Runouden sävelin
29.11.2025
+4
Aurinko nousee 9.42
Aurinko laskee 14.30
Lumi suli, saas nähdä
saadaanko valkea joulu,
toivottavasti.
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Kirjoitin pitkään runoutta pöytälaatikkoon. Ja, kun laatikot pursusivat runoutta, päätin laittaa runot kansien väliin.
EN TAHDO KÄTKEÄ SISIMPÄÄNI ROHKAISUN KAUNIITA SANOJA.
BLOGIA RUNOUDEN… PITÄÄ RUNOILIJATAR, JOKA ON KIRJOITTANUT MM. KAUNIIN RUNOTEOKSEN SÄDEHTIVIÄ LUMIHIUTALEITA, KIMALTELEVIA JÄITÄ. NAINEN, JOKA RAKASTAA KAIKKEA KAUNISTA. KISSOJA. YSTÄVIÄÄN, LÄHEISIÄÄN. VIISAITA SANOJA, HYVÄÄ KAHVIA. LÄNKKÄRI LEFFOJA JA PUNAISTA HUULIPUNAA. OLLEN ELOKUVATEATTEREIDEN, KIRJASTOJEN JA TAIDEGALLERIOIDEN SUURKULUTTAJA.
Rakastan joulua.
Tänään blogissani runouden… jouluinen tarina, jopa hattarainen.
Olen kirjoittanut monen monenlaisella tyylillä. Jopa karmivan tarinan. Rakkaus tarinan. Toivoa hehkuvan tarinan. Tavallisen tarinan arjesta. Tänään hempeä tarina… Oi, niin upean jouluinen.
Olen ripotellut nonparelleja pluskvamperfektien päälle, olen kuorruttanut verbejä, olen viilaillut, punonut sekä letittänyt adjektiiveja. Olen kirjoittanut asiatekstiä, että riimejä… olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, toisin sanoen monen moista kirjoitustyyliä.
Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:
Kuun säteiden valaisema omena puun hohde
ja
Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:
Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset
että runotaidenäyttelyn
Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen… kaikuen aavikon yli.
Viihdy runouden ja fiktiivisten tarinoiden parissa, blogissani Runouden sävelin.
Voit seurata jouluvalmistelujani blogissa Runouden sävelin.
Joulu on hurmaavaa aikaa.
Olen tarinan kertoja… on siis fiktiivisen tarinan aika.
Fiktiivinen (joulun hohtoisen hempeä) tarina menee tällä kertaa näin.
Alkusanat tarinaan:
Kuinka joulupukille kasvoi pitkä parta?????
Se kasvoi samalla, kun tarinan henkilöt ratkoivat sanaristikkoa… he miettivät sanaristikkoa kauan, kauan, kauan…
P on viimeinen sanaristikon sanan kirjain…
Ja sanaa mietittiin…
ja mietittiin…
Joulupukin parta kasvoi ja kasvoi…
Ja ristikkotehtävän sanaa mietittiin ja mietittiin … kauan…
Aika kului… sanaristikon sanaa pohtiessa… miettiessä…
Aika kului ja kului ja joulupukin parta kasvoi… sanaristikon sanaa miettiessä.
Tarina:
SANARISTIKKO
Tarina kertoo seitsenkymmenvuotiaasta avioparista, jolla yhteistä taivalta takanaan 45 vuotta.
Safiirihääpari asustelee Ivalossa.
Ivalon halki virtaa jo 1800-luvulla kuuluisaksi tullut kultajoki, länsilounaasta, Ivalojoki toisin sanoen. Tulva keväinä joki nousee yli äyräidensä, saartaen jokivarressa sijaitsevia taloja. Tarinan miniä asustelee Ivalojoen varrella. Tarinan henkilöt eivät.
Ivalosta löytyy lentokenttä, kerran vuonna 1986 tarinan pariskunta lensi Helsinkiin lomalle. Muuten he eivät ole matkustelleet. Löytyy Ivalosta kauppa, terveyskeskus ja joitakin muitakin liikkeitä. Saariselälle on vain kolmisenkymmentä kilometriä tarinan henkilöiden ovelta. Saariselkä on matkailukeskus. Turisteja paljon. Saariselällä käydessään he ovat tavanneet mm. kiinalaisia. ”Pieniä ihmisiä” totesi tarinan mies vaimolleen turistin nähtyään.
Pohjoissaameksi Avvil, koltansaameksi Âˊvvel ja inarinsaameksi Avveel, siellä asustelee tarinan eläkeläiset.
Ihmisiä asustelee taajamassa noin 3 036… He ovat 3035 ja 3036.
Ivalon maapinta-ala on 7,40 neliökilometriä, maalaukselliset maisemat.
Joulu on jo ovella. Pieneen tupaan on tuotu joulukuusi, pipareita on paistettu ja joululaulut soivat.
Tuvan ikkunassa loistaa jouluinen tähti.
Jouluisia touhuja puuhaillessa eläkepäivät vierähtävät.
Mieheni tekee sanaristikoita, tuumailee tarinan vaimo.
– Nelikirjaiminen sana, viimeinen kirjain p.
PARILLAKIN ESTÄÄ ?
Mikä se voisi olla, mieheni tuumii silmälasit nokallaan. Sanaristikkoaan ratkoen.
Jatkan torttutaikinan tekoa ja….
Jään miettimään sanaa sanaristikkoon.
Mikä sana voisi päättyä p-kirjaimeen?
Nelikirjaiminen sana. Parillakin estää ?
Joulutorttutaikinan valmiiksi saatuani. Rupean kaulitsemaan taikinaa.
Kauan mietittyäni…
Kauan… kauan… kauan… kauan…
– Stop… hihkaisen miehelleni, pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Hän säikähtää, hyppää metrin ilmaan nojatuolissaan.
– Mi.. mi… mitä ? Mies kysäisee säikähtäneenä.
Hiiren hiiren hiljaisuuden on katkaissut, minut stop huudahdukseni.
– Se sanaristikon sana on stop… kun sanan stop perään lisätään sana pari, saadaan stoppari, joka sekin toimii estävänä.
Ja niin mies ottaa sanaristikon käteensä ja raapustelee stop sanan ristikkoonsa.
Sanaristikko täytyy hitaasti, mutta varmasti.
Leivon tortut. Kun jouluiset tortut ovat paistuneet… huudahdan miehelleni,
– Kahville !
Ja tarinan lopuksi safiirihääpari popsii suussa sulavat torttu kahvit.
Omistan onnen avaimet, ja avaimet ovat arki. Arjen hiukkasista syntyy onnellisuus.
Ja joulupukkille kasvoi parta tässä ajassa, kun sanaristikkoa ratkottiin.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli:
Tarinan henkilö omisti onnen avaimet, sinäkin voit omistaa onnen avaimet, kuin tarinan henkilö.
Onni on pieniä sirpaleita.
Onnen sekuntteja…
Kenties onni ei saavu etsien… onni ei saavu sitä metsästäen… ei lassoten… ei ei…
Onnellisuus hiipii hiljaa jouluiseen tupaan, ja hei vain, huomaat olevasi onnellinen.
Mutta vain hetken.
Ikuinen onnellisuus on mahdoton.
Onnellisuuden syvintä olemusta ovat pohtineet niin kirjailijat, filosofit, runoilijat, myös tämä daami… ja tutkijat kuin tavalliset ihmisetkin. Mielipiteet siitä, mikä todella tekee ihmisen onnelliseksi, vaihtelevat ja ovat yksilöllisiä. Jokaisen tekee täysin eri asia onnelliseksi.
Eräs miljonääri on todennut onnesta kirjassaan (ja tämä tarina on tosi, faktaa siis) ”ajattelin, että valtava rikastuminen tekisi minut kuitenkin edes vähän onnellisemmaksi. Niin ei kyllä käynyt.”
On kaunis lintu… se laskeutuu olallesi, jos et yritä napata sitä… kenties onni on tällainen… Minun kissa tulee luokseni, jos en hae sitä…
Mikä tekee sinut onnelliseksi ?
Tee näitä asioita enemmän. Miksi ette, upeat lukijani, tekisi näitä asioita enemmän?
Tämä oli tarinani opetus tänään.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin