Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika

17.12.2025

+1

Aurinko nousee 10.25

Aurinko laskee 14.03

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.

Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.

Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.

RAKKAUS

karu

taru

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.

Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.

Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!

Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.

Viime aikoina olet voinut lukea blogistani runouden, joulu valmisteluitani.

Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.

Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.

Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.

Luonnon näytelmästä olen runoillut.

Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.

Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.

Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.

Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.

Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.

ILLAT PIMENIVÄT JA LUKULAMPUT SYTTYIVÄT. Kirjasuositukseni tarjoaa blogini runouden.

Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen, kahviloiden ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

Uusin runoteokseni on

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä

Tätä edellinen kirja on

Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runoteokseni on

LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA

Tätä edellinen runokirja on nimeltään

Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen raapustellut myös lyhyen tekstin karavaanailusta kertovaan kirjaan,että matkailukirjaan.

Ja runoni on myös Rakkausrunot ry:n,20-vuotisen taipaleen juhlakirja Kuohuva koski kirjassa.

Parhaillaan kirjoitan… JA ELÄMÄN TARKOITUS ON… kirjaa.

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:

Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:

Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset

että

runotaidenäyttelyn

Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen… kaikuen aavikon yli.

ÄLKÄÄ UNOHTAKO KEITTIÖN TÄRKEINTÄ MAUSTETTA. TÄRKEIN MAUSTE ON RAKKAUS… HÖYSTETTYNÄ KAUNEUDELLA… PAISTETTUNA YMMÄRRYKSEEN. KEITETTYNÄ HYVYYDELLÄ.

Elemme aikaa… joulun kynnyksellä… Kun pöytä laitetaan koreaksi… notkuen herkkuja.

Tämän päivän tarinassa… tarinan henkilö miettii miten saa miniänsä suvun pitämään itsestään. Ja loppujen lopuksi miniä, ei ole edes isänsä kanssa tekemisissä (hän on yksinhuoltaja äidin kasvattama tyttö). Ihan turhaan siis… Koko poppoo suuntaa jouluksi Kreikkaan tämän pv:n tarinassani.

Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.

KREIKKAAN on tarina nimeltään

Pitäähän minun esitellä tarinan hahmot.

Elmi, 42, optikko.

Tarinaa kerrotaan minä muodossa Elmin suulla.

Erno, 35, Kirurgi, Elmin aviomies.

Elmin poika

Elmin pojan tyttökaveri. Hänellä on suomalainen äiti, ja kreikkalainen isä. Elmi on tytön anoppi.

Tytön, yksinhuoltaja äiti, suomalainen.

Elmi, 42, hän on optikko ammatiltaan. Päivät vierähtävät silmälasiliikkeessä. Hänellä kiikkuu nokallaan näyttävät lasit, vihreät. Sävy sävyyn … vihreiden silmien kanssa.

Hän on naimisissa Ernon, 35, kanssa. Yhteistä taivalta on huikeat kymmenen vuotta.

Erno on kirurgi. Ennen työskenteli teholla, nykyisin kirurgina. Pitkiä työpäiviä tekee.

Suurin osa ajassa menee silmälasiliikkeessä, Ernolla puolestaan sairaalassa. Mutta ajatukset heillä on Kreikassa.

He eivät ole koskaan käyneetkään Kreikassa. Joten matkakohde on uusi.

Ernolla ei ole lapsia. Elmillä on entisestä avioliitostaan poika, parikymppinen.

Poika toi äitienpäivänä näytille tyttöystävänsä. Suomalaisen parikymppisen tytön. Tytön isä on Kreikasta.

Tytön yksinhuoltaja äiti suomalainen. Tyttö on Suomen kansalainen. Ruskea silmäinen.

Ja nyt Elmi on vaikean ajatuksen edessä. Tytön suvun on pidettävä hänestä. Voi, heidän on pakko pitää Elmistä. Hän pohtii.

Miten saa ihmisen pitämään itsestään. Mielistelemällä, vieraanvaraisuudella? Kenties.

Elmi ei koskaan hauku kenenkään tuttavansa lemmikkiä. Äitiä. Puolisoa tai lasta. Tämä on itsestään selvyys. Etenkään lemmikkiä. Tällä tavoin, saa varmasti ihmisen vihaamaan itseään. Tai kateudella, ilkeydellä, vittumaisuudella ja vihalla.

Näistä Elmi ei ole tehty.

Jouluksi, he lähtevät koko poppoo Kreikkaan.

Elmi on säästänyt lomapäiviä jouluun, hän piti vain puolet kesälomasta, mikä vierähti mökkeillen. Siitä jää kaksi viikkoa.

Näin hän saa rakennettua koko joulun seudun lomaksi. Uuden vuoden jälkeen he palaavat suloiseen tuhansien järvien maahamme.

He asuvat Espoossa, rivitalossa, kaunis pieni piha. Työpaikka on Helsingissä. Ja mökki on vuokra mökki. Ei kukkien kitkentää, ei katon maalausta, ei laiturin korjausta. Rivitalo on omistusasunto. Mukavat naapurit.

JA TARINA ALKAA. Kreikkaan, on tarina nimeltään.

Joskus lomamatkan suunnittelu, fiilistely ja matkalaukkujen pakkaaminen on mukavampaa kuin itse lomalla olo.

Lähdön tunnelma, kuinka rakastankaan lähdön tunnelmaa.

Ja niin koetti kauan odotettu loma.

Helsingistä Elmi, Erno ja Elmin poika, tyttökavereineen, suuntaa Kreikkaan.

Tytöllä on buldoggi. Buldoggi meni tytön äidille hoitoon kuukaudeksi. Buldoggia, tuttavallisemmin Atsoa, tytöllä tulee kova ikävä. Hän ikävöi Atsoa jo lentokoneessa.

Lento meni ihan mukavasti. Vajaa neljä tuntia. Kesti lento.

Hotelli oli viihtyisä. Tämän tiesin jo etukäteen, olihan tähtiä liuta.

Pojalla tyttökaverinsa kanssa oli oma hotelli huone. Elmillä ja Ernolla oma. Kaksio.

Uima-allas kruunasi kaiken.

Ja uima-altaalla ruskettuen ja polskien kului 60 % lomamatkasta.

Rantoja, saaria, tuhatvuotista historiaa ja välimerellistä ruokaa, avot.

Kreikka houkuttelee kymmeniä miljoonia turisteja joka vuosi.

Joten tunnelma oli kansainvälinen.

Hotelli oli täynnä englantilaisia. Ei kreikkalaisia.

Lomalla tapasimme myös tytön sedän, vaimonsa kanssa. Ja serkun.

Ja isän.

Isä oli etäinen. Koska ei ole ollut tytön elämässä. Ei varmaan jatkossakaan enää tapaa tyttöä.

Sedän vaimo oli puhelias. Ei suun vuoroa saanut.

Serkun kanssa tyttö vaihtoi puhelin numerot ja whats app… piippaa tiuhaan kuulumisia. Hän on oikein mukava.

Tyttö tiesi sukunsa, ei vain ole ollut tekemisissä välimatkan takia.

Mutta totuus on se, että tytön suomalainen yksinhuoltaja äiti, on tytön perhe. Vauvasta tähän päivään ollut tytön elämässä.

Tytön sukulaisten kohtaamiseen meni vain kaksi päivää.

Häikäisevä uima-allas vei 60 % ajasta. Okei… 80 % ajasta… lähes koko loma meni uima-altaalla.

Erno ei erityisemmin välitä yö elämästä. Vain yhtenä loma iltanaan hän nautti viiniä. Ja nukkui seuraavan päivän.

Kreikka on todella monipuolinen matkailumaa.

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Kreikassa.

Tapani on matkustaa aina uuteen kohteeseen.

Naapurini matkustaa aina Playa del Inglesiin ja samaan hotelliin viikoksi.

Kreikkalainen joulun vietto kestää noin kuukauden, kuten meilläkin, täällä suloisessa tuhansien järvien maassamme.

Sen tavat pohjautuvat varhaiskristillisiin ja antiikin Kreikan perinteisiin.

Laivat ja veneet ovat koristeltuja Kreikassa jouluisin.

Joululaulujakin on ja myös joulukuusi, joka on uusi tulokas.

Joululahjat jakaa Pyhä Basileios, joka toimittaa joulupukin virkaa.

Kyseistä 300-luvulla elänyttä pyhimystä muistetaan samannimisellä kakulla uudenvuoden juhlissa.

Lähellä meitä oli noin pari tuhatta saarta, joista vain murto-osa on asuttuja.

Kreikan matkasta voi tehdä juuri sellaisen kuin haluaa. Ja minä tein. Vietin 80 % uima-altaalla, ruskettuen.

Mykonos tunnetaan bilesaarena. Siellä emme käyneet.

Valkoinen hiekka ja turkoosi vesi lumosi minut.

Golf kenttiä oli. Harmi sinänsä, etten golfaa..

Kreikan saarikohteisiin matkustetaan yleensä huhti-toukokuusta lokakuulle saakka.

Jouluna pitäisi olla  Kreikassa. Kylmää.

Mutta lieko ilmaston muutoksen, joulu oli suht lämmin.

Joskus Kreikassa on metsäpaloja. Metsäpaloja ei ollut lomamme aikana.

Eurohan täällä oli.

Tavernassa eli ravintolassa, joka tarjoaa vain kreikkalaista ruokaa, on edelleen mahdollista syödä oikein hyvin 20 eurolla.

Maksoin käteisellä. Ettei kukaan kopio pankkikortteja.

Taskuvarkaita oli paljon. Kukaan ei ryöstänyt minua. Ja jos joku olisi ryöstänyt, hän olisi saanut vain pari euroa. En kuljettanut rahaa mukanani.

Kreikkalainen sapuska oli häikäisevää.

Kalaa ja meren eläviä.

Tippi kulttuuri.

Oliivi öljyä ja juustoa.

Kukaan ei juonut maitoa lounaalla. Kuin suloisessa tuhansien järvien maassamme.

Ruoka tilataan Kreikassa jaettavaksi ja annokset ovat siksi isoja.

Kreikkalaiset ovat sydämellisiä, avoimia ja ystävällisiä matkustajia kohtaan. Eläväthän he turismista.

Muutama sana kreikkaa, kuten efcharisto (kiitos) tai kalimera (huomenta), kannattaa osata.

Kreikka on myös varsin turvallinen maa, taskuvarkaita lukuun ottamatta.

Liikenneraivoon törmäsin. Oi ei. Nyrkkiä puitiin ja kirosanat lenteli. Kenties jokin paikallinen sai mustan silmänkin liikenne valoissa. Minä en…

Kreikasta voi bongata kuvauksellisen kauniita kirkkoja.

Lähes kaikki kreikkalaiset viettävät pääsiäistä ja muita uskonnollisia juhlapyhiä, vaikka eivät muuten kirkossa kävisikään. Myös joulua vietetään.

Kirkkoon en tietenkään astellut uima-altaan asussa. Peittävä asuni oli.

Ennen koronan aiheuttamaa notkahdusta Kreikassa kävi vuosittain yli 30 miljoonaa turistia. Kyllä, kyllä… 30 miljoonaa.

Matkailun super maa… siis.

Saarten välillä oli vilkas lauttaliikenne.

Kreikkalaiset korostavat aina, kuinka jokaisella saarella on oma luonteensa.

Mitähän he mahtoivat tällä tarkoittaakaan? Se ei selvinnyt minulle lomallani.

Ateena on Kreikan pääkaupunki ja samalla myös maan suurin kaupunki.

Ateenassa piipahdimme linja-autolla koko poppoo. Poikani tyttökaverin sukulaisia tervehtimässä. Tein kaikkeni, että he pitäisivät minusta. Tyttö ei ole edes isänsä kanssa tekemisissä. Vain serkkunsa. No, hän piti minusta. Ja hänen suomalainen äitinsä pitää minusta.

Olimme Ateenassa pari päivää ja palasimme uima-altaalle ruskettumaan.

Nautin palmujen katveessa lomasta.

Ja niin loma oli vietetty.

Palasimme arkeen. Minä silmälasi liikkeeseen. Erno kirurgin veitsen ääreen. Poikani liiketalous opintojen pariin, pojan tyttökaveri saksien, hän valmistuu pian kampaajaksi. Ja etenkin Atson luokse.

Tyttö ikävöi Atsoa, buldogiaan ja äitiään kovin.

Loma oli kaikista oikein mukava.

Mutta sydämeni kuuluu tuhansien järvien maahan.

Sen pituinen se.

Loppusanat… miten tarinan henkilöille kävikään:

Poika ja pojan tyttökaveri muuttivat vuokralle kaksioon. Kihlautuivat vuoden kuluttua. Avioituivat viiden vuoden kuluttua. Ja saivat kaksi poikaa. He elivät onnellisena elämänsä loppuun asti.

Elmi jäi eläkkeelle, hänellä oli kaunis muisto, mitä hän vaali vanhuuden päivillään. Kreikka ja palmujen katve. Hän sairastui 83 vuotiaana ja kuoli pois.

Erno jäi eläkkeelle, osti kesämökin, millä viettää valtavasti aikaa. Hän on surun musertama. Leski. Ei hän kauaa leski ole. Kuolee suruun.

Tytön serkku: vieläkin whats app… piippaa kuulumisia, muut sukulaiset eivät kuulu tytön elämään.

Tytön äiti: Hän otti vanhuuden päivillään mopsin.

Tarinan opetus oli : Luo tänään kauniita muistoja huomiselle.

Tarinassani kaunis muisto oli Kreikan loma.

Lue blogiani pidemmälle. Seuraavasta blogimerkinnästäni löytyy kaunis runoni Turkoosi… Missä totean, että…

Luo tänään kauniita muistoja huomiselle.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin