Muodissa parhaillaan paljetit : )

3.10.2022
+ 7
aurinko nousee 7:31
aurinko laskee18:43

maanantai

mitäs Karvinen
tuumikaan maanantaista

” i hate mondays”

Hyvät naiset (ja pahat naiset)

ja herrat (ja hulttiot).

Olette astuneet blogiin

runouden sävelin.

Lämpimästi tervetuloa

Muodissa parhaillaan…

Syksyn 2022 muoti on pehmeää ja rouhevaa…

Kunpa muodissa olisi empatia ja sympatia.

Sympatia… toisen tunnetilaan mukaan meneminen, empatia toisen tunnetilan ymmärtäminen.

Ystävällisyys ja rakkaus. Lämpö, kauneus.

Muodissa parhaillaan Cargo-housut …
Mukavat kengät …
Isot takit …

Bomberit ja nahkatakit …
Neulevaatteet …

Ja mikä suurenmoisinta, muodissa parhaillaan … Paljetit… oi rakastan bling blingiä….

nyt pukeudutaan paljetteihin…

Paljetit otetaan mukaan ihan päivittäiseen pukeutumiseen…

Piristää varmasti päivää…

Säihkettä… paljettien säihkettä…

Näiden alkusanojen kautta on aika astua itse tarinaan…

On siis fiktiivisen tarinan aika.

Ja tarina alkaa

MUOTISUUNNITTELIJA on tarina nimeltään

Almanakka.

Kevät 2019

Maanantai: työ klo 8-16, elokuviin klo 20.
Tiistai: Kampaaja klo 12. Työt klo 15-23.
Keskiviikko: Työt klo 6-15, tennis klo 17.
Torstai: Työt klo 8-16. Klo 17.30 kuntosali
Perjantai: Klo 16 muotinäytös. Työt klo 21-06
Perjantai: Työt klo 8-16. Tuttavan polttarit klo 21.
Lauantai: Lento lähtee klo 8.15 ja on illalla perillä klo 20.
Sunnuntai: Kokous klo 13.

Näin on muotisuunnittelija suunnitellut viikkonsa, hän elelee aivan kalenterin orjana. Ilman sitä hän ei muistaisi mitään, hän tietää millainen hänen elämänsä on ensi viikolla. Ensi jouluna, uutena vuotena, jopa juhannuksena.

Muodin historia on äärimmäisen mielenkiintoinen, ja muotisuunnittelija on perillä muodin historiasta.

Historiassa pukeutumalla suojauduttiin kylmyyttä, sadetta ja kuumuutta vastaan. Muoti on aina kiehtonut muotisuunnittelija miestä. Hänellä kiikkuu isot vihreät silmälasit nokallaan ja puku on samaan sävyyn, kenkiä myöten. Ja puku, muotiluomus tietenkin. Hänen itsensä suunnittelema.

Hänellä on vaateliike. Moderni putiikki. Iso akvaario värikkäine kaloineen muotiluomuksiin puettujen henkareiden keskellä.
Milloin pitkä hame on muodissa, milloin polvihousut.

Hän on täysin perillä siitä, mitkä ovat historiassa vaikuttaneet muotiin.

Puheensorina jatkuu kauan, ja suu vaahdoten hän paasaa muodin historiaa, putiikkiin eksyneelle ladylle, joka kysäisi häneltä muodista.
Muodin historian kerrottuaan hän kertoo mitä on muodissa parhaillaan.

Hänellä on omaperäinen tyyli. Ja loistava maku. Hän tekee rohkeita asu valintoja ja myös hillittyjä muotiluomuksia. Jokaiselle on jotakin.
Lahkeet ovat leveät housuissa, sitten kapeat, ollakseen jälleen leveät, muoti toistaa itseään.

Hän selailee almanakkaansa. On maanantai.
Maanantai: työ klo 8-16, elokuviin klo 20.
Tiistai: Kampaaja klo 12. Työt klo 15-23.
Keskiviikko: Työt klo 6-15, tennis klo 17.
Torstai: Työt klo 8-16. Klo 17.30 kuntosali
Perjantai: Klo 16 muotinäytös. Työt klo 21-06
Perjantai: Työt klo 8-16. Tuttavan polttarit klo 21.
Lauantai: Lento lähtee klo 8.15 ja on illalla perillä klo 20.
Sunnuntai: Kokous klo 13.

Elokuviin lähtiessään rattijuoppo ajaa hänen ylitseen. Hän loukkaantuu pahoin. Joutuu sairaalaan, koko almanakka menee uusiksi juhannukseen asti.

Enää hän ei suunnittele elämäänsä mitä pitää tehdä sekunnilleen milloinkin.

Mitä tuo huominen, ken tietää…

Tiistai: Kampaaja klo 12. Työt klo 15-23. Ei mennyt huominen näin, ei…

Almanakka on hyvä omistaa, almanakastaan hän ei luovu. Mutta elämän suunnittelusta sekunnilleen, almanakan orjuuttamisesta hän luopuu.

Hän paranee hitaasti. Jalassa ja käsissä on rautaa. Mutta hän paranee.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli: Mitä tuo huominen, ken tietää

Tänään tarjolla kaksi, 2, tarinaani.

Kun yksi tarina päättyy… alkaa täysin uusi tarina.

Pääset uutena lukijanakin kärryille tarinoistani.

Ei ole toisin sanoen jatko kertomusta.

Alkusanat tarinaani.

Popsimme kiinalaisessa ravintolassa suussa sulavaa sapuskaa. Piipahdamme Thaimaalaisessa kampaamossa. Ostamme maitopurkin Irakilaisesta rouvalta lähikaupassa. Ja sairaanhoitaja on meren tuolta puolen plus muut kansalaisuudet.

Alamme olla kansainvälinen maa. Monikulttuurinen.

Sijoitan tarinani Kuopivoon.

Vilkas tori on Kuopiossa kaupungin sydän. Tori tarjoaa – mitäs muutakaan – kuin kalakukkoja. Leppoisa kaupunki ja murre. Kallaveden maalauksellisen kauniit maisemat. Täällä tarinani alkaa…

 

 

Suomi – Savo sanakirja

Kyllä Jo tokkiisa!
Ei Ee…

Saisinko teelusikan?
Viskooppa melekutin!

Kansanperinteitä… tarinassani… suloista suomalaisuutta… tuhansien järvien maan kauneutta ja lumoa…

Mistäs ajankohdasta tarinani kertoisikaan… Juhannuksesta, ei … lokakuusta… ei ei …No… vaikkapas joulusta…

Jouluun on 81 päivää… 8 tuntia… 37 minuuttia ja 44 sekunttia…

No terve vuan terve : )

Ja tarina alkaa. Se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä… Ja tarina on nimeltään…

Kansanperinteitä vaaliva Cecilia

Cecilia on ammatiltaan kokki. Hänen bravuurinsa on pottukukko. Hän asustelee Savon sydämessä, Kuopiossa, kalakukonkin hän tekee käden käänteessä.

Hänen juhla asunsa on kansallispuku. Muoti asiantuntijat pitävät fiksuna asuna, kansallispukua juhlissa, sillä se on asu kritiikiltä vapaa. Ja kallis. Kuopion kansallispuvussa … Paita on malliltaan yksinkertainen, puolipellavaa. Pääntie on avara, kaulukseton. Hihat ovat lyhyet. Hame on runsas, laskostettu. Kangas on ryhdikästä puolipellavapalttinaa ja tietenkin käsin kudottu. Ilman muuta käsin tehty. Siinä on kapeita punaisia ja sinisiä raitoja valkealla pohjalla. Röijy kuuluu pukukokonaisuuteen. Esiliina. Vyötasku on savolaiseen tapaan pienenlainen, kapeasuinen ja tilkuista koottu. Vyönä on pirtanauha. Huivi. Koru, jo pelkkä koru on arvokas. Avainkokka. Ja päähineenä tykkimyssy. Käsinneulotut punavalkea raitaiset sukat ja mustat kengät. Tällainen on kuopiolainen kansallispuku.

Hän harrastaa mm. tanhua.

Tanhu askeleita ovat mm. Kävely… Juoksu…. Päristely. Askelten lomassa poljetaan lattiaa kuuluvasti. Päristys voidaan tehdä usealla tavalla. Vasen jalka johtaa vasemmalla jalalla kävelyaskel eteenpäin, siirretään oikea jalka polkaisten vasemman viereen. Oikea jalka johtaa, oikealla jalalla kävelyaskel eteenpäin, siirretään vasen jalka polkaisten oikean viereen. Johtava jalka vaihtuu, vasemmalla jalalla askel eteenpäin, oikea jalka viereen polkaisten mutta siirtämättä painoa, oikealla jalalla askel eteenpäin, vasen jalka viereen polkaisten mutta siirtämättä painoa.Polut voidaan ajoittaa joko musiikin pääpainollisille iskuille (1 ja 3) taikka sivupainollisille iskuille (2 ja 4)…. Askeleita ovat myös mm. Uhtuanaskelikko.Hyppyaskelikko. Sivuaskelikko .Laukka. Valssi. Kaksiaskelvalssi. Hoppavalssi. Varvashyppely. Jenkka. Potkumasurkka. Polkkamasurkka. Polkka. Puoliripaska. Ripaska. Kisa. Karjalainen kisa. Ja…. Ruotsalaispolska.

Hän vaalii suomalaisia perinteitä, ja on supisuomalainen.

Koko ikänsä asunut Kuopiossa, tuossa suloisessa kaupungissa Kallaveden rannalla. Hän vaalii perinteitä. Perinteethän tuppaavat unohtumaan modernisoituvassa suloisessa tuhansien järvein maassamme.

Hänen rakas puolisonsa on myös perinteisessä ammatissa, hän on kyläseppä. Cecilia on ollut naimisissa onnellisesti jo kolmisenkymmentä vuotta. Kolme lasta, viisi lastenlasta. Ja kaksi kissaa. Minttu ja Miina, nimeltään.

Kansantarinoita hän rakastaa. Myös sanallista kansanperintöä hän on keräillyt… musiikki, perinteiset esineet ja rakennukset kiehtovat häntä, uskonto, uskomukset ja etenkin perinne ruoka, kokki kun on.

Etenkin suullinen kansanperinne on katoamassa. Näitä Cecilia on raapustellut ruutu vihkoonsa… Tätä arvoaan arvokkaampaa ruutuvihkoaan hän säilyttää yöpöydän laatikossa, jota koskaan tuskin kokoaa kansien väliin, tämän vihkon saa vanhin lapsista.

Suullista kansanperinnettä on mm. uskomukset, myytit ja kertomukset, sadut, kansanviisaudet, sananlaskut, kaskut, loitsut sekä kansanlaulut.

Juhannuksen hän viettää perinteisesti, kuin pääsiäisenkin, että joulun.

Cecilian perinne jouluun kuuluu ilman muuta joulupukki, olemmehan joulupukin maa.

Suomalaisessa kansanperinteessä joulu on alkanut Tuomaan päivästä 21. joulukuuta ja jatkuu Nuutin päivään saakka 13. tammikuuta.

Nykyisin joulun vietto lie alkavan marraskuussa, pikkujoulujen johdosta. Ja kauppojen hyllyjä koristavat tontut jo lokakuussa.

Hän postittaa perinteiset joulukortit modernien tekstareiden tilalle.

Hän on raapustellut ruutuvihkoonsa vanhan lorun ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.” Ja tätä lorua hän on opettanut lapsenlapsilleenkin.

Historian havinassa joulussa oli kekrin piirteitä.

Historian havinassa joulupukilla oli tuohesta tehty naamari ja nurin käännetty lammasnahkaturkki.

Ja vanhaa kansanperinnettä on jouluisin pikkulintujen ruokkiminen. Linnut Cecilia ruokkii ilman muuta jouluisin. Kissat tepastelevat vain valjaissa pihalla, joten linnut eivät päädy Mintun ja Miinan sapuskaksi.

Lintujen uskottiin ennen vanhaan tuovan tuvalle onnea.

Perinteisiä joulukoristeita ovat himmeli ja olkipukki, nämä Cecilialta löytyy ilman muuta.

Joulukuusen hän koristelee näyttäväksi, ja laittaa tähden latvaan.

Aikaiseen jouluaamuun kuuluu joulukirkko.

Saunominen kuuluu jouluperinteisiin havumetsien maassamme.

Hautausmaalle sytytellään kynttilät.

Ja joulupöytä on koreana.

Jouluisia perinne ruokia ovat porkkana-, lanttu- ja perunalaatikot sekä kalaruoat kuten kylmäsavustettu lohi, graavilohi ja graavisiika. Riisipuuro ja joulupöydän kunkku, kinkku.

Kaikki on vanhaa, mutta ajassa elävää, perinteistä, Cecilian elämässä.

Kansanperinne on hiipumassa, etenkin Kuopiolainen kansanperinne.

Osaakohan vanhin lapsi arvostaakkaan Cecilian ruutupaperivihkolle raapustelemia kansanperinteitä, mitä hän joululahjastaan avaa. (Kansanperinteissä vanhin lapsi sai ensin lahjan, sitten toiseksi vanhin ja viimeisänä nuorin).

Osaakohan ?

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Jos tahdot vaalia kansanperinteitä, laita uuni kuumaksi ja … pottukukon tekoon. Perinneruoan,

Pottukukon resepti

Pohja/kuori:
3dl kylmää vettä
2 tl suolaa
1 kananmuna
1/4 dl öljyä
4 dl vehnäjauhoja
5 dl ruisjauhoja

Perunasiivuja 3 litraa
Kylkiviipaleita 800g
Suolaa
Perunat kuoritaan ja siivutetaan viipaleiksi. Pohjan/kuoren ainekset sekoitetaan keskenään tasaiseksi taikinaksi. Taikina kaulitaan reilusti ruisjauhoja käyttäen puolen sentin paksuiseksi levyksi. Taikinalevy taiteillaan. Taiteltu paketti nostetaan pellille leivinpaperin päälle ja avataan täyttöä varten. Pohjan päälle levitetään ensin lihoja. Sitten vuorotellen pottu- ja lihasiivuja. Ja väleihin ripotellaan suolaa oman maun mukaan.. Lopuksi taitellaan taikinalevyllä koko komeus täysin umpeen. 225 asteessa n. 30 minuuttia. Sitten kukko kääritään leivinpaperiin ja lopuksi folioon. Folioon kääritty kukko laitetaan vielä uuniin 175 asteeseen 45 minuutiksi. Paistamisen jälkeen kukko leivinpaperi/foliokääreineen kääritään vielä pyyhkeen sisälle ja annetaan hautua 1-2 tuntia.

Cecilia raapusteli ruutuvihkoonsa ikivanhoja tarinoita, kansanperinteitä rikastuttamaan nykypäivää. Ehkä hän raapusteli jotain arvokasta tarinassani ruutuvihkoonsa. Ehkä raapustelin jotain arvokasta tarinassani ?

Vanha savolainen sanonta, kuuluu

”Suattaahan se olla vuan suattaahan se olla olemmattakkii”

Sopii vastaukseksi lähes kaikkeen ?

Tätä kansanperinnettä vain vaalimaan… : )

Aloitimme tässä blogimerkinnässä trendikkäästi muodista… Ensimmäinen tarinani kertoi muotisuunnittelijasta…

Ja päätin blogimerkintäni toiseen tarinaan… täysin toisenlaisiin tunnelmiin… Kuopivoon…

Suurenmoista, että olet löytänyt blogiini runouden sävelin, lukijani.

                                                                                                                                                                     rakkaudella 

                                                                                                                                                                                  Runoilijatar

Sokerina pohjalla kuulumiseni:

Rakastan vuodenaikoja, juhannusta, kesää, heinäkuuta. Ruskan värisävyissä hehkuva syksy on hurmaava. Ja ensimmäiset kevät auringon säteet lumoavat. Mutta lokakuu… mutta lokakuu…

On pimeää, räntää satelee ja on kylmä… blääh…

Suloisessa tuhansien järvien maassa on neljä vuoden aikaa…

Tai kahdeksan…

kevät

kevätkesä

kesä

syyskesä

syksy

syystalvi

talvi

kevättalvi

tai suurenmoisesti toisin sanoen toteamme

pakkastalvi

hankikantokevät

jäidenlähtökevät

keskiyön aurinko

sadonkorjuu

ruska

ensilumi

joulukaamos

Mitkä neljä vuoden aikaa???  Ikuinen lokakuu…

Pitää keksiä jotain piristävää tähän ankeaan vuoden aikaan.

Rakastan uimista… olen oikea vesikirppu… merenneito…

Siispä varasin kylpylä loman.

Polskin ja uin… ja lillun kuin perunat kattilassa porealtaassa…

Ihanaa…

Lomaa odotellessa aika kuluu mukavasti….

Loma sädehtii pimeydessä, kauniina ajatuksena…

Muistakaa myös te, rakkaat lukijat laittaa pimeyteen jotain sädehtivää…

Nimittäin…

RIPUSTAKAA HEIJASTIMIA !!!

On tullut aika etsiä kaappien kätköistä heijastimet.

runo:

SULOINEN TUHANSIEN JÄRVIEN SUOMI

keväisin
suopursun tuoksu
kukkiva niitty
mustikka metsä
kanttarelli rypäs ja
tervapääskyn lento

kevät purot
käenrieskat
linnunsilmät
keltavuokot sekä
kukkaloisto

peipot laulavat
että leskenlehdet kukkivat

keväästä kesään

suloinen tuhansien
järvien Suomi
Itämeren rannalla

varpaat kuumalla sannalla

tai laiturilla raikkaassa
vedessä
keskikesän juhlana juhannuksena

kesästä syksyyn
värinäytelmä on kauneimmillaan
syyskuun puolivälin aikoihin

syys ruska
luonto sädehtii koko väripaletissaan

koivu muuttuu heleänkeltaiseksi,
haapa punastuu,
riekonmarjan, mustikan sekä
juolukan lehdet kirkuvat punaisina

syksystä talveen

puut ovat suunnattoman
kauniita lumiharsoissaan

lumihunnussaan

rekiajelua
laskettelua
hiihtoa
avantoon
pulahtaen

matkasimme
keväästä talveen
kesän ja syksyn kautta

tämän jälkeen matkamme vie
Utsjoelta Hankoon

pitkin poikin suloista Suomea

erämaat
Lapin lumiset tunturit

kelkka-ajeluja
hiihtoretkiä
ja Joulupukki

sädehtiviä lumihiutaleita
kimaltelevia jäitä

mietien niitä näitä

matkaten Savoon

saarista koostuvan Kuopion
sydän on lupsakka savolainen tori

ja sitten päämääränäni on jo Pori

hienoja nähtävyyksiä

Ahlainen pohjoisin kaupunginosa
meren läheisyys, kaunis saaristo

ristiin rastiin Suomen poikki

Hailuodossa kohtaa aurinkoa
tuulta

ja hymy löytyy tämän daamin suulta
kalaa ja merenkulkua,
historiaa että tulevaisuutta

tarinoita merestä ja meren ääreltä
Kotkassa

uutta voimaa huokuen

luonto, järvi ja maaseutu on
lähellä kun
tie vie
Iisalmeen

Suloisessa Suomessa
on neljä vuoden aikaa
tai sittenkin ikuinen lokakuu
ympärilläin havumetsää
ja koivupuu

Pohjanmaa on tasaista
Keski-Suomi kumpuilevaa

metsäjänis
kettu
karhu
susi
hirvi

löytäen Suomen kiehtovimmat
elämykset

ne runoon tallentaen

Ei liene yllätys, että Suomen pääkaupunki
Helsinki on monipuolisin matkakohde

vilkas kulttuurielämä

suunnaten Ahvenanmaalle
kotimaan ihanimpiin kesälomakohteisiin
merimaisemaan

Ahvenanmaalta Raumalle
puukaupunkia
pitsi

Petäjäveden vanha kirkko,
sekä Pihlajaveden erämaakirkko

Karjalasta löytyy Suomen rakastetuimmat
ja kirjaimellisesti maalauksellisimmat maisemat

Kainuun korpi

ja Kouvolasta ei ole pitkä matka
upeaan Repoveden kansallispuistoon

matkasimme juuri keväästä kesän
kautta syysruskan sädehtivään väriloistoon
ja syksystä talveen

ja suloista Suomea ristiin rastiin
Utsjoelta Hankoon

lämmin kiitos lukijani
matkaseurasta

olet valinnut lähes täydellisen
tavan viettää aikaa ja se on
lukeminen

Utsjoelta Hankoon