Tuhansien järvien maamme kaunis luonto
27.8.2026
+18
Aurinko nousee 05.42
Aurinko laskee 20.57
Kaunis sää, kaunis päivä tänään.
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa

Blogia runouden… raapustelee siis runoilijatar, joka toteutti haaveensa pitkään runoja pöytälaatikkoon kirjoiteltuaan ja laittoi runot kansien väliin.
Olen kirjoittanut mm. kauniin runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea.
En tahdo kätkeä sisimpääni rohkaisun kauniita sanoja.
Kirjoittaminen on antoisaa ja sanottavaa riittää.
Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo pari uutta fiktiivistä tarinaa tarttumaan sulkakynään.

Suloinen tuhansien järvien maamme luonto on metsäinen, vesistörikas ja neljän vuodenajan hallitsema, pohjoisen ankara mutta … oi, niin… äärimmäisen kaunis kokonaisuus.
Noin 78 % Suomen pinta-alasta on metsän peitossa.
Mäntyjä ja kuusia sekä koivuja.
Myös runsaasti soita.
Suomea ei suotta kutsuta tuhansien järvien maaksi – järviä on yli 160 000.
Merenrannat vaihtelevat saariston tuhansista saarista ja luodoista … laajoihin lakeuksiin ja etelän kallioisiin rantoihin.
Viljavia peltoja.
Sinisiä järviä, laajoja havumetsiä ja harjumaisemia.
Pohjoinen puolestaan tarjoaa aapasuoalueita ja korkeita tuntureita, joilla elää mm. arktisia lajeja.
Kevään luonnon herääminen, kesän yötön yö, syksyn ruska ja talven lumi sekä pakkanen.
Luonnosta vieraantuminen voi heikentää hyvinvointia.
Luonnossa voi vain istua ja katsella tai laittaa silmät kiinni ja kuunnella.
Kuinka sädehtivän kaunis luontomme onkaan, tuhansien järvien maassamme.

Täällä meillä päin Pohojois-Pohojanmaalla luonto on omaleimainen yhdistelmä herkkää merellisyystä ja kaunista metsämaisemaa.
Kaunis saaristo.
Kasvisto tarjoaa mm. harvinaisen ruijanesikon? Täällä meillä päin.
Kangas ja harjumaisemaa.
Ja tasaista on. Niin tasaista, että talvisin saa suksia työntää suksisauvoilla liikkeelle alamäessä. Täällä meillä.
Suomen luonnon päivä on lauantaina 29. elokuuta 2026.
Siksi raapustelin luonnon kauneudesta.

Myös venetsialaiset ovat viikonloppuna.
Illat pimenevät, silloin ilotulitteet valaisevat taivaan kauniisti.
Elokuun viimeisenä lauantaina vietettävä veneily- ja mökkeilykauden päätösjuhla.
Venetsialaiset.
Veden, tulen ja valon juhla.
Venetsialaisten juhlinta aloitettiin Helsingissä, 1840.
Meren rannalle keskittyvä juhla…
Värikkäitä lyhtyjä, nuotioita ja ilotulituksia.
Ja sananen historian havinaa…
Kiinalaiset ilotulitteet kulkeutuivat ensimmäisenä Euroopassa Venetsiaan 1500-luvulla ja oletettavasti sieltä veden äärellä vietettävä valon ja tulen juhla levisi muuallekin Eurooppaan.
Värillisiä lyhtyjä, palavaa tervaa, tulia, ilotulitteita, kokkoja, lyhdyillä ja seppeleillä koristettuja veneitä. Tästä on venetsialaiset tehty.
Suomen ensimmäiset venetsialaiset järjestettiin Helsingin Meilahden kartanossa, 1840. Juhlia kehuttiin loistaviksi. Romaniorkesteri soitti leiriksi lavastetulla tekosaarella palmujen katveessa. Venetsialaisiin kahleisiin kytketyt apinat pyydystivät puihin ripustettuja banaaninterttuja. Ilotulitus, värilliset lyhdyt ja soihdut valaisivat koko tienoon. Ja vieraat parveilivat naamioituina… Nurmikoille oli levitetty pellavalakanoita, jotta daamien pitkien iltapukujen helmat pysyisivät puhtaina. Näin historian havinassa. Pellavalakanoita nurmikoille, kyllä kyllä…
Aluksi juhlan viettoon kelpasi mikä tahansa elokuinen pimenevä kesäilta. Näin juhlien luonne, eli valon ja tulen liekki veden pinnalla, saatiin parhaiten esille. Venetsialaisten ajankohdaksi on sittemmin vakiintunut elokuun viimeinen viikonloppu. Ilta on pimeämpi loppukuusta, joten valo näkyy paremmin.
Sädehtiviä venetsialaisia kaikille upeille blogini Runouden sävelin lukijoille.

Sananen runostani…
Tänään kirjoitan kampiliirasta, markkina humuun kietoutuneena.
Kampiliira on 1000-luvulla luultavasti Espanjassa kehitetty soitin, jossa kieliä soitetaan jousen sijasta kammesta pyöritettävällä puukiekolla.
Soittimeen kuuluu erityinen koskettimisto, jolla lyhennellään melodiakielen soivaa pituutta. Kolmas erityinen piirre, kiekon ja koskettimiston lisäksi, ovat ns. bordunakielet, jotka soivat koko ajan samassa sävelkorkeudessa ja luovat melodialle harmonisen perustan.
Bosch, Maallisten ilojen puutarha noin 1500… Oletkos nähnyt huikean maalauksen. Maalauksessa soitin?
Ensimmäiset kampiliirat olivat kahden soittajan välineitä: toinen pyöritti kammesta ja toinen paineli tai nosteli koskettimia.
1100-luvulla kampiliira oli kiertävien trubaduurien soitin.
1300-luvulle tultaessa soitin oli kokenut huomattavan arvonalennuksen: siitä oli tullut sokeiden kerjäläisten soitin.
Barokin aikaan tultaessa kampiliira koki uuden nousun. Kansanmusiikista tuli hetkeksi muotia ja hoveissakin soitettiin säkkipilliä ja kampiliiraa.
1960-luvun aikana koko maailmassa heräsi jälleen kiinnostus kansanmusiikkiin, ja silloin kampiliirakin löydettiin uudestaan.
2000-luvulla kampiliira on edelleen harvojen soitin, käsityötä.
Olen ikuistanut runooni kauniin pienen kaupungin Pohojois-Pohojanmaalla.
Missä markkana humua. Parhaillaan.
Markkinahumussa soitellaan kampiliiraa.
Runossa kuvataan kaunista kaupunkia, etenkin vanhan kaupungin miljöötä. Mikä on kaupungin sydän.
On kesä, pääskysiä.
Ja tunnelma torin markkinahumussa on kuin teatteri esityksen tai elokuvan onnellisessa lopussa.
Yleisö hurraa. Onnellista loppua.
Miksi. Siksi, että torilla on ääntä. Vilskettä ja vilinää.
Jatko osa on tulossa, teatteri esitykseen. Mutta sitä ei ole vielä käsikirjoitettu.
On tämä hetki. Ei huominen. Ei eilinen.
Ja runoni Kampiliira menee näin… Olkaas hyvä.
Runoni tarjoaa mm. markkinahumua.
KAMPILIIRA
taivaalla pääskysten kaari
idyllinen saari
luoto
onnellisen
lopun parrasvaloissa
yleisön hurratessa
kaikkea mistä olet
haaveillut
tuhlaamatta
aikaa ihmissuhteisiin
joissa ei voi olla
aidosti onnellinen
pullan tuoksu
kissan askeleiden juoksu
pitkin pirtin lattiaa
pääskysiä
kesää
luonto vehreän
vihreä
kukkaloiston
hehkuessa kauneuttaan
onnellisen
lopun parrasvaloissa
yleisön hurratessa
lahti
luoto
saari
taivaalla pääskysten kaari
ainutlaatuinen yhdistelmä
historiallista
vanhaa
puukaupunkimiljöötä
ympärillään
merellistä saaristoa
modernia teollisuutta
rannikko
saaret
pääskysen lentojen kaaret
kaupungin sydän on
vanha kaupunki
missä
idylliset kapeat kadut
värikkäät puutalot
viehättävät sisäpihat
sekä puisto
meren ollessa
läsnä
puumajakat
avara horisontti
maisema on yhdistelmä
herkkää luontoa
vahvaa historiaa
jossa merituuli ja
puutalojen yksityiskohdat
luovat ainutlaatuisen tunnelman
merituulet
silloin kauniin sävelen kuulet
kampiliiran
kieliä soitetaan
jousen sijasta
kammesta pyöritettävällä
puukiekolla
metsän siimeksessä
metso
ja
riekko
torilla
ihmisvilinää
kampiliiran
sävelet
silloin
arkiasussasi
sydämeeni kävelet
markkinahumua
auringonpaistetta
vesipisaroita
ja sumua
kampiliiran sävel
kaikuu
sydämessä vapaus
ja kaipuu
kaipuu tuttuun
ja turvalliseen
harmoniseen
oloon
kaipuu
kaikuu
kun
taivaan
valaisee Kuu
avara horisontti
maisema on yhdistelmä
herkkää luontoa
vahvaa historiaa
jossa merituuli ja
puutalojen yksityiskohdat
luovat ainutlaatuisen tunnelman
merituulet
silloin kauniin sävelen kuulet
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin