Sädehtivää Aleksis Kiven päivää
10.10.2025
+7
Aurinko nousee 7.56
Aurinko laskee 18.13
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Aloitan blogimerkintäni kirjoittamalla Aleksis Kivestä… Onhan tänään Kiven pv. Tämän jälkeen runoni, että tarinoita. Olen tarinan kertoja. Päätän blogimerkintäni aikaan. Teemana on siis aika, viimeisessä tarinassani.
Kiven päivä on 10. lokakuuta. Tänään, siis.
Muistatkos 7 veljestä? Heidän nimet.
Suomenkieli alkoi kukoistaa 1800 luvun loppupuolella.
Alexis Stenvall, taiteilijanimeltään Aleksis Kivi.
Aleksis kivi syntyi Nurmijärvellä Palojoen kylässä lokakuussa 1834… Räätäli Erik Johan Stenvallin (1798−1866) ja Anna-Kristiina Hambergin (1793−1863) perheeseen. Perheessä oli ennestään kolme poikaa, Johannes, Emanuel ja Albert. Aleksilla oli myös sisar Agnes, joka kuoli vuonna 1851 vain 13-vuotiaana.
Aleksis Kivi oli kärsinyt koko ikänsä kivuista ja ruumiillisesta heikkoudesta ja hän sairasti lisäksi lavantaudin useampaan otteeseen. Kiven kunnossa tapahtui selvä käänne huonompaan keväästä 1870 alkaen, ja hän alkoi kärsiä muun muassa kovasta päänsärystä, sydänoireista, pahoinvointikohtauksista. Aleksis Kivi menehtyi vain 38-vuotiaana Tuusulan Syvälahdessa 31.12.1872. Aleksis Kivi haudattiin Tuusulaan.
Aleksis Kivi… kansalliskirjailija. Hänen teoksensa Seitsemän veljestä kohotettiin suomalaisen kulttuurin merkkiteokseksi. Aleksis Kiven päivää juhlitaan vuosittain 10. lokakuuta.
Muistatkos 7 veljestä? Heidän nimet.
Seitsemän veljestä henkilöt ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero.
Aleksis Kivi lähti Helsinkiin opiskelemaan vuonna 1846. Rahan puute pakotti Aleksis Kiven keskeyttämään koulunkäynnin. Hän oli kuitenkin lopulta ylioppilas 23 vuotiaana.
Aleksis Kiven äiti toivoi Aleksista pappia ja tämä oli hänen itsensäkin unelma. Toteutumaton unelma.
Seitsemästä veljeksestä on myös tehty elokuva… ja näyttämölläkin se on nähty…
Seitsemän veljestä on myös Novitan lanka… Äärimmäisen hyvä laatuinen…
Olettekos lukeneet… upeat blogini Runouden sävelin lukijat… Seitsemän veljestä kirjan ? Mitäs piditte?
Pitkään Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ensimmäinen lause kuului kirjallisuudenharrastajan knoppitietoihin…
Millä sanoilla Seitsemän veljestä alkaa?
”Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää…”
Sädehtivää Aleksis Kiven päivää, kaikille upeille blogini runouden lukijoille.
Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.
Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.
Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.
RAKKAUS
karu
taru
Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.
Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.
Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!
Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.
Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.
Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.
Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.
Luonnon näytelmästä olen runoillut.
Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.
Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.
Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.
Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.
Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.
ILLAT PIMENEVÄT JA LUKULAMPUT SYTTYVÄT. Kirjasuositukseni tarjoaa blogini runouden.
Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen ja taidegallerioiden suurkuluttaja.
Uusin runoteokseni on
Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä
Tätä edellinen kirja on
Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen
Tätä edellinen runoteokseni on
LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA
Tätä edellinen runokirja on nimeltään
Aamukasteinen lumpeenlehden lumo
Olen raapustellut myös lyhyen tekstin karavaanailusta kertovaan kirjaan, että matkailukirjaan.
Ja runoni on myös Rakkausrunot ry:n,20-vuotisen taipaleen juhlakirja Kuohuva koski kirjassa.
Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:
Kuun säteiden valaisema omena puun hohde
ja
Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:
Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset
että
runotaidenäyttelyn
Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen… kaikuen aavikon yli.
Blogini runouden on taidekanava. Ei päiväkirja. Kuulumisiani on harvoin, jos koskaan.
Olen ripotellut nonparelleja adjektiivien ylle. Viilaillut ja hionut verbejä. Letitellyt substantiiveja. Olen kirjoittanut kirjakieltä. Asiatekstiä. Että pitsisisiä lumihiutaleisia riimejä.
Olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen. Toisin sanoen monen monella tyylillä olen kirjoittanut.
Runouteni skaala on laaja. Olen raapustellut runon, jopa cappuccino kahvikupista.
Mutta rakkaus, romanttinen sellainen. Rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, kirjat kirjoittavat. Laulajat laulavat. Runoilijatar runoilevat. Taide maalarit, että näytelmät taiteilevat.
Olen kirjoittanut FIKTIIVISEN runon niin merenneitoja, kuin laivan hyljättynä hylkynä, kuin kotkanakin.
Tänään blogissani tarjolla kaunis runoni KAKSIKYMMENTÄKAKSI, 22, VUOTTA MYÖHEMMIN. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.
KAKSIKYMMENTÄKAKSI, 22, VUOTTA MYÖHEMMIN
kiireettömyys
kulta -ja hopeakoristeiset lanka vyyhdet
vaikeus vai vain menneiden haikeus
saavutukset
kahvimylly
koristeinen antiikkinen hylly
tunnelmallinen kynttilän valo
sydämessäni tulisen rakkauden palo
ylläin puhdas ylväys jalo
pitkän pirtinpöydän äärellä
rakkaimmat
pöydän ollessa koreimmillaan
perinneruokia
suussa sulavia höyryäviä uunivuokia
ruutuakkunalla kaunis kukka
krysanteemi
sädehtien
ikkunassa
hymyilevä pari mustavalkeassa hääkuvassa
lämpöisessä tuvassa
kulta -ja hopeakoristeiset lanka vyyhdet
kiireettömyys
Elias ja Linnea olivat suosituimpia nimiä viime vuonna, 2024.
Siispä tarinani kertoo heistä.
Tarina on fiktiivinen.
Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt.
Elias, 55. Automekaanikko, naimisissa. Kaksi aikuista lasta. Hän rakastaa sinistä lenkkiä, niin keittona, kastikkeena, uunimakkarana, kuin grillattunakin. Että leivän päällä ja salaateissa. Kaikissa muodoissaan, toisin sanoen. Sinistä lenkkiä, tuota, supi suomalaista vihannesta.
Hän on tottunut, että vaimo laittaa kaiken. Niin ruoan, kuin kodin kuin jopa sukat esille. Ei sentäs jalkaan asti, vai laittaakos sittenkin?
Hän on (kuvittele tähän jokin henkilö: Aleksis Kivi tai Arnold Schwarzenegger – kirjoitinkohan nimen oikein, kenties – tai James Hetfield tai kuka vain… Paula Koivuniemi… Antti Tuisku …. tai Bond)… James Bond fani. Tuoksu on tietenkin Bond. Musiikki on tietenkin Bondin tunnusmusiikki. Ja kaikki leffat on. Hänellä, ilman muuta.
Linnea, 45. Hammaslääkäri. Hän on ammatistaan huolimatta ihan mukava, kun sille päälle sattuu. Eliaksen vaimo. Hän tykkää touhuta, koti on siisti ja tyylikäs, ruoka katettu ja pyykit silitetty ja viikattu kaappiin. Pihan kukkapenkkikin on aina kitketty. Hän ei osaa olla paikallaan, vaan touhuaa koko ajan jotain pientä.
Ja tarina alkaa.
Se menee tällä kertaa näin.
Arki ilta TV n äärellä
On arkinen ilta. Ja pariskunta TV:n äärellä. Elias tuoksuu Bondilta. Upea tuoksu.
– Kyllä se vaan niin on että… Octopussy – mustekala on yli voimaisesti paras Bond. Roger Moore ainoa oikea Bond. Vanha kunnon Bond.
– Octopussy n ohjaaja on John Glen… Vuodelta 1983. Octopussyn tunnuskappaleen ”All Time High” laulaa Rita Coolidge. Hieno kappale, Elias toteaa.
– Uudet Bondit ovat läpeensä mätiä, vaimo jatkaa keskustelua.
– Et voi puhua negatiivisesti Bondeista. Bond on korkealla elämässäni. Otan avioeron, jos et ymmärrä Bondien päälle.
Vaimo säikähtää tätä kovin.
Hylkäämisen pelko hiipii pintaan.
Linnea pitää omana tietonaan, sen… että Bondit ovat pilalla. Hän ei kestä hylätyksi tulemisen tuskaa.
Vaimo kuivaa kyyneleitään ja jatkaa…
– Uusimmassa James Bond -elokuvassa on 007 No Time to Die… 2021, Daniel Craig oli Bond. Kukahan on seuraavan leffan Bond, James Bond?
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Tarinassani oli tavallinen arki ilta, kotosalla. TV n äärellä. Suurin osa elämästämme on arkea. Joten tee arjesta laadukasta.
Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika.
Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo toinen tarina, tarttumaan sulkakynään.
Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt.
Lotta, hän on nuorekas, aikuinen nainen. Blondi, kurvikas, kopisevissa punaisissa koroissaan. Hän on vaateliikkeessä töissä. Kivijalka liikkeessä, aikana jolloin kaikki on mennyt nettiin. Vaatteetkin ostetaan netistä. Hän on perillä muotiluomuksista. Hän rakastaa kahvia. Itse asiassa hän ei herää aamuisin ilman kahvia. Päivä kahvi on pakollinen, jopa ilta kahvi. Auto käy bensalla, hän käy kahvilla. Punattu suu. Botox posket ja piilolinssit, vihreät.
Verneri on maskuliininen. Mies. Hän ei välitä kahvista, silloin tällöin nauttii teetä, vihreää sellaista. Hänellä on leveät hartiat ja hän pukeutuu farkkuun, farkkupaitaan ja takkiin, myös.
Vernerin some on tarina nimeltään:
Lotan IG pursusi valokuvia hänestä ja Verneristä.
Hän kertoi kaikille, jopa kahvilassa tuntemattomalle rouvalle, että hän on tavannut Vernerin.
Vernerin somessa ei ole lainkaan Lotan kuvia.
Vernerin somessa on Ferrari, iso kalasaalis, jopa tee kuppi. Ja kuntosalin puntteja. Että rautaa.
Hän ei mainitse kenellekään tavanneensa Lottaa.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Käytä aikasi niiden ihmisten rakastamiseen, jotka rakastavat sinua.
Älä haaskaa aikaasi.
Ajasta voisi kirjoittaa pitkästikin.
Jatkakaamme teemalla: AIKA.
Olen tarinan kertoja…
Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt.
Henni, 41. Hän viettää parhaillaan kesälomaa. Mini tarinan ajankohta on helteinen, heinäkuu… Hän on leipuri. Lomallaan hän ei ole leiponut edes pullapitkoa. Sen hän on ostanut kaupasta. Hän on nukkunut pitkään. Leipurit heräävät aikaisin. Ja Henni on nauttinut helteistä mm. mökkeillen. Hän lukee paljon. Parhaillaan Henni lukee dekkaria. Sen voi lukea vain kerran. Jos toisen kerran luet, tiedät jo ratkaisun rikokseen. Hän on lakannut varpaansa punaiseksi, kutrinsa sävyttänyt vaalein raidoin. Silmät ovat taivaan siniset. Hän viettää viikonloppuna 20 vuotis hääpäiväänsä. Ja lapset ovat 11, 16 ja 19 vuotiaat. Arvokkaimmat asiat hänen elämässään. Hän ei fanita mitään.
Josefiina on myös kesälomalla. Nelikymppinen, muodikas daami. Hän on Ozzy Osbourne fani. Masentunut hänen pois menon johdosta. Ei ole koskaan tavannutkaan, mutta on kuin läheinen ystävä olisi kuollut Josefiinalta. Hän lukee paljon. Josefiina lukee lähinnä elämänkertoja. Rakastaa bebe leivoksia. Hyvää kahvia. Dalmatialaiskoiria ja rusetteja kutreissa.
Ja tarina alkaa. Tänään kirjoitustyyli on tekstiviesti keskustelu.
KIIRE
– Et voi säästää aikaa… mutta voit tuhlata ajan. Voit siirtää sieltä aikaa tänne ja käyttää paremmin aikaasi. Josefiina neuvoo Henniä, joka on kiireinen jopa kesälomallaan.
Henni on juuri tulossa mattoja pesemästä. Ihana mäntysuovan tuoksu leijailee ilmassa.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
Et voi säästää aikaa… mutta voit tuhlata aikasi.
Voit siirtää sieltä aikaa tänne ja käyttää paremmin aikaasi.
Tänään teemana on aika… Tik tak tik tak tik tak
On aika syksyn, aika kesän, aika talven, aika kevään. Parhaillaan on lokakuun aika.
On aika naurun, aika laulun.
On aika kyyneleiden.
On aika 1960-luvun, on aika 2025 vuoden.
Parhaillaan on aika perjantain.
Sädehtivää viikonloppua, siis. Kaikille upeille blogini runouden lukijoille.
Aika auringonlaskun on tänään kello 18.13.
Joskus elämän vastoinkäymiset. Tuska ja pettymykset, saavat meidät unohtamaan kaiken kauniin, kuin esimerkiksi auringonlaskut.
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
Olen tarinan kertoja. Ja tarina menee näin, olkaas hyvä.
Tarina on nimeltään
TIK TAK TIK TAK TIK TAK TIK TAK
Ensin tarinaa kerrotaan hipin suulla tämän jälkeen kellosepän suulla. He eivät juurikaan tunne toisiaan, mutta kohtaavat tarinassani.
Kohtaamme päivittäin ihmisiä, tuntemattomia, tämä tarina kertoo tällaisesta kohtaamisesta.
Kellosepänliikkeessä.
Tarinan hahmo: Hippi
Tarinan hahmo: Kelloseppä
Ja tarina alkaa.
Tarinaa kerrotaan hipin suulla, minä-muodossa…
Hippi
Sydämeni jäi 60-luvulle. Minulle aika pysähtyi tuohon aika kauteen. Olen hippi. Hipithän vaikuttivat voimakkaasti 1960-luvulla.
Vastustan sotaa, kapinoin keskiluokkaisia vastaan, ja konservatiiviset, no, niitä en ymmärrä lainkaan.
Aatteeni on sanomattakin selvää, rauhan aate. Kaulaani koristaa painava rauhanmerkki kaulakoru. Vaatteeni ovat kuin taiteilijan väripaletti.
Suvaitsevaisuus on elämäntapani.
Ja rakkaus, no sehän on vapaa. En ole naimisissa, sydämeni särkenyt, miksiköhän ?
(Koska runoilijat kirjoittavat rakkaudesta, tässä tarinassa ei ole kaunista rakkausrunoa, ei…)
Mikä on kampa ?
1970 hippi liike hiipui, kaikkialta, paitsi ei minun sydämestäni.
Hippiliike syntyi beatnik-liikkeen ja folkmusiikkipiirien pohjalta, Yhdysvalloissa. Ja musiikkimakuni, sanomattakin selvää hippimusaa. En kuuntele lainkaan muuta musiikkia, en ymmärrä top 10 listan päälle lainkaan, on kait se vitsi koko lista, kamalaa musiikkia ?
Mm. Janis Joplin on legenda.
Kutrejani koristaa Pocahontasista muistuttava hiuspanta.
Housuni ovat leveälahkeiset, hapsuineen, helmikoristellun vyön kera.
Väriä ja kuviota.
Solmuvärjätty paita.
Ei kiitos, olen todennut kengille. Jos on pakko kengät laittaa, ne olkoon sandaalit.
Vastustan kaikkea ja vain periaatteesta, lempisanontani on vastustan.
Pyöreät aurinkolasit kiikkuvat nokallani.
Luomu vegetaristi olen. Soija papuja ja tofua, näistä koostuu minun menuni.
Kestävä kehitys, yhteisöllisyys ja omavaraisuus tässä kolme minulle tärkeätä asiaa.
Osallistun mielenosoituksiin ja protestoin.
Hipit seisovat sanojensa takana, vaikkapa kannatan rotujen tasa-arvoa.
Suojelen äiti maatamme, luonnon suojelu on kaiken a ja o.
Koko maapallo huokaa saastevuoren alla, tehtaiden, jätteiden ja kemikaalien vuoksi, ihmisen johdosta.
Kierrätän. Hengitän raitista merituulta, ja en viihdy tietokoneen ääressä.
Koko maailma on mennyt nettiin, en minä.
Olen yksilöllinen.
Oman tien tallustelija.
Ja rakastan, kuinka rakastankaan, ja rakastan kaikkia.
Ja nykyfestarit, on kait ne vitsi, aivan pilalla, ainoa oikea festari on ollut Woodstock.
Soittelen kitaraa. Sukellan taiteisiin, niin runoihin kuin kuvataiteisiinkin.
Luovuuteni on valloillaan.
En omista autoa.
Ja olen frogelontti (huom ! runoilijatar keksi uuden sanan, frogelontti).
Nyt kun olen kertonut millainen olen, on aika kertoa, minne tahdon, tahdon tietenkin 1960 luvulle.
Kuulin huhun, että paikallinen kelloseppä on keksinyt aikakoneen.
Niinpä astelen hänen luokseen kelloseppä liikkeeseen.
– Se, että olen keksinyt aikakoneen on huhu, en ole keksinyt, kukaan ei ole koskaan keksinyt aikakonetta…
Ja tuskin tulee keksimäänkään. Mutta voin vaihtaa kelloosi patterit, kelloseppä toteaa.
Ja kello on 15.59.12 kelloseppä toteaa tarkan ajan.
Kelloseppä toteaa kellon ajasta sadasosa sekunnitkin, 12 sadasosa sekuntia, eikö helpommin olisi ollut todeta, että kello on siinä neljän kieppeillä.
Totean.
Vaihdatan kellooni patterit ja suuntaan kokkailemaan luomusta pöperöitä kotiini pettyneenä.
En päässyt aikakoneella 60-luvulle.
Ja nyt muutamme kerrontamuotoa, tarinaa kerrotaan kellosepän suulla. Minä-muodossa.
Kelloseppä
On arkista arkisempi työpäivä kellosepän liikkeessä.
Joka tasatuntein kellot lyövät samaan aikaan.
Olen tottunut kellon lyönteihin, ne eivät häiritse lainkaan minua.
Ja tikitys, siihenkin olen tottunut…
Lukuisat kellot tikittävät tik tak tik tak…
Olen lempiammatissani.
Työnkuvaani kuuluu huoltaa ja korjata kelloja. Tietenkin myyn myös kelloja.
Työskentelen kello -ja koru liikkeessä.
Kädentaitoja tarvitaan kuin myös asiakaspalvelu taitoja.
Istuskelen työpöydän ääressä, käsitellen osia ja pienen pientä työkalua lähitarkkailuetäisyydeltä.
Ensiksi puran kellon, tarkistan osat. Tämän jälkeen puhdistan osat.
Jos tarvitsee, vaihdan uudet osat kelloon.
Pidän työajoista.
Kun hain kouluun, aikoinani, tiesin mihin kouluun tahdon, ja suoritin kello- ja mikromekaniikan perustutkinnon kelloalaan suuntautuen. Oppisopimuksella.
Palkkakin on ihan mukava, sillä elättää itsensä.
Olen oikealla alalla.
Sanonkin kaikille: kouluttautukaa alalle millä viihdytte, niin kuin minä viihdyn.
Rakastan työtäni.
Ja niin työpäiväni oli puolessa välissä, kun kellosepän liikkeeseen asteli asiakas.
– Olen kuullut huhuja, että olet keksinyt aikakoneen, asiakas totesi minulle.
Tämä on puhdas juoru, en ole keksinyt. Ihmiset puhuvat kaikenlaista.
Vaihdan asiakkaalle patterit kelloon ja toivotan hyvää päivän jatkoa.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli:
Tik tak tik tak tik tak tik tak…
Odotin kerran myöhässä olevaa junaa, aika oli pysähtynyt minulle, kerroin tästä tuttavalleni, ikä ihmiselle, harmaa hapselle, hän totesi minulle, ”elämä on kuin hiekkaa jota pidät kädessäsi, aika juoksee.” Ja minulle aika oli juuri pysähtynyt, odotinhan myöhässä olevaa junaa. Nyt tästä on kolmekymmentä vuotta, aika juoksee. Ja kohta siitä, kun kerroin tämän sinulle on kulunut kolmekymmentä vuotta.
tik tak tik tak tik tak tik tak
Voimme tehdä listan, mihin käytämme arvokasta aikaamme.
Käytämmekös aikaamme turhaan ? Voimme siirtää aikaa sieltä tänne… Ja viettää aikaamme paremmin.
tik tak tik tak tik tak tik tak
Muista aina lukijani, elämässä on myös
aika naurun,
aika raikuvan laulun…
mikään ei ole ikuista,
ei edes kyyneleet
aika naurun
aika iloisen rallatuksen,
laulun
Mitä siis upea lukija opit tarinat luettuasi ?
Opit … sitten kun aika on …
Runo
SITTEN KUN AIKA ON
SITTEN KUN AIKA ON
KUN AIKA ON
AIKA ON
ON
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak tik tak
Samainen hippi, muistelee lomaansa Goassa, hippien suosimassa lomakohteessa.
LOMANI GOALLA on tarina nimeltään.
Tarinaa kerrotaan hipin suulla, minä-muodossa ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.
Olisin niin toivonut aikamatkan 1960-luvulle, hippien aikakaudelle.
Mutta kukaan ei ole keksinyt aikakonetta, joten pakkasin repun ja matkustin hippien suosimalle paikalle.
Askeleeni veivät Intiaan, tarkemmin sanottuna Goalle.
Leveitä rantoja ja historiaa.
Ja äärimmäisen kirjavaa väriloistoa, näistä oli Goa tehty.
Ihmisvilinää ja suitsukkeiden tuoksua, mikä pinttyi vaatteisiini.
Haju ei lähtenyt pesukoneessakaan vaatteistani.
Lehmiä, vailla karsinaa. Löytyi Goasta.
Rantoja oli monenlaisia. Oli aurinkotuoleja ja suosittuja vilkkaita rantoja. Myyjineen, kaupustelijoineen.
Sapuska oli mausteista, haarukoista ei ollut tietoakaan. Vaan sitä popsittiin käsin, joissain ravintoloissa oli kulhollinen vettä, että voi pestä kädet ruokailun jälkeen. Liiallista tulisuutta sai pois, syömällä leipää aterian yhteydessä, mutta tästä huolimatta tuntui, kuin tulenlieskat olisivat syöksyneet tulta huuliltani, kuin lohikäärmeellä konsanaan, tulista ruokaa nautittuani.
Taxilla matkustaminen oli halpaa, joten sillä menin rannoille, markkinoille, kyliin.
60 luvulla Goa oli reppureissaajien suosiossa eksotiikkansa vuoksi. Hippien paratiisiksikin kehuttu.
Aurinko paistoi, koko ajan ja merivesi oli lämmin.
Markkinoilla oli väenpaljous, tinkiminen kuului asiaan. Ostin huivin, minkä sitten solmin kutreilleni, näin sanoin, ei kiitos auringonpistokselle. Huivista tingin 80% hinnasta pois torilla.
Liikenne kaaos.
Palmuja, turkoosia vettä, rantabaareja. Näistä Goa oli tehty.
Helle. Ja helle oli ympäri vuoden.
Matka Goaan oli varsin pitkä, eikä suoralla lennolla perille pääse.
Vuorokauden matkustin, miltei kaksi.
Ja Goan lentokentälle astuessa tunnelma oli täysin eri, todellisuus oli täysin eri.
Kuuman kostea sää. Ihmisvilinä. Matkatavaroistani sain pitää kaksin käsin kiinni, ettei kukaan niitä ihmisvilinässä nappaa.
Parilla kympillä sai kahden hengen hotellihuoneen, suht edullista asuminen.
Lentoliput eivät puolestaan olleet halpoja.
Palolemin ranta tarjosi vajaat kaksi kilometriä valkoista hiekkaa.
Siellä vietin paljon aikaa.
Luksusta ranta ei tarjonnut, ei ei…
Intia ja Goa on likainen ja köyhä.
Goa on muuten Intian pienin osavaltio maa-alueeltaan.
Trooppisia rantoja, arkkitehtuuria. Näitä tarjosi Goa.
Mutta ajat ovat muuttuneet sitten 60 luvun, vuosittain lähes 8 miljoonaa turistia, matkailijoita, hienojakin hotelleja, skoottereita, äärimmäisen aggressiivisia matkamuistomyyjiä tarjosi Pohjois-Goa,mistä aloitin matkani.
Osta tai… itket ja ostat… matkamuiston, tyyliin kaupittelevia kauppiaita, olivat muuttaneet Goan sitten hippien suosiman 60 luvun.
Ostin rihkaman kauppiaalta, ja itkin.
Joten jouduin todella etsimään hippielämää Goalta.
Pian huomasin, että kannattaa suunnata kulkunsa Etelä-Goalle.
Hippien rakastama Goa on vielä olemassa. Oli kuin olisin paratiisissa tepastellut, valkeahiekkaisella rannalla astellessani, Agondalla.
Autioita rantoja, vailla mitään palveluita, myyjiä.
Ja hiljaisella rannalla tassua toisen tossun eteen vieden kohtasin meditoivia ja joogaavia hippejä. Mitä lähdin etsimään.
Istuimme iltaa nuotion äärellä rannalla, kitaran soidessa.
Rauhaa ja rakkautta rakastavalle oli vielä paikka, ja se paikka oli Goa.
Rentoa kulttuuria, eristyneisyyttä ja luonnonkauneutta, näitä huusi sieluni, sydämein.
Ja näitä tarjosi Goa.
Agonda hiekkarannan löytäessäni, löysin etsimäni, kaipaamani.
Hiekkarannalla ei ollut juurikaan ketään.
Edullisia rantabungaloweja, tuoreita mereneläviä tarjoavia ravintoloita ja ennen kaikkea hippisieluiselle sopivaa rentoutta.
Olin löytänyt kaipaamani.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli.
On aika arjen, aika loman. Tarinassa oli loman aika, Goalla.
On aika lokakuun
10.10.2025
…..”Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
2 Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta
…
4 aika itkeä
ja aika nauraa,
aika on valittaa
ja aika tanssia,
5 aika heitellä kiviä
ja aika ne kerätä,
aika on syleillä
ja aika olla erossa,
6aika etsiä
ja aika kadottaa,
aika on säilyttää
ja aika viskata menemään,
7aika repäistä rikki
ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti
ja aika puhua”
…– Saar.
JOS olisi aikakone … mihin aikaan matkustaisit… upea blogini runouden lukijani ?????
Tämä runoilijatar suuntaisi rokokoohon.
Rokokoohon… 1700-luvulle… Rokokoon piirteitä ovat mukavuuden tavoittelu, sirous , eloisat ääriviivat, kaarevat linjat ja kevyt väriasteikko. Muistattekin ikkuna pielet rokokoossa. Kuin veistoksia ikkunan karmit. Todella kauniita.
Mitä juuri sanoinkaan. Voimme siirtää sieltä aikaa tänne. Ja käyttää arvokkaammin aikamme.
Tiimalasin hiekka juoksee…
Aikaa ei voi pysäyttää. Mutta sitä voi vaalia.
”Aika aikaansa kutakin…” On joku viisas joskus todennut.
Tämä tarkoittaa sitä, että… jokaiselle asialle on oma sopiva hetkensä, ja joskus on odotettava, ennen kuin jotain voidaan tehdä tai tapahtuu. Sananlasku voi myös viitata siihen, että kun jokin tilanne on ohi tai asia käsitelty, sille ei voi enää tehdä mitään, ja on hyväksyttävä sen päättyminen.
Aika on olemassaolon ja tapahtumien jatkuvaa ilmeisen peruuttamatonta etenemistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta. Tätä on aika… siis…
Yksikkö on sekunti.
Varhaisia kelloja ovat esimerkiksi aurinkokello, vesikello, tiimalasi ja kynttiläkello. Aurinkokello näyttää ajan Auringon luomasta varjosta silloin kun Aurinko paistaa. Vesikellossa vesi valuu astian reiästä ulos tietyssä ajassa, tiimalasissa hiekka. Kynttiläkellossa ajan kulumisen näkee palavan kynttilän korkeudesta.
Näin historian havinassa muinoin. Ja olipas vielä tänä päivänäkin, tarinani kellosepän liikkeessä myynnissä aurinkokello.
Jos joku sanoo sinulle
– hetkinen
kaunkos se onkaan :) ?
Aika ei tunnu kuluvan aina ja kaikille samaa tahtia.
Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan aika-avaruus kaareutuu, ja painovoima vaikuttaa ajan kulumiseen. Voimakkaassa painovoimakentässä aika kuluu hitaammin. Jos lähdet mukavalle lomalle. Niin luksus hotelli mieluummin laaksosta kuin kukkulalta. Tämän teorian mukaan.
Subjektiiviseen aikaan liittyy käsityskyky siitä, mitä juuri tapahtui ja ennakointi siitä, mitä tulee tapahtumaan. Ja tämähän ei perustu aisteihimme. Se on jossakin syvällä tajunnassamme. Ajantajua ei ole pystytty paikantamaan mihinkään tiettyyn aivojen osaan. Muistaakseni näin…
Vuoden ajat toistuvat.
Oi, kuinka rakastankaan vuoden aikoja.
Onko tulevaisuus vanhan toistoa? Kenties, kenties ei.
Joskus sekuntikin voi tuntua ikuisuudelta.
Minkä esimerkin nyt keksisin…
No, vaikkapas karhun kanssa kasvotusten. Varmasti aika pysähtyy ja sekuntti on pitkä.
Tai vanhaa valokuva albumia selatessa, mihin aika on kadonnut. Aika kulunut vaihdilla.
Aika juoksee.
Tavallisiin asioihin. Automatkoihin, bussimatkoihin, ruoanlaittoon ja liikuntaan, kuluu runsaasti aikaa.
Nukkumiseen kuluu valtavasti aikaa.
Loppujen lopuksi on jokaisen ihmisen oma asia, mihin aikansa käyttää… ”hyödyllisesti”, tai ”hyödyttömästi”, tärkeintä on se, että nauttii vapaa-ajastaan.
Opiskeletko, upea blogini runouden lukija?
Et… hyppää seuraavan lauseen yli.
Kyllä… Ajanhallinta on opiskelussa keskeistä. Tehoton ajankäyttö on usein syynä opintojen junnaamiseen, turhautumisentunteisiin ja motivaatiopulaan. Tiesitkös tämän. Tehokas ajan käyttö, mikäs muukaan.
Mihin käytät aikaasi?
Kuluuko johonkin yllättävän vähän tai paljon aikaa?
Käytitkö aikaa sinulle merkityksellisiin ja tärkeisiin asioihin?
Millä tavalla elämäntilanteesi vaikuttaa tämänhetkiseen ajankäyttöösi?
Mihin haluaisit käyttää enemmän aikaa ja mihin vähemmän?
Siirrä sieltä tuonne aikaa.
Käyt kävellen kaupassa. Puolituntia matkaan… Kaupassa shoppailu… Toinen puolituntia. Ja kauppakassien muulina raahaminen 45 minuuttia.
Jos tahdot soittaa pianoa. Siirrä kauppareissusta aikaa pianon soittoon.
Tilaa kaupasta ruoat kotiin. Siinä säästyy jo vajaa pari tuntia.
Ja voit antaa pianon soida sulo säveliään.
Kun telkkarin kerran avaa, sitä on vaikea sulkea.
Etenkin kun katsot sarjoja, joihin olet koukussa.
Tästä voi napsaista aikaa, sieltä tuonne.
Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin