Suurenmoista, että löysit blogiini runouden

14.10.2025

+6

Aurinko nousee 8.08

Aurinko laskee 17.59

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Joku on juuri herännyt, huomenta. Toinen nauttii marmeladi leipää, kera aamiais kahvikupposen, hei vain. Kolmas on tullut juuri töistä, huomenta, huomenta. Oletpa sitten astunut mistä tahansa blogiini Runouden sävelin. Olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla, runoudella.

ON AIKA RIPUSTAUTUA HEIJASTIMIIN, KUIN JOULUKUUSI JOULUNA KORISTEISIIN TAI TÄMÄ RUNOILIJATAR KORUIHIN.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.

Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.

Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.

RAKKAUS

karu

taru

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.

Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.

Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!

Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.

Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.

Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.

Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.

Luonnon näytelmästä olen runoillut.

Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.

Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.

Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.

Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.

Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.

ILLAT PIMENEVÄT JA LUKULAMPUT SYTTYVÄT. Kirjasuositukseni tarjoaa blogini runouden.

Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

Uusin runoteokseni on

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä

Tätä edellinen kirja on

Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runoteokseni on

LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA

Tätä edellinen runokirja on nimeltään

Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen raapustellut myös lyhyen tekstin karavaanailusta kertovaan kirjaan, että matkailukirjaan.

Ja runoni on myös Rakkausrunot ry:n,20-vuotisen taipaleen juhlakirja Kuohuva koski kirjassa.

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:

Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:

Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset

että

runotaidenäyttelyn

Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen… kaikuen aavikon yli.

Blogini runouden on taidekanava. Ei päiväkirja. Kuulumisiani on harvoin, jos koskaan.

Olen ripotellut nonparelleja adjektiivien ylle. Viilaillut ja hionut verbejä. Letitellyt substantiiveja. Olen kirjoittanut kirjakieltä. Asiatekstiä. Että pitsisisiä lumihiutaleisia riimejä.

Olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen. Toisin sanoen monen monella tyylillä olen kirjoittanut.

Runouteni skaala on laaja. Olen raapustellut runon, jopa cappuccino kahvikupista.

Mutta rakkaus, romanttinen sellainen. Rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, kirjat kirjoittavat. Laulajat laulavat. Runoilijatar runoilevat. Taide maalarit, että näytelmät taiteilevat.

Olen kirjoittanut FIKTIIVISEN runon niin merenneitoja, kuin laivan hyljättynä hylkynä, kuin kotkanakin.

Tänään tarjolla uusi runoni KATUVALOJEN LOISTE. Ja kaunis runo menee näin … Olkaas hyvä.

KATUVALOJEN LOISTE

polkua reunustavat katuvalot

kaupungin mökit, tuvat, talot

täyttyvät

odotuksen huumasta

suupielet cappuccinosta kuumasta

naisen

jäämättä sinne

minne ei enää kuulu

aavistus lilan sävyä

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

että oi, niin makeaa

polkua reunustavat katuvalot

kaupungin mökit, tuvat, talot

naisen askeleet loittonevat

luota talon

valaisee kuu valon

sydämessään

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

että oi, niin makeaa

mutta ei sakeaa

aavistus lilan sävyä

hän on vapaa

vapauden kietoutuessa

huoliin

kuka ties

amorin nuoliin

mutta vain aavistus

lilaa sävyä

kulmissaan

punaa huulissa

askeleet uusissa

tuulissa

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

aamunkoita

Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika. Fiktiivisen sellaisen.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on …

Olivia, 33. Hortonomi, viher peukalo, toisin sanoen.

Hän on on/off suhteessa Taavetin, 34 kanssa. On ollut jo viisitoista, 15, vuotta.

Hänellä on mallorcandoggi. Hänen paras ystävänsä.

Hän käyttää kalliita tennareta ja pukeutuu sporttisesti. Sporttisuus on muodissa parhaillaan. Olivian tyyli on sporttinen, oli muotia tai ei. Hiukset ovat ponihännällä. Silmälasit kiikkuvat nokalla. Ja kynnet ovat hillityn ruskean lakan väriset. Hän ei ole erityisen urheilullinen. Viihtyy vain, parhaillaan lenkkareissa, kalliissa sellaisissa. Neljä sataa euroa Olivia köyhtyi viime kenkä parista. Hänen urheilu muotonsa on tanssi. Ja hän käy harvakseltaan tanssitunneilla. Ei mene, jos sataa vettä tai on kiireitä.

Hänellä on veli, läheinen ja rakas. Sisko, etäinen. Ja eläkkeellä olevat vanhemmat.

Hän käy tansseissa paljon. Vapaa ajallaan. Tanssiaskelin hän etenee elämänsä poluilla. Ylä ja ala mäessä. Kaarteissa, suorilla ja mutkaisilla hiekkateillä.

Hän on realisti. Hän näkee asiat, kuin asiat ovat. Ei optimisti, ei pessimisti, mikä syövyttää ihmisen.

Vain hän tietää, mikä hänelle hänen elämässään on parasta.

Taavetti, 34. Koulutukseltaan sovellussuunnittelija. Alalla ei ole töitä. Hän työskentelee kuorma-auton kuljettajana.

Hän rakastaa jauheliha kastiketta.

Ja lukee paljon. Kirja suositus Taavetilla on Sinuhe egyptiläinen.

Hän on suurperheestä. Kymmenen, 10, sisarusta. Ja vanhat vanhemmat.

Hänen paras ystävänsä on mallorcandoggi.

Hän rakastaa Espanjaa. Missä viettää aina lokakuun, pimeimmän ja ankeimman vuoden ajan suloisessa tuhansien järvien maassamme (hän on Espanjassa).

Hänellä on suuri suku. Sukurakas mies on Taavetti.

Hän pukeutuu lenkkareihin ja sporttisesti. Hän harrastaa myös urheilua.

Hän on 197cm pitkä. Ruskeat hiukset, siniset silmät.

Viime lenkkari parista hän köyhtyi 9 euroa.

Taavetti on siisti, saunoo paljon. Ja vaatteet ovat puhtaat, hampaat kiiltävät. Jopa korvantaustat hehkuvat puhdasta pintaa. Siisti mies, siis. Hän jopa imuroi. Että koti kiiltää. Yleensä Olivia tosin siivoaa.

Mainio, 4. Mallorcandoggi

Alkuperä maa on Taavetin rakastama Espanja.

Suloisessa tuhansien järvien maassa on 22 mallorcandoggia. Mainio on 23.

Rodun syntyaika 1710–1720-luku.

Historian havinassa oli mm. härkätaistelussa ja paimennuksessa. Oli myös kodin vahtikoira. Muinoin.

Nykyisin seurakoira.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Siis…. ca de bou, dogo mallorquín, perro dogo mallorquín, perro de presa mallorquín, Majorca Mastiff, dogue de Majorque, Mallorca-Dogge, mallorca dogi, Mallorquin Mastiff, Majorcan Bulldog, Mallorquin Bulldog… Noin muutaman lempinimen mainitakseni.

Nimensä mukaisesti on kotoisin Mallorcalta. Oi, kuinka Taavetti rakastaakaan Mallorcaa. Hän on käynyt Mallorcalla seitsemän kertaa. Ja Playa del Inglesissä viisi, 5, kertaa. Muualle Taavetti ei lomalla suuntaakkaan.

Hän tietää, että hotelli on hyvä, missä hän on käynyt. Joten hän varaa samaan viihtyisään hotelliin huoneen.

Mainio on voimakas ja jonkin verran pitkänomainen rakenne, koiralla on. Turkki on hiekanruskea.

Hän pärjää hyvin koiranäyttelyissä, sillä osallistujia on niin vähän ;)

Mainio on vahva ja sitkeä.

Kunnioittaa Taavettia ja Oliviaa.

Pitää olla varovainen tuntemattomia koiria kohdatessa. Mainion kanssa.

Mainio on älykäs koira, joka vaatii Olivialta ymmärrystä ja taitoa. Kovia otteita ei saa käyttää koulutuksessa, sillä se aiheuttaa harmia. Totta vie…

Pentu iästä Taavetti on kouluttanut positiivisesti käyttäytymään hyvin (niin naksuttimella, kuin herkku palkinnoilla, kuin kehuilla).

Mainio vaatii pitkiä lenkkejä. Taavetti on sporttinen, joten lenkkeilee koiran kanssa päivittäin. Ja pitkiä lenkkejä.

Tottelevaisuuskoulutukseen ja -kisoihin osallistuminen on hyvä tapa työskennellä mallorcandoggin kanssa. Näihin Mainio on tietenkin osallistunut.

Ja millainen luonne Mainio on… No… Mainio on… Itsevarma, lojaali. Hiljainen ja rohkea.

Ja tarina alkaa.

Se menee tällä kertaa näin.

ON/OFF SUHDE on tarina nimeltään

Taavetin ja Olivian on/off suhde… on… off tilassa.

Taavetti on Mallorcalla.

Hän pakkailee laukkuaan ruskettuneena. Loma sisälsi rannalla ruskettumista. Uima-altaita, palmuja ja tuttua kaavaa.

Taavetti päättää aloittaa espanjan kielen kurssin. Kotiin päästyään.

Taavetti lähtee paluu matkalle suloiseen tuhansien järvien Suomeen.

Olivia on elänyt arkeaan. On syyskukkien, mm. kanervien aika. Pikku hiljaa joulukukat astuvat kuvioon. Hän työskentelee hortonomina.

Heidän pienellä maatilallaan on kesäisin häikäisevän upea puutarha. Häikäisevän upea kukkaloisto.

Olivialla ei ollut lomaa. Siksi hän ei lähtenyt Mallorcalle. Hän rakastaa palmuja, uima-altaita ja Espanjaa. Mutta hänestä on mukava mennä uuteen kohteeseen. Ei aina samaan – hyväksi todettuun, viihtyisään – hotelliin. Ja kaiken lisäksi suhde on… off tilassa.

Olivialla ja Taavetilla on ollut on/off suhde 15 vuotta.

Olivia palaa pitkältä lenkiltä Mainion kanssa kotiinsa.

Taavetti on palannut sillä aikaa kotiin.

Hän tervehtii iloisesti niin … Oliviaa, kuin Mainiotakin.

Ja on/off suhde on jälleen… on tilassa.

Olivia saa tuliaisia: hajuvettä, suklaata, ruusuja, ja lukuisista eri kukista tehdyn kukkakimpun. Leningin, että korvakorut, timanttiset.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Olivia oli sitä mieltä, että vain hän tietää, mikä on hänelle parasta, ei kukaan muu.

Vain sinä – upea blogini runouden lukijani – tiedät, mikä sinulle on parasta, elämässäsi.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin