Tähän hetkeen kietoutuen
8.4.2026
+2
Aurinko nousee 6.07
Aurinko laskee 20.32
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.
Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.
Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.
RAKKAUS
karu
taru
Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.
Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.
Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!
Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.
Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.
Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.
Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.
Luonnon näytelmästä olen runoillut.
Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.
Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.
Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.
Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.
Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.
Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja, hyvää kahvia. Länkkäri leffoja ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen, kahviloiden ja taidegallerioiden suur kuluttaja.
Uusin runoteokseni on
Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä
Tätä edellinen kirja on
Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen
Tätä edellinen runoteokseni on
LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA
Tätä edellinen runokirja on nimeltään
Aamukasteinen lumpeenlehden lumo
Olen raapustellut myös lyhyen tekstin karavaanailusta kertovaan kirjaan,että matkailukirjaan.
Ja runoni on myös Rakkausrunot ry:n,20-vuotisen taipaleen juhlakirja; Kuohuva koski kirjassa.
Ja elämän tarkoitus on… kirjaa unohtamatta.
Laulunsanoja pois jättämättä
Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:
Kuun säteiden valaisema omena puun hohde
ja
Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:
Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset
että
runotaidenäyttelyn
Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen… kaikuen aavikon yli.
Runouttani on ollut myös kirjamessuilla.
Runouttani ja tarinoitani lukiessa, ei voi tutustua minuun. Runoilijattareen. Sillä kirjoitustyylini on fiktio. Mutta, eihän se olekaan runouden tarkoitus. Runoilijattareen tutustuminen. Runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.
Runouteni skaala on laaja. Olen kirjoittanut runon, jopa cappuccino kahvikupista.
Rakkaus, romanttinen sellainen. Siitähän runoilijat runoilevat, elokuvat kuvaavat. Kirjat kirjoittavat. Näytelmät ja taidemaalarit taiteilevat. Olen kirjoittanut FIKTIIVISEN runon, niin merenneitona. Kuin kotkana. Kuin laivan hyljättynä hylkynäkin.
Olen ripotellut nonparelleja adjektiivien päälle. Viilaillut ja nikkaroinut verbejä. Olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen. Toisin sanoen monen monella tyylillä olen kirjoittanut.
– Kirjakieltä, asia tekstiä, siis.
– Murteita
– Pitsisiä, lumihiutaleisiä riimejä (liirum laarumia, silloin ei loppujen lopuksi sanota yhtään mitään).
Mutta myös…
– Painavaa sanottavaa, kuuntelemisen arvoista, totta vie. Olen kirjoittanut.
– Olen kirjoittanut vanhaa Suomen kieltä.
– Monen monella tyylillä olen kirjoittanut runoutta.
Joskus blogi runouden tarjoaa suussa sulavia kokkaus ohjeita, leivonta reseptejä. Ohjeet ovat sieltä, täältä, vuosien varrelta kerätty. Jotkut paperi lappuselle raapusteltuina, ei harmainta aavistusta mistä. Ja olen myös muokannut reseptejä oman makuni mukaan.
EN TAHDO KÄTKEÄ SISIMPÄÄNI ROHKAISUN KAUNIITA SANOJA.
Kun pöytälaatikot täyttyivät runoista. Päätin laittaa runot kansien väliin.
Realismia tarjolla usein teksteissäni, optimismi ja positiivisuus ei ole minua varten, kuin ei pessimismikään, mikä syövyttää ihmisen…. Olen realisti, näen asiat sellaisina kuin ne ovat.
Välillä teksteissä mennään pintaa syvemmälle ja hetkittäin, ollaan, oi, niin ihanan pinnallisia.
Eräs viisas henkilö, joka on opiskellut vuosia psykologiaa, totesi:
”Jos ihminen eläisi tässä hetkessä, hän kuormittuisi vähemmän, stressaisi vähemmän. Menneisyyden haavat ja tulevaisuuden pelko verottaa. Jos ihminen eläisi tässä hetkessä, hänen stressitasonsa laskee kuin lehmän häntä. Ja stressitason ollessa matalalla ihminen voi hyvin.”
Hän ei ollut lukenut vain yhtä kurssia. Vaan vuosia psykologiaa.
Tartu tähän hetkeen, tähän hetkeen kietoutuen.
VAALEANPUNAISTA HATTARAA runoni sanoin
VAALEANPUNAISTA HATTARAA
ei eilen
ei huomenna
vaan juuri nyt
Elämäni motto on … juuri nyt… tähän hetkeen kietoutuen…
Monen moni raahaa menneisyyden painolastia selkä 90 asteen kulmassa, huojuen kuin kaislankorsi myrsky tuulessa… Ja tulevaisuus??? No, huominenhan on jo vuorelta vierivä lumipallo.
Tartutaan tähän hetkeen.
Tahdotko sukeltaa kilpikonnien kanssa tai matkustaa Kreikkaan. Tee se nyt.
Tahdotko kirjoittaa gradun, tee se nyt. Tahdotko nukkua nokoset, tee se nyt…
Tahdotko kokkailla spagettia, miksi et kokkaa saman tien, nyt…
Miksi vasta ensi viikolla, tai ensi vuonna tai kymmenen vuoden kuluttua ?
Ensimmäisessä runossa… runon fiktiiviset henkilöt haikailevat menneisyyteen.
Toisessa runossa todetaan, onneksi eilinen on mennyttä… Ja suurenmoista, kun eilinen ei palaa.
Ja kolmannessa runossa kirjoitan… Ei huomista tarvitse vielä jaksaakaan.
VÄRIKKÄITÄ AKVAARIO KALOJA
värikkäitä
akvaario kaloja
korkeita taloja
he eivät saa takaisin
vanhoja hyviä aikoja
niitä ihmisiä ei enää ole
maailma on muuttanut
heidät
kaiken laidalla
elämän matkalla
eilisen paikalla
rannalla
pala taivasta
vastassaan
nykyhetki
aika
soi
balalaika
värikkäitä
akvaario kaloja
korkeita taloja
vastassaan
nykyhetki
aika
soi
balalaika
AINA, SINÄ AIKANA, AIKANSA
päivänkakkara
mennyt aika
aina sinä aikana
aikansa
ajassa
ajasta
hajalla
liian paljon muistoja
liian paljon tuskaa
kaikissa väripaletin
punaisissa värisävyissä
sädehtivää syys ruskaa
menneestä muistaa
vaikka se murtaa
kaiken ollen mustaa
silloin lohduttaa
aina sinä aikana
aikansa
aikansa
LYHTY LUMINEN
aamuvarhainen,
rauhainen,
kahvi aamiainen
lyhty luminen
rakkauden
punaisin
sävyin
puhuminen
aamuvarhainen,
rauhainen,
kahvi aamiainen
yllään
pitkähihainen
kädessään
matkalukeminen
aamuvarhainen,
rauhainen,
kahvi aamiainen
hiljainen
pitkäaikainen
avioliitto
rakkauden
niitto
aamuvarhainen,
rauhainen,
kahvi aamiainen
ei tänään
tarvitse
huomista
jaksaakaan
aamuvarhainen,
rauhainen,
kahvi aamiainen
ainakaan
huomista
ennen aikaan
ollenkaan
lähimainkaan
milloinkaan
huomista
nyt lainkaan
jaksaakaan
aamuvarhainen,
rauhainen,
kahvi aamiainen
lumilyhty
lyhty luminen
”Hanki viisautta, se on parempaa kuin kulta, hanki ymmärrystä, se on kalliimpaa kuin hopea.”
Sananlaskut 16:16
”Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt, sillä et sinä viisauttasi sitä kysy.”
-Saar.
Jos joku sanoo sinulle… Ennen oli paremmin… Voit todeta…
-Ai hammaslääkäritkin… Eihän heillä ollut kuin hongat ja pihdit. :) IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIkkkk…
…”Päivä vain ja hetki kerrallansa…” lauletaan…
Viidakossa on sananlasku ”Maissipellolta on tultava juosten.” Jos olet blogini vanha lukijani, oletkin lukenut tarinani VIIDAKKO. Jos puolestaan olet uusi lukija, lukaise blogiani pidemmälle. Voit lukaista tarinan. Sananlasku tarkoittaa sitä, että TV:n uutiset. Mitä tuoreemmat, sen paremmat. Lehdistä luetaan päivän lehti, ei viime viikon lehteä. Blogimerkinnöistä lukaistaan uusin blogimerkintä. Ja kuulumiset. Mitäs sinulle kuuluu nyt? Ei mitä sinulle kuului 15 vuotta sitten? Taitaa viidakon häikäisevän upeat heimot olla oikeassa.
”Maissipellolta on tultava juosten.”
Kaiken on oltava tuoretta.
Blogini runouden on taidekanava. Ei päiväkirja. Kuulumisiani on harvoin jos koskaan.
Mitäs teille upeat blogini runouden lukijat kuuluu?
Minulle kuuluu kiitos… ihan hyvää tänään. Mukavaa arkea porskuttelen. Piipahdin tänään kiinalaisessa ravintolassa. Suussa sulavat sapuskat. Täällä meillä päin on huikea kiinalainen ravintola.
Voimme harjaannuttaa tässä hetkessä elämisen taitoa.
Taito on sellainen, mitä kannattaa opetella, vaikka epäonnistuisi monta kertaa.
On parempi oppia elämään hetkessä, kuin kuluttaa koko elämä menneiden ja tulevien asioiden murehtimiseen.
”Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa”. – Matt 6:34
Kultaako aika muistot? Kärventääkö aika muistot? Tekeekö aika muistoista katkeran suloisia? Vai muistammeko asiat, niin kuin tahdomme ne muistaa? Syövyttääkö muistot? Haikailemmeko muistoja?
Niin tai näin.
Olipa kerran ystävykset. On siis fiktiivisen tarinan aika.
Ystävykset Kirsti, Matleena ja Netta.
Kirstillä on ero takanaan. Väkivalta, ja miehen päihdeongelma ajoivat eroon. Erosta on kaksikymmentä vuotta. Hän kärsii valtavasti. Tästä. Hän märehtii menneisyydessään.
Vihaan exääni… Elämäni pahin virhe.
Murehtii Kirsti.
Mikko on tulisesti rakastunut Kirstiin. Kirsti vain märehtii eron katkeroittamana. Erosta on jo parikymmentä vuotta. Hän ei tohdi astua uuteen rakkauteen, ei. Hän jäi tuleen makaamaan.
Mikko on upea mies. Ei totta vie väkivaltainen. Ei käytä päihteitä ja Kirstiäkin hän kohtelisi, kuin kukkaa kämmenellä. Hän ei ole päässyt yli. Hän raahaa haavojaan. Symbolisesti raastinraudalla hoitaa haavojaan. Ei palsamein.
Hän on menneisyytensä vanki.
Matleena puolestaan suree ensi kuussa olevaa muuttoaan. Kuinka roudata painava hylly. Ja muutto ilmoitus pitää tehdä. Näin ollen hän on elänyt tulevaisuuden muutto stressiä jo puolivuotta. Puolivuotta sietämätöntä stressiä. Hän istuu nojatuolissaan, tekemättä mitään ja stressaa. Vain. Hän muuttaa työpaikkansa lähelle, pitkän työmatkan takia.
Netta lähtee syksyllä (tarinan ajankohta on tämä päivä 8.4.2026) Meksikoon. Hän on ajatuksissaan jo Meksikossa. Hänellä valuu puoli vuotta elämästään hiekkaan. Hänen miettiessään vain Meksikoa. Muuttoa Meksikoon. Ajatuksena on jäädä Meksikoon, siis.
Ja nyt lukijani saat valita tarinalle lopun.
Miten käy Kirstin.
Menneisyys syövyttää hänet. Mikon sydän särkyy, hän ei saa Kirstiä omakseen. Mikko olisi upea mies ollut Kirstille. Juuri se oikea, kuin prinssi Lumikille.
Tai vaihtoehtoisesti
Kirsti astelee terapiaan. Päästää irti menneisyydestä. Haavat paranevat. Hän uskaltaa astua uuteen rakkauteen, löytäen onnen.
Miten käy Matleenan.
Hän stressaa niin paljon ensi kuussa olevaa muuttoa. Että jää jopa sairaslomalle stressin takia, saaden stressi sydänkohtauksen. (Et kait upea lukijani, valinnut tätä vaihtoehtoa tarinan lopuksi ?)
Tai vaihtoehtoisesti
Hän ei uhraa ajatustakaan muutolle, ennen kuin on sen aika. Kun muutto päivä koettaa, hän pakkaa pari päivää ennen tavaransa Kirstin, Mikon ja Netan avustuksella. Muutto miehet roudaavat tavarat. Hän purkaa tavarat paikalleen kauniisti. Pitää mukavat tuparit. Ja sähkösopimuksenkin hän teki ihan helposti. Ei ottanut pörssisähköä, ei. Ja elämä hymyilee hänelle ja hänen uudelle kodilleen. Muutto miehet tekevät kaiken. Sillä aikaa, kun Matleena nauttii lähikahvilassa cappuccinoa. Helppoa, kuin heinän teko. Turha stressin aihe.
Mikko on TV alalla töissä. Ruudun toisella puolella, ei ruudussa. Hän tahtoo suur yleisön.
– Katsotuin ohjelma on linnanjuhlien kättely jono, Netta toteaa mukavan muuttopuuhan lomassa.
– Harraste ohjelmat, joilla on pieni kohde yleisö, niitä ei kukaan katso, jatkaa Kirsti.
– Suoratoisto palveluihin on mennyt ihmiset. Ihmiset katsovat elokuva kanavilta leffoja jatkaa Matleena.
– Uutiset, puoli yhdeksältä, sitä ihmiset seuraavat.
– Aamu yöllä katsottavia TV ohjelmia ei kukaan katso.
– Kaikkien aikojen katsotuin TV ohjelma on missikisat 1979.
– Suomen Turku julistaa joulurauhan TV ssä, jatkaa Netta.
– Uusintoja aikaisin aamulla, tuskin kukaan katsoo.
– Minä plärään kaikki 58 kanavaa läpi, todeten ettei mistään tule mitään katsomisen arvoista, toteaa Matleena
Tämä keskustelu on Mikolle tärkeä.
Matleenalle ei.
Keskustelu jatkuu.
Toiselle äärimmäisen tärkeä keskustelu, on toiselle yhdentekevä.
– Minä katson millainen kraku on kaulassa uutisten lukijalla, Kirsti toteaa.
– Puoli yhdeksän uutisissa ei taida olla loppu kevennystä?
Pakkaaminen sujuu leppoisasti. Netta käärii astioita sanomalehtiin, etteivät ne hajoa muutossa.
Netta vaihtaa puheenaihetta.
– Olen avioero lapsi 1960 luvulta. Siihen aikaan yksinhuoltajuutta hävettiin. Olin koulussa luokkani ainoa avioero lapsi. Äitini olisi mieluummin toivonut olevansa ylpeä leski. Niin häpeällinen asia oli.
– Nykyisin erot ovat yleistyneet. On uusioperheitä. Ja yksinhuoltajia pidetään jopa sankareina 2026.
– Mutta silloin hävettiin. Näin vain on.
–Silloin kaikki oli mustavalkoista. Oli dinosauruksia. Hiekkalaatikoilla oli soraa, ja lelut, ne olivat puuta ja nekin naulattu lattiaan kiinni.
Ruokana oli peruna tai vaihtoehtoisesti pepua. Pepua kokkailtiin pula-aikana jauhosta, kera voin ja vettä.
Pyöriteltiin palloiksi ja paistettiin pannulla. Unohtamatta pettuleipää.
Pettuleipää valmistettiin keräämällä levyjä männyn kaarnan alta löytyvistä jälsi- ja nilakerroksista.
Kerätyt levyt kuivattiin, kuumennettiin ja jauhettiin, minkä jälkeen ”jauhoista” valmistettiin
ruis- tai ohrajauhoihin sekoittamalla pettuleipää.
Pettuleipähän tehtiin näin…
4,5 dl vettä
1/4 hiivaa
7 dl ruisjauhoja
2 dl pettujauhoa
Oli saippua, mikä kävi puisille pinnoille, keholle, kutreille ja portaiden kuuraukseen.
Nykyisin on purnukka mikä laitetaan värjättyjen kutrien shamppoon välissä, aamupäivällä, ennen hoitoainetta, iltapäivällä hiusnaamion välissä ennen iltaa jolloin laitetaan permanentattujen hiusten shamppoo. On purnukka ennen purnukan laittoa kutreille… Tämän lisäksi on kahdeskymmeneskahdeksas eri purnukka silmäryppyjen hoitoon. Purnukoita on tuhansia erilaisia, tuhansia.
Puhelimia ei ollut, jos oli asiaa, huudeltiin tuntureiden yli, tai lähetettiin savumerkkejä.
LUOLAMIES
jo luolamies
ken ties
sen ties
Ajat ovat muuttuneet kovin, ajat ovat muuttuneet kovin. 1960 luvun. Netta keventää humoristisesti.
Iloinen naurun sorina täyttää huoneen ja muutto puuhat sujuvat mukavasti.
Itse asiassa oikein hauska päivä. Turhaa stressata moista.
Miten käy Netan.
Hän vain miettii Meksikoa. Tämä hetki haihtuu tuuleen. (Ja loppujen lopuksi hän ei edes jää Meksikoon, kuin ajatteli).
Tai vaihtoehtoisesti.
Hän miettii Meksikoa vasta Meksikossa, syksyllä.
Ja loma Meksikossa on sädehtivä sekoitus aurinkoa, rantalomaa ja muinaista intiaanikulttuuria. Syksyllä.
Unohtumattomia makuelämyksiä ja kuumia latino rytmejä.
Suurenmoisia valkohiekkaisia hiekkarantoja, syvän sinisine merineen.
Huojuvia palmuja.
Tässä vanhassa Mayojen maassa on useita mielenkiintoisia raunioita. Mitä Netta käy ihailemassa.
Historiaa ja luontoelämyksiä.
Tacoa.
Hän oli kuukauden Meksikossa. Mutta jo lokakuussa hän suuntasi kotiin. Kuinka hän rakastaakaan suloista tuhansien järvien maatamme.
Muuttaako hän Meksikoon, ei. Hän viihtyy paremmin Lempäälässä. Juurillaan.
Mitä opit, upea lukijani… Fiktiiviset tarinani luettuasi.
Et mitään.
Tai vaihtoehtoisesti.
VAALEANPUNAISTA HATTARAA
ei eilen
ei huomenna
vaan juuri nyt
Tämän runoilijattaren tavoitteenani on hankkia viisas sydän. En koe tavoittelevani huonoa asiaa. Viisasta sydäntä tavoitellessani.
Jos löydän ripauksenkaan viisautta, talletan sen oitis tekstiini.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin