Ja kirja suositukseni on…

19.2.2026

-17

Aurinko nousee 8.03

Aurinko laskee 17.00

Suloiseen tuhansien järvien maahamme saapuu viikonloppuna lämmintä ilmaa. Kevättä on kuitenkin turha odottaa, sillä helmikuun loppua vietetään selvästi tavanomaista kylmemmässä säässä.

On ilimoja pijelly.

Lämpömittari kipuaa -17 astetta pakkasen puolelle, täällä meillä päin, tänään.

Hei sinne ruudun toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

MITÄ KIRJAA SUOSITTELEN. SE SELVIÄÄ VAIN TÄMÄN BLOGIMERKINNÄN LUKEMALLA.

Olet astunut runouden sädehtivään maailmaan.

Jää hetkeksi ja sukella tarinoiden ihmeelliseen maailmaan.

Olen runoilijatar, tarinan kertoja.

Kirjoitustyylini on puhdas fiktio. Tarinoissani.

Tämän päivän kirjasuositukseni on…

Hyvä käytös, hyvät tavat : käytöksen kultainen kirja

Teemalla on kirjoitettu liuta kirjoja. Valitset vain mieleisesi kirjan teemalla.

Onko käytöskirjoilla tämän päivän Suomessa kysyntää? Eikö jo jokainen osaa sanoa ”päivää” ja ”näkemiin”, suudella kädelle ja pitää haarukkaa oikein? Kenties. Kenties ei.

Mutta tämän päivän kirjasuositukseni on käytöskirja. Tästä huolimatta.

Alamme olla monikulttuurinen maa. Suloinen tuhansien järvien Suomi.

On maita missä tervehditään poski suudelmin, Suomessa kätellään.

Rakastan suloista tuhansien järvien maatamme.

Itse asiassa olen aivan Suomi hullu.

En voisi edes kuvitella muuttavani ulkomaille, haaveilusta puhumattakaan.

Rakastan tosin matkustelua.

Harvakseltaan (en tahdo viettää matkalaukku elämää).

Lontoossa on mielestäni ihmiset kohteliaita, jos saa yleistää.

– Thank you.

– You are wellcome….

Tätä ei voi edes suomentaa.

Ja suloisessa tuhansien järvien maassa ei ole edes

– Please

sanan suomennosta.

Hyvät käytöstavat ovat ”sosiaalista öljyä”, joka estää ristiriitoja ja tekee toisten kohtaamisesta parempaa.

Takaisin suosittelemaani kirjaan

Modernia ja täsmällistä tapatietoutta arkeen, työhön ja juhlaan. Joka kodin perusteos opastaa kaikissa uusissa tilanteissa, joihin eri elämänvaiheissa joudumme.

Käytöksen kultainen kirja.

448 sivua.

Ota hyvät tavat tavaksi.

Paatuneintakin mieltä lämmittää, kun joku tarjoaa apua tonnin painoisten kassien kantamisessa…

Kantamisen iloa ja selkäkipua on tämä monen monelle…

Ole kohtelias, sano

– kiitos

ja

– ole hyvä

Ole rehellinen. Puhu totta, niin sinua kunnioitetaan ja sinuun opitaan luottamaan.

Kohteliaan ja toiset huomioivan ihmisen kanssa on mukava olla tekemisissä.

Elämme netin aikaa.

Kaikki on mennyt nettiin.

Kauniit tavat siis nettiin myös. Totta vie. Netti on niin täynnä roskaa, pahaa, negatiivista vihapuhetta. Ja kaikkea kurjaa.

Ihan mielenkiintoinen kirja. Suosittelen.

Tätä ei ollut kirjassa… mutta oletkos ajatellut, että jos jonotat ja joku antaa sinun mennä jonon edelle.

Tästä voisi joku, jopa loukkaantua. Olenkos jo niin mummeli, että pääsen jonon ohitse, vaikka kyseessä on kauniit käytöstavat.

Tai jos yhtä äkkiä alat teitittelemään ystävääsi, kesken arkisen päivän… Niin johan ihmetellään. Vaikka tätä pidetään kauniina käytöstapana.

Teitittely on suomen kielessä kohtelias puhuttelumuoto, jossa yhtä henkilöä puhutellaan monikon 2. persoonassa (”te”) kunnioituksen, iän tai arvon osoittamiseksi. Sitä käytetään erityisesti asiakaspalvelussa, vanhempia tuntemattomia ihmisiä kohdatessa tai virallisissa yhteyksissä. Vaikka sinuttelu on yleistynyt, teitittely on yhä arvostava tapa osoittaa huomaavaisuutta.

Suomeen teitittely tuli rapakon takaa… Ruotsista, jossa se tunnettiin jo keskiajalla, mutta se eli pitkään ainoastaan sivistyneistön puheessa. Kansankieleen se omaksuttiin vasta 1700-luvulla.

Älä kiroile.

Asiakaspalvelu henkilöt, siis kaupassa työskentelevät käyvät jopa kurssit, kuinka olla ystävällisiä.

Ilman kurssejakin voi olla kohtelias.

Titanicissa… Oi, tuossa niin upeassa… useiden pystien loistavassa leffassa on kohtaus… kun…

– Hyvä käytöksinen neito opetetaan sylkäisemään.

Ja kuinka kaavoihin kangistuneesti lounastetaan. Titanicissa, lukuisin haarukoin. Voi ei…

Loistava elokuva, suosittelen.

Kultainen sääntö on periaate, joka kehottaa ihmistä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista mitä ei haluaisi itselleen tehtävän. Idea kultaisesta säännöstä löytyy (lähes) kaikista uskonnoista ja monista muista ajatussuunnista. Sitä on tarkasteltu uskonnon lisäksi myös tieteen ja humanismin näkökulmasta. ”Kultaiseksi” sääntöä alettiin kutsua 1500-luvun Euroopassa.

Älä tee toiselle mitään, mitä et haluaisi itsellesi.

Älä tee sellaista kanssaihmisillesi, joka on itsellesikin vastenmielistä.

Älä tee toiselle sellaista, joka aiheuttaa sinulle itsellesi tehtynä tuskaa.

Älä satuta toisia tavoilla, joita et itsekään halua kokea.

Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle.

Pidä naapurisi hyötyä kuin omana hyötynäsi ja hänen menetyksiään kuin omina menetyksinäsi.

Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi.

Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.

Matteuksen evankeliumissa (Matt. 7:12) kuvataan Jeesuksen saarnanneen kultaista sääntöä vuorisaarnassaan.

Tämän päivän kirja suositukseni oli siis käytöstavat kirja.

Kauniit käytöstavat kaunistavat… Kuka ikinä näin onkaan todennut, hän on – totta vie – ollut oikeassa.

Nyt, kun olen kertonut kirja suositukseni.

On tullut aika kertoa tarina. Fiktiivinen sellainen.

Olen kirjoittanut monen monella tyylillä.

Maustanut tulisin maustein sanakeitoksen.

Ripotellut nonparelleja adjektiivien päälle.

Viilannut ja nikkaroinut verbejä.

Tänään tyylini on tämä.

Lause alkaa aina samalla sanalla, mihin edellinen lause päättyi.

Olipa kerran

Aloitetaas tarina huikeilla

Olipa kerran sanoilla…

Punakutrinen nainen.

Naisella merkki käsilaukku.

Käsilaukussa punainen huulipuna.

Huulipunalla huulensa punaten.

Punaten kadoksissa olleen, löytyneen hymyn.

Hymyn häivän valaistessa kasvot.

Ja sitten muutetaan kirjoitustyyliä. Pelkistettyyn kerronta muotoon.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on…

Punakutrinen nainen, tuttavallisesti Hilda.

Ikää on kilahtanut mittariin 31.

Hän on graafinen suunnittelija koulutukseltaan.

Hyvä käytöksinen, lady.

Ja hänellä on syy hymyyn.

Hymy on ollut hukassa. Kadoksissa.

Ja vihdoin hän on löytänyt kadonneen hymyn häivän huulilleen.

Hän kärsii ahdistuskohtauksista. Hän kokee rajusti, kuin ansaan astunut eläin. Tai syyttömänä vankilaan raahattava raato. Tai, kuin mustasukkaisuus kohtauksessa syyttä syytelty ja kahleissa, siksi oleva. Tai kuin vene aallokossa, myrskyissä, vailla ankkuria.

Mikä vain voi laukaista hänen ahdistuksen.

Yleensä se on jokin negatiivinen asia. Mikä milloinkin.

Joskus se on jopa positiivinen asia.

Hilda rakastaa, spagettia. Hän rakastaa jazzia. Hän rakastaa turkoosia väri sävyä, hän rakastaa antiikkia. Ja hän rakastaa lomia, arjen katkaisijoita. Että hän rakastaakaan lomia.

Hänen paras ystävättärensä, on hänen rakas naapurinsa. Sekä entinen opiskelu kaverinsa. He ovat ystävätär kolmikko.

Hilda on hiljattain eronnut. Miehestään.

Ja syy hänen hymyyn on: pian koettava loma.

Hilda suuntaa Italiaan. Lomallaan.

Italiassa hän aikoo nauttia spagettia. Kunnon spagettia. Ja piipahtaa taidegallerioissa ja idyllisissä kahviloissa.

Hän on opettellut pari sanaa Italiaa.

Ciao! Terve!

Kiitos paljon: Grazie mille.

Ole hyvä (vastauksena): Prego.

Ole hyvä (pyydettäessä): Per favore

Miten hänen lomansa sujuu. Sitä ei tämä tarina kerro. Sen tämä tarina kertoo, että Hilda hymyilee.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Etsi kadonnut hymysi.

Lähetän virtuaalisen hymyni kaikille upeille blogini runouden lukijoille.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin