Iloiset terveiset Suomen Rivieralta, Kalajoelta

17.7.2025

+26

Aurinko nousee 3.24

Aurinko laskee 23.24

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Kalajoki sijaitsee Kalajoen suulla.

Siellä asustelee noin 12 341 henkilöä.

Kokkolaan 68 km ja Helsinkiin 548 kilometriä.

ILOISET TERVEISET SUOMEN RIVIERALTA… KALAJOELTA.

Kalajoella voi nauttia pärskeistä… meressä… ulkoilma uima-altaassa… huikeassa vesipuistossa tai kylpylässä.

Maalaisidylliä ja merenrantaa. Näistä on Kalajoki tehty…

Tekemistä löytyy jokaiseen makuun!

Kesällä Kalajoki on parhaimmillaan. Ehdottomasti, kesäpaikka.

Jopa 40 km laadukasta latua talvisin

yli 4 km lankkupolkua kesäisin

yli 20 km luontopolkua

Dyynejä. Huikeita dyynejä…

Parasta Kalajoella on sen upea hiekkaranta.

Ja taianomaisessa maisemassa voi vaikkapas patikoida…

Kalajoen matkailu on noussut suureen suosioon…

On hotelleja, mökkejä, caravan paikkoja, teltta paikkoja…

Tämä runoilijatar mökkeili.

Tarjolla fiktiivisiä tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.

EN TAHDO KÄTKEÄ SISIMPÄÄNI ROHKAISUN KAUNIITA SANOJA.

Kun pöytälaatikot täyttyivät runoista. Päätin laittaa runot kansien väliin. 

Olen kirjoittanut mm. kauniin runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea.

Tunnelmallista lukumatkaa blogissani Runouden sävelin.

Olen tarinan kertoja.

On siis fiktiivisen tarinan aika.

Tarinan sijainti on Aurajoen suulla… Saaristomeren rannikolla.

Turun… naapureita ovat… Aura, Kaarina, Lieto, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Parainen, Pöytyä, Raisio ja Rusko…

Suunnatkaamme Pöytyän maalaismaisemiin.

Ja tarina menee tällä kertaa näin… olkaas hyvä…

Turun murteella: MAATILA

Olipa simmottos sit vaa kerran vai kummottos kaunis maatila.

Sinine tupa, ja hevoslaitumet.

Metsää ja pirtin uunist leijaileva pullan tuaksu.

Ja nii om mone muukki sanonu Maatilan

kyl mar sit vanha isäntä istus kiikkutualissas totesi

– Elämä o kovaa.

Sen pituine hän.

Tarinan opetus oli seuraavanlaine ja nii om mone muukki sanonu:

Elämä simmottos sit vaa o kovaa. nimpal mukavast

* * * * * *

MAATILA

Olipa kerran kaunis maatila.

Sininen tupa, ja hevoslaitumet.

Metsää ja pirtin uunista leijaileva pullan tuoksu.

Maatilan vanha isäntä istui kiikkutuolissaan todeten

– Elämä on kovaa.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Elämä on kovaa.

Blogia runouden pitää runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista. Viisaita sanoja. Ystäviään, läheisiään. Kissoja. Länkkäri leffoja. Hyvää kahvia ja punaista huulipunaa.

Ollen elokuvateattereiden, taidegallerioiden ja kirjastojen suurkuluttaja.

Super man on elokuvissa parhaillaan. Ajattelin piipahtaa joku kaunis päivä elokuvateatterissa.

Suloinen kissani Super man viitassaan.

KUN YHDEN TARINAN SAA PISTEESEEN… KUTSUU JO TOINEN TARINA TARTTUMAAN SULKAKYNÄÄN.

Esteri ja Irene

Olen tarinan kertoja… On siis tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt.

Esteri, 32. Kosmetologi. Parhaillaan kesälomaansa viettävä lady. Vaaleat hiukset. Sini taivaan väriset silmät ja punattu suu. Hän rakastaa muotia. Hän on aina perillä muotivirtauksissa. Muotinäytöksiä hän seuraa lähinnä virtuaalisesti. Hänellä on tosin unelma. Käydä Pariisissa ja muotinäytöksessä. Istua kahviloissa cappuccinolla ja nähdä Eiffelin torni. (Ja tämän unelman hän myös toteuttaa parin vuoden kuluttua). Hän on sinkku.

Irene, 33. Hänellä on kani. Rakas lemmikki. Hän asuu kerroksessa kolme. Kerrostalossa. Ydinkeskustassa. Helsingissä. Hänen naapuri Esteri asuu kerroksessa neljä. He ovat Esterin kanssa hyvät ystävättäret. Irene on kihloissa Masan kanssa. Masa on tavallinen suomalainen mies. Maha, ruskeat hiukset. Ja hän tykkää lojua sohvalla katsoen jääkiekkoa, jalkapalloa, että nyrkkeilyä Irenen kanssa. He eläytyvät urheiluun, kuin lähes kaikki. Urheilu menee tunteisiin.

Nyt kun olen esitellyt fiktiivisen tarinan henkilöt… On aika astua tarinaan.

KYLÄILEMÄSSÄ, KAHVIKUPPOSEN KERA NAAPURISSA on tarina nimeltään.

Esteri istuu Irenen luona, naapurissaan, pöydän äärellä. Kera kahvikupposen. Modernin, valkoisen sisustuksen keskellä.

– Minulla on ongelmia. Ne ovat totaalisesti eriä, kuin ihmisten normaalit ongelmat. Minun ongelmat ovat kuin Afrikan ongelmat. Köyhyys, kuumuus, nälänhätä. Verrattuna suloisen tuhansien järvien maamme ongelmiin. Syrjäytyminen, työttömyys. Niitä ei voi verrata edes tyypillisiin ihmisen ongelmiin.

– Vai niin, toteaa Irene, Esterin puhetulvaan.

– Jos on päihde ongelma, voi mennä AA:n. Minulla ei ole päihdeongelmaa. Tämä on monen, monen suomalaisen ongelma.

– Jos on syrjäytynyt ja yksinäinen. Voi mennä tapahtumiin, tutustua ihmisiin, astella ulos neljän seinän sisältä. Tämä suomalaisten ongelma, ei ole minun ongelmani.

– Jos on jalka poikki, sen voi kipsata. Ja jalka paranee. Jalkani on terve, voisin, vaikka kolmiloikkaa hypätä.

– Jos on työtön, voi hakea töitä. Minä, en ole työtön.

– Jos ei ole koulutusta, voi hakea kouluun. Minulla on parikin opiskeltua ammattia.

– Jos on kipeä ero, voi parsia riekaleisen sydämensä kasaan. Harsia repaleiset palaset kasaan. Tämä ei ole ongelmani

– Jos on lapseton, voi adoptoida Afrikasta raukan ja orvon. Tarjota hyvän elämän ja lähtökohdat elämään. Turvallisen elämän. Tämä ei ole minun ongelmani.

Ihmisen tyypillisiin ongelmiin on ratkaisu. Jos ongelmat tahtoo ratkaista. Aina on ulospääsy ja ratkaisu.

– Vai niin, Irene vastaa, Esterin puhetulvaan.

Esteri on kova juttelemaan. Puhelias papu pata. Hän ei saa sananvuoroa. Ellei puhu päälle.

– Koen, että minun ongelmiin, ei ole ratkaisua.

– No mitäs ne sinun ongelmat ovat? Irene kysäisee kesken Esterin lauseen.

– Esimerkiksi ujous, punastelu. Töissä pitäisi pitää luento. En voi mennä yleisön eteen.

– Jos ongelmaan ei ole ratkaisua. Ongelma on paha.

– Kirjoitin myös keittokirjan. Vaatii julkisuutta keittokirjan kirjoittaminen. Eihän muuten kukaan tiedä, että olen keittokirjan raapustellut.

– Olen liian ujo julkisuuteen.

– Mitäs jos alat pitää ujoutta, suloisena luonteenpiirteenä. Käyt pyörtymässä siellä yleisön edessä luennolla ja laitat pari senttiä puuteria, ettei punastelu näy. Eikö nuo ole pikku ongelmia. Ja kerro keittokirjastasi netissä.

– Ne aiheuttavat minulle tuskaa. En koe pieniksi ongelmiksi. Sanoinkuvailematonta kärsimystä.

–Saan ahdistuskohtauksia. Koen, kuin minut vietäisiin syyttömänä vankilaan tai ansaan joutunut eläin. Niin pahoja ahdistus kohtauksia.

–Tahdon, että minulla on tietoa, ei vain mielipiteitä. Jos en tiedä jotain, voin henkisesti pahoin.

– Erikoisia ongelmia. Ei tyypillisiä ihmisten ongelmia, vastaa ystävätär.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli. Etsi ongelmiin ratkaisu.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin