Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?

10.9.2026

+13

Aurinko nousee 06.24

Aurinko laskee 20.05

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Mitä elokuvaa suosittelen. Se selviää, vain tämän blogimerkinnän lukemalla.

Mitä ottaisitte mukaan autiolle saarelle, upeat blogini runouden lukijat?

Tämä runoilijatar ottaisi veneen, että pääsisin sieltä pois.

Robinson Crusoen kaltaisia seikkailukirjoja kutsutaan robinsonadit-tyylilajiksi.

Nimitys johtuu suoraan, 1719 julkaisemasta klassikkoromaanista Robinson Crusoe.

Kun kirja saavutti jättimäisen suosion, se synnytti kokonaisen uuden kirjallisuuden alalajin.

Robinsonadin tunnusmerkit:

– Päähenkilö joutuu eristyksiin muusta maailmasta, kuten autiolle saarelle, viidakkoon tai avaruuteen.

– Tarina keskittyy luonnonvoimia vastaan taistelemiseen, suojan rakentamiseen ja ruoan hankkimiseen.

– Päähenkilö luo oman pienen ”valtakuntansa” tai yhteiskuntansa tyhjästä hyödyntämällä älykkyyttään ja työkaluja.

On leffa… Vaikkapas Cast Away – suht moderni tulkinta samasta teemasta.

Tämän päivän elokuva suositukseni on – mikäs muukaan – kuin …

Kuusi päivää, seitsemän yötä.

1998

101 minuuttia

Kuusi päivää, seitsemän yötä on seikkailuelokuvan elementtejä sisältävä romanttinen komedia. Kauniilla Havaijilla kuvattu elokuva.

Pääosassa mm. Harrison Ford.

Ei oikein Robinson Crusoe… elokuva…

Mutta autio saari elokuvasta löytyy.

Suosittelen.

Blogia runouden pitää mm. Lumihiutaleinen orkidea runoteoksen kirjoittanut nainen.

Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista. Ystäviään, läheisiään. Kissoja. Hyvää kahvia. Viisaita sanoja. Länkkäri leffoja ja punaista huulipunaa. Ollen kirjastojen, kahviloiden, elokuvateattereiden ja taidegallerioiden suurkuluttaja. Hauskojen kissa videoiden fani ja bailantinoa tanssitunneilla tanssiva runoilijatar.

Kirjoitustyylin ollessa fiktio tarinoissa ja runoudessa.

Elämänkertoja tehdään, Päiväkirja tyyli ei ole tämän runoilijattaren kirjoitustyyli (tarinoissa, runoudessani).

Olen ripotellut nonparelleja adjektiivien ylle. Viilaillut verbejä. Nikkaroinut substantiiveja. Asia tekstiä, kirjakieltä. Murteita. Jopa vanhaa suomen kieltä. Maustanut tulisin maustein sanakeitoksen. Toisin sanoen monen monella tyylillä olen raapustellut tekstiä.

Runouden skaala on laaja. Jopa runo cappuccino kahvikupista löytyy.

Mutta rakkaus, romanttinen sellainen… Siitähän kirjat kirjoittavat, elokuvat kuvaavat, näytelmät näyttelevät, taidemaalarit maalavat. Ja runoilijat runoilevat.

Olen kirjoittanut fiktiivisen runon niin merenneitona, kuin laivan hyljättynä hylkynä, kuin kotkanakin.

Suurenmoista, että eksyit blogiin Runouden sävelin. Viihdy runouden ja tarinoiden parissa.

Illat pimenevät, lukulamput syttyvät.

On tullut aika ripustautua heijastimiin, kuin tämä runoilijatar koruihin. Tai joulukuusi jouluna joulupalloihin.

Autiolla saarella tärkeimmät asiat ovat veden löytäminen, suojan rakentaminen, tulen teko ja ravinnon hankkiminen.

Perustarpeet, siis.

Juomavesi: Etsi makean veden lähteitä, kuten puroja, sateenkaivantoja tai kerää sadevettä.

Rakenna suoja: Etsi tai rakenna suoja tuulelta, sateelta ja auringolta käyttämällä puunoksia, lehtiä.

Sytytä tuli: Tuli antaa lämpöä, mahdollistaa veden keittämisen, ruoan kypsennyksen ja pitää hyönteiset loitolla.

Hanki ravintoa: Etsi syötäviä kasveja, marjoja, kalasta.

On muutamia tv ohjelmiakin.

Erakkoperhe erämaassa: Dokumenttisarja perheestä, joka elää eristyksissä Alaskan luonnossa.

Alaskan erämaassa elää seitsenlapsinen Brownin perhe. He asuvat yhteiskunnan ulkopuolella ilman mukavuuksia, ja luonnon armoilla he ovat täysin riippuvaisia toisistaan.

Erakkoja.

Erakkohan on siis yhteiskunnasta syrjään vetäytynyt tai muitten seuraa välttelevä ihminen.

Erakko elää usein yksin ja kaukana muista ihmisistä, esimerkiksi luonnon rauhassa.

Ihminen voi erakoitua vapaaehtoisesti uskonnollisten, henkisten tai ekologisten syiden vuoksi.

Erakko saattaa hakea suojaa vaikeilta muistoilta, stressiltä tai yhteiskunnan paineilta.

Kun taas historian havinassa monet erakot ovat etsineet hiljaisuudessa yhteyttä Jumalaan tai viettäneet askeettista elämää.

Tämä runoilijatar voisi hetken olla erakko.

Mutta vain hetken.

Äkkiä tulisi ikävä cappuccinoa… jopa hiuskiharrinta.

Läheisistä puhumattakaan.

Elämästä voi tehdä helppoa. Kananmunat voi ostaa kaupan hyllyltä. Ei ruokkia kanoja ja sitä kautta.

Ovatko nykyajan erakot kerrostaloissa yksineläjiä. Yksinäisyys on kuitenkin eri asia kuin erakkous.

Täysin eri asia.

Erakkous on valinnainen asia.

Yksinäisyys ei.

Tänään kaunis runoni blogissani runouden. Lumihuurteisen taikametsän tunnelma. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

LUMIHUURTEISEN TAIKAMETSÄN TUNNELMA

pitää olla, joku, jota pitää

kädestä, kun kädet vapisevat

terävien jääpuikkojen

koristaessa ikkunan pieliä

lumihiutaleiden sädehtiessä

kauneudessaan

pitää olla joku jota pitää

kädestä, kun kädet vapisevat

taikametsän tunnelma

kuurasta kimaltelevat ruukut

jäisen tuulen osuessa

luihin ja ytimiin

terävien jääpuikkojen

koristaessa ikkunan pieliä

lumihiutaleiden sädehtiessä

kauneudessaan

pitää olla joku jota pitää

kädestä, kun kädet vapisevat

Suloisen tuhansien järvien maamme todellisia ongelmia ovat… mm. ilmaston muutos, syrjäytyminen ja yksinäisyys.

Tänään kirjoitan yksinäisyydestä.

KIRJOITAN ÄÄRIMMÄISEN TÄRKEÄSTÄ ASIASTA, SIIS KUUNNELKAA.

Tämä runoilijatar piipahti kaupassa. Yksinäinen vanhus aloitti keskustelun kaupan kassan jonossa. Tämän inspiroimana kirjoitan tämän päiväisen, fiktiivisen tarinani. Uuni tuore tarina.

Ja tarina alkaa.

YKSINÄINEN VANHUS

Vanhoihin vaatteisin pukeutunut vanha mies asteli päivällä kauppaan. Hän osti kaksi, 2, maksalaatikkoa ja nakkipaketin.

Vanhus aloitti keskustelun opiskelijan kanssa kaupan kassan jonossa.

– Unohdin silmälasit kotiin, en nähnyt mitä ostin, vanhus vitsaili opiskelijattarelle.

– Maksalaatikkoa ja nakkeja on ostoskorissa, opiskelijatar vastaa, naurahtaen. Samalla kertoen tarjous hintalapuissa olevat hinnat, vanhukselle.

Vanhus on elänyt elämänsä vanhan äitinsä kanssa. Jo edesmennyt äiti passannut häntä.

Vaimoa vanhuksella ei ole koskaan ollutkaan.

Eikä lapsia.

Pieni sekarotuinen koira hänellä on.

On sateinen päivä.

– Vettä satelee. Luonto tykkää, jos ei kukaan muu. Opiskelijatar jatkaa keskustelua.

Tulee opiskelijattaren vuoro nostella ostoksensa kaupan kassan hihnalle.

Appelsiineja. Tulisia jalopenoja. Pari maitoa. Jauhelihaa. Mausteita. Nämä olivat opiskelijattaren ostoslistassa.

Opiskelijatar poistuu kaupasta.

– Kiitos ja hei. Hän toteaa myyjälle.

Kukahan pesee vanhuksen pyykit? Popsiikohan hän maksalaatikon kylmänä? Jäi opiskelijatar miettimään.

Ainoat sanat koko päivänä, yksinäiselle vanhukselle, lausui opiskelijatar.

Sen pituinen se.

Ja jatkan teemalla yksinäisyys… Vanha tarinani heti uuden tarinan perään.

Pysytään teemassa. Suloisen tuhansien järvien maamme todellisessa ongelmassa. Mikä on syrjäytyminen ja yksinäisyys.

Kirjoitustyylinä: Höperehtäminen

Manta

on tarina nimeltään

Ja tarinan ajankohta on toukokuu ja 12. päivä.

Nuoret ovat syrjäytyneitä. Netti syrjäyttää.

Ja vanhukset ovat syrjäytyneitä.

Ainoat jotka eivät kärsi yksinäisyydestä on nelikymppiset, heillä on yleensä perheet…

Mutta, nelikymppiseen ei enää tutustu, vaatii kahdenkymmenen vuoden tuttavuuden ystävyys…

Tänään ei ollut tarjolla tyypillistä laadukasta runouttani…

Tänään kirjoitustyylinä oli höperehtäminen…

Olen yhtä jaloa taitoa rikkaampi. Höperehtimis tekstiä lukieassasi. Nimittäin, kuuntelemisen taitoa.

Kirjoitan äärimmäisen tärkeästä asiasta: Yksinäisyydestä. Syrjäytymisestä…

Tällä runoilijattarella on painavaa sanottavaa, siis kuunnelkaa, upeat blogini runouden lukijat.

Tänään tarjolla ei ole kaunista liirum laarum runoa, jossa ei loppujen lopuksi sanota mitään.

Pitsistä kaunista, lumihiutaleista riimiä vain.

TÄMÄ RUNOILIJATAR EI KÄRSI YKSINÄISYYDESTÄ, EI.

MINULLA ON YSTÄVIÄ, LÄHEISIÄ.

JA UUDET MUKAVAT YSTÄVÄT OVAT TERVETULLEITA ELÄMÄÄNI.

Mutta suloisen tuhansien järvien maamme vanhukset ovat yksinäisiä. NÄIN KERTOO TILASTOT.

Jos saan yleistää, niin nyt yleistän.

Esimerkiksi hyväntekeväisyys järjestöt tarjoavat yksinäisille apua.

Tarinan henkilö on Manta. Hahmo on fiktiivinen, mutta varmasti hänen tyylisiä ikä ihmisiä suloisessa tuhansien järvien maassamme on lukuisia. Lukuisia.

Ja pysykäämme teemassa. Syrjäytyminen, yksinäisyys.

Olipa kerran

Joo aloitan tarinani… Vanhoilla kunnon…

OLIPA KERRAN sanoilla.

– Olen Manta … 82 vuotias, yksinäinen. Asustelen maalla. Seuranani vain kaappikellon tikitys.

– Mites ne nyt raeruohon on unohtaneet pääsiäisenä laittaa(on toukokuu)… Manta höperehtää.

– Tytär asuu Norjassa, muutti ukon perässä, olis kait noita ukkoja ollut lähempänäkin…

– Postitti minulle joululahjaksi vedenkeittimen, jossa on lukuisia eri nappuloita. Kattilassa kait mie veden keitän, en saa koko härveliä päälle… ja älykännykän, en saa auki puhelinta.

Kolme tuntia kirjoitteli kuulumisia sähköpostiin, no puhelinta en ees päälle saa.

– Eino oli hieno mies, aina kun meni kylään, vei kahvipaketin, kerran Eino keksi piirtää ympyrän kahvipakettiin, sama kahvipaketti kiersi kylästä toiseen, Manta nauraa.

– Nykyään kaikki tiaknosoijaan ja anaylysoijaan, ei tuollaista ollut ennen… vai mitäs tuumit Ridge ?

– Ja sitä hiihettiin, hiihettiin 30 kilometriä kouluun ja takaisin… Kesät, talavet hiihettiin. Ylämäkkeen hiihettiin.

– Ja talavella sitä oli sitä pakkasta, sitä oli kuule 40 astetta…

Ja nämä hän juttelee television Kauniiden ja Rohkeiden Ridgelle, television äärellä, yksinäinen, kun on ….

Tarinan opetus oli kysymys: Opitko tarinasta Manta mitään, jos et, se se on se diagnosoinnin ja analysoinnin tulos.

Jokos luulit, että blogimerkintäni teemalla: syrjäytyminen tuli loppuun, pisteeseen.

Ei ei… vastahan aloitin kirjoittamaan äärimmäisen tärkeästä aiheesta.

Tarinani Manta raataili tv:n ääressä Ridgelle… Kauniiden ja rohkeiden Ridge on kuullut varmaan monen monen suomalaisen kuulumiset.

Tämä runoilijatar katsoi muuten Kauniit ja rohkeat … Kyllä oli Ridge muuttunut… (näyttelijä vaihtunut, siis)… En ollut vuosiin katsonut tv-sarjaa ja silti olin kärryillä juonesta… Brooken & Ridgen häät :) …

Viimeksi, kun katsoin sarjaa vuosia … vuosia… sitten oli Brooken ja Ridgen häät…

ja jälleen kun avasin tv:n… hääkellot kilkatti heille …

Älä syrjäydy,

odotas hion sanamuotoa,

älä syrjäytä itseäsi.

Keneen sinä… lukijani tahtoisit tutustua, miksi et tutustu ?

Nuoret ovat syrjäytyneitä, ja vanhukset ovat syrjäytyneitä, ainoat jotka eivät kärsi yksinäisyydestä… on nelikymppiset, heillä on yleensä perheet… mutta, nelikymppiseen ei enää tutustu, vaatii kahdenkymmenen vuoden tuttavuuden ystävyys…

Tänään tarinoissani on teemana: suloisen tuhansien järvein maan todellinen ongelma:

Syrjäytyminen ja yksinäisyys.

Mantan tarinan onnellisen lopun voit lukaista tästä…

Olipa kerran

Aloitan tarinani… Vanhoilla kunnon…

OLIPA KERRAN sanoilla.

Tumma, nainen, 35. Valitsen tarinani hahmoksi tumman naisen, sillä he kunnioittavat vanhuksia. Kuuluu kulttuuriin, jos et tiennyt, upea lukijani.

Hän selailee lehteä. Lehdessä lukee iso lehtijuttu tilastoista. Kuinka suomalaiset vanhukset ovat yksinäisiä.

Tumma nainen, 35, ottaa ruutuvihkon. Ja kirjoittaa syitä.

Miettii miksi.

– Yleensä vanhukset ovat leskiä.

– Eläkkeellä.

– Jokin sairaus rajoittaa harrastuksissa kulkemista.

Lista jatkuu pitkään.

Yllättävän pitkään

Lehtijutussa hyväntekeväisyys järjestö. Yksinäisten asialla.

Hän päättää auttaa muuten, kuin ottamalla hyväntekeväisyys järjestöön yhteyttä.

Miten?

Siinäpäs vaikea kysymys.

Kohtalo puutuu peliin… Ja hän kohtaa vanhuksen.

Kerran tumma nainen käy allergian takia sairaalassa. Hän on sitrushedelmille allerginen ja joi vahingossa mehussa sitruuna mehua.

Sairaalassa on Manta. Verikokeessa.

Ja Mantahan aloittaa heti puhumisen. Tuntemattomalle, tummalle naiselle. Yksinäinen, kun on.

Ja tumma nainen suosittelee Mantalle tiettyä kampaajaa. Kampaajalla on hyvä jutella ihan mitä tahtoo, samalla, kun kutreja käherrellään.

Tumma nainen on juuri tulossa kampaajalta.

Ja niin Manta päättää piipahtaa kampaajalla.

HIUKSET HYVIN, KAIKKI HYVIN.

Mantalle ei varata aikaa, hän menee torstaisin kampaajalle. Milloin jonotetaan aika. Koko päivä on aikaa Mantalla jutella kuulumisiaan. ”Ilman ajanvarausta torstaisin.”

Kampaajatar on tarinan sankari, sen lisäksi, että hän saksi kutrit. Hän oli keskustelukumppani, kun Manta porisi kuulumisiaan. Sosiaalinen kontakti siis. Sekä muiden jonottavien asiakkaiden kanssa… hän raataili.

Hän käy kampaajalla kahden viikon välein. Kyllä kyllä, tiuhaan.

Ja piipahtaa tumma nainen… Mantan luona kahvillakin. Ja katsomassa Kauniit ja rohkeat.

Heistä tulee ylimmät ystävättäret. He ovat miltei naapureita.

– Komea mies tuo Ridge. Olen rakastunut Ridgeen. Manta tuumii. TV n äärellä.

– On Ridge sitten muuttunut kovin viime näkemästä (näyttelijä siis vaihtunut). Sama juoni. Brooken ja Ridgen häät oli silloinkin, tumma nainen nauraa. Ei ole minun miesmakua Ridge. Thorne on komeampi.

Ja iloinen nauru täyttää huoneen.

Sen pituinen se.

Nuoret ovat syrjäytyneitä, netti syrjäyttää.

Vanhukset ovat syrjäytyneitä, elämäntilanne syrjäyttää.

Ainoa ketkä eivät ole yksinäisiä on nelikymppiset, sillä heillä on yleensä perheet, mutta tutustuuko enää neliviiskymppiseen ihmiseen. Vaatii kahdenkymmenen vuoden tuttavuuden ystävyys.

JA TADAA… MANTAN YKSINÄISYYS ON POIS.

Häpi end…

Ja FIKTIIVINEN tarina alkaa… Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö…

Tarinan henkilö on

Jami, mies. Hänellä – kuin monella muullakin – on alkamassa arki kesäloman jälkeen.

Tarinan ajankohta on elokuu 2024.

Hänellä on koira, jonka alkuperämaa on Saksa… Suomessa rekisteröity 11 962 samanlaista iki ihanaa dogia. Rodun syntyaika 1890-luku. Alkuperäinen käyttö koiralla oli mm. vahti koira, kookkaiden haittaeläimien metsästys, kun taas nykyinen käyttö on vuonna 2024 seurakoira, miksi ei vahtikoirakin. MIKSI EI KAVERIKOIRA ? Jamin parhaan ystävän odotettu elinikä on noin 12 vuotta. Tällä hetkellä koiralla kilahtaa mittariin neljä, 4, vuotta.

Dobberi, dobbi, dobsu, Dobermann, rakkaalla on monta nimeä. Koiran nimi on Dobermann.

Painaa noin 40–45 kg, uros siis, lihaksikas ja voimakasrakenteinen… elegantti, uljasryhtinen, olemukseltaan temperamenttinen ja ilmeeltään päättäväinen, valpas katseeltaan.

Dobermann on vilkas, aktiivinen, itsenäinen ja ihmisiin avoimesti suhtautuva, puolustus haluinen.

Dobermannin kehitti apoldalainen veronkantaja… hänen nimensä oli Karl Dobermann… ajankohta oli 1890-luvulla…. Ja missä… no … Thüringeniin kuuluvalla Weimarer Landin alueelta.

Manchesterinterrieristä, englanninvinttikoirasta, vanhasaksanpaimenkoirasta ja kookkasta thüringeniläisestä paimenkoirasta. Lisäksi hänen on arveltu käyttäneen pinseriä, beaucenpaimenkoiraa, rottweileria, weimarinseisojaa, lyhytkarvaista saksanseisojaa, tanskandoggia, saksanpaimenkoiraa ja jopa amerikanpitbullterrieriä.

Dobermann toimi myös rankkurina ja käytti jalostukseen paljon koiratarhalleen päätyneitä yksilöitä, mikä selittää kantarotujen laajan kirjon.

Alkuperältään paljon nykyistä ärhäkämpi. Historian havinassa siis.

Jamin Dobermann on itse lempeys. Suloinen, arvokkain asia Jamin elämässä.

Jami käy pitkiä lenkkejä Dobermannin kanssa.

Hän hiihtää, juoksee ja pyöräilee. Dobermannin kanssa.

Palveluskoira- ja vetolajien lisäksi dobermanneja löytyy myös tokokentiltä, agilitystä, rally-tokosta ja koiratanssistakin.

Dobermann on kaverikoira.

Dobermannista on siis moneen menoon! Kyllä kyllä. Kaveri koira.

Ihan jokaiselle rotu ei sovi. Jamille sopii, sillä hän on kouluttanut koiran. Ja osaa kouluttaa koiran.

Dobermann on luonteeltaan äärimmäisen lojaali, ja se kiintyy syvästi. Joten Dobermann on totta vie kiintynyt Jamiin. Koulutuksessa Dobermann on älykäs ja oppivainen, nauttien uusien asioiden opettelusta ja tehtävistä, jotka stimuloivat sen mieltä. KOULUTTAA PITÄÄ, tämä on sanomattakin selvää.

Ja tarina alkaa… ja on nimeltään

Dobermann

Jamilla on kesäloma purkissa. Ja arki alkaa.

Sorvin äärelle. Takaisin.

Ensimmäinen työpäivä kesäloman jälkeen on tahmea. Näin lie kaikilla, jotka lomaltaan töihin palaavat. Mutta kun viikko on oltu sorvin äärellä. Alkaa arki jo sujua.

Suurin osa ajastamme on arkea. Joten Jami tekee arjesta laadukasta.

Jami kouluttaa Dobermanninsa kaverikoiraksi.

Kaverikoiraohjaajat vierailevat koiriensa esimerkiksi vanhainkodeissa.

Toiminta on vapaaehtoista ja palkatonta. Hän saa palkan sorvin ääreltä. Hänen Dobermannillaan ei ole hintaa.

Kaverikoiratoiminnan lähtökohtana on, että kohtaamistilanteesta saavat hyvän mielen kaikki osapuolet: asiakas, koiranohjaaja ja koira.

Ensimmäinen kaverikoirakurssi järjestettiin Paimiossa, josta toiminta laajeni eri puolille maata.

Kaverikoiratoiminta tarjoaa mahdollisuuksia asiakkaan elämänlaadun parantamiseen ja vaikuttaa sitä kautta positiivisesti ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Kaverikoiran tunnistaa työasustaan eli oranssista huivista ja kaverikoiraohjaajan nimikyltistä.

Ja ennen kuin Jamin Dobermann päätyi kaverikoiraksi hän kävi lyhyen kurssin.

Ennen koulutukseen hakemista Jami mietti tovin, pystyisikö hän sitoutumaan vapaaehtoistoimintaan. Ja hän pystyi.

Hän laittoi modernisti whatsapp viestin kaverikoiravastaavalle ja kysyi milloin täällä meillä päin on kursseja. Ja sai vastauksen, että parin viikon kuluttua, mihin hän ilmoittautui.

Viikonloppukurssilla kuunnellaan ensimmäisenä päivänä teoriaa… Toisena päivänä koirat otetaan mukaan käytännön harjoituksiin.

Kurssi oli koirakolle maksuton.

Ja niin kurssi oli käyty. Viikonlopun kurssi. Tämä sopi Jamille. Ei hän olisi pidempää kurssia jaksanutkaan.

Ensimmäisen vierailukäynnin Jami teki vanhainkotiin tarkkailijana ilman omaa koiraa. Kun uusi koirakko lähti ensimmäiselle käynnille, lähti kokenut kaverikoiranohjaaja hänen tuekseen.

Ja niin mukavaa arkea porskutellen arki jatkui.

Koetti jälleen lauantai. Jami siis käy lauantaisin vanhainkodissa. Vanhuksia ilahduttamassa Dobermannin kanssa.

Hän asteli vanhainkotiin. Ja vanhainkodissa häntä vastassa oli uusi kasvo. Tuuli.

Tuuli palasi vasta syyskuun alussa töihin. Elokuun oli lomalla. Siksi Jami ei ollut tavannut Tuulia.

Tuuli on vanhainkodin nuori työntekijä. Tai ei niin nuori, mittariin on kilahtanut 36 vuotta, mutta vanhainkodin ympäristössä… hän tuntee itsensä…nuoreksi.

Jami kättelee Tuulia.

– Olen Jami. Hänen nimi on Dobermann.

– Dobermann, erikoinen nimi. Tuuli vastaa. Minä olen Tuuli. Häjyn näköinen koira, onko se kiltti.

Odotin villakoiraa.

– Oikein hyvä käytöksinen. Jami vastaa. Hänet tunnistaa asusta, kun on kaverikoira toiminnassa.

Ja niin Dobermann meni tervehtimään oleskeluhuoneeseen kokoontuneita vanhuksia, jotka tahtoivat nähdä Dobermannin. Jos ei tahdo tavata kaverikoiraa, vanhus ei tule silloin oleskeluhuoneeseen.

Herrasmies, vanhainkodin asukas, silitti kyynel silmin Dobermannia. Ja puhui.

– Tuuli kuiskasi Jamille, että vanha vanha herrasmies ei juurikaan enää puhunut.

Siinä he sitten aikansa rauhassa istuskeli vanhuksen seurana, Dobermannin kera.

Jami käy harvakseltaan vanhainkodissa. Ja hän huomasi jo odottavansa seuraavaa kaverikoiran vierailua vanhainkotiin.

Miksi.

Siksi, että Tuuli oli vienyt hänen sydämensä.

Kun ensi lumi satoi marraskuussa maahan. Jami rohkaisi mielensä, lähtiessään, vanhainkodista, ja pyysi Tuulia treffeille koirapuistoon.

Ja Tuuli lähti treffeille.

Miten treffit meni, sitä ei tämä tarina kerro. Sen tämän tarina kertoo, että he… Jami ja Tuuli, elivät elämänsä onnellisena, loppuun asti. Yhdessä.

Ja sen tämä tarina kertoo, että …

Herrasmies silitti kyynel silmin Dobermannia. Ja hän puhui.

– Tuuli kuiskasi Jamille, että vanha vanha herrasmies ei juurikaan enää puhunut.

Siinä he sitten aikansa rauhassa istuskeli vanhuksen seurana, Dobermannin kera.

Sen pituinen se.

Kauniit ja rohkeat (The Bold and the Beautiful) on ollut suomalaisille paljon enemmän kuin pelkkä televisiosarja; se on rakastettu kulttuuri-ilmiö, arjen ankkuri ja kriisien lohduttaja. Tammikuussa 1992 Suomen televisioon rantautunut tuotanto oli maamme ensimmäinen päivittäinen saippuasarja, joka parhaimpina vuosinaan keräsi ruutujen ääreen yli miljoona katsojaa päivittäin.

Sarjan merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa on käsitelty jopa laajasti dokumenttielokuvassa Kaunarikuume. Oletkos nähnyt dokumentin?

1. Pelastusrengas 1990-luvun lamavuosien keskellä

Kun sarja alkoi Suomessa, maa rämpi syvällä 1990-luvun lamassa, joka toi mukanaan työttömyyttä ja näköalattomuutta. Los Angelesin muotimaailman uskomaton glamour, palatsit ja kauniit ihmiset tarjosivat suomalaisille täydellistä eskapismia (todellisuuspakoa). Sarja antoi luvan unohtaa omat murheet hetkeksi.

2. Yhteisöllisyys ja jaettu kansallinen rutiini

1990-luvulla sarja loi vahvan kansallisen rutiinin. Kauppojen kassajonot tyhjenivät ja puhelimet lakkasivat soimasta, kun suomalaiset ryntäsivät tv-ruutujen ääreen. Jaksoista puhuttiin kahvihuoneissa, kouluissa ja perhepäivällisillä. Vauvasta vaariin seurattiin sarjaa.

3. Sukupolvia yhdistävä arjen ankkuri

Nykyään sarja on jatkunut Suomessa jo reilusti yli 30 vuotta. Monille suomalaisille se on elämän kenties pisin ja vakain rutiini. Sarjaa on katsottu yhdessä isovanhempien ja vanhempien kanssa, ja se kantaa mukanaan vahvoja lapsuus- ja nuoruusmuistoja.

4. Ennennäkemätön tähtikultti

Salkkari tähtien saapuessa Suomeen lentokentät ja urheilukentät täyttyivät kiljuvista ja itkevistä suomalaisfaneista. Suomalaiset kokivat saavansa palan Hollywoodia suoraan kotimaahansa.

Ja TV sarja mainittiin tämän päivän tarinassani. Manta oli TV n äärellä tarinassani.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin