Pudonneita lehtiä, kuumaa kaakaota ja paksu villapaita

15.9.2026

+13

Aurinko nousee 06.39

Aurinko laskee 19.46

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Ja hän on.

Marjukka. Marjukka asustelee kerrostalossa, kerroksessa kolme, 3. Hänellä on iso lasitettu parveke. Minkä hän on sisustanut koriste esineillä kauniiksi. Ylimääräisen huoneen tehnyt, siis. Omistusasunto. Fiksumpi maksaa lainaa pois, kuin vuokraa maksaa. Ja koskaan ei tiedä millaisen vuokranantajan saa. Kyylän ja ilkeän pakkauksen.

Kerrostalon pihalla on pihakeinu. Marjut on tuttu näky keinussa istumassa. Pihalla on myös kauniita kukka istutuksia. Tai näin syksyn pikku hiljaa saapuessa kanervia.

Luonto häikäisee ruskan väripaletissaan parhaillaan. Vaahteran hehkuessa kauneudessaan. Aivan vielä ensi lumi ei valaise. On puolukoiden aikaa. On puiden ruskan väriloiston aikaa. Lintujen muuton aikaa.

Marjukka on tyylikäs nainen. Kutrit ovat tip top. Hän käy tiuhaan kampaajalla ja kosmetologilla. Rakennekynsi teknikkoa työllistäen. Asu on tyylikäs. Ei omaperäinen. Vaan hillitty tyyli.

Hän on onnellisesti naimisissa. Hän rakastaa puolisoaan kovin. Marjut ei ole erityisen itsenäinen nainen. Vaan minne hän meneekin, mies on mukana.

Elantonsa hän hankkii audionomina.

Ja mitäs hän siis tekeekään. Audionomi on hoitotyön, kuulo- ja tasapainotutkimusten ja kuulon kuntoutuksen asiantuntija.

Marjatta puhuu kuuluvalla äänellä, jo työnsä puolesta.

Hän kailottaa, kuin tuntureiden yli tai Kiljusen herrasväki.

Hänen mielestä on epäkohteliasta sipittää, niin että vain ässän suhautus kuuluu.

Arvata mitä toinen sanoo.

Hän viihtyy työssään. Ihan mukavasti.

Hänellä on vain yksi ystävä. Ja sitä arvokkaampi ja laadukkaampi ystävätär onkin. Enemmän, kuin joidenkin 200 000 tuntematonta IG kaveria. Huomattavasti enemmän.

Hän ei välitä urheilusta. Jopa sadan metrin matkan kauppaan kulkee autolla.

Hän on ihan tyytyväinen elämäänsä.

Hänen elämän mottonsa on seuraavanlainen: Polku syntyy, kun sitä kävelee. Ja polun on oltava oma.

Hän rakastaa voikukkia. Viime kesänä teki voikukka seppeleen.

Hän ei pidä voikukkaa vain rikkaruohona, ei.

Voikukat ovat usein vain rikkaruohoina pidettyjä monivuotisia kasveja, jotka leviävät tehokkaasti siementensä avulla.

Hänellä on kahvikupissa voikukan kuva. Hänen tauluaan koristaa voikukka.

Voikukkaa käytetään, sekä ruokana, että lääkkeenä.

Lehdet sopivat esimerkiksi salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin ja kuivattuina yrttijuomiin. Voikukan nuppuja puolestaan voidaan käyttää kasvilisäkkeenä, tai ne voidaan myös marinoida. Voikukka sisältää myös paljon C- ja A-vitamiineja, kalsiumia, rautaa ja muita kivennäisaineita. Lehdet sisältävät muun muassa luteoliinia, apigeniinia ja apigeniiniglykosideja. Jopa kahvinkorvike.

Villan värjäyksessä voikukan tuoreista kukista saadaan alunalla purettamalla punaista ja keltaista sekä juurista samalla puretusaineella oranssinkeltaista väriä.

Erikoinen mielenkiinnon kohde, voikukka. Erikoinen keräilyn kohde, voi kukka.

Mutta muuten Marjukka on hyvin tavallinen nainen. Hillitty, elegantti ja louloulta tuoksuva lady. Lou lou on itämainen tuoksu, epätavallisen muotoisessa pullossaan.

Nyt, olen esitellyt Marjukan. On aika astua itse tarinaan.

OMA POLKU on tarina nimeltään.

Pudonneita lehtiä, kuumaa kaakaota ja paksu villapaita.

Nämä kuuluvat Marjutin tähän päivään.

Päivät ovat viilenneet, syksy saapunut.

Kultaisten lehtien hiljainen tanssi, avautuu kerrostalon ikkunasta, maisemana.

Hämärä saapuu.

Illat pimenevät ja Marjutinkin lukulamppu syttyy.

Marjut istahtaa lempinojatuoliinsa kera kirjan.

Hän piipahti töiden jälkeen kirjastossa ja lainasi seikkailu kirjan.

Miekkailua ja merta tarjoaa teos.

Marjatan mies on töissä.

Kesken (luku) seikkailun puhelin soi.

Marjut vastaa puhelimeen.

– Älä huuda, hänen ystävättärensä aloittaa puhelun.

– Siinä on kännykässä volyymin säätö, senkus laitat pienemmälle.

– Helpommalla pääsee, kun et huuda. Olet nyt kotosalla, et töissä.

Ja Marjut alentaa puheäänensä volyymia.

Ystävättärellä on kaksi lippua Amorphiksen keikalle. Marjut ei pidä Amorphiksestä. Hädin tuskin tietää heidän kappaleitaan. Ystävätär on fani. Fanaattinen sellainen.

Keikka on Tukholmassa.

Ja niin Marjut varaa Tukholmasta hotellin.

Ja ystävättäret lentävät Tukholmaan, jo seuraavalla viikolla. Tuohon 14 saaren, joita yhdistää 56 siltaa, kaupunkiin.

Loma on oikein mukava ja onnistunut.

Itse asiassa Marjut oli loman tarpeessa.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Marjatan motto oli: Polku syntyy, kun sitä kävelee. Ja polun on oltava oma.

Älä astu toisen askeleita.

Astu omat askeleesi.

Tassua toisen tossun eteen vieden. Mutkassa, kaarteessa, risteyksessä. Ylä ja ala mäessä.

Älä elä edes toisten odotuksia, unelmista puhumattakaan.

Loppusanat tarinaan:

Marjatan ystävättären suvulla on perhefirma. Ystävätär ei jatka firmassa. Hän astuu omat askeleet urallaan. Marjutin neuvon ansiosta. Ja tämä neuvo oli hyvä.

Kun kaikki muut menivät lukioon, menenkö minäkin lukioon (vaikka tahdon ainoana ammattikouluun, automekaanikoksi).

Kun kaikki muut menivät naimisiin, onko minunkin asteltava avioliiton satamaan. Iki sinkku Marjatan ystävätär tuumii.

Kun ravintolassa kaikki tilaavat pihvin uuniperunalla, onko minunkin tilattava pihvi uuniperunalla. Vaikka tahdon popsia äyriäisiä.

Toisten odotukset, jopa vaatimukset unohtaen.

Marjukan ystävätär elää omaa unelmaansa, ei muiden Ja hänen unelmansa on nähdä Amorphis livenä (jälleen).

Hänen unelmansa on nauttia cappuccinoa Tukholman vanhan kaupungin, kapealla mukula kivi kadulla sijaitsevassa kahvilassa.

Hän ei elä muiden tavoitteita. Vaan, vain omansa.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin