Runouden sävelin

5.5.2026

+5

Aurinko nousee 4.28

Aurinko laskee 22.01

Takatalvi

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

MUSTA GEOMETRINEN KAMPAUS

täyteläisen keveä alkupala

maittavaa

mausteisten tuoksujen leijaillessa

elämän keitoksessa

tunne heikkoutesi

samoin kuin vahvuutesi

jotain on

pielessä

sillä hän ei ole

mielessä

miten voit

vanhasta irti päästäen

uuteen rakkauteen heittäytyen

sitoutuen

naisella musta geometrinen kampaus

kullanhohtoinen korostus kulmissaan

mukanaan kärsimämme

alemmuuden tunne

haaveillen itsensä pois

unelmiin paeten jos vois

todellisuuden haihtuessa ilmaan

unien maailmaan

vai vain

elokuva näkijänsä tunnetiloista

suruista, iloista

huuliltaan kuiskaus

uskoo ken haluaa

Joku on juuri herännyt, huomenta… Toinen nauttii marmeladileipää, aamiaiskahvin kera. Hei sinulle. Kolmas, 3. on tullut juuri töistä, huomenta huomenta… Oletpa sitten astunut mistä vain blogiini Runouden sävelin… Olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla, runoudella.

Blogia runouden… pitää mm. Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista. Kissoja. Ystäviään, läheisiään. Hyvää kahvia. Länkkäri leffoja ja punaista huulipunaa. Ollen taidegallerioiden, kirjastojen, kahviloiden ja elokuvateattereiden suurkuluttaja. Hauskojen kissa videoiden fani. Ja bailantinoa tanssitunneilla tanssiva nainen.

Te lukijat olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa meressä. Olette kävelleet Goan hiekkarannoilla. Piipahtaneet viidakossa. Sekä astelleet satavuotiaalla silta vanhuksella. Miksi, siksi. Että olette lukeneet blogiani Runouden sävelin. Olette sukeltaneet tarinoihin.

Tarinassani Tik tak tik tak suunnataan Goalle. Tarinan voit lukaista. Lukemalla blogiani runouden eteenpäin.

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa. Ja se on lukeminen.

Janoan viisautta… rakastan viisautta. Etsin viisautta, kuin neulaa heinäsuovasta. Viisautta on vähän tarjolla pahassa maailmassa. Ja jos löydän ripauksenkaan viisautta. Talletan sen oitis tarinoihini ja runouteeni.

Koen tavoittelevani hyvää asiaa, kun tavoitteeni on omistaa viisas sydän.

KUUNSADETTA YRTTITARHOISSA

haikeuden kielissä

mahdollisuuteni näyttää voimani

herkkyyteni

herkkyytesi on voimasi, sanoit

haikeuden kielissä

tyylikkäitä melodioita

katkelmia riidoista

entisajan ihanteita vai

vain romuttuneita unelmia

vaniljaa

ja taian omaisia mausteita

yrttitarhoja

haikeuden kielissä

Kuu on runoilijattaren ihanne sana. Rimmaa.

Kuu, suu, muu, taipuu, kaikuu, kaipuu …

Superkuun virallinen nimi on perigee-syzygy of the Earth-Moon-Sun system.

Perigee-syzygy of the Earth-Moon-Sun system ei – totta vie – ole runoilijattaren ihanne sana.

Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.

Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.

RAKKAUS

karu

taru

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.

Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.

…”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä…” – Room 12:2

Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!

Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.

Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.

Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.

Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.

Luonnon näytelmästä olen runoillut.

Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.

Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.

Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.

Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.

AIDOT MASSIIVISET TAMMIAIDAT

polun päässä

massiiviset tammiaidat
ympäröivät puistoa

polku johtaa luo sydänten

sielujen, aitojen

polun reunustamat
vaahterat huojuvat tuulessa

polku johtaa luo

massiivisten
aitojen

sielujen,
aitojen

luo aitouden

massiivisten
tammiaitojen

Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.

Mm. kirjasuositukseni tarjoaa blogini runouden.

Runouttani ja tarinoitani lukiessa… Ei voi tutustua minuun – runoilijattareen – sillä kirjoitustyylini on puhdas fiktio. Mutta… eihän se olekaan runouden tarkoitus (runoilijattareen tutustuminen)… Runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.

Olen tarinan kertoja. Pitäähän minun esitellä fiktiivisen tarinan henkilö.

Hän on Ansa.

Ansa on ikuinen opiskelija. Verkossa opiskelee. Töissä hän lähikaupassa, lihatiskillä. On kevät. Ihmiset grillaavat. Joten hän on kiireinen töissään.

Hänellä on kaksi ystävätärtä. Ja pari veljeä, että vanha äiti. Veljen vaimo ja heidän kaksi, 2, lastaan. Isä on jo kuollut (syöpään). Heistä koostuu Ansan elämän tukipilarit ja lähipiiri.

Hän rakastaa kesää. Ja sitä, että voi sujahtaa paljain varpain sandaaleihin. Ja sandaaleita hänellä onkin sitten iso rivi. Riviin on löytänyt myös muutamat korkkarit ja saapikkaat.

Ansa rakastaa talvea. Ei ole ötökäitä ja käärmeitä.

Lomansa hän viettää kesämökkeillen. Viikon hän piipahtaa myös Italiassa.

Hän on fiftari. Kellomekko. Ja Cadillac, vanha tietenkin. Musiikki menee samaan tyylilajiin. Ja meikki, että asu.

Hän rakastaa spagettia, pizzaa, Italialaista keittiötä. Ja hän aikoo kesälomallaan käydä useissa Italialaisissa ravintoloissa nauttimassa lihapullia ja pastaa. Italian menua.

Hän on supi suomalainen. Juuret Lempäälässä.

Hän ei muuttanut opintojen perässä, sillä hän opiskelee verkossa. Näppärää. Ja töissäkin voi samalla käydä.

Hän aikoo myöhemmin väitellä jopa tohtoriksi. Taloustieteestä.

Velkainen maa olemme. Miten on mahdollista. Että naapuri maa Norja, joka on myös Pohjoismaa, ei ole näin velkainen.

Vääristä kohteista Ansan mielestä leikataan, kun leikataan köyhiltä.

Ansa arvostaa ruokajakelua. Ja käy vapaaehtoisena, harvakseltaan, kun hänen menoihin sopii… kauhan varressa köyhien leipäjonossa, ruokaa jakamassa.

Hän kokee olevansa, kuin filmitähti. Ihmisten jonottaessa pitkässä jonossa ruokalautasta häneltä.

Tältä varmaan Bondista, James Bondista tuntui, kun ihmiset piirittävät hänet. Ja jonottivat nimikirjoituksia.

Ansa on Bond fani. Ja hänen mielestä on vain yksi ja ainoa oikea Bond. Nimittäin, Moore.

Mustakala elokuvan roolisanoja hän osaa jo ulkoa. Niin monesti on nähnyt tuon elokuvan.

Hänellä on suvun kesämökillä vene.

Millä hän tykkää huristella.

Hänen aikomuksensa on kesälomalla veneillä kovin.

Hänen ajatuksensa ovat jo kesälomassa.

Ei Asta lopeta opintojaan tohtoriksi väittelyyn. Ei. Hän on ikuinen opiskelija.

Jopa kuolinvuoteellaan, 94 vuotiaana, hän on matkalla tenttiin.

Ja nyt, kun olen esitellyt tarinan henkilön on aika astua itse tarinaan…

AURINGONLASKUUN

– Olen nähnyt niin paljon, petettyjä. Jätettyjä. Karanneita. Katkeria eroja. Kurjissa suhteissa riutumista. Jopa polyamoriaa. Mikä on järjetöntä. Tämän vuoksi tahdon ehjän, onnellisen, uskollisen ja hyvän avioliiton. Elämäni rakkauden kanssa, tuumi Ansa ystävättärelleen.

– Siis ratsastat hevosella auringonlaskuun, miehesi kanssa. Ystävätär vastaa.

Ja he… Ansa ja hänen elämän rakkaus, ratsastivat valkoisessa hevosella auringonlaskuun. Ja elivät onnellisena elämänsä loppuun asti.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: itsensä kehittäminen kannattaa aina. Lukeminen, se kannattaa aina.

Tänään blogissani tarjolla kaunis runoni KAKSIKYMMENTÄKAKSI, 22, VUOTTA MYÖHEMMIN. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

KAKSIKYMMENTÄKAKSI, 22, VUOTTA MYÖHEMMIN

kiireettömyys

kulta -ja hopeakoristeiset
lankavyyhdet

vaikeus
vai vain
menneiden
haikeus

saavutukset

kahvimylly

koristeinen
antiikkinen hylly

tunnelmallinen
kynttilän
valo

sydämessäni
tulisen rakkauden
palo

ylläni
puhdas
ylväys
jalo

pitkän pirtin
pöydän äärellä

rakkaimmat

pöydän ollessa
koreimmillaan

perinneruokia

suussa sulavia
höyryäviä
uunivuokia

ruutuakkunalla
kaunis kukka

krysanteemi

sädehtien

ikkunassa

hymyilevä
pari
mustavalkeassa
hääkuvassa

lämpöisessä
tuvassa

kulta -ja hopeakoristeiset
lankavyyhdet

kiireettömyys

Mitäs pidit runostani. Runo on kaunis. Valitsin suht neutraalin runon, mistä kysyin lukijoilta mielipidettä.

En runoa, mistä voi sanoa, en pidä. Jopa pitävänsä sietämättömänä runoa.

Jostain runosta pidät, jostain et. Jokin runo on sädehtivä. Jotain et jaksa lukaista loppuun. Ja kenties jotain runon säettä rakastat.

Mutta kysyin mielipidettä, suht kauniista, neutraalista runostani.

Tahdotko analysoida, miksi et pitänyt, jos et pitänyt runosta?

– Pläräätkö TV kanavia, joita on 53 kappaletta, todeten mistään ei tule mitään katsomisen arvoista?

– Jätätkö kirjan avaamatta, vaikka se olisi Sinuhe egyptiläinen?

– Eikö maistu suussa sulava pasta. Höyryävä italialainen keittiö?

– Eikä hymyilytä, että kesäloma on pian?

– Eikö edes lempimusiikkisi saa sinua hyräilemään.

– Milloinkas se aurinko laskikaan tänään? (Monesti ikävät asiat saavat meidät unohtamaan kaiken kauniin maailmassa, kuten vaikkapas auringon laskut).

Silloin vika ei ole runossani. Ei…

Silloin vika ei ole lukijassa… Ei.

Silloin vika voi olla, vaikkapas tässä…

Toteutanko omaa vai jonkun muun ajatusta hyvästä elämästä?
Sanotaan, että ihminen voi hyvin, kun hän elää arvojensa mukaista elämää. Elätkö?
Pysähdy ja mieti, mitä elämässäsi on meneillään.
Tarvitsetkos tsäpinää vai hiljaiseloa?
Unelmoi.
Päästä irti liiallisista vaatimuksista, harjoita itsemyötätuntoa.
Ota rennommin.
Vapauta aikaa luovuudelle.

Nämä tehtyäsi. Lue runoni uudelleen. Eikös ollutkin ihan ok runo. KAKSIKYMMENTÄKAKSI, 22, VUOTTA MYÖHEMMIN.

Itse asiassa kaunis runo.

Kun yhden tarinan saa pisteeseen. Kutsuu jo uusi tarina tarttumaan sulkakynään.

Ei ole jatkosarjaa. Yhdessä tarinassa tapahtuu kaikki. Yhdessä runossa tapahtuu kaikki. Näin ollen pääset uutenakin blogini runouden lukijana, kärryille teksteistä.

Aloitan fiktiivisen tarinan vanhoilla kunnon… Olipa kerran… sanoilla.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö.

Paavo on viisikymppinen, kirurgi. Hänellä on aikuiset lapset. Hän rakastaa grillaamista.

Ja hän odottaa kesälomaa jo kovin.

Hän on charmantisti ohimoilta harmaantunut. Hiljainen mies.

Kirjahylly notkuu kirjoja.

Ja hänellä on oma rakas nojatuoli, missä hän seuraa TV stä saippua oopperaa.

Hän harrastaa tennistä.

Paavon vaimo on viisikymppinen, sisar hento valkoinen.

Ja tarina alkaa ja on nimeltään

PÖYTÄSIRKKELI

Olipa kerran Paavo…

Paavo istuu lempinojatuolissaan, saippua oopperaa TV stä katsellen.

– Miksi sinä lainaat pöytäsirkkeliä naapurille, kun hän ei sitä palauta. Vaimo huutaa miehelleen.

Ja riita on valmis.

Sen pituinen se.

Ja tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Jos vaimosi on sinulle vihainen…

Osta ruuvimeisseli, taltta, porakone. Vasara. Tunkki. Painepesuri. Päältä ajettava ruohonleikkuri. Wiskipullo. Grilli, grillattavineen. Ja virveli ja onki. Vene. Partakone. Partavesi. Partahöylä. Kravatti. Hitsauskone. Pylväsporakone. Rälläkkä. Ja Harrikka.

Jos vaimosi on vieläkin vihainen…

Sinulla sentään on…

Ruuvimeisseli, taltta, porakone. Vasara. Tunkki. Painepesuri. Päältä ajettava ruohonleikkuri. Wiskipullo. Grilli, grillattavineen. Ja virveli ja onki. Vene. Partakone. Partavesi. Partahöylä. Kravatti. Hitsauskone. Pylväsporakone. Rälläkkä. Ja Harrikka.

(vaikka ei ole pöytäsirkkeliä).

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin