Mitä elokuvaa suosittelen, se selviää vain tämän blogimerkinnän lukemalla

16.8.2026

+17

Aurinko nousee 05.06

Aurinko laskee 21.37

Vesi sadetta täällä meillä päin. Tänään.

Eilen illalla oli ukkonen.

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Katsoin Mitäs täällä roikut Henry Moon? elokuvaa.

Ensi-ilta 1978.

Kesto 105 min.

Mitäs täällä roikut Henry Moon? on lännenkomedia, jonka on ohjannut Jack Nicholson. Hän näytteli tässä ohjauksessaan myös pääosaa.

Tapanani on lueskella leffa arvosteluita, vaikka en niistä perustakaan.

Kolme tähteä viidestä.

Elokuva arvosteluissa.

Leffaa on kuvailtu epätavalliseksi lännenelokuvaksi ja hulppean romanttiseksi tarinaksi kulkurista ja tämän rakastumisesta kohdalle osuvaan kaunottareen.

Suosittelen.

Katsoin elokuvan muuten, ihmisen kanssa, joka piti Mitäs täällä roikut Henry Moon? leffaa huonona.

Mutta tämän runoilijattaren mielipide on, että leffa on hyvä… Suosittelen.

Miten se erään tarinani PERHEFIRMA opetus menikään… Se meni siis näin… Astu omat askeleesi elämäsi poluilla. Laita tossua, toisen tassun eteen elämän mutkissa, kaarteissa, ylä -ja alamäessä. Luo omat mielipiteet. Elä omat unelmasi. Älä elä edes toisten odotuksia.

Tarinani kertoi Amaliasta. Hänen suvullaan on perhe firma fiktiivisessä tarinassani. Hän ei astellut perhe firmaan, hänen unelmansa oli olla eläinlääkäri. Ja hän toteutti unelmansa.

Tarinan voit lukaista blogiani pidemmälle lukemalla.

Näin tein juuri, muodostin OMAN mielipiteen elokuvasta… kuin kehotin tarinani opetuksessa tekemään…. Loistava tarinan ohje siis, tarinassani PERHEFIRMA).

Luetuin blogimerkintäni on… yllätys yllätys… leivonta ohje. Helppo sellainen… Ei runo… ei tarina… Ei sananen päivän polttavasta puheen aiheesta. Ei rakastamastani muodista sanasta. Ei tekstiilitaide blogimerkintä. Ei. Vaan HELPPO leivonta ohje.

Olen ripotellut nonparelleja adjektiivien ylle. Viilaillut verbejä. Nikkaroinut substantiivit.

Olen kirjoittanut kirjakieltä. Asia tekstiä.

Murteita.

Olen kirjoittanut pitsistä, lumihiutaleista riimiä (liirum laarum). Tällöin runossa ei sanota mitään, vain kaunista sanahelinää.

Ja päin vastoin, olen kirjoittanut painavaa sanottavaa. Totta vie, kuuntelemisen arvoista.

Toisin sanoen; monen monella tyylillä olen raapustellut (runoutta, tarinoita).

Runouteni skaala on laaja. Olen kirjoittanut runon, jopa cappuccino kahvikupista.

Mutta rakkaus, romanttinen sellainen. Niin siitähän runoilijat runoilevat, elokuvat kuvaavat, taidemaalarit maalaavat, kirjat kirjoittavat.

Olen kirjoittanut FIKTIIVISEN runon, niin merenneitona, kuin kotkana, kuin laivan hyljättynä hylkynäkin.

Runoudessani ja tarinoissani kirjoitustyyli on puhdas fiktio. Elämänkertoja tehdään. Fakta ei ole tämän runoilijattaren tyyli, ei.

Rakastan viisautta. Tavoitteenani on hankkia viisas sydän. En koe tavoittelevani huonoa aisaa viisasta sydäntä tavoitellessani. Jos löydän ripauksenkaan viisautta, talletan sen oitis tekstiini. Maailmassa on yllättävän vähän viisautta tarjolla.

Olen kirjoittanut mm. runoteoksen Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.

Tarinoissani fiktiivisten hahmojen avautumista kera tärkeän ja ei niin tärkeän. Tarinat tarjoavat huikeita tarinan opetuksia.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin