Richsplainaus

10.2.2026

+13

Aurinko nousee 8.34

Aurinko laskee 16.29

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Rakkaus, romanttinen sellainen. Siitähän taide taiteilee, runoilijat runoilevat, taidemaalarit maalaavat ja kirjat kirjoittavat, että elokuvat kuvaavat.

Kirjoitustyyli on fiktio.

Olen kirjoittanut FIKTIIVISEN romanttisen runon, niin merenneitona, kuin kotkana, kuin laivan hyljättynä hylkynä

Runouteni skaala on tosin laaja.

Olen raapustellut runon, jopa cappuccino kahvikupista.

SUOSITUIN JA NEUTRAALI PUHEENAIHE ON SÄÄ.

LÄMPÖMITTARI KIPUAA 13 ASTETTA PAKKASEN PUOLELLE TÄÄLLÄ MEILLÄ PÄIN.

Ja joku viisas on todennut, vältä keskusteluja

– rahasta

– liian henkilökohtaiset, kiistanalaiset tai raskaat teemat. Vältä päällekäyvää utelua, ruotimista, jankuttamista ja toisen keskeyttämistä. Ovat myös ei suosittuja teemoja.

– ja monen monia asioita on lueteltu ei hyviin keskustelun aiheisiin.

Joten, tadaa… tänään kirjotan rahasta.

Ykkös vaihtoehdosta.

Ei siis small talkia, tänään blogimerkinnässäni.

Hyviä keskustelun aiheita, ovat mm. molempien keskustelukumppanien mielestä loistava leffa.

Elokuva suositukseni löydät blogiani pidemmälle lukemalla.

Mutta sitten siihen… ei suositeltavaan keskustelun aiheeseen.

RAHAAN.

Mitäs mieltä olette Richsplainauksesta ?

(Richsplainaus on Amerikasta Suomeen rantautunut termi, jolla tarkoitetaan sitä, kun varakkaampi ihminen antaa itsestään selviä, typeriä tai muuten älyttömiä neuvoja… itseään köyhemmälle ihmiselle).

Vaikkapas, raha ei tee onnelliseksi.

Tämän päivän blogimerkintäni inspiraationa ovat äärimmäisen suositut kirjat.

Ja mitä nämä, oi… niin puhki luetut kirjat ovatkaan.

Raha teemaisia kirjoja tietenkin.

Sijoituskirjallisuus on erittäin suosittua, ja monet sijoitusvinkkejä tarjoavat teokset nousevat myydyimpien kirjojen kärkeen, kun ihmiset etsivät keinoja vaurastua.

Aloittakaamme tarina. Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt… Ja alkusanat tarinaan raapustella.

Polku johtaa läpi vuoristoisen kylän. Vuoren huiput hehkuvat kauneuttaan lumipeitteessään.

Kylässä asuu kolme ystävää.

Miehiä.

Ensimmäinen mies on hyvin maskuliininen. Hän ei ole lukenut ja opiskellut mies. Hänellä on moottorikelkka. Hän on materialisti. Hän rakastaa rahaa. Hän asuu hirsihuvilassa. Ja rahaa on. Ei miljoonia, mutta moottorikelkkaan, hienoon sellaiseen. Hän janoaa enemmän rahaa. Hän on raha ahne. Vain eurot vilisevät silmissään.

Toinen mies on lukenut. Yliopistot käynyt mies. Hän on onnellisesti naimisissa. Ollut pian parikymmentä vuotta. Neljä lasta. Kolme poikaa ja tytär. Hän on suht tavis. Hän tienaa leivän pöytään. Vaimo käy myös töissä. Keksiluokkaa. Ei rikas, ei köyhä. Työ on hänelle pakollinen paha, että saa leivän pöytään. Hän on myyjä (mm. moottorikelkkoja jne myy). Vaimo säästää seuraavasta palkasta labradorin noutajaan. Koirasta tulee hinnaton, perheen siihen kiinnyttyä.

Mies on pihi. Mitä tekee rahalla, jos on pihi. Silloin olisi aivan sama, vaikka rahaa ei olisi lainkaan.

Kolmas mies karttaa rahaa. Raha on hänestä kaiken pahan alku ja juuri. Hän on hyvin henkinen mies. Ajattelee sydäntään. Sielukas, ei uskonnollinen. Hän tahtoo kasvaa henkisesti, viisastua. Hänestä monen monilla kauniilla asioilla ei ole hintaa. Hän tarttuu hetkeen.

Ja tarina alkaa.

Polku johtaa läpi vuoristoisen kylän. Vuoren huiput hehkuvat kauneuttaan lumipeitteessään.

Kylässä asuu kolme ystävää.

Ensimmäinen mies lottoaa, sijoittaa, tekee töitä, ostaa halvalla, myy kalliilla. Hän on lukenut pinon säästö vinkkejä. Vain dollarin kuvat silmissä pyörien.

Hän menee oluelle ystäviensä kanssa. Ystävät tarjoavat hänelle oluen. Hänellä olisi kyllä rahaa maksaa oluensa. Mutta mieluummin senkin rahan hän leputtaa tilillään.

Toinen mies lähtee yhden oluen jälkeen vaimonsa luokse. Hän on keskiluokkainen. Vaimo on laittanut iltapalaksi lämpimiä leipiä. Hänellä on mukavampi ilta vaimonsa kanssa, kuin pubissa.

Pubiin jää vain rahaa kaiken pahan alkuna ja juurena pitävä mies. Perse aukinen mies ja raha ahne mies.

He saavat aikaan häikäisevän upean keskustelun. Ja mistä aiheesta. Rahasta tietenkin

Mielipide erot eivät tuhoa keskusteluja, joskus ne avaavat keskustelut.

Polku johtaa läpi vuoristoisen kylän. Vuoren huiput hehkuvat kauneuttaan lumipeitteessään.

Kylässä asuu kolme ystävää.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen…

Asioita, joilla ei ole hintaa.

– rehellisyys

– ystävät

– läheiset

– unelmat… unelma kolme, 3, euroa??? Ei ei ei ei…

– rakkaus

– huumori

– onnelliset muistot

– ihanan rauhalliset sunnuntai aamut, saa nukkua pitkään. Ei kiire mihinkään.

– nukkuminen

– hyvän teon tekeminen

– se mitä olet elämässä oppinut

– laatuaika

– kuunteleminen/puhuminen

– anteeksi antaminen

– suudelmat

– kädestä pitäminen

– lemmikki

– terveys… 100 euroa vai 15 000 euroa…

– auringon laskun ihaileminen

Monesti elämän vastoinkäymiset saavat meidät unohtamaan kaiken kauniin, kuin auringonlaskut. Auringonlaskua voi ihailla tänään klo. 16.29

– tähtitaivaan katseleminen… vai onko sillä hinta? 5 euroa vai 45 000 euroa? Ei ei ei…

– uiminen

– kukkaloiston kauneus

– aidot kehut

– toivo

– halaus

– takkatulen loimun ääressä loikoilu

– hyvän kirjan lukeminen (kirjastosta lainattuna).

– urheilu

– kirjoittaminen

– uuden oppiminen

– hymy

– riemu

– lomalle lähtö

– kotiin paluu

– tanssiminen

– mielenkiinto

– elossa olo/elämä

– onnellisuus

– rauha

– henkinen tasapaino

– nauru

– ystävien kanssa jaettu aika

– ilo

Listaa voisi jatkaa loputtomiin…

Ja uusi tarina alkaa

SYNTYMÄPÄIVÄT

Sain kutsun ystävätättäreni syntymäpäiville.

Ne pidetään hänen kalliilla huvipurrellaan Espanjassa.

Huvipursi on ilmainen, tietty ja syntymäpäiväkakku.

Mutta

– lentoliput

– hotelli

– kallis syntymäpäivä lahja.

-Juhlamekko

Tarvitsen rahaan neljä tonnia, että pääsen juhliin.

Ja tahdon mennä.

Ja menen.

Säästän.

Näin tuumii tarinan Olivia.

Hänen paras ystävättärensä on miljardööri. Hän on itse opiskelija. Opiskelee ammattikorkeakoulussa sähkö alaa.

Opiskelijoille makaroni tonnikala mössö on tuttua. Tuttua on myös se, että ammattiin valmistuttuaan, hän maksaa opintolainansa pois.

Ystävyys on vahva ja aito, tulo eroista huolimatta.

Ystävättärelle kilahtaa mittariin kolme ja nolla.

Sen pituinen se.

Ja toinen tarina alkaa.

LEIPÄJONOON

Virtasen perhe. Äiti on äitiyslomalla, lapsia viisi. Isä työtön. Raha on tiukassa. Ja he kamppailevat. He taistelevat jopa arjessa selviytyäkseen.

He suuntaavat Hurstin ruokajonoon.

Sen pituinen se

Lisätiedot tarinaan: Tämä runoilijatar arvostaa Hurstin työtä. Hienoa ja arvokasta toimintaa. Ehdottomasti fiktiivisen tarinan arvoinen.

Olen kirjoittanut toisen tarinan, fiktiivisen. Voit lukea tarinani Kummipoika, blogiani runouden pidemmälle lukemalla.

Missä oli sadan metrin jono. Jonon ohitse kulkee Ilkka. Hän ajattelee, että Bond, James Bond on saapunut näille kulmille jakamaan nimikirjoituksia.

Ei ei… Liisa diakoni siellä jakoi ilmaista hernekeittoa. Ja siksi oli sadan metrin (ruoka) jono.

Ja tarina alkaa.

Tämän päivän tarina koostuu minitarinoistani.

Aina uusi tarina. Teema sama. Raha.

Aloitan tarinani vanhoilla kunnon OLIPA KERRAN sanoilla.

Olipa kerran Jack.

– Rakastan rahaa, tuumii Jack.

Hän on rikas.

Sen pituinen se.

KUN YHDEN TARINAN SAA PISTEESEEN. KUTSUU JO PARI MUUTA TARINAA TARTTUMAAN SULKAKYNÄÄN.

Olen tarinan kertoja… On siis fiktiivisen tarinan aika.

Fiktiivisessä tarinassa sanotaan se, mitä tahdotaan kuulla.

Ja loppu on siksi onneton…

Kyllä kyllä… Tehdään totaalinen poikkeus. Ei häpi endiä tänään tarinassani.

Otetaas esimerkki.

Orvokille/Violalle on todettu, että

– Olet sädehtivän kaunis kuin missi.

Tästä rohkaustuneena hän astelee kauneuskisoihin. Missien sekaan.

Orvokki on korkkarit jalassa 157cm… (missit ovat 180cm…).

Hän särkee sydämensä sen takia, että hänelle on sanottu, se mitä hän tahtoo kuulla.

Olisi voinut sanoa vain

– Oletpas nätti tänään…

Mikä on fakta. Hän on kaunotar.

Jos sanotaan, jotain, mitä kuulijan täytyy kuulla … on se sanottava äärimmäisen hienotunteisesti, loukkaamatta. Asia on ilmaistava kauniisti.

Käännetäänpäs kysymys oikein päin. Kykenettekö upeat lukijat… vastaan ottamaan sanoja, jotka ovat jotain muuta, kuin mitä tahdotte kuulla.

Olen tarinan kertoja… on siis tarinan aika…

Aloittakaamme tarinalla, ja päättäkäämme tarina runoihin, ja sokerina pohjalla muutamme kirjoitustyyliä.

On siis aika tutustua fiktiiviseen henkilöön, kenestä tänään raapustelenkaan.

Siis Orvokista/Violasta.

Viola on elämyksiä rakastava, nelikymppinen, nuorekas daami. Hän kokee eron. Optikko… Hän on juuri piipahtanut koskettavassa oopperassa ja jakaa (elämys) kokemuksensa pirtin pöydän äärellä läheisilleen, höyryävän padan äärellä.

Ja tarina, se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä…

ELÄMYKSIÄ KALASTELLEN

Rakastaen elämyksiä… koskettava elämys, elokuva, konsertti, runo, taidenäyttely, museo käynti, näitä kalastaen.

Ihanan tuoksun leijaillessa ympärille, ihmisten istuessa pitkän pirtin pöydän äärellä… höyryävän lihapadan ympärillä…

Ihanan tuoksun leijaillessa.

Ollen luova, kiitollinen ja rakkauden janoinen.

Ihanan tuoksun leijaillessa.

Ihanan tuoksun leijaillessa ympärille, ihmisten istuessa pitkän pirtin pöydän äärellä höyryävän lihapadan ympärillä…

Rakastaen elämyksiä… koskettava elämys, elokuva, konsertti, runo, taidenäyttely, museo käynti, näitä kalastaen.

Sen pituinen se

Ja tarinasta hyppäämme sitten suoraan runoon, runo kertoo samaisesta Orvokista/Violasta.

JONKIN AJAN KULUTTUA

odottaen ajatusten

selkeytymistä

sateisena iltana

keskusteluissa

hän ei olekaan

sanavalmis

sen enempää

kyselemättä

pudistaen

hitaasti päätään

sateisena iltana

odottaen ajatusten

selkeytymistä

* * * * * *

Ja heti perään toinen runo.

* * * * * *

KAARISILLALLA

kaarisillalla

illalla

luonnon sädehtiessä

valkoisenaan

lumihiutaleiden

tanssiessa

puiden sädehtiessä

kilpaa lumihunnuissaan

silloin rakastavaiset

kaarisillalla

illalla

kohtaavat

luona jäisen lammen

huuliltaan kaikuu

kuiskaus

kuulet sen mitä

tahdot kuulla

sanon sen mitä

tahdot kuulla

tiet erkanevat

luona kaarisillan

loittonee askeleet

poikki hämärtyvän illan

vain puut sädehtivät

kilpaa kauneudessaan

lumihunnussaan

tiet erkanevat

luona kaarisillan

loittonee askeleet

poikki hämärtyvän illan

Kauniilla kaarisillalla rakastavaiset kohtaavat ensilumen verhotessa luonnon sädehtivään kauneuteensa.

Viola ja hänen rakas. ”Kuulet, mitä tahdot kuulla. Sanon sinulle, sen mitä tahdot kuulla.”

Ja juuri tämän takia he päätyvät eroon.

Sydän riekaleina.

Pysytään teemassa. Violassa.

Olisi parisuhdeterapeutille töitä.

Mitä hän ei tahdo kuulla ?

Oli Violan ja hänen rakkaansa ongelma.

Mitä masentunut rakas ei tahdo kuulla ?

No vaikkapas… Uuden harrastuksen tyrkyttäminen masentuneelle… on kuin tarjoaisi lasketteluviikonloppua neliraajahalvaantuneelle.

Mitä köyhä rakas ei tahdo kuulla ?

Richsplainaus.

Vaikkapas, raha ei tee onnelliseksi.

Mutta kuitenkin…

Eräs miljardööri on todennut, kirjassaan, ja tämä lause on faktaa. Oletkos lukenut kirjan?

– Luulin, että äkkirikastuminen olisi tehnyt minut edes hitusen onnellisemmaksi… Näin ei käynyt.

Mitä rakas ei tahdo kuulla ?

Hän ei halua kuulla tai ymmärtää muiden mielipiteitä.

Mitä sairastunut ei tahdo kuulla ?

Asiat voisivat olla paljon huonommin, lausetta.

Jos Kaarisillalla, armas olisikin kuiskannut juuri nämä asiat.

Raha ei – totta vie – tee onnelliseksi.

Uusi harrastus, se piristää.

Ja asiat voisi olla huonomminkin.

Ehkä sitten hääkellot olisivat kilkattaneet.

Ja morsian saanut kauniin häähunnun kutreilleen. Ei vain puut hehkuisi kilpaa kauneudessaan LUMIHUNNUSSAAN luona kaarisillan…

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Itseltään paljon vaativat, sietävät kehnommin, sitä että sanotaan mitä hän ei tahdo kuulla.

Kritiikin antaminen on taitolaji, jossa voi harjaantua.

Rakentava kritiikki on positiivisella sävyllä annettua palautetta. Sen tarkoitus on johtaa siihen, että kritiikin avulla voidaan kehittyä ja muuttua.

Kritiikillä ei koskaan pidä pyrkiä loukkaamaan toista, eikä sitä anneta ilkeyttään. Kun mielessä pitää tavoitteen, jonka vuoksi palautetta antaa, kritiikki pysyy suht järkevänä.

Kritiikin antajan pitää motivoida, kannustaa ja rohkaista, eikä lannistaa ja leikata siipiä, jotta kritiikki saa jotain aikaankin.

Ja sokerina pohjalla kaunis runoni KAHLITTU VESIPISARA.

Saat kuulla sen, mitä tahdot kuulla runossani.

Jätän lukemisen vastuun lukijalle.

Sinulle siis sanotaan se…

mitä tahdot kuulla, kauniissa runossani.

Ja runo menee näin, olkaas hyvä…

KAHLITTU VESIPISARA

pala palalta

lähestymme toisiamme

pala palalta

maailman

kaikkeuden

hellyyden

jatkumon

sumuinen

joki

pala palalta

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin