Esirippu nousee… Astu tarinoiden jouluiseen maailmaan.
22.12.2025
-13
Aurinko nousee 10.29
Aurinko laskee 14.04
Pakastui.
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Esirippu nousee… Astu tarinoiden jouluiseen maailmaan.
Olen aloittanut ajoissa joulun laittamisen.
Kietonut hopeiseen nauhaan kuusen.
Kiillotellut nurkat.
Ripustanut joulupukin asun henkariin. Jouluaattoa odottamaan.
Nyt voi vain olla.
Lukuun ottamatta pöydän koreaksi laittoa.
Jos viime tipassa aloittaa jouluvalmistelut ja laittaa paljon joulua, tulee joulustressi.
Sanon, kauniisti… Ei kiitos, stressille.
Joskus joulun alus aika on vilinää ja vilskettä.
Joulu puolestaan rauhoittumisen aikaa.
Tunnelmallista ja upeaa, rentoa jouluista tunnelmaa.
Rakastan joulua.
Aloitan joulun vieton toukokuussa
ja lopetan maaliskuussa…
Hahahaha… ei sentäs.
Olen tarinan kertoja. On siis jouluisen tarinan aika.
Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on
Kielo, 23. Hampurilaisravintolassa työskentelevä daami. Sinkku. Hänellä on marsu, Lilian. Hänellä on vain yksi päivä vapaata jouluna. Hän on kotoisin Rovaniemeltä. Äiti pyyteli kovin häntä kotiin jouluksi. Mutta sattui vain yksi päivä vapaata. Joten se menisi kokonaan matkustamiseen.
HAMPURILAINEN
on tarina nimeltään
Tontun laitoin pöydälle.
Kahvilassa popsin tortun kera kahvikupposen, siinä on jouluni.
Vapaa päivänä, jouluna siis… nukun pitkään. Katson TV stä elokuvan. Jouluna TV tarjoaa hyviä elokuvia.
Ja seuraavana päivänä herään hampurilaisia paistamaan.
En erityisemmin vietä joulua.
Hampurilaisravintolaan on tuotu huikean iso muovinen, vihreä joulukuusi. Joulun kunniaksi.
En etsi miestä, kenet saan. Vaan miestä, kenet – totta vie – tahdon. Ja tiedän kenet tahdon.
Ja tämä mies on hampurilaisravintolassa työskentelevä Risto.
Ikäiseni.
Hiukset leikattu viimeisen muodin mukaan.
Hän on vienyt sydämein.
Se saako Kielo ja Risto toisensa. Sitä ei tämä tarina kerro. Sen tämä tarina kertoo. Että…
Risto vietti vapaapäivänsä – joulun – enonsa ja hänen vaimonsa, perheensä luona.
Äidin veli, eno, paistoi suussa sulavan kinkun.
Ja enon vaimo oli laittanut tavallista enemmän joulua.
Koti tuoksui pesuaineille.
Leivonnaisia oli kahvipöydässä.
Ja joululounaalla laatikoita.
Risto ei syö lanttulaatikkoa.
Koristeita oli ripoteltu tupa täyteen.
– Enoni vaimo oli laittanut valtavasti joulua. Olin enoni perheen luona joulun. Miten sinun joulusi sujui?
– Katsoin hyvän leffan.
– Minkä ?
– Joulupuu on kärvennetty.
Ristolla on ollut tapana korjailla virheitä.
Ihan hyvä luonteenpiirteen ominaisuus.
Niin pieniä virheitä, kuin suuriakin.
– Hyvä leffa?
– Joo.
– Oli virhe katsoa huono elokuva. Pitääpäs katsoa Joulupuu on kärvennetty, jos se on hyvä.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
Jos näet virheen, korjaa virhe.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin