Hei sinne ruudun toiselle puolelle
26.4.2026
+3
Aurinko nousee 5.01
Aurinko laskee 21.30
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Monesti ikävät asiat, saavat meidät unohtamaan, planeettamme kaiken kauneuden. Kuin auringonlaskut. Auringonlaskua voi ihailla tänään klo. 21.30.
Jossain päin suloista tuhansien järvien maatamme, tehtiin eilen lumiukkoja. Oli takatalvi. Täällä meillä päin… Pohojois-Pohojanmaalla ei sadellut lunta lainkaan.
Lumi satoi, ja suli pois. Mikä parasta.
Runouden sulo siivin edetään blogissani.
Tästä aasin siltana… runossani on luminen katu.
Riimit tarjoaa tänään sanat: Kerrostalo… valo… Runossani….
Tänään blogissani runouden, kaunis runoni. Ja runo VIHKISORMUS menee näin. Olkaas hyvä.
VIHKISORMUS
kadulle sataa lunta
katulyhtyjen lepattavassa
valossa
silloin korkeassa kerrostalossa
heidän keskustellessa
hiljaisella äänellään
sormuksen lumossa
orvokin sinisessä
katseessaan toivoa
ikkunanvierus pöydässä
kaksi shampanja lasia
ja mansikoita
sormuksen lumossa
kerroksessa 49
korkeassa kerrostalossa
hänen suunnaten
orvokin sinisen katseensa
lumiselle kadulle
joka hohtaa lepattavassa
katulyhdyn valossa
Tämän päivän sanoma lehti kirjoittaa…
…”Huutava pula nuorista naisista… Suomessa on kaupunki, jonne nuoret miehet jäävät töihin… Kaupungin miesvaltaisuus vaikuttaa monen nuoren miehen vaimohaaveisiin…”
Nuoria miehiä on siis huomattavasti enemmän, kuin nuoria naisia, kaupungissa.
Suloinen, kotipaikkani. Suloisen tuhansien järvien maamme helemi on päässyt lehteen. Tämän aiheen johdosta.
Kirjoitan teemalla tarinan…
On siis tarinan aika.
Fiktiivinen tarina menee tällä kertaa näin…
Garam masalan, korianterin, kuminan, inkiväärin ja muiden makeiden mausteiden tuoksu hurmaa.
On tarina nimeltään.
Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö.
Hän on Taisto, 23.
Tase on valmistunut koulusta ja töissä. Hyvä palkkaisessa sellaisessa. Hän rakastaa kaunista kotikaupunkiaan.
Hän ei voisi kuvitellakaan muuttavansa naisen perässä Ivaloon, jo töidenkin takia. Joten, välimatkaan kaatui hänen ensi rakkaus.
Hän menee perjantai iltana nuorten kanssa biljardia pelaamaan.
Kaikki ovat miehiä.
Vain baarimikko on nainen. Ja hänkin on uskollisesti naimisissa, neljän lapsen äiti. Ei mitään mahdollisuuksia, joten Tase ei edes yritä iskeä.
Hän pelkää jäävänsä yksin. Kuten kaupungin jokainen nuori mies.
Hän ei tahdo olla ns. vanha poika. Ei totta vie.
Odottaako Tasea tämä traaginen kohtalo.
Tase on tavallista komeampi nuori mies. Töitäkin on ja mersu. Siisti vuokra kaksio. Miehessä ei ole mitään vikaa, siis… Mutta hän on yksin.
Miksi.
Koska kaupungissa ei ole naisia.
Hän menee nettiin.
Tase rakastaa intialaista sapuskaa.
Intialainen ruoka on täynnä jännittäviä elämyksiä ja reseptejä. Garam masalan, korianterin, kuminan, inkiväärin ja muiden makeiden mausteiden tuoksu hurmaa.
Hän kirjautuu intialaisten ruokien ystävien sivulle.
Kuvallaan, oikealla nimellään, iällään.
Sivulla hän tapaa kokin. 21 vuotiaan intialaisen Ruthin.
Joka on kirjautunut kuvallaan, nimellään ja iällään.
Alkaa tiivis chattailu ja lopulta Ruth saapuu suloiseen tuhansien järvien maahamme. Ja sen Helemeen.
Intiasta.
Tänne jääden.
Hän vaihtoi bampu hökkelin, suht hyvään elintasoon.
Tase saa Ruthista uskollisen, hyvän ja rakastavan vaimon.
Hän oppii suloisen tuhansien järvien maamme kielen. Jopa kauniin murteemme.
Lapsia on kuusi, 6. Heillä.
Ja Ruth työskentelee siivoojana.
Elämä mallillaan.
Intiassa Tase ei käy koskaan. Hän rakastaa liikaa idyllistä, kaunista kotikaupunkiaan. Hän vihaa lentämistä, tämäkin on syy.
Ruth käy muutaman kerran. Todella harvakseltaan. Viiden 5, vuoden välein. Intiassa.
Ja heti hänellä on ikävä suloisen tuhansien järvien Helemeen.
Intia sijaitsee Aasiassa Arabianmeren ja Bengalinlahden väliin jäävällä niemimaalla.
Maan pohjoisosaa rajaa korkeuksiin kohoava Himalajan vuoristo.
Pinta-alalla mitattuna Intia on maailman seitsemänneksi suurin valtio. Asukasluvultaan se on maailman toiseksi väkirikkain maa.
Intiassa vallitsee trooppinen monsuuni-ilmasto.
Ilmastoon oli Ruthilla sopeutuminen. Etenkin helmikuuhun. Ja lumisateisiin.
Intian kulttuuri ja historia tarjoaa paljon nähtävää. Kaikki kaupungit Delhistä alkaen ovat Intiassa täynnä historiaa.
Köyhää ja likaista.
Tarinan Tasen kotikaupungissa oli enemmän miehiä, kuin naisia.
Joten hän haki vaimon Intiasta. Ja ongelma oli ratkaistu.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli runoni sanoin.
NEILIKKA
elämä opettaa
ja sinä päätät
mitä opit ja mistä
Ja samalla teemalla toinen tarina. Fiktiivinen.
Teema: Miehiä on huomattavasti enemmän, kuin naisia kaupungissa.
Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö.
Hän on onnellisesti naimisissa oleva Lotta. Uskollinen ja upea avioliitto hänellä. Hän avioitui elämänsä rakkauden kanssa. Hän on kosmetologi ammatiltaan. Joten räpsy ripset, punattu suu ja botoksia poskissa.
Lapset ovat jo aikuisia.
Hänestä upeinta on upottaa kätensä multaan ja kitkeä pihan kukkapenkkejä.
Lotan ystävätär, Liisi, asuu Tampereella.
Hän on sinkku.
Tavallisen näköinen, tavallinen suomalainen, kunnollinen nainen.
Tällä hetkellä työtön. Merkonomi koulutukseltaan.
Ja Tarina alkaa
PIKNIKILLÄ
Liisi saapuu kylään Lotan luokse. Lotta asustelee omakotitaloa pienessä, idyllisessä kaupungissa Pohjois-Pohjanmaalla.
Kaupungin maisemat häikäisevät kauneudellaan. Merenranta hurmaa.
Miehiä on enemmän kaupungissa, kuin naisia.
He suuntaavat Liisin kanssa museon rantaan piknikille.
On kaunis keväinen päivä.
-Ei ole ikinä ollut näin paljon vientiä, nauraa sinkku Liisi piknikillä.
Hän on tavallinen, suomalainen nainen. Jo neljänkymmenen.
Naimisissa oleva Lotta puolestaan vilauttaa vihkisormustaan ja torjuu miehet.
Sen pituinen se
Loppusanat: Lotta muuttaa miehen perässä Pohojois-Pohojanmaalle. Häntä ei pidä mikään Tampereella. Ei edes työ. Sillä hän on työtön. Hän löytää töitä ravintolasta, missä on hurmaavat suussa sulavat intialaiset sapuskat. Kaikki hänen työkaverinsa ovat ulkomaalaistaustaisia naisia. Jotka miehet ovat kaupunkiin hakeneet vaimokseen. Kaukaa.
Ja kolmas, 3, fiktiivinen tarina teemalla (kaupungissa on enemmän miehiä, kuin naisia).
Aloitan tarinan vanhoilla kunnon
Olipa kerran sanoilla.
Mutta hei… Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö.
Hän on Elsi. Hän tahtoo vakavan suhteen. Ei mitään muuta. Hän on brunette. Masennuksen syövereistä noussut daami. Masennuksen siis sairastanut. Syvissä vesissä uinut, toisin sanoen… Hänellä on sisar, sisar on perheellinen. Isä ja vanha äiti. Hänellä on… Hän rakastaa minttu jäätelöä. Hän rakastaa labradorin noutajia. Hänellä ei ole koiraa, koska asuu ydin keskustassa Stadissa (mutta, kun tarina jatkuu… hän muuttaa omakotitaloon Pohjois-Pohjanmaalle, ja ottaa kolme, labradorin noutajaa… häpi end). Hänellä on siniset silmälasit, tennarit, verkkarit. Ja hän pelaa padelia. (Lisätiedot: Pohojois Pohojanmaalla on uusi, tuliterä padel halli, mistä Elsi innostuu valtavasti).
KESÄLOMA REISSU on tarina nimeltään
Olipa kerran Elsi…
Elsi selailee päivän ilttistä
-En tiennyt, että suloisessa tuhansien järvien maassamme on kaupunki, missä on enemmän miehiä, kuin naisia?
Huikkaa Elsi lehden luettuaan, sisarelleen.
Sisar on perheellinen.
Elsi sinkku. Tahtomattaan.
– Mene kesälomalle sinne.
Missä se on.
– Pohjois-Pohjanmaalla. Huristellaan nelostietä (E75), ja matka-aika on noin 8 tuntia, täältä Helsingistä.
– Olisi sinunkin aika jo perustaa perhe, sisar sanoo Elsille.
– Kaupunkihan on minulle, iki sinkulle paratiisi. Miehiä enemmän, kuin naisia.
Ja niin koettaa Elsin kesäloma. Hän suuntaa Pohojois-Pohojanmaalle, sisarensa kanssa.
He yöpyvät hienossa hotellissa.
Piipahtavat idyllisen vanhan kaupungin kahvilassa.
Kahvila on tunnelmallinen.
Tämän jälkeen he suuntaavat museoon.
– Museossa on Wanha Herra. Sukelluspuku. Paikkakunnan nähtävyys.
Wanhaa Herraa ihailemaan saapuu myös kaveriporukka. Viisi miestä. He keskustelevat Elsin kanssa vanhasta herrasta.
Suloisen tuhansien järvien helemessä on siis … vanhin paikallismuseo. Kuuluisin lienee Wanha Herra – 1700-luvulta peräisin oleva vasikannahkainen sukelluspuku. Sen lahjoitti museolle merikapteeni 1860-luvulla.
– Sukelluspuvun alkuperää on yritetty selvittää tarkemmin siinä kuitenkaan onnistumatta. Arvellaan, että puku olisi valmistettu Suomessa, siihen viittaavat mm. jalkaosien pieksumaiset kärkiosat, toteaa eräs kaveri porukan miehistä.
Ja hän esittäytyy Mikaeliksi.
Puvun käsineet ovat kuin tyypilliset suomalaisen metsämiehen kintaat.
Mikael ja Elsi vaihtavat puhelinnumerot. Museossa. Wanhan herran äärellä.
Ja, kun Elsi ja hänen sisarensa saapuvat takaisin hienoon hotellin. Niin saman tien Elsin puhelin soi.
Mikael soittaa.
Ja loppu onkin historiaa.
Sen pituinen se.
Loppusanat. Kun Elsi kesäloman jälkeen saapuu Helsinkiin, hänen raskaustestinsä näyttää plussaa. Voiko olla parempaa syytä muuttaa, suloisen tuhansien järvien maamme helemeen. Mikaelin luokse.
Ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti
Olen siis runoilijatar Pohojois-Pohojanmaalta, Helsingistä Lakeuksille saapunut. Ja juurtunut.
Kenties olen enemmän PohjoisPohjanmaalainen, kuin Pohojaalaaset ite, äärimmäisen kaunista seutua. Tasaista. Talvisin saa suksia työntää sauvoilla liikkeelle alamäessä, niin tasaista :)
Runo Pohjois-Pohojanmaasta. Ja kaunis runo menee näin, olkaas hyvä.
VEDEN ÄÄRELLÄ, MEREN ÄÄRELLÄ
meri, joet, vedet, tuulet
hymyilevät huulet
veden äärellä
meren äärellä
meri
joet
vedet
tuulet
hymyilevät huulet
veden äärellä
meren äärellä
merituulen puhaltaessa kasvoihisi
tuulen kietoutuessa
humina puiden latvustoon
pohjoisen valo
kupliva kaupunkilaisuus
maaseudun ympäröimänä
totaalinen hiljaisuus
puhdas luonto
veden äärellä
meren äärellä
saaristoa
laivoja
sädehtivän kaunis luonto
aarnimetsät
rauhaa ja hiljaisuutta
retkeilyreitit maisemineen
kevät kesä
syksy talvi
yöstä päivään
merta
mannerta
maaseudun rauhasta
kaupungin sykkeeseen
historian havinasta
moderniin nykyaikaan
vihreät metsät
kirkkaat vedet
vehreät puut
saaristo
meri
joet
vedet
tuulet
hymyilevät
huulet
veden äärellä
meren äärellä
Pohojois-Pohjonmaan helemen saaristo, on muuten vuoden Retkikohde 2016, eikä – totta vie – suotta… Ja saaristo on timantti kaupungin sylissä. Noin 50 pienestä saaresta ja luodosta koostuu kaunis saaristo. Kesällä voi piipahtaa, vaikkapas risteilyllä, viettäen ihanan kesäpäivän saaressa, tutustuen maankohoamisen synnyttämään luontoon luontopolulla, nauttien autiosaarten rauhasta ja ihanista hiekkarannoista.
Vanha kaupunki on idyllinen. Täällä meillä päin.
Sanoin kuvailemattoman upea merenranta. On myös…
Olen raapustellut mm. runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea.
Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!
Runouttani ja tarinoitani lukiessa, ei voi tutustua minuun. Runoilijattareen. Sillä kirjoitustyylini on puhdas fiktio. Mutta, eihän se olekaan runouden tarkoitus. Runoilijattareen tutustuminen. Runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan, lisää rakkautta.
Tämän päivän fiktiivisiin tarinoihini oli inspiraationa… Ilttiksen lehtijuttu ”Miehiä enemmän, kuin naisia…”
Idyllisessä pienessä kaupungissa… Pohojois Pohojanmaan helemessä.
Historiaa, merellistä luontoa tarjoaa tämä helemi (helmi).
Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.
Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.
Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.
RAKKAUS
karu
taru
Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.
Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin