Sädehtivää sunnuntaita

 

Sädehtivää sunnuntaita

19.1.2025

On ilimoja pijelly

Lämpömittari kipuaa neljä, 4,
astetta plussan puolelle

(Ensi viikolla pakastuu).

Aurinko nousee täällä meillä päin
Pohojois-Pohojanmaalla klo. 9:40
Aurinko laskee klo. 15:17

Aurinko nousi perjantaista alkaen kaikkialla suloisessa tuhansien järvien maassamme. Utsjoella aurinko nousi puoliltapäivin. Kaamos eli polaariyö on noin pari kuukautta kestävä ajanjakso, jolloin aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Ilmiö esiintyy vain napapiirejä korkeammilla leveysasteilla.

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Päiväntyyli: räpsy ripset.

Mitäs pidätte pitkistä ripsistäni ?

Tänään blogissani runouden tarjolla kaunis runo KÄVELYRETKI. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

KÄVELYRETKI

kävelyretkellä
sillä hetkellä

tunti toisensa
jälkeen kului

huomaamatta

uuden aikaiseen

hänen oli
mahdotonta
torjua
mielestään

auringonvarjon alla

mielessään
suurimmassa
arvossa oleva kohtaus

onnellista kiintymystä
tuntien

edistämään

tapahtuvaa
valmistautumista

kävelyretkellä
sillä hetkellä

torjumatta
mielessään

onnellista kiintymystä

kohtaamiseen matkaten

kävelyretkellä
juuri sillä hetkellä

onnen hetki

kävelyretki

Olen tarinan kertoja… On siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on…
Mimosa, 38. Ekonomi.

Ei kaunotar, mutta ei rumakaan. Ketään ei saa sanoa rumaksi. Nenä keskellä naamaa. Ja kaunis hymy. Hänen hymynsä valaisee koko huoneen.

Hän on naimisissa. Ollin, 23, kanssa. He viettävät helmikuussa ensimmäistä hääpäiväänsä. Yhteistä taivalta on takana pari vuotta.

Tarinan toinen henkilö on Mimosan aviomies.
Olli, 23. Ollilla on parta, maha ja hän on kalju.

Ja kolmas tarinan henkilö on Mimosan kummitytär. Armi.
Armi on juuri valmistunut kampaajaksi. Parikymppinen. Neito.

Ja tarina alkaa…

Aloitankos Olipa kerran… Vai Oli synkkä ja myrskyinen yö… Aloitetaas klassisin sanoin…

Olipa kerran.

Tammikuu. Puut sädehtivät kauneuttaan lumihunnuissaan. Lumihiutaleiden tanssiessa. Luonnon hehkuessa valkoisena, kauneuttaan.

– Kummityttäreni Armilla on opintoihin liittyvä kampaajien tilaisuus. Menemme kampaajien tilaisuuteen, Mimosa toteaa Ollille.

– Mistä minä siellä puhun, kalju Olli kysyy hymyillen.

– Parrasta. Mimosa vastaa.

– Mitäs minä parrasta puhun ? Olli kysäisee hymyillen.

Jo pronssikaudelta on löydetty koristeltuja partaveitsiä. Mimosa sanoo ja jatkaa…

Historian havinassa mm. Mesopotamiassa yläluokan miesten tiedetään käyttäneen paljon aikaa pitkien partojensa hoitamiseen. Muinaiset persialaiset suosivat lyhyttä, punaiseksi värjättyä ja kullalla koristeltua partaa.

– Kullalla koristeltu, vau. Olli toteaa.

Kun taas Egyptissä muinoin… parta kuului vain eliitille.

Viikingit letittivät partansa.

Keskiajalla parrat olivat Euroopassa suosittuja.

Parrat lyhenivät Euroopassa 1600-luvulla, ja suosioon nousi kapea leukaparta.

Yhdysvalloissa parta palasi muotiin 1800-luvun aikana.

Euroopassa myös pulisongit tulivat muotiin.

Viktoriaanisen ajan lopulla parrat jälleen poistuivat muodista.

70 luvulla hipit kasvattivat risuparran.

1980-luvulla muotiin tuli parransänki.

1990-luvulla miniparta.

Kokopartaa näkee myös. 

Parta on useissa kulttuureissa liitetty viisauteen, korkeaan asemaan tai vanhuuteen, mutta myös epäsiisteyteen ja eristäytymiseen, jos parta ei ole siisti.

– Parran uskottiin olevan terveyden merkki. Eräs tietosanakirja kertoi 1800-luvulla, että parta suojeli reumatismilta ja keuhkoputkentulehdukselta. Niin tai näin… Mutta mutta… Saksalainen tutkija teki kokeen, jossa hän antoi 53 miehen ajaa partansa. Heti puolet näistä kertoi saaneensa nuhan tai hammassärkyä. Kyllä kyllä, Olli… puolet… Mimosa jatkaa.

Suomalaisen sanonnan mukaan ”Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville.”

Muinaiset kiinalaiset ajattelivat punaisen parran merkitsevän urhoollisuutta ja voimaa. Mimosa kertoo.

Kaulaparta.
Vai
Leukaparta.
Vai
Partatupsu.
Vai
Pulisongit eli poskiparta.
Vai
Kipparinparta.

Millaisen parran tahdot?

Pisin koskaan mitattu parta, 5,33 metriä… Mimosa toteaa.

Tilaisuus on äärimmäisen tärkeä Mimosalle. Sillä hän on Armin kummitäti.

Ristiäisissä hän piti tyttöä käsivarsillaan. Yksi vuotis syntymäpäivä juhlissa antoi pehmolelun. Viisi vuotis syntymäpäivillä Mimosa pukeutui pelleksi, joka teki hauskoja taikatemppuja. Kymmen vuotis synttäreillä, käytiin Linnanmäellä. Rippijuhlat. Ja sitten mittariin kilahti 18v. Ja nyt on kummitytön, Armin, tärkeä etappi. Hän valmistuu ammattiin pian.

Ja niin he, Olli ja Mimosa menivät kampaajien tilaisuuteen. Oli hiusmalleja, joille kampaajat loihtivat kauniita kampauksia. Häikäisevän upeita. On hoitoaineita, sampoota. Niin värjätyille, kuin permanentatuille hiuksille. On hiusnaamioita. Purnukoita, joka hiustyypille.

Naposteltavaa oli pöydissä. Samppanjaa ei tarjoiltu.

Verkostoitumista. Sitä tilaisuus oli.

Mimosa on todella ylpeä Armista. Armi jatkaa opintoja. Hän opiskelee vielä kosmetologiksi ja kynsien ammattilaiseksi.

Olli lähti tilaisuuteen, sillä hän rakastaa Mimosaa. Ja tiesi, että tilaisuus on hänelle tärkeä.

Itse asiassa Mimosa koki tilaisuuden niin tärkeäksi, että hän rukoili viikon, että olisi onnistunut kutrien show.

Ja ilta oli onnistunut.

Armin opinnot jatkuvat.

Mimosa ei ole kokenut ekonomin työtään, niin tärkeäksi. Että olisi panostanut samalla tavalla, kuin kampaajien illanviettoon.

Hän osti uuden leningin. Laittoi kauniit räpsy ripset ja punasi suunsa. Jopa uusilla kengillä hän asteli tilaisuuteen.

Työt ekonomina menee omalla painollaan, joskus on mukavia työpäiviä, joskus vähemmän mukavia. Hän koettaa olla ajattelematta töitä, vapaa-ajallaan.

Ja millaiset kutrit Mimosalla siis on. Hänellä on aika ohuet hiukset. Joten lyhyet. Vaaleat. Epäsymmetriset ja otsahiukset. Oikein kauniit.

Hän ostaa 400 eurolla ohuiden ja hentojen, että käsiteltyjen hiusten hoitoaineita, sampoota, hiusnaamioita ja ties mitä purnukoita kummitytöltään Armilta.

Armilla on pieni pöytä, jossa purnukoita. Joita hän myy.

Armille päivä ei ollut tärkeä. Sitä paitsi hän jatkaa vielä opintojaan kosmetologiksi, maskeeraajaksi ja opiskeleepas hän vielä päälle kynsiteknikoksi, rakenne kynsien tekijäksi.

Armille päivä ei – totta vie – ollut tärkeä. Koulutukseensa sisältyvä päivä. Vain.

Armista oli oikein mukavaa, että Mimosa, kummitäti, oli paikalla.

Armi on musta. Hänen äitinsä, Mimosan hyvä ystävätär on suomalainen, mutta hänen mummonsa on Etelä-Amerikasta. Kummityttö on suomalainen. Kaunis kulttuuri mix, lady.

Ja Mimosalle niin rakas. Kummityttö.

Mimosalla on nuori mies. Joka tahtoo lapsia vasta kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Mimosa on 38. Parinkymmenen vuoden kuluttua, 58. Joten he tulevat olemaan lapseton pariskunta.

Heillä on koira. Saksanpaimenkoira. Ja kummityttö Armi.

Mimosa on luonteeltaan lempeä.

Luonteenpiirre, jota voi harjaannuttaa.

VÄLISANAT TARINAAN LEMPEYDESTÄ…

Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Fil4:5

Pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Kol. 3:12

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Gal 5:22-23

Hän sanoi: ”Onnellisia ovat lempeät.” (Matt. 5:5.)

”Tulkaa minun luokseni – – sillä minä olen lempeä ja sydämeltäni nöyrä.” (Matt. 11:28, 29.)

JA VÄLISANOJEN JÄLKEEN TAKAISIN TARINAAN

Lempeys on asia, minkä vuoksi Olli kosi Mimosaa. Lyhyen seurustelun jälkeen.

Lempeys on syy miksi Olli rakastaa Mimosaa.

Lempeys on hellyyttä, pehmeyttä, miksi ei hellävaraisuutta.

Lempeys on sanoja ja tekoja. Lempeyttä on oman itsensä ja elämänsä arvostaminen, hyväksyminen ja rakastaminen.

Vaikka Mimosa on lempeä…. hän ei ole koko ajan yhtä hymyä tai positiivista ajattelua. Hän ei lakaise hankalia asioita maton alle. Tämä on ehkä väärä käsitys sanasta lempeä.

Mimosa kokee sisäistä rauhaa. Hän hillitsee itsensä, ainakin toisinaan. Ja kohtaa negatiiviset asiat tyynesti. Koska hän on lempeä.

’Lempeyttä’ tarkoittavaa kreikan sanaa käytettiin kesytetystä villihevosesta. 

Aggressiivinen maailma, kärsimätön, maailma, on paikka, missä on vaikea olla lempeä.

Mutta lempeyttä voi harjannuttaa.

Lempeys suojelee meitä ja muita.

Kun joku esittää loukkaavan kommentin Mimosalle. Vaikkapas sovinistisen. Tai etnisen, miksi ei sosiaalisenkin kommentin. Mimosa ajattelee lempeästi…

– Ei kannata suhtautua itseensä liian vakavasti. Mimosa on pian nelikymppinen daami. Hän on liian vanha ottamaan itsensä liian vakavasti. 

Aina Mimosa ei onnistu olemaan lempeä. Vaikkapas auton ratissa, kun takana ajavassa autossa, pilkataan häntä. Tai kun työpaikalla painostetaan ylitöihin. Ja hänellä on menoa, vaikkapas hius show n.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Lempeyttä voi harjaannuttaa.

Lempeys vaatii itsetuntemusta, kärsivällisyyttä ja tietoista valintaa. Elämme usein kiireisessä ja jäätävässä maailmassa, jossa on helppo unohtaa olla lempeitä, niin itsellemme kuin muillekin.

Jos tahdot oppia lempeämmäksi. Ajatteles tilanne päin vastoin. Sinulla on ihminen ketä rakastat, ystäväsi. Ja hän tarvitsee lohtua ja tukea. Autat ystävääsi. Käännä tilanne siten, että sinä tarvitset lohtua ja tukea. Ole itsesi ystävä. Unohda ankara itsekritiikki. Opettele sanomaan ei kiitos. Salli tunteet. Pysähdy. Opi virheistäsi.

Lempeäksi tuleminen on aikaa ja vaivaa vaativa prosessi. Ole kärsivällinen. Jokainen askel kohti lempeyttä on arvokas.

Tällainen tarina tänään.

Lempeyttä päiväänne. Upeat blogini runouden sävelin lukijat.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar
Lukemisiin