Runouden sävelin

Ilmestyskirja 22,

22 Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.

2 Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.

3 Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä

4 ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa.

5 Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.

13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.

Olen kirjoittanut kirjan…

Ja elämän tarkoitus on…

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen