluaattona. Ikeasta tuli tänä vuonna Mariannen joulupukki. 

Marianne pukeutuu hienosti, ei ilta pukuun, mutta hienosti jouluisille kahveille.

Hänen poikansa on sanonut, että hänen pitää olla fiksusti kahveilla.

Ja Marianne on.

Mariannen pojan anoppi on tosi rento. Mutta pojan sanat kaikuvat Mariannen mielessä, ”ole fiksusti”.

Joten Marianne on fiksusti.

Kahvittelu tulee muistuttamaan työhaastattelua. Ei puutu, kuin Marianne olisi CV nsä lukaissut. Mikä on hyvä… Itse asiassa loistava CV.

Kahvilla Mariannen poika ilmoittaa kihlautumisestaan, Lailan kanssa.

Hän menee vain maistraatissa naimisiin, ei järjestä lainkaan juhlia. Ensi kesänä. Juhannuksen tienoilla. Tätä Marianne ei vielä tiedä. Sillä on vasta joulupäivä 25. joulukuuta. Vain sinä tarinani lukija tiedät tämän.

Ja Marianne on vasta matkalla jouluisille kahveille.

Mukaansa hän on paketoinut joululahjan. Poikansa anopille. Vihreitä marmorikuulia löytyy joululahjasta.

Tällainen on tarinani Marianne.

Laila: Hän on 28 vuotias, Mariannen pojan tyttöystävä. Tuleva kihlattu, vaimo ja lasten äiti, Suur perheen rouva.

Hän on opiskellut yliopistossa. Hänellä on vähän kavereita, mutta äärimmäisen laadukkaita kavereita. Lapsuuden ystäviä ja pari opiskelu kaveria yliopistosta. Joulua hän ei vietä kavereidensa kanssa. Vaan äitinsä kanssa kahdestaan.

Joulupäiväksi on kutsuttu jouluisille torttu kahveille hänen poikakaverinsa äiti ja hänen poikakaverinsa.

Lailan äiti laittoi jouluaattona jouluaterian, kinkkua laatikkoineen… kera rosollin. Nyt hän tarjoaa vain kahvit, ei jouluista ateriaa. Laila ei tahdo syödä porkkanalaatikkoa marraskuun pikkujouluista, Nuutin päivään, siksi. Hän on tänään kokannut… vain ruskeaa kastiketta ja keittänyt perunat. Joulupäivänä, 25. joulukuuta.

Uutena vuotena Laila bilettää poikakaverinsa kanssa. Jouluna ei. Jouluun ei kuulu siideri, ei samppanja. Hän tykkää käydä discoissa. Onhan hän nuori. Poikakaverinsa kanssa. Uusi vuosi on railakas ja iloinen. Samppanjan virratessa suonissa.

Mariannen poika: Hän työskentelee Lidlissä, 28v.

Hänen sisarensa on fiksu, äitinsä on fiksu. Häntä ei voisi kuvailla adjektiivilla fiksu. Tai sivistynyt. Väärä adjektiivi. Miehekäs olisi oikea adjektiivi kuvailemaan häntä ja taidetta ymmärtävä.

Hän on koira ihminen. Koira on hänelle kaikki kaikessa.

Hän peseytyy vain saippualle. Hän on kalju, ja hänellä on parta. Moottoripyörä.

Nuoruudessa, parikymppisenä hänellä on ns. villi kausi.

Onhan tosin vieläkin nuori, 28v.

Mutta hän piti opinnoissa välivuoden ja olut virtasi. Parikymppisenä.

Hän tahtoo asettua aloilleen. Hän ei kaipaa joulua, millainen joulu oli, kun hän oli parikymppinen. Puolituttujen kanssa notkui … väljähtänyttä kaljaa siemaillen hämyisessä pubissa. Ei ystävien, ei kavereiden, vaan puoli tuttujen. Samoin vierähti aika pikkujouluista… uuteen vuoteen, aikoinaan. Parikymppisenä

Hän ei ole alkoholisti, vaan… hän eli huolettoman nuoruus vuoden. Aikoinaan.

Kaikki loppui siihen, kun portsari nakkasi hänet maahan räkälän pihalla. Se oli piste kaikelle hurvattomuudelle. Mitä hän ei tahdo enää elää. EI TOTTA VIE…

Uutena vuotena hän poksauttaa samppanja pullon tyttöystävänsä kanssa. Seuraavan kerran juhannuksena, häidensä kunniaksi. Harvakseltaan ja kohtuudella.

Joulun hän on viettänyt äitinsä kanssa. Marianne, hänen äitinsä… laittoi joulupöydän todella koreaksi, eilen, jouluaattona. Ja lahjoja oli runsaasti. Niitä taisi olla jopa liikaa…

Hän rakastaa tyttöystäväänsä, Lailaa. Mutta ei tiedä vielä, että Laila on hänen elämänsä rakkaus, hänen suurperheen äiti. Vain sinä tarinan lukija, tiedät tämän.

Mariannen poika on kieltänyt Lailaa kertomasta äidilleen, pojan anopille, millainen hän oli parikymppisenä.

Ollutta ja mennyttä.

Hän totta vie tahtoo vakiintua. Salaa hän haaveilee rivitalon pätkästä, kesämökistä. Moottoripyöräänsä hän ei myy. Sillä ajaminen tuo vapauden tunteen. 

Hänet on kutsuttu anoppinsa luokse kahveille. Hänellä on kihlasormus taskussaan. Hän on vasta matkalla jouluisille torttu kahveille. Hän on kunnon poika, ei vain Mariannen mielestä, vaan hän on.

Lailan äiti: Hän on sairaanhoitaja. 19 vuotiaana saanut tyttärensä. Yksinhuoltaja. Hän seuraa TV stä saippua sarjoja, kuten Lemmen viemää. Hän on hyvä äiti tyttärelleen. Hänellä ei ole ystäviä, tuttuja sitäkin enemmän. Hänen lempisukulaisensa on hänen enonsa vaimoineen. Muiden sukulaisten kanssa hän ei ole juurikaan tekemissä. Ei hän riidoissa ole. Etäisiä vain. Hän arvostaa valtavasti enonsa mielipidettä. Jos eno sanoo, että uusin Dingo elokuva mikä pyörii parhaillaan elokuvissa on hyvä… se silloin on Lailan äidin mielestä hyvä. Näkemättä koko leffaa. Niin korkealle hän enoaan arvostaa. Kaiken lisäksi hän on tuntenut enonsa vauvasta asti. Lailan äiti on rento, verkkareihin pukeutuva nainen. Hän ei kärsi psyykkisistä oireista, vaan häneltä on mm. leikattu selkä ja leikkauksen jälkeen hän on ottanut kännykän kouraansa liian aikaisin. Huolestuttaen monia sekavilla teksteillään. Joka tapauksessa, hän parani, mikä tärkeintä. Hän asuu kerrostalossa, kerroksessa kolme. Seinällä hänellä on Lailan vauvakuvia, viisi vuotis kuva. 10 v kuva ja rippikuva. 15 vuotis kuvat. Ja iso ylioppilaskuva. Sekä taulu enostaan, eno hymyilee leveästi taulussa vaimonsa kanssa. Kehystettyjä valokuvia on paljon. Ei maisema aiheisia maalattuja tauluja ole lainkaan seinillä.

Lailan äiti ja Marianne tulevat oikein hyvin toimeen. Tulevat mummit, siis. Heillä on vain sukupolven ero. Marianne sai poikansa 43 vuotiaana ja Lailan äiti Lailan 19 vuotiaana. Mutta mummit ovat haljeta onnesta… ja lapsenlapsia on vielä kuusi, 6, kappaletta.

Ja tarina alkaa se menee tällä kertaa näin.

PATAKINNAS on tarina nimeltään.

– Ota patakintaat. Älä polta kättäsi uunissa, joulutorttuja uunista pois ottaessasi, toteaa Marianne Lailalle, hymyillen.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli: Voit oppia asian tämän tarinan lukemalla. Tai elämässäsi kantapään kautta.

Suosittelen tarinoita lukemalla… oppimista… lämpimästi.

ÄLÄ POLTA KÄTTÄSI KUUMASSA UUNISSA, siis. 

Lukaise blogiani pidemmälle. Tarjolla tarinoita, huikeine tarinan opetuksineen.

Ja mikäs suurenmoisinta, opi häikäisevistä tarinan opetuksista, oi opi…

OLET VALINNUT LÄHES TÄYDELLISEN TAVAN VIETTÄÄ AIKAA JA SE ON LUKEMINEN.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin