Suosituin puheenaihe on…

6.11.2026

+3

Aurinko nousee 08.23

Aurinko laskee 15.39

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Terveisiä täältä Pohjois-Pohojanmaalta.

Missä historian havina ja meren kuohut kietoutuvat toisiinsa.

Missä kaikki vanha ei ole vain muistoja, vaan elävää kosketusta vanhan puukaupungin kapeilla kujilla.

Puutalojen lempeät, ja oi, niin haalistuneet värit. Talojen portit ja ikkunalaudat kantavat mukaan tarinoita kaukaa meriltä, kertoen odotuksesta. Mukulakivikatujen kuiskiessa askeleidesi alla satojen vuosien takaa.

Meren ollessa kaupungin sydän. Sen huuhtoessa saariston rantoja.

Merituulen kantaessa mukanaan sekä vanhan ajan romantiikkaa, että tulevaisuuden uskoa.

Terveisiä täältä, sinne ruudun toiselle puolelle.

On marraskuun 6. päivä.

Tänään sananen suosituimmasta puheenaiheesta.

Ensilumesta ei ole tietoakaan.

Lumen olisi pitänyt olla jo täällä. Niin puhtaana, valkoisena ja hiljaisen kauniina lumiharsona.

Peittäen maanmustan syksyn alleen.

Mutta ensilumesta ei ole tietoakaan.

Ulkosalla vallitsee loputon, vaalean harmaa hämärä.

Kaiken kietoutuessa harmauteen.

Vettä ripottelee, silloin tällöin.

Lämpömittari kipuaa itsepäisesti plussan puolelle, kolme, 3. astetta.

Sumuverho leijailee kaupungin yllä.

Katulamput syttyvät aikaisin heijastaen valoa märkiin, asfaltoituihin katuihin.

Nurmikon ollessa haalean, väsyneen vihreää, jopa mutaista.

Lehdettömät puun oksat ovat karu näky. Oksien kurottuessa kohti lyijyn harmaata taivasta.

Suosituin puheenaihe on sää.

Siinä sananen säästä. Tänään.

Ensilumia odotellessa.

Pian luonto peittyy häikäisevään lumiharsoonsa. Valaisten, niin aikaisin pimenevää iltaa.

Olet astunut blogiini runouden.

Runouden sulosiivin edetään blogissani.

Kirjoitustyylin ollessa fiktio runoudessani, että tarinoissani. Tarinat tarjoavat häikäisevän huikeita tarinan opetuksia.

Tänään blogini runouden tarjoaa kauniin runoni Värikkäitä akvaarion kaloja.

Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

VÄRIKKÄITÄ AKVAARION KALOJA

värikkäitä
akvaarion kaloja

korkeita taloja

he eivät saa takaisin
vanhoja hyviä aikoja

niitä ihmisiä ei enää ole

maailma on muuttanut
heidät

kaiken laidalla

elämän matkalla

eilisen paikalla

rannalla
pala taivasta

vastassaan
nykyhetki

aika

soi

balalaika

värikkäitä
akvaarion kaloja

korkeita taloja

vastassaan
nykyhetki

aika

soi

balalaika

Tiedätkös miksi lippu liehuu lipputangossa, tänään?

Siksi, että tänään vietetään ruotsalaisuuden päivää.

Sen historia ulottuu kauas.

Nykyään päivän aikana juhlistetaan ruotsin kieltä ja sen kulttuuriperintöä.

Rapakon takana sijaitseva Ruotsi, on kaunis maa.

Tämä runoilijatar on käynyt Tukholmassa (usein). Ja Pohjois-Ruotsin Haaparannan Ikea on tuttu. Ja mukava paikka shoppailla.

Viime Tukholman reissustani on vierähtänyt jo muutama vuosi.

Menimme laivalla Tukholmaan. Lauloimme mm. karaokea ja nautimme suussa sulavat buffetin. Pöytä notkui mitä suussa sulavampia herkkuja.

Yövyimme hotellissa.

Ja piipahdimme mm. vanhassa kaupungissa jne. Mikä häikäisee kauneudellaan.

Viikinki museossa. Viikinki museo on upea. Kävimme.

Suosittelen.

Ja laivalla takaisin suloiseen Tuhansien järvien maahamme.

Oli oikein mukava reissu.

Ruotsia, en ikävä kyllä raataile.

Englannilla pärjää.

Tukholma, tuo saarten ja vesien kaunis kaupunki, jossa pohjoinen valo heijastuu. Lumoaa upeudellaan.

Okran, tiilen ja sahraminkeltaiset julkisivut hehkuvat, kuin hiipuva hiillos.

Ja katulamppujen syttyessä varjot tanssivat pitkin vanhoja kiviseiniä.

Kansainvälinen kaupunki.

Sitähän Tukholma on.

Ruotsi on upea lomakohde.

Kaikille jotain.

Hiihtäjille ja laskettelijoille Pohjois-Ruotsin hiihtokeskukset ovat suosittuja, talvisin.

Kukapas ei rakastaisi Tukholman tunnelmallista vanhaa kaupunkia.

Suomesta on lyhyt matka Ruotsiin. Mikä on plussaa.

Maa tarjoaa myös upeita luontokohteita.

Kruunuhan Ruotsissa on.

Suomalainen ei kohtaa ruotsissa suuria kulttuurieroja.

Suurkaupungin tunnelmaa tarjoaa Tukholma.

Gröna Lundin huvipuisto on kokemisen arvoinen.

Tukholma on täynnä hyviä ravintoloita, ostosmahdollisuuksia, loistavia museoita sekä erilaisia kulttuurinähtävyyksiä.

Kolmårdenin eläinpuistossa tämä runoilijatar on piipahtanut.

Kolmården on Pohjoismaiden suurin eläinpuisto ja nähtävillä on yli 750 lajia. Kolmården sijaitsee Norrköpingin lähellä noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta.

Merimaailma, tiikerimaailma sekä myös maatilan eläimiä.

Uumaja on monille suomalaismatkailijoille tuttu Vaasan ja Uumajan välisten risteilyjen kautta. Uumaja on noin 80 000 asukkaan kaupunki, jossa on yliopiston ansiosta myös iso opiskelijakanta.

Kaunis ja upea maa on Ruotsi.

Sädehtivää ruotsalaisuuden päivää kaikille upeille blogini Runouden lukijoille.

Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt.

He ovat …

Tuomi. Tuomi on Jolinen paras ystävätär.

Tuomi asuu miehensä kanssa suloisessa tuhansien järvien maassamme. Hän on kirjailija. Elantonsa hän hankkii silmälasiliikkeen työntekijänä. Kirjailijat eivät elätä itseään kirjoja kirjoittamalla. Tai, hyvin harva elättää.

Tuomilla kiikkuu isot ja näyttävät silmälasit silmillään. Moniteho linssit. Lukulasit siis samoissa linsseissä.

Hän asuu maaseudulla. Töihin on matkaa 65 kilometriä. Kaunis pieni maatila. Oikeastaan klassinen punainen tupa ja perunamaa.

Hän rakastaa miestään. Ovat olleet yhdessä parikymmentä vuotta. Ja ovat oikeastaan yhdessä lähes 24/7.

Jolinen hän tuntee Bichon Frisé fan clubin nettisivuilta.

He soittelevat tiuhaan kuulumisia. Ja piipahtavat toistensa luona kylässä, suht usein. Välimatka ei voi erottaa ystäviä.

Tuomi pukeutuu farkkuun. Hän rakastaa farkkua. Hän rakastaa suklaa vanukkaita. Hän rakastaa kirjoittamista. Hän rakastaa hiihtämistä, talvisin. Kesällä rullasuksilla.

Tuomin mies. Tuomin mies on muusikko. Kitaristi.

Elantonsa hän hankkii autokorjaamolla.

Pitkä työmatka. 70 kilometriä.

Harva elättää itsensä muusikkona. Hyvin harva.

Hän on miehekäs, pitkä mies.

Tuomin mies on lähtöisin suurperheestä. Sisaruksia on kymmenen, 10. Hän on toiseksi nuorin.

Ja rakastaa Tuomia kovin.

Joline. Hän on Tuomin paras ystävätär. Bloggaaja (leivonta blogi, tarkemmin sanottuna). Elantonsa hän hankkii kahvilasta.

Hän on brunette.

Ikuinen opiskelja. Verkossa opiskelee. Parhaillaan liiketaloutta.

Hän asuu Ruotsissa. Tukholmassa. Hän on tyypillinen ruotsalainen. Hieno, tyylikäs. Ruotsalaisia pidetään hienoina. Jos noin saa yleistää. Ja tämä yleistäminen käy Jolineen. Hänen äidinkieli on ruotsi. Tuomin kanssa hän raatailee englantia.

Joline on sinkku, vapaudestaan nauttiva daami.

Ja tarina alkaa.

Bichon Frisé

Joline on Bichon Frisé fani.

Kuin myös Tuomi.

Bichon Frisé fani … nettisivulla he kohtasivat.

Ja siitä alkoi, aarteeksi luettava ystävyys. He ovat toistensa tukena, suruissa. Jakavat ilot.

Bichon Frisé on tietenkin, oi niin iloinen ja ihmisrakas seurakoira.

Älykäs, ja oppivainen.

Jokaisen mielestä – mikäli saan yleistää – mitä suloisin koira.

Tiedäthän, sellainen herttainen valkea, pieni söpöläinen.

Toista, kuin bulldoggi. Mikä on vain omistajansa mielestä. Mitä herttaisin pakkaus.

Koiran rodun juuret ulottuvat Välimeren alueelle, missä pieniä valkoisia seurakoiria tunnettiin jo vuosisatoja sitten.

Oppii todella nopeasti temppuja. Tämä rotu. Ja onkin tempuistaan tunnettu. Mm. sirkuksissa temppukoirina.

Turkin hoito on Jolinelle tuttua.

Tuomilla on kaksi Bichon Friséä.

Kuin myös Jolinella.

Koirista on seuraa toisilleen.

Ja niin koetti marraskuu. Vettä satelee, lunta ei ole. Ja on hämärää.

Koiran lenkkien jälkeen on tassut pestävä.

Kaiken kaikkiaan masentava vuoden aika.

Ja niin Tuomi päättää suunnata miehensä kanssa Jolinelle kyläilemään.

Reissu piristää kovin.

Tuomin anoppi tulee koiravahdiksi.

– Ole onnellinen, että vanha äitisi elää. On todennut Tuomi miehelleen, hänen joskus riidellessä mitättömistä asioista äitinsä kanssa.

Tuomin äiti on kuollut. Vatsa syöpään. 15 vuotta sitten. Raskas pala Tuomille, vieläkin. Näin 15 vuoden jälkeen. Tuomin isä puolestaan hukkui, kun Tuomi oli 7 vuotias. Hän on siis orpo.

Ja niin Tuomi ja Tuomin mies, pakkaavat kimpsut ja kampsut ja suuntaavat Tukholmaan.

He lentävät. Eivät mene autolla, ei junalla, ei bussilla, eikä niin suositulla laivalla.

Lento on lyhyt.

Joline on vastassa lentokentällä. Tuomi hyppää Jolinen kaulaan ja halaa lämpimästi.

Tuomin mies puolestaan kättelee Jolinea.

He huristelevat läpi Tukholman Jolinen kämpille.

Hänen asuntonsa on siisti kerrostalo kaksio. Valkoisen sävyllä sisustettu. Jopa sohva hohtaa valkoista pintaa, kuin myös sohva pöytä.

He ovat Ruotsissa, maassa jossa luonnon kauneus ja arjen lempeä harmonia kietoutuvat yhteen kuin kudottu pellavaliina.

Kanelbulle ? Kysyy Joline Tuomilta.

Tuomi vaihtaa samantien englantiin.

Kahvipöydässä.

Ensi töikseen Jolinen keittelee kahvit, tarjoillen kahvit kanelipullien kera.

Kanelipullat hän on ostanut kahvilasta, missä työskentelee. Saa henkilökunta alennuksen pullista.

Joline ei anna suloisille koirilleen pöydästä pullapalaa suuhun.

Huono tapa hänen mielestään. Antaa pöydän antimia. Koirille pöydästä.

Iki ihanat valkoiset karvapallot temmeltävät lattialla. Tuoden kodikkuutta ilmaan. Luoden kauniin tunnelman.

Kuulumiset vaihtuvat.

Reissu piristää, vuoden ankeimpaan aikaan, kovin. Tuomia ja Tuomin miestä.

He ovat kylässä kolme, 3. päivää.

Ruotsalaista kulttuuria leimaa kauneuden ja käytännöllisyyden tasapaino. Kansainvälinen tunnelma. Ja kaupungin vilinä ja vilske.

He ovat Tukholmassa.

Kauniin meren äärellä.

Kapeat, mukulakiviset kujat ovat kuin vanhan kirjan sivuja.

Tukholman vanhassa kaupungissa.

Vesi ei ole vain tausta, se on kaupungin sydämenlyönti.

Siltojen kaaria. Näistähän Tukholma on tehty.

Kaupungin valot syttyvät kuin tähdet, jo aikaisin pimenevässä illassa.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli:

Ystävät ovat – totta vie – aarteita.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin