Tik tak tik tak tik tak tik tak
24.7.2025
+32
Aurinko nousee 3.49
Aurinko laskee 23.00
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tänään suunnataan Goalle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.
Ajankohtainen tai ajaton aihe, on lukeminen.
Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa. Ja se on lukeminen.
Blogissani runouden mm. runoutta. Luettavaa.
Mitäs suomalaiset lukevat?
Ihmiset lukevat tänä päivänä monenlaisia kirjoja.
Suosittuja ovat dekkarit. Kyllä kyllä. Agatha Christien dekkarit olivat suosittuja ja ovat edelleen. Myös tämän päivän dekkarit ovat suosittuja.
Nuoret lukevat elämänkertoja.
Tietokirjoista luetaan paljon ruokaan, terveyteen, työhön ja opiskeluun liittyviä kirjoja.
Suomalaiset lukevat keskimäärin 5,36 tuntia kirjoja viikossa.
Äänikirjapalveluiden suosio on kasvussa
Painetun kirjan suosio ei ole kadonnut.
Luetuimpien kirjojen tilastot julkaistaan yleensä vasta vuoden lopulla, joten tarkkaa listaa vuoden 2025 luetuimmista kirjoista ei ole vielä saatavilla.
Vuoden 2024 luetuin kirja Suomessa oli Satu Rämön ”Rakel”.
En ole lukenut (vielä).
Kolme neljästä suomalaisesta on ostanut kirjoja viimeisen vuoden aikana. Kirja on loistava lahja valinta, vaikkapas syntymäpäivä lahjaksi.
Mitä kirjaa suosittelen tänään. Mikä on suositukseni mökin laiturille luettavaksi, samalla varpaita veteen kastettavaksi. Tai lahjapakettiin käärittäväksi?
Yksi maailman myydyimmistä kirjoista on julkaistu yllättäen jo neljäsataa vuotta sitten. Se on espanjalaisen Miguel de Cervantesin Don Quijote.
Tänään kirjasuositukseni on Don Quijote.
Hän taistelee tuulimyllyjä vastaan.
Olen tarinan kertoja…
Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt.
Henni, 41. Hän viettää parhaillaan kesälomaa. Hän on leipuri. Lomallaan hän ei ole leiponut edes pullapitkoa. Sen hän on ostanut kaupasta. Hän on nukkunut pitkään. Leipurit heräävät aikaisin. Ja Henni on nauttinut helteistä mm. mökkeillen. Hän lukee paljon. Parhaillaan Henni lukee dekkaria. Sen voi lukea vain kerran. Jos toisen kerran luet, tiedät jo ratkaisun rikokseen. Hän on lakannut varpaansa punaiseksi, kutrinsa sävyttänyt vaalein raidoin. Silmät ovat taivaan siniset. Hän viettää viikonloppuna 20 vuotis hääpäiväänsä. Ja lapset ovat 11, 16 ja 19 vuotiaat. Arvokkaimmat asiat hänen elämässään. Hän ei fanita mitään.
Josefiina on myös kesälomalla. Nelikymppinen, muodikas daami. Hän on Ozzy Osbourne fani. Masentunut hänen pois menon johdosta. Ei ole koskaan tavannutkaan, mutta on kuin läheinen ystävä olisi kuollut Josefiinalta. Hän lukee paljon. Josefiina lukee lähinnä elämänkertoja. Rakastaa bebe leivoksia. Hyvää kahvia. Dalmatialaiskoiria ja rusetteja kutreissa.
Ja tarina alkaa. Tänään kirjoitustyyli on tekstiviesti keskustelu.
– Et voi säästää aikaa… mutta voit tuhlata ajan. Voit siirtää sieltä aikaa tänne ja käyttää paremmin aikaasi. Josefiina neuvoo Henniä, joka on kiireinen jopa kesälomallaan.
Henni on juuri tulossa mattoja pesemästä. Ihana mäntysuovan tuoksu leijailee ilmassa.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
Et voi säästää aikaa… mutta voit tuhlata aikasi. Voit siirtää sieltä aikaa tänne ja käyttää paremmin aikaasi.
Tänään teemana on aika… Tik tak tik tak tik tak
On aika syksyn, aika kesän, aika talven, aika kevään. Parhaillaan on heinäkuun aika.
On aika naurun, aika laulun.
On aika kyyneleiden.
On aika 1960-luvun, on aika 2025 vuoden.
Parhaillaan on aika torstain.
Aika auringonlaskun on tänään kello yksitoista, illalla.
Uusille lukijoille, vanha tarinani toistamiseen…
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
Olen tarinan kertoja. Ja tarina menee näin, olkaas hyvä.
Tarina on nimeltään
TIK TAK TIK TAK TIK TAK TIK TAK
Ensin tarinaa kerrotaan hipin suulla tämän jälkeen kellosepän suulla. He eivät juurikaan tunne toisiaan, mutta kohtaavat tarinassani.
Kohtaamme päivittäin ihmisiä, tuntemattomia, tämä tarina kertoo tällaisesta kohtaamisesta.
Kellosepänliikkeessä.
Tarinan hahmo: Hippi
Tarinan hahmo: Kelloseppä
Ja tarina alkaa.
Tarinaa kerrotaan hipin suulla, minä-muodossa…
Hippi
Sydämeni jäi 60-luvulle. Minulle aika pysähtyi tuohon aika kauteen. Olen hippi. Hipithän vaikuttivat voimakkaasti 1960-luvulla.
Vastustan sotaa, kapinoin keskiluokkaisia vastaan, ja konservatiiviset, no, niitä en ymmärrä lainkaan.
Aatteeni on sanomattakin selvää, rauhan aate. Kaulaani koristaa painava rauhanmerkki kaulakoru. Vaatteeni ovat kuin taiteilijan väripaletti.
Suvaitsevaisuus on elämäntapani.
Ja rakkaus, no sehän on vapaa. En ole naimisissa, sydämeni särkenyt, miksiköhän ?
(Koska runoilijat kirjoittavat rakkaudesta, tässä tarinassa ei ole kaunista rakkausrunoa, ei…)
Mikä on kampa ?
1970 hippi liike hiipui, kaikkialta, paitsi ei minun sydämestäni.
Hippiliike syntyi beatnik-liikkeen ja folkmusiikkipiirien pohjalta, Yhdysvalloissa. Ja musiikkimakuni, sanomattakin selvää hippimusaa. En kuuntele lainkaan muuta musiikkia, en ymmärrä top 10 listan päälle lainkaan, on kait se vitsi koko lista, kamalaa musiikkia ?
Mm. Janis Joplin on legenda.
Kutrejani koristaa Pocahontasista muistuttava hiuspanta.
Housuni ovat leveälahkeiset, hapsuineen, helmikoristellun vyön kera.
Väriä ja kuviota.
Solmuvärjätty paita.
Ei kiitos, olen todennut kengille. Jos on pakko kengät laittaa, ne olkoon sandaalit.
Vastustan kaikkea ja vain periaatteesta, lempisanontani on vastustan.
Pyöreät aurinkolasit kiikkuvat nokallani.
Luomu vegetaristi olen. Soija papuja ja tofua, näistä koostuu minun menuni.
Kestävä kehitys, yhteisöllisyys ja omavaraisuus tässä kolme minulle tärkeätä asiaa.
Osallistun mielenosoituksiin ja protestoin.
Hipit seisovat sanojensa takana, vaikkapa kannatan rotujen tasa-arvoa.
Suojelen äiti maatamme, luonnon suojelu on kaiken a ja o.
Koko maapallo huokaa saastevuoren alla, tehtaiden, jätteiden ja kemikaalien vuoksi, ihmisen johdosta.
Kierrätän. Hengitän raitista merituulta, ja en viihdy tietokoneen ääressä.
Koko maailma on mennyt nettiin, en minä.
Olen yksilöllinen.
Oman tien tallustelija.
Ja rakastan, kuinka rakastankaan, ja rakastan kaikkia.
Ja nykyfestarit, on kait ne vitsi, aivan pilalla, ainoa oikea festari on ollut Woodstock.
Soittelen kitaraa. Sukellan taiteisiin, niin runoihin kuin kuvataiteisiinkin.
Luovuuteni on valloillaan.
En omista autoa.
Ja olen frogelontti (huom ! runoilijatar keksi uuden sanan, frogelontti).
Nyt kun olen kertonut millainen olen, on aika kertoa, minne tahdon, tahdon tietenkin 1960 luvulle.
Kuulin huhun, että paikallinen kelloseppä on keksinyt aikakoneen.
Niinpä astelen hänen luokseen kelloseppä liikkeeseen.
– Se, että olen keksinyt aikakoneen on huhu, en ole keksinyt, kukaan ei ole koskaan keksinyt aikakonetta…
Ja tuskin tulee keksimäänkään. Mutta voin vaihtaa kelloosi patterit, kelloseppä toteaa.
Ja kello on 15.59.12 kelloseppä toteaa tarkan ajan.
Kelloseppä toteaa kellon ajasta sadasosa sekunnitkin, 12 sadasosa sekuntia, eikö helpommin olisi ollut todeta, että kello on siinä neljän kieppeillä.
Totean.
Vaihdatan kellooni patterit ja suuntaan kokkailemaan luomusta pöperöitä kotiini pettyneenä.
En päässyt aikakoneella 60-luvulle.
Ja nyt muutamme kerrontamuotoa, tarinaa kerrotaan kellosepän suulla. Minä-muodossa.
Kelloseppä
On arkista arkisempi työpäivä kellosepän liikkeessä.
Joka tasatuntein kellot lyövät samaan aikaan.
Olen tottunut kellon lyönteihin, ne eivät häiritse lainkaan minua.
Ja tikitys, siihenkin olen tottunut…
lukuisat kellot tikittävät tik tak tik tak…
Olen lempiammatissani.
Työnkuvaani kuuluu huoltaa ja korjata kelloja. Tietenkin myyn myös kelloja.
Työskentelen kello -ja koru liikkeessä.
Kädentaitoja tarvitaan kuin myös asiakaspalvelu taitoja.
Istuskelen työpöydän ääressä, käsitellen osia ja pienen pientä työkalua lähitarkkailuetäisyydeltä.
Ensiksi puran kellon, tarkistan osat. Tämän jälkeen puhdistan osat.
Jos tarvitsee, vaihdan uudet osat kelloon.
Pidän työajoista.
Kun hain kouluun, aikoinani, tiesin mihin kouluun tahdon, ja suoritin kello- ja mikromekaniikan perustutkinnon kelloalaan suuntautuen. Oppisopimuksella.
Palkkakin on ihan mukava, sillä elättää itsensä.
Olen oikealla alalla.
Sanonkin kaikille: kouluttautukaa alalle millä viihdytte, niin kuin minä viihdyn.
Rakastan työtäni.
Ja niin työpäiväni oli puolessa välissä, kun kellosepän liikkeeseen asteli asiakas.
– Olen kuullut huhuja, että olet keksinyt aikakoneen, asiakas totesi minulle.
Tämä on puhdas juoru, en ole keksinyt. Ihmiset puhuvat kaikenlaista.
Vaihdan asiakkaalle patterit kelloon ja toivotan hyvää päivän jatkoa.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli:
Tik tak tik tak tik tak tik tak…
Odotin kerran myöhässä olevaa junaa, aika oli pysähtynyt minulle, kerroin tästä tuttavalleni, ikä ihmiselle, harmaa hapselle, hän totesi minulle, ”elämä on kuin hiekkaa jota pidät kädessäsi, aika juoksee.” Ja minulle aika oli juuri pysähtynyt, odotinhan myöhässä olevaa junaa. Nyt tästä on parikymmentä vuotta, aika juoksee. Ja kohta siitä, kun kerroin tämän sinulle on kulunut parikymmentä vuotta.
tik tak tik tak tik tak tik tak
Voimme tehdä listan, mihin käytämme arvokasta aikaamme.
Käytämmekös aikaamme turhaan ? Voimme siirtää aikaa sieltä tänne… Ja viettää aikaamme paremmin.
tik tak tik tak tik tak tik tak
Muista aina lukijani, elämässä on myös
aika naurun,
aika raikuvan laulun…
mikään ei ole ikuista,
ei edes kyyneleet
aika naurun
aika iloisen rallatuksen,
laulun
Mitä siis upea lukija opit tarinat luettuasi ?
Opit … sitten kun aika on …
Runo
SITTEN KUN AIKA ON
SITTEN KUN AIKA ON
KUN AIKA ON
AIKA ON
ON
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
Samainen hippi, muistelee lomaansa Goassa, hippien suosimassa lomakohteessa.
LOMANI GOALLA on tarina nimeltään.
Tarinaa kerrotaan hipin suulla, minä-muodossa ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.
Olisin niin toivonut aikamatkan 1960-luvulle, hippien aikakaudelle.
Mutta kukaan ei ole keksinyt aikakonetta, joten pakkasin repun ja matkustin hippien suosimalle paikalle.
Askeleeni veivät Intiaan, tarkemmin sanottuna Goalle.
Leveitä rantoja ja historiaa.
Ja äärimmäisen kirjavaa väriloistoa, näistä oli Goa tehty.
Ihmisvilinää ja suitsukkeiden tuoksua, mikä pinttyi vaatteisiini.
Haju ei lähtenyt pesukoneessakaan vaatteistani.
Lehmiä, vailla karsinaa. Löytyi Goasta.
Rantoja oli monenlaisia. Oli aurinkotuoleja ja suosittuja vilkkaita rantoja. Myyjineen, kaupustelijoineen.
Sapuska oli mausteista, haarukoista ei ollut tietoakaan. Vaan sitä popsittiin käsin, joissain ravintoloissa oli kulhollinen vettä, että voi pestä kädet ruokailun jälkeen. Liiallista tulisuutta sai pois, syömällä leipää aterian yhteydessä, mutta tästä huolimatta tuntui, kuin tulenlieskat olisivat syöksyneet tulta huuliltani, kuin lohikäärmeellä konsanaan, tulista ruokaa nautittuani.
Taxilla matkustaminen oli halpaa, joten sillä menin rannoille, markkinoille, kyliin.
60 luvulla Goa oli reppureissaajien suosiossa eksotiikkansa vuoksi. Hippien paratiisiksikin kehuttu.
Aurinko paistoi, koko ajan ja merivesi oli lämmin.
Markkinoilla oli väenpaljous, tinkiminen kuului asiaan. Ostin huivin, minkä sitten solmin kutreilleni, näin sanoin, ei kiitos auringonpistokselle. Huivista tingin 80% hinnasta pois torilla.
Liikenne kaaos.
Palmuja, turkoosia vettä, rantabaareja. Näistä Goa oli tehty.
Helle. Ja helle oli ympäri vuoden.
Matka Goaan oli varsin pitkä, eikä suoralla lennolla perille pääse.
Vuorokauden matkustin, miltei kaksi.
Ja Goan lentokentälle astuessa tunnelma oli täysin eri, todellisuus oli täysin eri.
Kuuman kostea sää. Ihmisvilinä. Matkatavaroistani sain pitää kaksin käsin kiinni, ettei kukaan niitä ihmisvilinässä nappaa.
Parilla kympillä sai kahden hengen hotellihuoneen, suht edullista asuminen.
Lentoliput eivät puolestaan olleet halpoja.
Palolemin ranta tarjosi vajaat kaksi kilometriä valkoista hiekkaa.
Siellä vietin paljon aikaa.
Luksusta ranta ei tarjonnut, ei ei…
Intia ja Goa on likainen ja köyhä.
Goa on muuten Intian pienin osavaltio maa-alueeltaan.
Trooppisia rantoja, arkkitehtuuria. Näitä tarjosi Goa.
Mutta ajat ovat muuttuneet sitten 60 luvun, vuosittain lähes 8 miljoonaa turistia, matkailijoita, hienojakin hotelleja, skoottereita, äärimmäisen aggressiivisia matkamuistomyyjiä tarjosi
Pohjois-Goa,mistä aloitin matkani.
Osta tai… itket ja ostat… matkamuiston, tyyliin kaupittelevia kauppiaita, olivat muuttaneet Goan sitten hippien suosiman 60 luvun.
Ostin rihkaman kauppiaalta, ja itkin.
Joten jouduin todella etsimään hippielämää Goalta.
Pian huomasin, että kannattaa suunnata kulkunsa Etelä-Goalle.
Hippien rakastama Goa on vielä olemassa. Oli kuin olisin paratiisissa tepastellut, valkeahiekkaisella rannalla astellessani, Agondalla.
Autioita rantoja, vailla mitään palveluita, myyjiä.
Ja hiljaisella rannalla tassua toisen tossun eteen vieden kohtasin meditoivia ja joogaavia hippejä. Mitä lähdin etsimään.
Istuimme iltaa nuotion äärellä rannalla, kitaran soidessa.
Rauhaa ja rakkautta rakastavalle oli vielä paikka, ja se paikka oli Goa.
Rentoa kulttuuria, eristyneisyyttä ja luonnonkauneutta, näitä huusi sieluni, sydämein.
Ja näitä tarjosi Goa.
Agonda hiekkarannan löytäessäni, löysin etsimäni, kaipaamani.
Hiekkarannalla ei ollut juurikaan ketään.
Edullisia rantabungaloweja, tuoreita mereneläviä tarjoavia ravintoloita ja ennen kaikkea hippisieluiselle sopivaa rentoutta.
Olin löytänyt kaipaamani.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli.
On aika arjen, aika loman. Tarinassa oli loman aika, Goalla.
On aika heinäkuun
24.7.2025
kello 20.11
…..”Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
2 Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta
…
4 aika itkeä
ja aika nauraa,
aika on valittaa
ja aika tanssia,
5 aika heitellä kiviä
ja aika ne kerätä,
aika on syleillä
ja aika olla erossa,
6aika etsiä
ja aika kadottaa,
aika on säilyttää
ja aika viskata menemään,
7aika repäistä rikki
ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti
ja aika puhua”
…- Saar.
JOS olisi aikakone … mihin aikaan matkustaisit… upea blogini runouden lukijani ?????
Tämä runoilijatar suuntaisi rokokoohon.
Rokokoohon… 1700-luvulle… Rokokoon piirteitä ovat mukavuuden tavoittelu, sirous , eloisat ääriviivat, kaarevat linjat ja kevyt väriasteikko. Muistattekin ikkuna pielet rokokoossa. Kuin veistoksia ikkunan karmit. Todella kauniita.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin