Naapurit

13.7.2026

+19

Aurinko nousee 03.09

Aurinko laskee 23.38

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Ihanaa, että eksyit blogiini runouden.

(Kuvan tekstit saat suuremmaksi, kuvaruutua suurentamalla).

Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt. He ovat Kiira ja Jutta.

Naapurit. Ystävättäret.

Kiira asustelee kerrostaloa, kerrosta viisi, 5. Hänellä on kauniisti, tyylillä sisustettu kaksio. Parveketta ei ole. Olohuoneen ikkunasta avautuu kaunis näkymä kaupungin yli. Ja iltaisin, auringon laskun aikaan, näkymä on huikaiseva. Hänellä on valvavan iso taulu TV. Ja sen äärellä hän viettää paljon aikaansa. Laadukkaita elokuvia katsellen. Hänellä on on/off suhde työkaverinsa kanssa. Hän on brunette, punattu botox suu, ja kauniit ripset. Hän rakastaa lenkkareita. Ja niitä hänellä on sitten juhliin ja arkeen. Monia pareja. Hän on viher peukalo. Ja olohuonetta koristaa useita viher kasveja. Tunnelmaa luomassa. Hän ei harrasta oikein mitään. Tai ehkä zumbaa. Ja sitäkin harvakseltaan. Hän rakastaa italialaista keittiötä. Spagettia. Pastaa. Että hän rakastaakaan pizzaa. Jauheliha pizza on klassikko. Hän on 32, silmälasit tai aurinkolasit vahvuuksilla kiikkuvat hänen nokallaan.

Jutta. Hän on Kiiran naapuri. Ystävätär. 33. Hän asustelee kerrosta kaksi. Kiiran kanssa samassa kerrostalossa. Hänellä ei ole tyylillä sisustettu koti. Kaksio. Mikä on imuri? Jutta tuumii, suloisen sekasotkun keskellä. Moppi? Mikä se onkaan? Hänen verhonsa ikkunoissa on eri paria. Toinen sininen ja toinen keltakuvioinen. Nojatuoli löytyi kirpputorilta edullisesti. Olohuoneen pöytä on kierrätys keskuksesta. TV tä hänellä ei ole. Lempisarjansa hän katsoo älykännykältään. Pinkit, shokki värillä värjätyt kutrit, laineilla. Siniset silmät. Ja nenäkoru. Hän työskentelee laitoshuoltajana. Koulutukseltaan on merkonomi. Hän rakastaa hampurilaisia. Siis aitoja kunnon hampurilaisia, missä pihvi välissä ja majoneesia. Kera Coca colan. A ´vot. Jutta on naimisissa Visan kanssa. He ovat 24/7 yhdessä. Onnellinen avioliitto. Ja mikä parasta Visa on Jutan elämän rakkaus. Visa on pitkä ja komea mies. Mutta on veteen piirretty viiva olla läheisriippuvainen. Itsenäinen, sitä Jutta ei ainakaan ole. Hän ei ole viherpeukalo. Kerran hänellä oli kaktus. Senkin hän onnistui hukuttamaan veteen. Kasteli liikaa. Ja kaktus riepu, nuupahti.

Nyt, kun olen esitellyt tarinani henkilöt. On aika astua itse tarinaan.

Ja tarina alkaa. Ja se on nimeltään

Naapurukset.

Kiira ja Jutta istuvat kerrostalonsa pihalla olevassa pihakeinussa. Kukka istutuksen häikäisevät kauneuttaan. Parhaillaan.

– Missä Visa on? Kysäisee Kiira Jutalta.

– Töissä.

– Ajattelinkin, että olette aina yhdessä. Joskus hän jopa vastaa puhelimeesi, kun pirautan sinulle.

– Miten teillä menee?

– Hyvin.

– Oletkos jo läheisriippuvainen? Muutu, jos tahdot muuttua. Älä muutu, jos et tahdo muuttua. Mutta ripaus, itsenäisyyttäkin olisi paikallaan. Muutos lähtee sinusta itsestään.

– En välitä muuttua, meillä menee hyvin. Siksi.

– No, mikäs siinä.

Kiira oli kesäkuun kesälomalla. Joten hän on palannut jo töihin, ”sorvin ääreen.” Kesälomallaan hän mökkeili, pesi matot. Kävi Tukholman risteilyllä. Ja nautti Italialaisen keittiön antimia.

– Ihan mukavaa olla töissä, taas. Loman jälkeen. Olin pitkään jouten.

– Mitenkäs sinun työpaikkaromanssi. On/off suhde.

– Ei mitään vakavaa. Parhaillaan off tila.

Kiira harrastaa zumbaa. Hän ei ole ymmärtänyt, mitä harrastus voi ihmiselle antaa. On olemassa ihmisiä, joille pianon soitto on enemmän kuin elämä. Jutta maalaa tauluja. Hän rakastaa harrastustaan. Harrastus on henkireikä, voimaa ja kaikkea kaunista antava asia.

– Taidan lopettaa zumban.

– Vai niin.

– Lähdetään kahville.

Ja niin neitokaisten askeleet vievät korttelin toiselle puolelle. Idylliseen vanhan ajan kahvilaan.

Caccuccinoa nauttiessaan, Kiira huomaa. Hän on ripauksen onnellinen. Hän ei elä vain elämän juhla hetkiä varten. Vaan arjestakin löytyy onnen muruset.

Kiira on suur perheestä lähtöisin. Hänellä on neljä siskoa ja kaksi veljeä. Hän on lapsikatraan puolesta välistä. Lapsuutensa hän vietti maaseudulla. Maatilalla. Hän sai aina sisarensa vanhat vaatteet. Kun ne kävivät hänelle pieniksi. Heidän perhe oli ehjä. Heillä oli jopa pari lehmää. Hevosia ei ollut.

Jutta puolestaan on yksinhuoltaja äidin kasvattama nainen. Hänen äitinsä on jo kuollut. Hän ei ole isänsä kanssa tekemissä. Hänellä on kaksi veljeä, isänsä puolelta. Ei ole heidän kanssaan tekemisissä. Hänellä oli hyvä äiti. Hänen äitinsä vihasi Jutan isää. Yleensä viha ansaitaan. Harvoinpas sitä sympaattinen ihminen on vihattu. Hänen äidin äiti, isoäiti, siis. Elää vielä. Ja isoäiti on Jutan silmäterä. Ja päin vastoin. Oikein herttainen pakkaus. Isoäiti on. Visankin iso äiti on ottanut siipeinsä suojaan. Isoäiti on jo vanha. Mutta suht terve, mitäs nyt lonkat kolottavat silloin tällöin. Hän käy lavatansseissa. Ja on menevä mummo. Mummo maalaa tauluja. Ja tauluja on täynnä koko seinä, hänen kodissaan.

Cappuccino kupit tyhjenevät. Ja ystävättäret kävelet korttelin ympäri. Takaisin kerrostalonsa pihaan.

He menevät hissiin. Jutta jää kerroksessa kaksi, 2, pois. Kiira puolestaan jatkaa matkaansa kerrokseen, viisi, 5.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen.

Jos et tahdo muuttua, älä muutu. Tarinassani ei kaivattu muutosta.

If you wanna change, change. Muutos lähtee – kenestäs muustakaan – kuin sinusta itsestäsi.

Muutos kuuluu elämään.

Etsitkös jotain pysyvää. Elämääsi. No, se on muutos.

Onko maailmassa mitään muuta pysyvää, kuin muutos?

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin