Runouden sävelin

1.6.2025

+10

Aurinko nousee 2.47

Aurinko laskee 23.44

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa…

Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… 

Olette piipahtaneet Goalla…

Miksi… Siksi…

Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin…

Olette sukeltaneet tarinoihin…

Tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle…

(Tarinan Tik tak tik tak… voit lukaista blogiani runouden pidemmälle lukemalla).

 

 

 

Olet valinnut lähes täydellisen 

tavan viettää aikaa…

ja se on lukeminen.

 

 

Tunnelmallisia lukuhetkiä, runouteni sädehtivässä maailmassa.

 

Mitkä ovat kesälomasuunnitelmanne… Upeat blogini runouden lukijat?

 

Jos kaipaat rauhallisuutta. Suosittelen lämpimästi Lappia.

Maalauksellisia maisemia.

Sädehtivän kaunista luontoa.

Edullisia, upeita hirsi(vuokra)mökkejä kesäisin. Hiihtolomalle mökit sitten korottavat hintansa huimasti. Totta kait.

Jos taas janoat tsäpinää. Suosittelen Lontoota. Joku on todennut, ”ettei Lontoo nuku koskaan”. Tämä taitaa olla totta.

Joskus luon ns. roolihahmon, ja roolihahmon suulla raapustelen kauniin runon.

Tänään tarjolla uuni tuore runoni, MUSTARASTAAN LAULU… 

Runon henkilö on seuraavanlainen. Juuri merkonomiksi valmistunut Miina, 26. Hänellä on mäyräkoira. Vasen nimetön kimaltelee. Hän kihlautui tammikuussa miehensä kanssa. Hän asustelee Tampereella kihlattunsa kanssa kaksiossa, vuokralla. He ovat sisustaneet kaksion modernisti. Valkoisin sävyin. Pääsiäiseksi Miina suuntasi Lappiin. Hotelliin. Hän lasketteli, käveli lumikengillä, ihaili revontulia. Miina etsii elämästä aina kaunista ja hyvää. Ja runo fiktiivisestä hahmosta menee näin, olkaas hyvä.

MUSTARASTAAN LAULU

jäätävässä viimassa

kaukaisuuteen
katsoen

Lapin
hiljaisuus
pääsiäisenä

askeleet kevät hangilla

aikaan oikeaan

luminen järven ranta

rakkaus sädehtii

auringon nousun
kutoessa auringon säteillään
jäiseen järven pintaan
kuviotaan

kaunis
mustarastaan laulu

sumuverhoon kietoutuen

tyyni kaiho
tavoittaa mielen

hyvää
etsien

Lapin lumossa

kauniissa erämaassa

sulaa routa

kevät
auringon nousun
kutoessa auringon säteillään
jäiseen järven pintaan
pitsistä liinaa

kuin kaukaista piinaa

kaunis
mustarastaan laulu

sumuverhoon kietoutuen

tyyni kaiho

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin